Viimeksi pelaamasi peli ja mietteitä siitä

[xarot]

Mä pelasin tuon kaksi vuotta sitten Scummin kanssa eikä mulla ollut mitään teknisiä ongelmia joten oikeassa olit.
Itsekin jumittelin useamman kerran, mutta kyllä mä katson suosiolla netistä mitä pitää tehdä jos olen edes 20 minuuttia tilanteessa jossa kaikki paikat on käyty läpi eikä mitään hajua mitä pitäs tehdä.

Itellä tulee paha morkkis jos katsoo läppäreitä, toki on muutamia PnC pelejä joissa on noussut täysin seinä vastaan. Välillä pari kolme iltaa on hierottu jotain puzzlea joka on sit onnella ratkennut tai on viimein taivuttu läppäreihin.

 

[h8me]

Breath of Fire III:aa tullut PSP:lla vedettyä, mukava sekoitus nostalgiaa sekä uutta, en siis pentuna tuota koskaan PS1:lla pelannut läpi ja nytkin jo pelannut pidemmälle mitä aikanaan. Hyvä porttaus myös, laajakuva toimii hyvin verrattuna PS1-peliin.

Muutenkin ymmärrän varsin hyvin miksi PSP saanut viime vuosina melkeinpä alkuaikojaan enemmän kehuja. Tuossa kun olis kakkosnapit ja toinen tatti niin parempaa käsikonsolia ei helpolla löydä.

 

[perato]

Deep Rock Galactic: Survivor (PC)
Tätä testasin hetken PC Gamepassista ja tajusin aika nopeaa, että tän vois ostaa. En ollut väärässä, +60h on takana tätä peliä ja edelleen jostain syystä maistuu.

Kysessä on siis autoshooter(Vampire survivors), jossa ohjataan hahmoa(useita erilaisia) pienellä kentällä jonne spawnaa jatkuvasti lisää vihuja. Aseet ampuvat automaattisesti vastustajia ja tarkoitus on kaivaa kentästä mineraaleja ja lopulta tappaa sen loppuvastustaja. Orkkispelissä on 2 pelityyppiä, toisessa pelataan 5 tasoa peräkkäin em. tyylillä, toisessa kuljetaan ison kaivurin vierellä ja kuljetetaan sitä kohti kentän toista laitaa. Kenttiä on haastavuudeltaan 5, joista viimeinen vitonen on melko haastavaa. Matkan varrella jopa Hazard 3 tuntui alkuun todella vaikealta.

Pelin koukku on aseiden päivittelyssä pelin aikana. Yleensä tasossa on mahdollista olla 4 erilaista asetta ja niitä on paljon erilaisia, näitä sitten päivitellään vihujen taposta saadulla kokemuspisteillä ja osa päivityksistä muokkaa aseita varsin erilaiseksi alkuperäiseen nähden. Kokemuspisteitä ei kuitenkaan riitä joka aseen päivittämiseen ja passiivisiakin upgradeja olisi hyvä valita. Jokaisessa level upissa on valittavana 3 erilaista päivitystä ja resursseja käyttämällä voi nämä vielä rerollata. Asepäivitysten lisäksi on tarjolla erilaisia esineitä 'loot bokseista' jotka vielä tarjoaa jotain bonusetua, esim. lisää ampumanopeutta tai esim. 10% lisä xp ynnä muita vastaavia.

Tasojen ulkopuolella on tarjolla passiivisia päivityksiä(% sitä, % tätä) sekä kentistä putoavia varusteita. Em. pelimuotojen lisäksi on erilaisia haastetasoja, joilla voi saada pysyviä passiivisia bonuksia aseille ja tietyn tyyppisille kentille ja hahmoille.

