Viimeksi pelaamasi peli ja mietteitä siitä

[vetten äärelle istutettu]

Darksiders III (PS4 Pro)

Tykkäsin ykkösestä tosi paljon, kakkosesta myös jonkun verran. Odotuksia ei hirveästi tähän ollut, mutta tiesin että pitää joskus pelata. Vuosi sitten pelasin God Of Warin mikä on yksi täydellisimmistä peleistä minun pelimakuuni koskaan.

Darksiders III on vähän kuin köyhän miehen God Of War eikä se köyhyys tee tästä ollenkaan huonoa. Todella huippuluokan peli kuitenkin, olen pelannut tätä jo aika paljon (liki 10 tuntia) enkä ole löytänyt pelistä vielä mitään valitettavaa. God Of War on tehty kuin minun unelmistani, tässä on yritetty samaa ja melko pitkälti myös onnistuttu.

Tätä ei kuitenkaan kannata lähteä vertailemaan muihin Darksiders-peleihin liialti, mutta toisaalta myös kannattaa. Sarjan jokainen osa on sopivasti erilainen muihin osiin nähden, joten tämä seisoo ylpeästi hyvänä pelinä ihan omilla jaloillaan. Lisäplussat siitä että kakkosen turha loottisysteemi on pois. Se ei anna pelille mitään muuta kuin turhaa mikromanagerointia menuissa, eli syö sitä puhdasta pelaamisen iloa pois. Varusteiden parantelu myös samassa hengessä kuin em. GoWissa.

Combatti on jokseenkin jopa identtistä gowin kanssa, minkä takia tästä tykkäänkin tosi paljon. En ole parannellut healtheja ollenkaan vaan strenaan kaikki, joten vihollisten liikkeet pitää opetella väistämään tai henki lähtee 2-3 iskusta. Ja siinä se pelin hienous minusta onkin, vihollisilla on selkeät audial/visualquet iskuilleen eli rauhallisuus palkitaan. Mitään epäreilun tuntuista Dark Souls ribalea tässä ei ole, kuten ei ole GoWissakaan vaan kaikki on kiinni omasta rauhallisuudesta ja havainnoinnista.

Upea, upea peli. 8/10 tässä vaiheessa. Kymppiin ei ole asiaa kun ei tämä mitenkään voi GoWia ylittää ja 10/10 on yksinoikeudella sille tässä genressä. 9/10 voi vielä nousta, jos meno jatkuu yhtä maittavana loppuun saakka.

Tämä on kyllä heittämällä mulle GOTY2020 siinä missä GoW oli minun GOTY2019.

 

[arcane]

Tämä on kyllä heittämällä mulle GOTY2020 siinä missä GoW oli minun GOTY2019.

....mutta DarkSiders III julkaistiin 2018 ja niin myös God of War.

 

[vetten äärelle istutettu]

....mutta DarkSiders III julkaistiin 2018 ja niin myös God of War.

"Mulle" se on goty2020. En pelaa pelejä lähes koskaan julkaisussaan jo senkään takia että backlogia on jonku 15 vuoden verran, fiiliksen mukaan valitaan seuraava projekti

 

[arcane]

"Mulle" se on goty2020. En pelaa pelejä lähes koskaan julkaisussaan

...mutta ei GOTY meinaa sitä. En minäkään sano, että mulle Back to the Future oli vuoden elokuva 2020, vaikka katsoisin sen vasta vuonna 2020. Voi toki erikseen sanoa, että "paras tänä vuonna pelaamani peli" tai "paras tänä vuonna katsomani elokuva".

Tosin pidän myös "vuoden peli" julistamista aina vääränä muutenkin siinä kohtaa, kun se tehdään kun vuotta on kulunut alle puolet.

 

[Charun]

Scrap Mechanic: Survivalia tullu viimeaikoina pelailtua ja kyllähän on hauskaa rakentelua ja robottien teilausta. Peli nyt itsessään ei ole varsinaiseti vaikea, mutta tuo rakentelupuoli siinä on kyllä mahtavaa, bugeista huolimatta; voi männistä, laakereista, ohjaimista, sensoreista ym. rakennella jos jonkinmoisia laitoksia ja taitojen riittäessä automatisoidakin niitä logiikkapalikoiden kautta.
Vahva 4/5 mekaanisten laitteiden rakentelemisesta kiinnostuneille, muille ehkä 2/5.

 

[Partis]

Darksiders III (PS4 Pro)

Todella huippuluokan peli kuitenkin, olen pelannut tätä jo aika paljon (liki 10 tuntia) enkä ole löytänyt pelistä vielä mitään valitettavaa.

Itselläkin tuo on hyllyssä odottamassa vuoroaan, mutta ihan pelaamatta tiedän heti yhden asian joka tulee ärsyttämään koko pelin ajan eli kartan puute.
Mulla on niin paska suuntavaisto, että jos päätän vaikka skyrimissa lähteä pohjoiseen niin vartin päästä olen jotenkin päätynyt siihen aloitus paikkaan tai sen lähistolle
Darksiders 2:n kanssakin sai olla jatkuvasti kartta auki ja WiiU versio olikin ihan helvetin hyvä, koska sillä kartan sai jatkuvasti ohjaimen ruudulle.

