Sama kuin väittäisi että YLE on luotettava kasvin aivotoiminnalla varustettujen mielestä. Suurinta osaa ihmisistä ei kiinnosta eivätkä he myöskään tiedosta mitään, joten on epärehellistä käyttää heitä luotettavuuden mittarina. Tiedostavammat ovat tietäneet jo pitkään että YLE - entisenä neuvostoliiton äänitorvena jota ei lustroitu perinpohjaisesti - salaa budjettinsa ja noudattaa edelleenkin äärivasemmistolaisia oppeja jotka näyttävät menevän tiedotusopin edelle. Siksi amerikantovereiden Maolaiset opitkin imuroidaan tänne heti tuoreeltaan. Jatkuvasti paisuvan budjetin salassapidolle ei yksinkertaisesti ole yhtäkään vedenpitävää oikeutusta, se tarkoittaa vain ja ainoastaan että YLE:n rahankäyttö ei kestä päivänvaloa. Jos rahankäyttöä ei avata on varsin hankalaa puuttua väärinkäytöksiin, eikö totta?
Rikollista toimintaa ja sen peittelyä, Suomen "luotetuimmalta" medialta.
Aiheuttavat triggeröitymistä juuri siitä syystä että niiden pilkuntarkka noudattaminen tappaa keskustelun, ja asettaa uhristatustaan herkästi hyväksikäyttävät ihmiset eriarvoiseen asemaan suhteessa muihin joilla ei ole mihin vedota riitatilanteessa. Ad hominemejahan ei tulisi koskaan käyttää, mutta turvallisen tilan periaate asettaa tälle poikkeuksen ja itse asiassa rohkaisee toimimaan näin. Se ikäänkuin asettaa uhristatuksen mahdolliseksi vapaudu vankilasta- kortiksi jolla voi lopettaa keskustelun silloin kun omat asiapohjaiset argumentit loppuvat.
Sinällään totta, mutta tarkoituksella unohdat mistä intersektionaalisuuteen pohjautuvassa turvallisen tilan periaatteessa on kyse. Sen tarkoituksena ei ole taata kaikille tasavertaisia mahdollisuuksia mielipiteiden esittämiseen, tarkoitus on sen sijaan päinvastainen. Koko intersektionaalisuuden oppi nojaa uhriutumiseen, ja uhrihierarkian alemmilla tasoilla olevien mahdollisuuksien kaventamiseen. Kun ihminen on aivopesty uhriksi, hän käyttää mielellään hyväkseen jokaisen tilaisuuden jonka uhristatus hänelle tarjoaa, suhteessa muihin. Tämä ideologia hyväksikäyttää ihmisten alempia, itsekkäitä viettejä, jotta kukaan missäpäin tahansa ei voisi unohtaa olevansa muuta kuin sekundäärisistä ominaisuuksista koostuva karikatyyri jonka sananvalta ja mahdollisuudet yhteiskunnassa ovat ennalta määritettyjä ideologian opeissa.
Johtivatko aikaisemmat "hyvän käytöksen" säännöt, kirjoittamattomina tai ei, kaaokseen yhteiskunnassa tai tässä tapauksessa journalistiikassa? Intersektionalismia ja turvallisen tilan periaatteita markkinoidaan kovasti tasa-arvon työvälineinä, mutta kuinka hyvin ne tosiasiassa toimivat?
Itse - ja varmasti muutkin ovat sen huomanneet, olen sitä mieltä että tämä uskonto vain lisää ihmisten ennakkoluuloja, ja nimenomaan ennakkoluuloja niistä henkilöistä joita intersektionalismin kuuluisi suojella. Se kärjistää ihmisryhmien välillä kyteviä ongelmia ja hankaloittaa rakentavaa keskustelua, koska ikävä kyllä se ei ole mahdollista ilman että joku jossakin pahoittaa mielensä. Totuuskin on subjektiivisena asiana usein pelkkä kompromissi, mutta päästäksemme kompromissiin jokaisen äänen tulee kuulua ilman että ihmisiä aivopestään painostamaan sekä syyllistämään toisiaan ja tappelemaan keskenään. Jos tämä ei käy esimerkiksi hajoita ja hallitse- politiikasta, niin sitten en tiedä mikä kävisi.
On, ja tarkkasilmäisimmille tuli esille muitakin seikkoja, kuten se että yhtäkään poliittista ajojahtia ei käynnistetty noista islamistien puheista. Vertailukohtana Päivi Räsäsen aiheuttama kohu. Ajatelkaa nyt - kummassakin tapauksessa henkilöt siteeraavat pyhää kirjaansa, mutta vain yhdestä lausunnosta aloitettiin inkvisitiomaiset kurinpitotoimenpiteet.
Toteutuuko tässä uskontojen tasa-arvo, ja miksi se ei toteudu? Kuka tälle antaa hyväksyntänsä ja miksi? Kannattaako islamisaatiolle antaa tilaa suvaitsevaisuuden nimessä jos se aiheuttaa näin paljon pelkoa yhteiskunnassa, ja sen lisäksi valtavia ristiriitoja oman lainsäädäntömme kanssa?