Pelin koukku itselleni nimenomaan se pienin päivityksin tapahtuva kehitys, joka monesta tämän tyyppisestä pelistä puuttuu. Sen sijaan, että odottaisin RNGn osuvan kohdalleen ja saavani hyvän runin ja sitä myöten jotain auki ehkä mahdollisesti seuraavaan runiin, peli koko ajan työntää eteenpäin antaen pieniä bonuksia sinne sun tänne, mitkä loppupeleissä on melko merkittäviä. Yhden runin tekeminen onkin lähes aina hyödyllistä ja tehtävissä olevat pienet lisähaasteet ovat myös mukavasti tehty niin, ettei tasoa tarvitse päästä läpi sen suorittaakseen(esim. saavuta lvl 25 aseella X). Peli myös vaatii jonkun verran opettelua eri aseiden hyödyistä ja haitoista sekä päivityspoluista, sekä ylipäätään kentässä liikkumisesta, eli ihan puhtaalla upgradella ei pelissä etene, jotain on hyvä oppiakin.

Graafisesti peli on ihan toimiva, mutta varsinkin joillakin classeilla ja loppuvaiheessa peli menee niin sekavaksi, että sitä vaan toivoo, ettei sen kaiken vilkunnan alla ole montaa vihollista.

Ihan paras balanssi ei pelissä ole, tuntuu että osa aseista on ihan ylivoimaisia toisiin verrattaen, mutta toisaalta mitä vähän foorumeita lueskellut, ei asia välttämättä ole ihan näin yksioikoinen.

Peliin olisi voinut keksiä muutamia pieniä parannuksia vielä tuon tekemisen lisäämiseksi, jonkin verran näitä tuotiin nyt lisärin aikaan julkaistussa 1.1. päivityksessä, joskaan ei ihan täysin onnistuneesti.

Pitkästä aikaa pienemmän budjetin indiepeli joka imaisi mukaansa ja jonka pelaamiseen on upottanut kymmeniä tunteja, ja vielä on pelattavaa.

 

[Nathorr]

Yakuza 0 (PC)

Pitkään listalla istunut peli läpäisty. Olin tätä 3,5 tuntia kokeillut keväällä 2021, mutta kun yleisesti en ole japanilaisten pelien fani, kiinnostus lopahti nopeasti. Uusi yritys ja 31 tuntia myöhemmin lopputekstit.

Kyseessä on vahvasti japanilainen toimintapeli, jossa seurataan nuorta yakuzaa nimeltä Kiryu. Yakuza-pelisarjaahan on julkaistu vuodesta 2005 asti, mutta tämä on julkaistu 2015 ja kronologisesti se on sarjan ensimmäinen osa. Peli on mielestäni aika ristiriitainen ja siinä on paljon asioita, joista en pidä, mutta parhaimmat osa-alueet ovatkin sitten parasta hetkeen.

Pelissä on älyttömän hidas alku ja se imaisee mukaansa oikeastaan vasta 3. chapterissa, ehkä n. 4-5 tunnin pelaamisen jälkeen. Itse pelaaminen on aika tylsää. Liikut kaupungilla, joka on upeaa 80-luvun Japania, mutta pakolliset taistelut ovat perinteistä mätkintää. Hakataan nappuloita, tehdään komboja, vaihdellaan taistelutyylejä ja kun kaikki viholliset ovat maassa, jatketaan matkaa. Pidän enemmän Arkham-sarjasta tutuista taistelumekaniikoista ja myös siitä, että tarvittaessa taistelukohtauksesta pääsee karkuun. Tässä se ei onnistu.

Kuten sanottua, peli on kaikin puolin hyvin japanilainen. Parantavat juomat pitää aktivoida usean klikkauksen kautta inventoryssä. Automaattista tallennusta ei ole, vaan tallentaa pitää muistaa aina siinä välissä, kun siirtyy paikasta toiseen. Kaupungissa on paljon tehtävää, mutta keilaamista lukuunottamatta en syttynyt näille minipeleille, jotka nekin ovat ilmeisesti hyvin tyypillisiä japanilaisissa peleissä.

Tarina ja sen kerronta taas on aivan mielipuolisen hyvää. Vaikka se hidasta onkin, juonenkäänteitä ja hahmoja on paljon eikä kukaan jätä kylmäksi. Vaikken animea muuten seuraa, niin tämä on, taas kerran, niin ihanan japanilaista, suurine tunteiteen ja dramaattisuuksineen. Peli on muuten ääninäytelty kokonaan japaniksi ja kestää hetken, että siihen tottuu, mutta tekstit seuraavat mukavasti puhetta, joten sitä melkein luulee ymmärtävänsä. Juoni pitää otteessaan viimeiseen asti ja on sanalla sanoen erinomainen.

