Ei liity tähän päivänpolitiikan polttavimpaan aiheeseen, mutta jotain ajatuksia Trumpin kaudesta historian valossa. Trumpin ja Reaganin presidenttikausilla sattaa nimittäin olla enemmänkin yhteistä kuin yhtäkkiseltään voisi olettaa. Näkyvimpänä on talouspolitiikka. Trumpin ajama verotusuudistus on kuin hiilikopio Reaganin uudistuksista: verosäännösten selkeyttäminen, yritysverotuksen alennus, verovähennysten poistot ja veronalennukset ylipäänsä. Varsinkin rikkaille. Myöhemmin kautensa aikana Reagan tosin korotti veroja ja Trump vaikuttaisi ennakoivan tätäkin liikettä omassa verotuksessaan. Lisäksi Reagan poisti pankkien sääntelyä ja valtion sääntelyä ylipäänsä, lisäsi sotavarustelumenoja, paransi työllisyysastetta ja muutenkin "kuivatti suota". Nämäkin kuuluvat Trumpin asialistalle. Sekä Trump että Reagan myös pyrkivät nostattamaan alas vajonnutta kansallista itsetuntoa.
Suurimmat erot löytyvät taloustilanteesta. Reagan peri maan jossa oli suuri työttömyys, kova inflaatio, korkeat korot ja alhainen valtion velka. Maa oli stagflaatiossa mikä on yhdistelmä matalaa talouskasvua, korkeaa inflaatiota ja korkeaa työttömyyttä. Nyt Yhdysvalloissa on matala työttömyys, matala inflaatio, matalat korot ja korkea velkaantuneisuus. Virallisesti siis hyvinkin erilaset tilanteet, mutta kestääkö väite kriittistä katsetta?
Ilmoitettu inflaatio on ollut kahden prosentin molemmin puolin, kun se 70-luvulla oli kahdeksan prosentin luokkaa ja enemmäkin. Ongelma on, että vuosikymmenten saatossa inflaation mittaustapaa on muutettu useampaankin kertaan joten luvut eivät ole suoraan verrannollisia eikä hallinto itsekään oikein tunnu olevan perillä miten hinnat ovat kehittyneet. Tässä on hyvä kirjoitus asiasta:
If You Want To Know The Real Rate Of Inflation, Don't Bother With The CPI
ShadowStats-sivusto kertoo pitävänsä kirjaa inflaatiosta samoin menetelmin mitä menneinä vuosikymmeninä ja ero viralliseen on huima. Inflaatio on lähes yhtä korkea kuin stagflaation aikana.
Alternate Inflation Charts
Yhdysvalloissa on virallisesti jokseenkin täystyöllisyys, mutta ihmisille ei ole työtä. Jos katsotaan työhönosallistumisastetta on se hieman parempi mitä 70-luvulla, mutta huonompi mitä Reaganin aloittaessa kauttaan.
https://s.yimg.com/ny/api/res/1.2/l...ion_moves_up-d9d3bd9b526f5ddf1ff99908162caba2
Talous kasvoi vuosina -74 - -80 keskimäärin vaivaiset 2,5% vuodessa eli hyvin samaa tahtia mitä nykyään.
Stagflation, 1970s Style
Matala työllistymisaste + korkea inflaatio + matala talouskasvu = stagflaatio.
Seuraavassa kirjoituksessa Alan Greenspan varoittaa, että edessä sattaa olla vaikea stagflaation aika. Edellisten lukujen valossa maa on ollut jo vuosia hivuttavassa stagflaatiossa.
Greenspan: US Entering 'Very Tough' Period of Stagflation
Käytännössä valtava ero aiempaan on valtion velan koroissa ja velkaantumisasteessa. Matalat korot kompensoivat korkeaa velkaantumisastetta, joten lisävelkaantuminen ei välttämättä johda aikaisempaa suurempiin ongelmiin valtiontaloudessa ellei korkotaso lähde voimakkaaseen kasvuun.
Trump tarjoaa samaan vaivaan samaa lääkettä mitä Reagan aikanaan ja uskon siksi, että vaikutuskin on samansuuntainen. Työllisyysaste tulee paranemaan, Yhdysvallat kasvattaa sotilaallista iskukykyään ja maa velkaantuu entisestään, joskin tuloksia ei välttämättä nähdä ihan heti. Itse en fanita yhdysvaltain militarismia enkä fiskaalista vastuuttomuutta tai sitä, miten Reaganilaisesta politiikasta alkoi kansan kurjistamisen kierre, mutta tuloksia tullaan varmasti näkemään. Reagan valmisteli maan Lähi-Idän konfliktiin ja Trump jo provosoikin Irania.
Muitakin mielenkiintoisia yhtymäkohtia 80-luvun taitteeseen on. Yhdysvallat kävi välillä varsin kuumanakin käynyttä kylmää sotaa neuvostoblokkia vastaan. Tämän sodan Yhdysvaltain voitoksi ratkaisi lopulta voitokas ydinvarustelukierre, menestyksellinen bluffi ohjuskilvestä ja Neuvostoliiton houkutteleminen itsemurhahyökkäykseen Afganistanin vuoristoihin. Tässä vähän taustaa edelliseen Zbigniew Brzezinskin suusta kuultuna, jos asia kiinnostaa. Tarina on pääpiirteittään sama mitä julkisuuteenkin on annettu, mutta tietyt yksityiskohdat eroavat merkittävästi vallalla olevasta näkemyksestä.
http://dgibbs.faculty.arizona.edu/sites/dgibbs.faculty.arizona.edu/files/afghan-ip.pdf
Afganistanin ansa viritettiin siis jo Carterin kaudella, mutta sen laukaisi Reagan toimittamalla ylivoimaista teknologiaa mujahideeneille. Obama valmisteli vastaavan ansan Venäjää varten Ukrainassa ja nyt se on valmis laukaistavaksi, ja laukeaakin mikäli vaateet sotilasavusta Ukrainaan menevät läpi. Tätä taustaa vasten Yhdysvaltain haluttomuus tukea Ukrainaa on jopa ymmärrettävää. Yhdysvallat haluaa mahdollisimman pitkittyneen ja kuluttavan sodan, aivan kuten Afganistanissa 80-luvulla, ennen kuin se sitoutuu toimittamaan ratkaisevan kaluston. Trumpin puheet ohjuskilvestä ja ydinarsenaalin uudistamisesta myötäävät nekin Reagania 100%:sesti. Kysymysmerkki on lähinnä se miten Venäjä tähän tilanteeseen reagoi. Laajat hyökkäyssotaharjoitukset vihjaavat siihen suntaan ettei Putin ole asiantilaan täysin tyytyväinen.
US Defense Budget Earmarks $350Mln for Military Aid to Ukraine
Kiina on tässä yhtälössä iso tuntematon, ja kun Trumpilta näyttäisi puuttuvan Reaganin aseet tätä vastaan eikä Kiinakaan ole toistanut Neuvostoliiton virheitä niin on se siksi edelleen varteenotettava uhka USA:n hegemonialle. Konflikti Pohjois-Korean kanssa saattaa avata uusia mahdollisuuksia sen suhteen. Kiina on jo nyt potentiaalisten vihollisten ympäröimä, joten Pohjois-Korean menettäminen Yhdysvaltain vaikutuspiiriin tekisi sen olosta vain sitäkin tukalampaa. Pankkien valvonnan vähentäminen parantanee Yhdysvaltain mahdollisia taloudellisia toimia Kiinan varalle.