 

[itarumaa]

Erica,

PS4 "peli", virtuaalinen kokemus tai miksi tuota nyt kutsuu. Kännykällä ohjataan peliä, kaksi kertaa olen pelannut läpi ja toimi paremmin kyllä ensimmäisellä kertaa. Ihan ok kuitenkin, mutta ei yllä esim Detroit Become Human tai Heavy Rain pelien tasolle.

 

[perato]

Civilization 6 + Rise and Fall + Gathering Storm (PC)

Pitkästä aikaa tuli tartuttua tähän kun sai halvalla nuo lisärit Epiciltä. Jäi vähän valju kokemus viimeksi pelatessa, ettei ollut ihan kokonainen ja kävin jopa vitosta pelaamassa sen jälkeen useammankin rundin. Kolme peliä nyt pelannut, joista kaks päättyi diplomatic victoryyn ja yks oli testaus domination victoryllä. Vaikeusasteina Prince ja dominationissa warlord.

Onhan tämä teknisesti paljon mielenkiintoisempi kuin aiemmat civit, districtien ja wondereiden rakentamista pitää oikeasti vähän pohtia eikä pelkästään voi vaan rakentaa kaikkea mikä tulee eteen. Siinä on menty huomattavasti eteenpäin. Toisaalta taas tuntuu että kaikki muu säätäminen tuntuu menneen kaupungissa taaksepäin, juuri en käy katsomassa miten kaupunkilaiset on sijoiteltu, eikä ole princellä paljon amenitieseja tarvinnut paljoa miettiä. Kaksi peliä princellä jossa kaikki oli avoinna oli lähinnä sitä, että saavutin diplomatic victoryn vaikken sitä edes tavoitellut. Olin johdossa kaikissa paitsi uskontovoitossa ennen kuin peli päättyi. AI:ta tuntui kiinnostavan kaikki muu kuin voittaminen mikä vähän hämmentää. Dominationissa tämä vain korostui, olin yli 500 vuoron pelissä ainoa joka otti edes yhden vihollisen pääkaupungin haltuun, muut lähinnä kaverasi keskenään ja välillä sotivat, mutta sotiminen oli niin typerää, ettei ne sillä mitään saanut aikaiseksi, ei vaikka tuhosin kaikki vihollisen kaupungin puolustukset heille. Muutaman city staten valtasivat mikä oli heidän suurin saavutus.

Kaupunkien määrä on jotenkin ehkä taas karannut käsistä, vihollis-AI tekee kaupunkeja jokaiselle pikkusaarellekkin mihin vain voi kaupunkeja tehdä, eikä kärsi siitä millään tavalla. Kaupunkien sijoittelu on pelaajalle siis entistä tarkempaa, mutta AI tekee mitä tekee ja jos valloittelee niin melko monta kaupunkia saa tuhota kun niistä itselle on lähinnä haittaa. Edelleen sama vaivaa peliä mikä on vaivannut jostain kakkososasta lähtien, vihollinen tekee farmeja, farmeja ja farmeja. Joka vitun paikka on täynnä farmeja jonne niitä voi vaan tehdä.

Kuitenkin suurin pettymys on pelin diplomatia. Esimerkiksi voittoisan sodan jälkeen vaihtoehtoja on ihan minimaalinen määrä, lähinnä voit vaatia kaupungit itselle tai jotain resurssia. Ei mitään vaihtoehtoja, jotka antaisi esimerkiksi mahdollisuuden revanssisotaan tms. jos toinen rikkoo ehtoja tai alistaa vastustajaa muuten. Meno on vähän total war, jossa kaiken hävinneenäkään vastustaja ei suostu antamaan kymmentä kultarahaa tuhannesta saadakseen rauhan vaan menee mielummin hautaan asti.

Muutenkin tuntuu, että diplomatia on turhan yksioikoista ja vihollinen tekee lähinnä typeriä vaihtoehtoja. Myy taideaarteensa halvalla saadakseen 10 kaliumnitraattia tai hevosia kun muut pyörii ympärillä tankeilla. Tän diplomatian yksinkertaisuudesta johtuen tuntuu ettei myöskään eri civeillä ole hirveänä eroa jollet niillä itse pelaa. On ollut aivan sama onko samalla mantereella Ruotsi, Ottomaanit vai joku inkkariheimo.

Plussana, että vihdoin on panostettu end gameen. Peli ei enää pääty siihen, että saa modern armorit ja sit steamrollataan kaikki vaan sen jälkeenkin on jotain. Tämä on aiemmin vielä korostunut vähän siinä, että peli etenee viimeisinä vuosina älyttömän hitaasti suhteessa alkuvaiheeseen, ja suurinosa vuoroista pelattiin aina modernilla aikakaudella. Jännä miten esim. Call to Powerissa oli paljon mielekkäämpi loppupelivaihe kuin missään virallisessa Civissä on ollut tähän mennessä. Toki nyt Gathering stormin myötä on tuo loppupeli paljon mielekkäämpää ja sielläkin on oikeasti jotain tekemistä.