Ääninäyttelyyn, tai oikeastaan sen puutteeseen, liittyy myös yksi suuri heikkous: sivutehtäviä ei ole ääninäytelty. Sivutehtäviä kehuttiin netissä paljon ja vaikka suurin osa niistä ihan hauskoja olikin, ääninäyttely on minulle liian tärkeä, että pystyisin niistä täysin nauttimaan. Harmi sinänsä. Onneksi musiikki myötäilee tarinaa ja ruudulla näkyviä tunteita, se tuo peliin paljon lisää.

Graafisesti peli oli riittävän hyvä. Ei mitään mieletöntä, mutta kestänyt aikaa niin, että sen puolesta tätä viittii edelleen pelailla. Peli on kuitenkin aika raskas kokemus enkä varmasti ota Yakuza Kiwamia hetkeen työstettäväksi, vaikka se Steamista jo löytyykin.

Juonen puolesta tätä on helppo suositella, mutta pelimekaniikkojen puolesta vaikea sanoa. Joka tapauksessa arvosanaksi juoni ja tarinankerronta raahaavat pisteet niinkin ylös kuin 4/5.

Yakuza Kiwami (PC)

Yakuza Kiwami on remake vuoden 2005 ensimmäisestä Yakuza-pelistä. Yakuza 0:n myötä se on periaatteessa sarjan toinen osa. Tapahtumat sijoittuvat 15 vuotta Yakuza 0:n jälkeen ja maailma ympärillä on muuttunut. Ei ole enää vastaavaa kultaista kasaria, vaan Japanin kupla on puhennut, meno synkistynyt ja matkapuhelimet vallanneet maailman.

Periaatteessa peli on hyvin samanlainen kuin Yakuza 0, vain tiiviimpi paketti. Päähenkilö on sama, kaupunki on sama, taistelumekaniikat ovat samoja ja juoni on rautaa edelleen. Koin Yakuza 0:n välillä rönsyilevän turhankin paljon, mutta tässä focus oli parempi. Toisaalta pari chapteria tuntui vähän kädenlämpöisiltä, vieläkin olisi ollut varaa tiivistää.

Paha sanoa mitään, mitä en olisi sanonut jo pelisarjan edellisestä osasta. Luulen, että juonen puolesta tämä toimii 0:n jälkeen paremmin kuin ilman. Tässä ei ole juuri mitään merkittävää uudistusta, sama juttu jatkuu. Jos tykkäsi 0:sta, kannattaa tämäkin pelata. 4/5.

Alan kyllä lämpenemään näille ja varmasti tulee joulualesta Kiwami 2 ostettua.

Alan Wake 2:n DLC:n julkaisuun pari minuuttia aikaa. Ihan hyvä ajoitus

Yakuza Kiwami 2 (PC)

Paluu Yakuza-pelisarjan maailmaan 1,5 vuoden tauon jälkeen. Pelin ajankohta sijoittuu vuosi Yakuza Kiwamin jälkeen, kun traaginen tapahtuma pakottaa Kiryun takaisin Kamurochoon.

Peli hyödyntää Yakuza 6:ssa käytössä ollutta uudempaa moottoria ja on siten edeltäjiään kauniimpi ja vähän modernimpi, mutta silti hyvin samanlainen. Taistelu on entistä tylsempää, sillä erilaisia tyylejä ei ole ja kombojakin hyvin rajallisesti. Hahmoa kehittämällä saa lisää, mutta Xbox-ohjaimen X-nappula saa kyllä kyytiä. Automaattinen tallennus on sentään saatu mukaan.

Peli on rytmitykseltäänkin hyvin samanlainen kuin ykkösosa. Kaikki pelilliset tapahtumat toistavat itseään ja välillä meno on juonen puolesta vähän kädenlämpöisempää. Juoni on kuitenkin pääpiirteittäin edelleen rautaa ja siinä on käänteitä niin, että hatusta pitää pitää kiinni. Olen melko allerginen japanilaiselle viihteelle, mutta täytyy myöntää, että viimeistään tämän pelin aikana lämpesin kyllä perinteiselle ylidramaattisuudelle. Lopun pussailut menee ehkä vähän kuitenki yli.

