- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 879
Paper Mario Sticker Star (N2DS XL)
Paljon haukuttu peli löytyi niin edulliseen hintaan tuossa jokunen viikko taaksepäin että piti ostaa hyllyyn ja heti ensitestissä tykästyin ja hetkeä myöhemmin vihastuin.
Peli on aivan uskomattoman epäreilu välillä, juttuja ei voi tietää ellei tiedä, joten haistatin pelille paskat aikalailla heti kättelyiden jälkeen ja walkthruu viereen, sillä peli tuntui erittäin miellyttävältä ja hauskalta noin muuten.
Ne vajaa 10 kohtaa mitä piti walkthruusta katsella, katselin asenteella että jos peli on epäreilu niin sitten minullakin on siihen lupa, vaikka en normaalisti hyväksy moista toimintaa mutta puzzlejen laatu luokkaa monkey island niin tulos on sitten tämä ja logiikkaa ei ole olemassa (case: sulata iso arktinen vuoristo asentamalla leivänpaahdintarra vuoren vieressä olevaan tiilikasaan) ja kun noi ns. erikoistarrat pitää vielä erikseen jostain salareista löytää niin aika nihkeää oli paikoitellen.
Bossit oli aivan sikavaikeita etenkin alussa, sitten se apuri vielä vittuilee päälle kun koko tarrakirjasto tykitetty niihin tyhjäksi että varmaan ois joku nopeampiki keino. No varmaan olis jos tietäs eli oikea tarra pitäs olla löydettynä oikeasta salarista ja vieläpä säästeltynä tänne oikeaan paikkaan ja pitäis vielä tietää että just se tarra on just tähän optimaalinen, mutta jos ei tiedä niin se on sitten voi voi. Ja mistään et voi tietää tai päätellä, koska edelleenkin logiikka on pahasti hukassa.
Etenkin noi 3-4 ekaa bossia meni siten että koko tarrakirjasto piti mätkiä niihin vastuksiin ja sitten tarrakirjasto tyhjänä piti saaha perfect blockeja josta spawnas uusia tarroja käytettäväksi. Tämä ei sinänsä haitannut, sillä bossitaistelut olivat oikeastaan todella hauskoja kun ne joutu jyystämään vaikeimman kautta.
Jossain chapterissa 4 peli sitten helpottui huomattavasti kun hyökkäysten laatu oli kauttaaltaan parempi joten pelin piilokikkojen tietäminen ei ollut enää välttämättömyys ja aikalailla kaikki hämärähommat loppuivat kuin seinään ja pelistä tuli oikeastaan todella miellyttävä kokemus. Käsikonsoliformaattiin liki täydellinen peli heikkouksineenkin.
Audiovisuaalisesti todella upea peli, kenttäsuunnittelu parhaimmillaan loistavaa ja bossitaistelut parhaimmillaan huikeita, mutta se epäreiluus etenkin pelin alkupuolella on iso iso miinus ja epäilen että onko tätä kukaan pystynyt pelaamaan läpi ilman ohjeita. Veikkaan että suurimmalla osalla pelin ostaneista peli on jäänyt kesken jos läpipeluuohjeita ei arvosteta.
Esimerkkitapauksena vielä yksi pelaamista harrastava ystäväni, joka sanoi että ei päässyt tässä pelissä yhtään mihinkään kun ei vaan mitään voinut tehdä ja mihinkään ei päässyt. Tämä kaverin suusta joka pelannut kaikki mariot, zeldat, metroidit ja muut "ne paremmat" nintendopelit läpi mitä on koskaan julkaistu. Kertonee paljon tästä pelistä ja sen sekavasta epäreiluudesta jos metroid-veteraanikin jumii heti alkuun turhautumiseen saakka, eikä sitten koskaan palannut edes pelin pariin.
8/10 - Hieno peli DS:lle ja kirjastoni yksi suosikeista mikä pursuaa fire emblemeitä, zeldoja yms. Tämä meni kärkipäähän.
PS: Color Splash (WiiU) on ilmeisesti tämän jatko-osa, jonka ostin aikanaan julkaisussa ja vihasin peliä kun en sitä "ymmärtänyt oikein", kun mielessä oli muut Paper Mariot jotka olivat aivan erilaisia. No, seuraavaksi voisi laittaa sen peluuseen uusin silmin kun pitäisi olla samaa, mutta parempana ja reilumpana.
Paljon haukuttu peli löytyi niin edulliseen hintaan tuossa jokunen viikko taaksepäin että piti ostaa hyllyyn ja heti ensitestissä tykästyin ja hetkeä myöhemmin vihastuin.