 

[vetten äärelle istutettu]

...mutta ei GOTY meinaa sitä. En minäkään sano, että mulle Back to the Future oli vuoden elokuva 2020, vaikka katsoisin sen vasta vuonna 2020. Voi toki erikseen sanoa, että "paras tänä vuonna pelaamani peli" tai "paras tänä vuonna katsomani elokuva".

Tosin pidän myös "vuoden peli" julistamista aina vääränä muutenkin siinä kohtaa, kun se tehdään kun vuotta on kulunut alle puolet.

Goty tarkoittaa game of the year. Eli vuoden peli. Mulle se on vuoden peli.

 

[vetten äärelle istutettu]

Itselläkin tuo on hyllyssä odottamassa vuoroaan, mutta ihan pelaamatta tiedän heti yhden asian joka tulee ärsyttämään koko pelin ajan eli kartan puute.
Mulla on niin paska suuntavaisto, että jos päätän vaikka skyrimissa lähteä pohjoiseen niin vartin päästä olen jotenkin päätynyt siihen aloitus paikkaan tai sen lähistolle
Darksiders 2:n kanssakin sai olla jatkuvasti kartta auki ja WiiU versio olikin ihan helvetin hyvä, koska sillä kartan sai jatkuvasti ohjaimen ruudulle.

Tää vähän hämmensi aluksi, mutta riittää kun tietää mistä on tullut niin ei voi eksyä. Kyseessä ei ole mikään open world haahuilu vaan luolastosokkeloa

 

[arcane]

Supraland (PC)

Eilen meni muutamaa minuuttia ennen puolta yötä 100% achievementit, jota en ole tehnyt aikoihin missään pelissä. Ohjeita tai walkthroughia en katsonut, vaan kaikki löytyi lopulta itse.

Supraland: The Crash (PC, DLC)

Supralandin ensimmäinen DLC, jonka sai hieman ennakkoon pelattavaksi kun kickstarttasin jatko-osaa 20 eurolla. Vielä ei ole tullut Steamiin ostettavaksi, mutta pitäisi tulla piakkoin.

DLC:ssä oli pelattavaa ~9h edestä kun vähän tonki paikkoja, eli varsin pitkälti. Tongin tälläkin kertaa kaikki - siis 100% achievementit. Ilman ohjeita ei mennyt, mutta molemmat kurkkaamani asiat johtuivat vähän tyhmästä. Ensimmäistä olin jo yrittänyt monta kertaa, mutta "väärästä kulmasta". Toisen kohdallakin olin yrittänyt ihan oikeaa asiaa, mutta foorumin syövereistä selvisi, että pitää vaihtaa beta-branchiin, koska DLC oli tullut vasta patchissa 1.16, kun julkaisubranchissa oli pelauksessa vielä 1.15. Onneksi katsoin molemmat, enkä tuhlannut enempää aikaani.

Uusia mekaniikoita DLC ei tainnut tuoda kuin yhden, mutta puzzlet olivat mainioita edelleen ja maailmaa mukava tutkia. Ei päihitä emopeliä, mutta jos hinta ei ole Steamissa kauhean kova, niin tätäkin voi varauksetta suositella mikäli pääpeli maistui.

Toinen DLC pitäisi nykyisten arvioiden mukaan tulla talvella 2020, ja jatko-osa...noh, sitten joskus.

 

[Seppo77]

Joskus Xbox Live Gold pelinä tullut Battlefield 1 tuli pelattua läpi ja ei oikeastaan yhtään mitään muuta sanottavaa kuin että kyllähän tuon kerran pelaa läpi. Peli on aika mauton ja hajuton mutta se on perustoimiva FPS sotapeli silti jonka tosiaan tuon kerran läpäisee.

 

[Seppo77]

Joskus Xbox Live Gold pelinä tullut D4: Dark Dreams Don't Die Achievement Guide tuli pelattua läpi. Peli on TellTale pelien ja Life is Strange tyylinen tarinapeli mutta pelissä pääsee itse pelaalaan hieman enempi. Puzzlet ei juuri sen enempää vaadi kuin esimerkkipeleissäkään. Tarina on mukavasti hyvin eri tyyppinen ja outokin. Nautin kovasti sen mitä peli kesti eli harmittavan lyhyen aikaa. Peli lupasi jatkoa lopussa mutta noinkohan on tulossa...

 

[dragon age]

Rune II

Joskus vuosi pari sitten ostin Rune 1:sen jota pelasin ja hyvältä vaikutti. Nyt sitten huomasin, että jatko-osa on ilmestynyt viime vuonna ja pitihän sitä testata.

Arvostelut ovat olleet kaikkein huonoimmasta päästä, ja sen kyllä huomaakin pelistä.
Vihollisia ilmestyy tyhjästä, ja mitä pidemmälle pääsee sitä varmemmin aina kuolee.
Aluksi ihmettelin, että miksei uusille saarille pääse. Juoksentelin monta tuntia saarilla niin, että yritin uida seuraavalle saarelle.
Sitten vasta huomasin että lautan voi rakentaa. Varmastihan kaikki asiat aina on kerrottu jossain, mutta eihän sitä ikinä ole malttanut lukea mitään ohjeita.