Mutta joo. Jos edelliset maistui, maistuu tämäkin. Ei huonompaa, mutta ei hirveästi parempaakaan. 4/5 edelleen.

 

[Jumi]

BlazBlue Entropy Effect
BlazBlue-animetappelupelisarjaan perustuva toiminta rogue-lite. Huom. tämä ei ole Arc System Worksin tekemä ja sen kyllä huomaa.

Odotukset ovat kovat sillä lähes 20 vuotta sitten pelasin ensimmäisen BlazBlue:n yksinpeliä aivan innoissaan. Kombojen tekeminen oli aloittelijalle mukavan helppoa ja pidin animetappelupelien vauhdista verrattuna Street Fighteriin tai Mortal Kombattiin. Tämä yrittää tehdä vähän samaa toiminta rogue-liteille...

Dead Cellsmäistä tasoloikkaa ei ole ja alueet ovat vain suht pieniä areenoja joissa mätetään vihollisia. Kotitukikohdassa pitää jutella NPC:ille ja siellä on jotain meneillään, mutta juoni ei ole lähelläkään mystistä ja kiinnostavaa alkuperäistä BlazBlueta. Lisäksi siellä kaikki ovat robotteja, ja tuttuja hahmoja pääsee ohjaamaan vain itse pelissä.

Hahmoja on monta ja ne ovat erilaisia kuten BlazBluessa kuuluukin olla. Taisteluun avautuu liikkeitä ja ominaisuuksia niin että heikompaa hirvittää, ja pitkiä komboja pääsee myös tekemään. Mutta mitä ihmettä!?? Taistelu ei ole hauskaa! Vielä näin 4 tunnin jälkeen advanced vaikeustasolla viholliset ovat aivan liian helppoja, eivätkä tappele takaisin. Tuntuu kuin pitäisi hakata 15 minuuttia maalitauluja ja sitten tulee vaikea pomo johon on mahdollista kuolla.

Pystyn nimeämään taistelun tylsyyteen on parikin syytä. Ensimmäinen ja vakavin syy on "viholliset" jotka eivät ole millään tapaa vaarallisia. Damagea tulee otettua vain jos hyppää piikkeihin, laseriin, tai ei huomaa vihollisen harvoin heittämää ammusta. Toinen vähän harvinaisempi syy on ettei mitään fireball-motioneita tarvitse tehdä vaan tutut erikoisliikkeet tehdään painamalla esim. alas+Y, ja perusiskukombo tehdään vain naputtamalla X:ää. Nuinhan se toimii muissakin rogue-liteissä, mutta kyllä tässä nyt missattiin uniikki mahdollisuus. Liikkeiden tekeminen ja kombojen ajoittaminen on just se yks juttu miksi tappelupelit tuntuu palkitsevilta pelata ja syy miksi niiden pelaamista on ilo katsoa, kun joku taituri tekee vaikeita one-frame linkkejä tai muuta oikeasti taitoa vaativaa. BlazBluen kombot ovat vielä niin helppoja, mutta silti palkitsevia, ettei uusilla pelaajilla olisi ollut vaikeuksia niiden oppimiseen. Opinhan minäkin silloin aikoinaan.

On kyllä ristiriitainen peli. Toisaalta nytkin haluttais ottaa yksi rundi kun se kestää vain n. puolituntia, ja jännätä mitähän taitoja saan käyttöön tällä kierroksella. Kyllästyminen tulee silti nopeasti, viimeistään siinä vaiheessa kun pitäisi tukikohdassa käydä jututtamassa NPC:itä.

2/5

 

[GGoljatti]

No Mans Sky.

15h takana ja vieläkin välillä ihmettelen että mitähän seuraavaksi tekisi.