Peli on aivan uskomattoman epäreilu välillä, juttuja ei voi tietää ellei tiedä, joten haistatin pelille paskat aikalailla heti kättelyiden jälkeen ja walkthruu viereen, sillä peli tuntui erittäin miellyttävältä ja hauskalta noin muuten.
Ne vajaa 10 kohtaa mitä piti walkthruusta katsella, katselin asenteella että jos peli on epäreilu niin sitten minullakin on siihen lupa, vaikka en normaalisti hyväksy moista toimintaa mutta puzzlejen laatu luokkaa monkey island niin tulos on sitten tämä ja logiikkaa ei ole olemassa (case: sulata iso arktinen vuoristo asentamalla leivänpaahdintarra vuoren vieressä olevaan tiilikasaan) ja kun noi ns. erikoistarrat pitää vielä erikseen jostain salareista löytää niin aika nihkeää oli paikoitellen.
Bossit oli aivan sikavaikeita etenkin alussa, sitten se apuri vielä vittuilee päälle kun koko tarrakirjasto tykitetty niihin tyhjäksi että varmaan ois joku nopeampiki keino. No varmaan olis jos tietäs eli oikea tarra pitäs olla löydettynä oikeasta salarista ja vieläpä säästeltynä tänne oikeaan paikkaan ja pitäis vielä tietää että just se tarra on just tähän optimaalinen, mutta jos ei tiedä niin se on sitten voi voi. Ja mistään et voi tietää tai päätellä, koska edelleenkin logiikka on pahasti hukassa.
Etenkin noi 3-4 ekaa bossia meni siten että koko tarrakirjasto piti mätkiä niihin vastuksiin ja sitten tarrakirjasto tyhjänä piti saaha perfect blockeja josta spawnas uusia tarroja käytettäväksi. Tämä ei sinänsä haitannut, sillä bossitaistelut olivat oikeastaan todella hauskoja kun ne joutu jyystämään vaikeimman kautta.
Jossain chapterissa 4 peli sitten helpottui huomattavasti kun hyökkäysten laatu oli kauttaaltaan parempi joten pelin piilokikkojen tietäminen ei ollut enää välttämättömyys ja aikalailla kaikki hämärähommat loppuivat kuin seinään ja pelistä tuli oikeastaan todella miellyttävä kokemus. Käsikonsoliformaattiin liki täydellinen peli heikkouksineenkin.
Audiovisuaalisesti todella upea peli, kenttäsuunnittelu parhaimmillaan loistavaa ja bossitaistelut parhaimmillaan huikeita, mutta se epäreiluus etenkin pelin alkupuolella on iso iso miinus ja epäilen että onko tätä kukaan pystynyt pelaamaan läpi ilman ohjeita. Veikkaan että suurimmalla osalla pelin ostaneista peli on jäänyt kesken jos läpipeluuohjeita ei arvosteta.
Esimerkkitapauksena vielä yksi pelaamista harrastava ystäväni, joka sanoi että ei päässyt tässä pelissä yhtään mihinkään kun ei vaan mitään voinut tehdä ja mihinkään ei päässyt. Tämä kaverin suusta joka pelannut kaikki mariot, zeldat, metroidit ja muut "ne paremmat" nintendopelit läpi mitä on koskaan julkaistu. Kertonee paljon tästä pelistä ja sen sekavasta epäreiluudesta jos metroid-veteraanikin jumii heti alkuun turhautumiseen saakka, eikä sitten koskaan palannut edes pelin pariin.
8/10 - Hieno peli DS:lle ja kirjastoni yksi suosikeista mikä pursuaa fire emblemeitä, zeldoja yms. Tämä meni kärkipäähän.
PS: Color Splash (WiiU) on ilmeisesti tämän jatko-osa, jonka ostin aikanaan julkaisussa ja vihasin peliä kun en sitä "ymmärtänyt oikein", kun mielessä oli muut Paper Mariot jotka olivat aivan erilaisia. No, seuraavaksi voisi laittaa sen peluuseen uusin silmin kun pitäisi olla samaa, mutta parempana ja reilumpana.
Viimeksi muokattu:
Kirjoittajien ei kannattaisi yrittää kommentoida rasismia, jos eivät jaksa ajatella asioita nenäänsä pitemmälle.
Eksyiltiin pimeään metsään, ihmeteltiin miten saa tulen tehtyä, kuoltiin kuka mihinkin skorpionin pistoon ja muuhun. Oli selviytymisfiilis ja yhdessä keksittiin mitä kaikkea saa aikaan parista kepistä, liaaneista ja kivistä.
Onneksi se kauppapaikan käyttö nyt ei kiinnosta oikein tippaakaan. Tästä napinasta huolimatta mainio tekele.