Siinä uidessa mietin, että olisipa ollut hyvä jos välisaarille olisi tehty levähdyspaikkoja. No yhdessä olikin, mutta silloinkin sekopäinen jumalhahmo Loki, joka nauraa ja ampuu vähän väliä kiviä ja vihollisia taivaasta, taikoi kovemman luokan vastustajan kaveriksi siihen olemattoman pienelle levähdyspaikalle.
Pelin armottomasta vaikeudesta johtuvasta jatkuvasta energiapulasta johtuen, jouduin heti hyppäämään mereen, ja kiipesin sieltä aina välillä taistelemaan. Muutenkin pelissä sattui jatkuvasti mahtavia taistelu-pako tilanteita, joita kaipaisi enemmänkin.

Peli osoittautuikin yllättävästi harvinaisen keskeneräiseksi ja sekopäiseksi, mutta todella koukuttavaksi peliksi, jota on kyllä vielä pakko jatkaa

 

[Jumi]

Bloons TD 6 (PC, Android...)

Ostin Steamin alesta -90% alennuksesta ja hintaa jäi 0.81€. Peli on mobiilialustoilta tuttu tornipuolustus jota en kumminkaan koskaan kokeillut, kun apinat puhkomassa ilmapalloja ei oikein innostanut.

Hauska ja rento yhdellä kädellä pelattava peli näin neljän tunnin jälkeen, monia juttuja on tehty oikein. Pidän siitä että apinat selkeästi ampuvat yhden kerran ja iskut on mahdollista nähdä. Joissain vastaavissa peleissä tykkitorni ampuu jatkuvaa sarjaa ja on hankala nähdä tekeekö se edes vahinkoa vai oliko tämä vihollistyyppi immuuni. Bloons TD 6 on tuossa mielessä selkeä eikä turhauttava, mutta alussa riittää ihmeteltävää kun ei vielä ymmärrä esim. "maastoituneiden pallojen" tai lyijypallojen ominaisuuksia.

Pelistä löytyy mikromaksut mutta niitä ei tunnuta tyrkyttävän, eikä niitä ole vielä tarvinnut kun kentät pääsee läpi ilmankin. Toivottavasti tämä ei muutu pelin kuluessa. Mitään kertakäyttöisiä erikoisjuttuja en ole vielä käyttänyt kun en ole tajunnut miten ne toimii. Voi olla että niiden runsas käyttö vaatisi oikean rahan tuhlaamista?

Ensimmäisen tunnin aikana myös aukeaa vähän väliä joku uusi apina (tykkitorni) tai apinan erikoistumisvaihtoehto ja se ikävästi keskeyttelee peliä, mutta ensimmäisen tunnin jälkeen se onneksi loppuu.

Hyvä pikku peli jota on hauska pelata pari kierrosta illan mittaan. Saatan hommata jopa kännykälle.

 

[S3p]

Gears Tactics (XGP):

Xcom sekotettuna Gearssiin ja sehän toimi ihan hyvin.
Gears Tactics on pitkä ja loppua kohden se alkaa vähän toistaanki jo itseään, mutta piti silti otteessa kiinni.
Suosittelen xcom ja gears faneille.

The Outer Worlds (XGP):

Pelasin toisen kerran läpite supernova vaikeustasolla ja "huonommilla" valinnoilla.
Ei tää enää toisella kerralla niin napannu, mutta kokeilin nyt oisko mitenkä paljo vaikutusta eri valinnoilla.
Kumminki ihan ok tekele. Jos ostaa pitäs niin reilussa alessa, mutta niin kauanko se on game passin puolella niin suosittelen pelaan vaan sen kautta.

Steamin kesäalesta pelattuja

Close to the Sun:

Kävelysimulaattori bioshock teemalla ja lievillä kauhu elementeillä.
Tyyliin yheltä istumalta pelattava 4-6 tuntia menee.
Onneks nyt oli hyvä tarina niin maltto pelatakki loppuun. Muuten melko keskinkertanen tekele.

Nii juu mikä nuita kaikkia kolmea peliä yhistää? No mikäs muukaan ku UE4 engine... vissiin aika vaikee saaja kunnolla optimoitu pc:lle? Ei tuu ku yks peli mieleen mikä on ue4 ja pyöriiki hyvin ja se on terminator resistance.

Cold Fear:

Myin kortit pois steamissa ja ostin pelin (hintaa huimat 1,24€). No juu tuohon hintaa ei hullumpi tekele.
CF ottaa kyllä aika paljo esimerkkiä Resident Evil peleistä ku voi vaan olla. Toinen peli mikä tuli mieleen niin MSG2 koska ympäristö mihin peli sijottuu
Kamera onkin vähän kummallinen. Kun normaalisti käppäilet menee niin se on kuin RE eli fixed camera ja voit myös ampuakki niin.
Tai painat mouse2 niin kamera siirtyy OTS näkymään. Tuliki suurin osa pelistä melkeen käppäiltyä niin oli vähä outo ratkasu
Kaiken kaikkiaan hauska budjetti re4 klooni. 6 tuntia meni tässäki.

 

[itarumaa]

Uncharted pelisarja. Eka osa oli vähän raakile, mutta kuitenkin innostavaa pelattavaa. Toinen osa oli mahtava, erittäin upea peli. Kolmas osan jätin kesken, kun ei vaan jaksanut innostaa yhtään ja osa 4, joka on nyt kesken tuntuu sekä parhaalta sarjan peliltä, että myös yhdeltä parhaista peleistä, mitä olen ikinä pelannut. Aivan loistava tämä osa 4.