 

[perato]

Desperados (PC)
N. tunti riitti. Olen pelannut pelin läpi ehkä 3 kertaa elämäni aikana, ostin sen aikanaan täyteen hintaan fyysisenä ja pidin sitä fyysistä kappaletta hallussani vielä pari vuotta sitten. Tuli nyt ostettua Steamiin alle eurolla ja testailtua muutaman tason verran. Nykyisiin lajityypin edustajiin nähden peli on varsin kankea ja ilmeisesti korkeasta resoluutiosta johtuen jopa vähän turhan hankala kontrollien suhteen(pikselin tarkkaa osumista vaativaa). Peli ei varsinaisesti kannusta mihinkään hiippailuun monessakaan tasossa, joten tehtävät pystyy paljolti suoriutumaan nurkan takaa ampumalla, johon vihut monesti juoksee kätevästi jonossa. Tunnissa pelasikin läpi 3 hahmojen treenimissiota ja kaksi kampanjatehtävää. Tuskimpa tätä on tarve pelata enempää kun elämässä on rajallisia tunteja, mutta ompahan kirjastossa jos oikeasti tulee joskus vielä hinku tähän palata. Ei ole vanhentunut ehkä niin kauhean hyvin siis tämä peli ja voinee laittaa sinne historian nostalgiakasaan.

 

[Refloni]

Epicin ilmaispelit, osa 47.

Aerial_Knight's Never Yield

Kuka se Aerial_Knight on, joku räppärikö? Ei vaan nevahööd-pelinkehittäjä, joka koettaa brändätä itseään. Nimimerkki on kieltämättä hieno, mutta näillä meriiteillä en kehuskelisi. Eikö ensin pitäisi luoda jotain huippusuosittua ja sitten voi käyttää nimeään markkinoinnissa?

Tämä on juoksupeli, jossa vastaan tulee esteitä, joiden kohdalla pitää painaa oikeaa nappia. Ja siinä kaikki. Koko peli on pitkä, glorifioitu quick time event, joka vielä toistaa itseään. Pelimekaniikkojen puutteessa se yrittää häikäistä audiovisuaaleillaan, ja kyllähän niitä hetken katselee. Tylsemmällä musiikilla peli olisi jäänyt kesken lyhyydestään huolimatta.

Kai sitä on kehnompiakin tapoja kuluttaa puolitoista tuntia, mutta myös paljon parempia. Kyllä oli joutava räpellys.

Turnip Boy Robs A Bank

Jatko-osa vihanneszeldalle. Nyt ollaan tuplatattiräiskintä ja roguelite, jossa rosvotaan pankkia. Peli ei herättänyt oikein mitään tunteita. Taistelusysteemi on ihan käypä ja tutkimusmatkailu kohtuullisen kivaa. Olen alkanut suhtautua tällaiseen pikseligrafiikkaan aika nuivasti ja meemikyllästetty tarina on myötähävettävä. Mukiinmenevä räime, jonka olemassaolon olen unohtanut ensi perjantaihin mennessä.

Viewfinder

Aivot nyrjäyttävä puzzlepeli. "Niin on, jos siltä näyttää" -periaatteella maailmaan voi kiinnittää valokuvia, jotka sulautuvat osaksi sitä. Jos sinulla on valokuva sillasta, voit mennä sopivaan paikkaan ja sommitella sen osaksi maisemaa, ja yhtäkkiä siinä on silta. Muutos on täysin saumaton. Efekti räjäyttää tajunnan ensimmäisillä kerroilla. Pelissä on muitakin hienoja optisia temppuja ja se on teknisesti todella vaikuttava.

Puzzlepelinä Viewfinder on liian helppo, lähellä visuaalisesti jännää kävelysimulaattoria. Ehkä näillä mekaniikoilla ei vain ole mahdollista tehdä vaikeita pulmia, sillä ne tekevät pelaajasta lähes kaikkivoivan. Bonuspuzzlet antavat päänvaivaa pariksi minuutiksi. Finaalipulma taas haastaa väärällä tavalla, koska siinä on tiukka aikaraja, joka käytännössä pakottaa yrittämään muutaman kerran alusta. Ja silloin peli alkaa pakkosyöttämään vinkkejä! Hävetkää.

Yksi varoitus vielä. Tämä on hyvä peli, joka kannattaa pelata, mutta pelissä on hahmo jonka dialogi aiheuttaa fyysistä kipua.

