Sitähän tottuu melkolailla kaikkeen. Ainakin mitä makuihin tulee. Kait jokainen muistaa kun maistoi ensi kerran kahvia, tupakkia, kaljaa, ... aika usein taustalla oli aivan muut asiat kuin maku.
Itse aloittelin alkoholijuomiin tutustumisen viskistä. Jotain red-label lekaa piti alaikäisenä kanniskella vyön alla. Erityisesti muistuu mieleen vanhojen tanssit, kun muutama kokemattomampi kaveri otti pari reilua huikkaa meitsin lekasta ja alkoi oksentelemaan.
Kun nykyisessä taloudessa olen ainoa viskien ystävä, on joka pullosta varaa testata myös miten homma toimii kolan tai ”irish-coffeen” muodossa. Tai kastikkeen seassa (sopii erityisesti possulle, vink vink). Eli ei tuossa lagavulinin sotkemisessa kokis zeroon ole mitään ihmeellistä. Varsinkin jos pulloa ei ole itse maksanut, niin eihän sillä ole varsinaista muutakaan arvoa kuin koittaa jotenkin saada maistumaan.
Tämä on mielenkiintoinen aihe. Mun teoria on että alkoholien kohdalla mennään maku/tottumisasioista myös "alkoholigeeneihin", eli siihen tuottaako humalatila nautintoa vai ei.
Kaikki tutut jotka nauttii alkoholista päihteenä, tykkää myös sen mausta.
Itselle tulee käytännössä melkein aina vaan huono ja myrkyttynyt olo fyysisesti, eikä mitenkään hyvä henkisesti jonka takia juonkin tosi vähän.
Muistan kun ekan kerran kaljaa maistoin ja meitin että mitä vittua, miten joku voi tästä tykätä
Eikä se edelleenkään yhtään sen paremmalta maistu
Sama myös kaikessa missä on alkoholia, se perusmaku on vaan paha.
Viskejä olen huvikseni kokeillut maistella ja pulloja on 6-7kpl hyllyssä, en voi väittää että yksikään maistuisi hyvälle tai miellyttävälle, toisin kuin vaikka mehu/limppari.
Chivas regal joku brother edition ja johnnie walker red label on olleet siedettävimpiä, muttei varsinaisesti miellyttävän makuisia
Ruokajutuissa aikalailla sama, jos joku maistuu inhottavalle niin en ole siitä oppinut tykkäämään useimmiten.
Alkoholeissa kuitenkin uskoisin ton päihdyttävän vaikutuksen olevan isommassa roolissa, jos on taipumuksia alkoholismiin = tykännee helpommin
.