 

[Raatokalle]

Rune II

Joskus vuosi pari sitten ostin Rune 1:sen jota pelasin ja hyvältä vaikutti. Nyt sitten huomasin, että jatko-osa on ilmestynyt viime vuonna ja pitihän sitä testata.

Arvostelut ovat olleet kaikkein huonoimmasta päästä, ja sen kyllä huomaakin pelistä.
Vihollisia ilmestyy tyhjästä, ja mitä pidemmälle pääsee sitä varmemmin aina kuolee.
Aluksi ihmettelin, että miksei uusille saarille pääse. Juoksentelin monta tuntia saarilla niin, että yritin uida seuraavalle saarelle.
Sitten vasta huomasin että lautan voi rakentaa. Varmastihan kaikki asiat aina on kerrottu jossain, mutta eihän sitä ikinä ole malttanut lukea mitään ohjeita.

Siinä uidessa mietin, että olisipa ollut hyvä jos välisaarille olisi tehty levähdyspaikkoja. No yhdessä olikin, mutta silloinkin sekopäinen jumalhahmo Loki, joka nauraa ja ampuu vähän väliä kiviä ja vihollisia taivaasta, taikoi kovemman luokan vastustajan kaveriksi siihen olemattoman pienelle levähdyspaikalle.
Pelin armottomasta vaikeudesta johtuvasta jatkuvasta energiapulasta johtuen, jouduin heti hyppäämään mereen, ja kiipesin sieltä aina välillä taistelemaan. Muutenkin pelissä sattui jatkuvasti mahtavia taistelu-pako tilanteita, joita kaipaisi enemmänkin.

Peli osoittautuikin yllättävästi harvinaisen keskeneräiseksi ja sekopäiseksi, mutta todella koukuttavaksi peliksi, jota on kyllä vielä pakko jatkaa

Hetkonen, mistä ostitkaan sen? RUNE II on Steam
Ei sillä, kiva tietää että tälläinen on tulossa.

 

[perato]

Hetkonen, mistä ostitkaan sen? RUNE II on Steam
Ei sillä, kiva tietää että tälläinen on tulossa.

Epiciltähän tuon saa.

 

[arcane]

The House of Da Vinci (PC, Steam)

Samaan tapaan PC:lle tehty versio mobiilipelistä kuin The Room 1/2/3. Myös kovin samanlainen peli kyseessä. Kulje pitkin huoneita, näprää ovia, lukkoja, puzzleboxeja, josta saa avaimia ja ja tarvikkeita, joilla voi edelleen avata kasan juttuja. Eli videopelimuotoinen escape room. Ei juuri enempää tai vähempää.

Muistaakseni The Room/The Room 2:ssa alkoi ärsyttämään, kuinka eri jutut alkoivat olemaan jo niin ärsyttävissä piiloissa. Tässä kaikki piilot ovat mielestäni helposti spotattavissa ja selkeitä. Lisäksi pelissä on vinkkisysteemi, jota käytin muutaman kerran, mutta se teki asiasta leppoisempaa. Koska peli sijoittaa renesanssin aikaan, on tietysti vähän vaikea ottaa tosissaan kun joku portin avaava mekanismi laukeaa kun pullossa on oikeanmuotoista nestettä, mutta ~5h peliajan ajaksi aivot sai kytkettyä siltä osin poispäältä. Loppu päättyy... kesken, koska jatko-osa on luonnollisesti jo saatavilla.

Täydellä hinnalla ei lähde, vitosen tästä taisin maksaa ja ihan mukava parin illan kliksuttelu.

 

[perato]

Prey (PC)

Tulipa tartuttua ekaan peliin tältä vuodelta: PREY (PC)
Suht lavea avaruusasema tutkittavaksi, paljon vaihtoehtoisia etenemistapoja, jotenkin järkevä craftausjärjestelmä sekä mukavan haastavat vihut on tehneet tästä alkuvaiheesta jo muistettavan kokemuksen. Avaruusasema(futuristinen kaupunkia vastaava) jonka valaistus ja värimaailma on jotenkin realistinen on kerranki sellainen, jota olen pitkään toivonut näkeväni, ikuisten synkkien metallikäytävien sijaan. ToiHard vaikeustasolla tuntuu tuo perusvastustajakin tekevän kivasti vahinkoa ja siitä ylemmät tappaneet ilman pientä kikkailua. Yllättävän raikkaan tuntunen tuotos, ihan jo noin siltä kantilta, että tää ei oo ehkä sieltä helpoimmasta / suoraviivasimmasta päästä. Valintoja pitänyt ihan tässä alussa jopa vähän miettiä, koska skillit on kalliita ja resurssit rajallisia.