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=QTz8fgd0D_A


Ring of Pain

Yksiulotteinen roguelike. Edessäsi on rivi kortteja: hirviöitä, aarteita ja muuta tyrmäroipetta. Voit mennä oikealle tai vasemmalle tai vaikuttaa suoraan edessä oleviin kortteihin. Korttirivi kiertyy yhdeksi ympyräksi, siitä nimi.

RNG:n vaikutus on melko iso. Lumipallo joko lähtee vyörymään tai ei lähde. Joko löydät jonkin supertehokkaan esineen, jonka ympärille rakennat ylivoimaisen tappokoneen, tai et löydä. Ensimmäinen yritykseni kompastui heti tutoriaalin jälkeen, toisella pääsin lopputeksteihin, ja sitä seurasi taas pitkä tappioputki. Hedelmäpelin pyörittely on kuitenkin hauskaa kun sille ei tarvitse syöttää rahaa. Löydettävää loottia on paljon ja se mahdollistaa hyvin vaihtelevat buildit.

Taikasauvani voi käynnistää ketjureaktion, joka siivoaa koko kerroksen.

Peli on hauska ja koukuttava. Lukuisat saavutukset avaavat käyttöön uutta kamaa, joilla voi sitten yrittää korkeampia vaikeustasoja, joilla aukeaa taas uusia juttuja. Tuurin vaikutuksesta huolimatta joka hetki pääsee tekemään kiinnostavia päätöksiä. Peli on nyt läpäisty muutamalla eri vaikeustaso- ja aloitussettikombinaatiolla, mutta kontsaa on jäljellä vielä reilusti. Tässä on peli jonka voisi tyhjentää kokonaan.

Tykkään myös pelin kauhunvireisestä tunnelmasta. Pelin sulkemisnappulaan liittyy lievä hyppysäikky, joka jotenkin onnistuu säpsäyttämään joka kerta.

 

[Jumi]

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=GEZON93hV-s

Ei välivideo, vaan ihan oikeaa DMC5 gameplayta ilman HUD:ia. Kamera zoomailee itse oikeissa kohdissa sisään, ulos, ja tekee hidastuksia.

Devil May Cry 5 on Steamissä pilkkahintaan -85% alennuksessa, niin ostin vihdoin tuon neljännen pelattavan hahmon. Oon tainnu kirjottaa DMC5:sta tänne julkaisun aikaan 2019, mutta pistetään päivitetty arvostelu.

DMC-sarja eroaa muista meleetoimintapeleistä siinä, että sen hahmot ovat ylivoimaisia ja riviviholliset lähinnä heittosäkkejä. Ylivoimaisuudesta huolimatta taistelusta on saatu mielenkiintoista. Kombot eivät vaadi vaikeita 1-framelinkkejä, vaan enemmänkin tietämystä mihin mikäkin isku osuu ja missä hahmo on iskun tekemisen jälkeen, jotta osaa valita sopivan iskun ja jatkaa komboa. Kekseliäs juttu että kombolaskuri menee nollaan jos erehtyy juoksemaan kesken taistelun, se tekee taistelusta vielä hienomman näköistä kun hahmo vain rauhallisesti kävelee pari askelta kun vihollinen on ilmassa ja sitten taas mennään! Viimeksi Arkham Batmaneissä "roolipelasin" ja kävelin hiljaa vihollisen taakse ennen lyöntiä, siinä siitä ei vain saanut mitään bonuksia.

Välivideot ovat sarjalle tutulla tavalla myös todella hyviä. Hahmojen "JIIIHAAAA!" -teinimeininki aiheuttaa kyllä välissä myötähäpeää ja välissä menee niin överiksi, ettei tätä oikein kehtais pelata muiden ihmisten kanssa. Niistä vähän miinusta.

Eteneminen tapahtuu putkessa ja kamera on ikävän lähellä hahmoa. Se nostaa tunnelmaa, mutta tekee liikkumisesta vähän kömpelöä. Pomotaisteluista en pidä ollenkaan niiden epäselvyyden vuoksi. On vaikea yrittää osua luikerokäärmeukkoon tai muistaa, että pelissä on myös torjunta ja väistö, kun niitä tarvii niin harvoin.

Omanlaisensa toimintamättö 4/5.