Tuli nyt sit pelattua loppuun, tavanomaiseen pasifisti-tyyliin pelkillä Human-skilleillä. Tässä pelissä loisti erityisesti tuo kenttäsuunnittelu sekä loppuun asti semimysteerinä pysynyt juoni, joskin loppuratkasusta olis voinut antaa vinkkejä ehkä enemmänki, nii ei olis sen yhden vinkin varassa arvuutellut koko peliä. Peliä oli skillien puolesta todella mukava pelata, oli vaihtoehtosta reittiä tarjolla ja paljon keinoa listiä vihuja
SNIP
Ehkä sit Typhonilla läpipelatessa tulee enemmän ongelmia ku ei aseet tee nii paljoa lämää, eikä voi nakella raskaita esineitä joka vihun päälle.

Antaisin tälle jopa niinki kovat pisteet ku 95/100, riippuen pitkälti siitä, miten tuo Typhonskilleilla peluu sit muuttaa peliä. Veikkaisin, että sekavalla skillivalikoimalla olis ollut helpompi. Miinuksia tämä peli saa ehottomasti siitä, että on ollut vähään aikaa bugisin kokemus. Ei mitenkää ihan järisyttävän buginen, mutta jonku verran seinien ja lattian läpi tippumista, puuttuvia asioita ja rekisteröimättömiä tekoja.

Tuli nyt siis pelattua parin vuoden odottelun jälkeen tuo Typhon run, eli pelkästään Typhon skillejä ja niihin liittyvät achievementit. Samalla myös Tapan kaikki tyyppiset achievementit. Enää olisi peruspelistä tekemättömänä tuo "no needles", joka jäänee sit tehtäväksi story modella JOS mooncrashista jaksaa tehdä kaikki saavutukset.

Enpä edes muista pelanneeni tätä Hardilla, otin nyt suosiolla Easyn kun muistelin pelanneeni mediumilla ja joutuneeni vähän liikaakin hinkkailemaan joitain kohtia. Toisaalta Typhon kyvyillä tuntui että peli helpottui huomattavasti: Skilliä käyttäessä aika pysähtyi ja oikeastaan suurinosa aseista jäi vähän tyhjän päälle sen jälkeen kun skillejä alkoi käyttää. Mindshock teki useimmista vihuista harmittomia ja monet typhon skillit jäi siten kokonaan käyttämättä. Vaikeustaso luonnollisesti vaikutti asiaan. Ehkä tuon typhon-juoksun tympein puoli oli se, että ei ollut hacking skilliä, jotta olis voinut lukea tietokoneilta viestejä ja toisaalta ettei ollut inventoryssä tilaa joten aika paljon ravasin edes takaisin varmistamassa että kaikki tulee tuhottua, ja lopulta aivan turhaan, resursseja jäi lopulta toista sataa exotic materialsia lukuunottamatta. Ei silti, tätä peliä pelaa niin mielellään, että sitä ihan suosiolla usein otti pitkän kaavan kautta jonkin asian selvittämisen kuin, että sen olisi käynyt katsomassa netistä.

Sinällään jännä, että vaikka peli ei virallisesti pakota valitsemaan vain toisesta kykypuusta, niin suosittelisin silti kyseisen pelin pelaamaan juuri niin, että joko Typhon tai Human. Silloin joutuu oikeasti mietiskelemään, että miten tästä kohdasta näillä kyvyillä päästään ja tekemään niitä kipeitä valintoja sitten.

Bugeihin en kyl tällä kertaa törmännyt, äänimaailma oli tosin edelleen vähän huonohko. Pisteet nostan nyt sinne "täyteen" sataan, koska aika vähän tässä jää nillitettävää. Jos ei ihan top kymppiin mahdu niin sinne heti niiden hännille.

 

[vetten äärelle istutettu]

Burnout 3 pelannut naama virneessä muutaman tunnin originaalilla xboxilla. Tämä on taas näitä aikakaiden määrittäviä pelejä. Aikakausi kun pelaamisen oli tarkoitus olla ennenkaikkea hauskaa ja voi pojat sitä se on edelleen Burnout 3:n parissa.

Kyllä on niin täyden kympin fiilistelypeli ettei paremmasta väliä. Suositukset myös Burnout Revengestä. Sarjan parhaat osat. Ykkönen jees kans mutta kunnon oldschool arcaderälläys vrt nämä uudemmat osat 3-4 edustaa jo silloista modernia aikakautta upeasti.



Nämä crashikasat kunnon hupiviihdettä

 

[itarumaa]

Tosi hyvä oli tämä Burnout pelisarja, kunnes tuli se avoimen maailman versio ja siihen loppui ilo. Varsinkin nuo kolariristeykset oli tosi hauskoja.

 

[vetten äärelle istutettu]

Tosi hyvä oli tämä Burnout pelisarja, kunnes tuli se avoimen maailman versio ja siihen loppui ilo. Varsinkin nuo kolariristeykset oli tosi hauskoja.

Avoimet maailmat pilanneet pelaamisen

 

[arcane]

Kyllä on niin täyden kympin fiilistelypeli ettei paremmasta väliä. Suositukset myös Burnout Revengestä. Sarjan parhaat osat. Ykkönen jees kans mutta kunnon oldschool arcaderälläys vrt nämä uudemmat osat 3-4 edustaa jo silloista modernia aikakautta upeasti.

Hassua, että juuri Burnout 2 jätetään mainitsematta, vaikka se taas on minulle mieluisin. Toisaalta olen pelannut vain 2 + 3.

...ja en yksinkertaisesti voi ymmärtää miksi kaikki pitävät Burnout 3 parempana, vaikka siihen yrittänyt päästä parikin kertaa sisään. Mietin jopa sen hankkimista ja yrittämistä vielä kertaalleen, mutta jo pelivideoita katsoessa alkaa etomaan:

• Kamera on vedetty taaemmas ja alemmas, jotta keinotekoisesti vaikeampi ajaa ja näkyvyys huonompi
• Erinomainen soundtrackvaihdettu EA-trax lisenssirokkiroskaan ja GTA-tyyliseen Crash FM -radiolätinöihin
  • Jossa vielä jätettiin erinomainen efekti pois, eli musiikin dynaaminen muuttuminen kun boostin iski päälle
• lisänimi "takedown", eli toisten autojen puskeminen radalta, on tylsä ja liian helppo mekaniikka, joka tukee vain vinosti toisten perään ajoa ja seiniin runnomista
• ...samaten kamera hyppii jatkuvasti hidastuskolariin katsomaan miten vastustajalle kävi, ja siitä takaisin omaan ajamiseen, joka on tarpeetonta ja häiritsevää
• Boostin kanssa edestakaisin venkoilusta ei rankaistu mitenkään, voit käyttää vähän boostia nyt ja vähän kohta, lopettaen boostin joka mutkassa
  • Burnout 2:ssa boostaaminen oli taktisempaa ja vaarallisempaa - jos boostin lopetti, joutui keräämään mittarin uudestaan täyteen ennen uutta käyttöä. Lisäksi vaarallisesta ajamisesta boostin kanssa sai palkinnoksi heti perään uuden boostin
• suurin ongelma: Ajaminen on ihan liian arcadea, saa boostit päällä halata kaikki seinät läpi eikä mitään käy.. ihan kamalaa katsottavaa videoilta, kun auto vaan kolisee laidasta toiseen ja silti mennään täyttä vauhtia.

Parannuksiakin toki on. Crash-tila oli Burnout 2:ssa melko onneton, rysäytä risteykseen ja toivo parasta. Lisäksi se oli oma moodinsa, jota kun hinkkasi 30 (vai jopa 60?) risteystä putkeen, alkoi maistumaan jo melko puulta. Kolmosessa tuo oli muistaakseni paremmin sisällytetty yksinpeli-kampanjaan ripottain, ja muutenkin vaati jo pelaajalta vähän enempi, kun autoa sai ohjata rysäytyksen aikana kaikkiin piste-bonuksiin. Ja yleisesti tuossa yksinpelissä oli enemmän sisältöä, niin määrällisesti kuin monimuotoisesti.

Haluaisin pitää Takedownista, mutta minusta tässä kohtaa yhdestä potentiaalisesta sarjasta tehtiin taas tyhmennetty adhd-rällästys.

--

En muuten pysty käsittämään miksi autopelit ovat järjestään vaihtaneet lisenssimusiikkiin. Burnout 2, Need For Speed 3: Hot Pursuitissa ja vaikkapa Moto Racerissa oli ihan älyttömän hyvät sävellykset ja fiilistely. Niistä sitten monet pelit ovat siirtyneet huutorockiin ja punkkiin, joka ei sovi taustalle niin yhtään, vanhentuu huomattavasti nopeammin ja on paljon enemmän kiinni kuuntelijan omista mieltymyksistä lauluun ja yhteen tiettyyn genreen.

 

[vetten äärelle istutettu]

Hassua, että juuri Burnout 2 jätetään mainitsematta, vaikka se taas on minulle mieluisin. Toisaalta olen pelannut vain 2 + 3.

Haluaisin pitää Takedownista, mutta minusta tässä kohtaa yhdestä potentiaalisesta sarjasta tehtiin taas tyhmennetty adhd-rällästys.

--

Burnout 2 ainoa mitä en ole koskaan pelannut.

Taas minun mielestä tossa kolmosessa sarja löysi itsensä ja oman tyylinsä kunnolla. Etenkin ykkönen on, kaikessa hyvässäänkin kuin moderni Outrun. Kolmonen taas keksi asioita joista Burnout muistetaan ja joita itsekin arvostan.

E: Pakko lisätä että toi takedown mekaniikka erottaa burnoutit muista autopeleistä jotka on kaikki toistensa klooneja pelimekaanisesta näkövinkkelistä katseltuna.Tämä keksi jotain uutta ja niin erilaista että sitä ei voi tosimaailmassa edes kokea. Mutta seon täysin mahdollista sen yhden kerran. Eli tollanen absurdi todellisuusfantasia mikä tästä tekee ihan sekopäisen Hauskan. Ja kun se toimii molempiin suuntiin, AI kun on tässä pelisarjassa muutenkin melko hyvä ja hauska.

 

[itarumaa]

Plussaa myös osille 1 ja 2 siitä, että ne sai Gamecube konsolille. Eipä sille kovin montaa muuta autopeliä ollutkaan.

 

[Apinamakina]

Pelasin tällä viikolla vihdoin tuon Uncharted 4:n. Oli heittämällä pelisarjan paras osa. Paras juoni ja pelattavuus. Räiskintäkohdat ei enää tuntunut samanlaiselta pakko pullalta kuin aiemmissa osissa ja se oli tasapainotettu hyvin muun gameplayn kanssa. Kiipeilyä oli aika rutosti, rupesi jo tuntumaan että ehkä vähän liikaakin. Joka tapauksessa hyvillä mielin jaksoi paahtaa läpi. Keräiltävät aarteet oli täyttä turhaa roskaa. Esineistä ei saanut mitään lisätietoja ja niillä vaan kerättiin unlockkaus-pisteitä bonusjuttuja varten. En pelin lopuilla enää edes vaivautunut tutkimaan karttaa rojujen varalta. Tomb Raiderissa näiden keräily on hauskempaa.

Juoni oli myös sarjan kiinnostavin ja suht hyvin kirjoitettu, vähän tuntui että tuota jatkuvaa vihjeiden etsimistä oli venytetty vähän liikaa kun se tuntui vaan jatkuvan ja jatkuvan.

Spoileri

Rupesi myös hymyilyttämään kun merirosvoilla oli näemmän jotain huippuinsinöörejä miehistössä, kun vaikeakulkuiseen pöpelikkö-viidakkoon olivat rakentaneet kokonaisen yhdyskunnan, jotain palatseja ja veden avulla toimivia hissejä.

Ja semmonen miinus pitää myös antaa, että puolivälin jälkeen tuleva juonenkäänne tuntui täysin turhalta ja typerältä. Varsinkin kun se ei johtanut mihinkään. Lopputaistelu oli myös hyvä, erittäin cinemaattinen ja tapahtumapaikka oli eeppinen ja sopi hyvin juonen teemaan. Pelin pääpahis ei sinänsä mielenkiintoinen ollut mutta Uncharted-sarjan mielenkiintoisin konna minusta. Aiempien pelien pahikset olivat aika unohdettavia ja niiden lopputaistelut yhdentekeviä

En ole mikään suurin Uncharted-fani mutta jäi kyllä hyvä maku suuhun. Jos tämä nyt oli Nathanin viimeinen seikkailu niin hyvä että saivat kunnialla maaliin. Tuossa pari kuukautta sitten pelasin uusimman Tomb Raiderin läpi, niin pitää sanoa että pidin tästä enemmän.

Seuraavaksi sitten Uncharted Lost Legacy

 

[perato]

Prey (PC)

Ja nyt sit 4 tuntia tullut pelattua Mooncrashia ja todettua että voi jessus on jännä. Olin vähän skeptinen tän suhteen koska tiesin, että pelin hidastempoinen tutkiminen vaihtuu kellon tuijottamiseen, mutta onhan tämä nyt hauskaa ja jännittävää. Oikeastaan ihmetyttää miten tällaisia pelejä ei ole tehty enempää. Varsinkin nykypäivänä voisi vielä kuvitella, että jopa tuon kartan saisi generoitua jollain tavalla, ettei se koskaan olisi täysin samanlainen. Kyseessä siis Preyn maailmaan ja mekaniikkoihin sijoittuva eräänlainen roguelike. Viisi hahmoa pitää saada kuuasemalta hengissä pois ja jokaisella on vähän erilaiset kyvyt. Viisi erilaista uloskäyntiä ja jokainen vaatii vähän "työtä" että niillä voi karata asemalta. Jokainen itemi säilyy mitä kentälle jättää, mutta uusia ei juuri generoidu. Viholliset taas generoituvat n. 15min välein ja muuttuvat joka kerta haastavammaksi. Tätä kelloa vastaan voi sitten käyttää eräänlaisia "tiimalaseja", joilla palautetaan muutama minuutti kelloon.

Hetki meni, että alkoi ymmärtää miten peli toimii, mikä säilyy, mikä ei ja mikä on oleellista ja mikä ei. Nopeus näyttää olevan valttia, mitä nopeampaa sitä helpompaa.

Heittämällä menee yhdeksi mielenkiintoisimmaksi DLC:ksi mitä on tullut pelattua. Äkkiseltään ei tule mieleen ku joku Blood and Wine joka olis säväyttänyt jollain "uudella" tavalla peruspeliin verrattuna.

 

[Jumi]

Bloons TD 6 (PC, Android...)

Ostin Steamin alesta -90% alennuksesta ja hintaa jäi 0.81€. Peli on mobiilialustoilta tuttu tornipuolustus jota en kumminkaan koskaan kokeillut, kun apinat puhkomassa ilmapalloja ei oikein innostanut.

Hauska ja rento yhdellä kädellä pelattava peli näin neljän tunnin jälkeen, monia juttuja on tehty oikein. Pidän siitä että apinat selkeästi ampuvat yhden kerran ja iskut on mahdollista nähdä. Joissain vastaavissa peleissä tykkitorni ampuu jatkuvaa sarjaa ja on hankala nähdä tekeekö se edes vahinkoa vai oliko tämä vihollistyyppi immuuni. Bloons TD 6 on tuossa mielessä selkeä eikä turhauttava, mutta alussa riittää ihmeteltävää kun ei vielä ymmärrä esim. "maastoituneiden pallojen" tai lyijypallojen ominaisuuksia.

Pelistä löytyy mikromaksut mutta niitä ei tunnuta tyrkyttävän, eikä niitä ole vielä tarvinnut kun kentät pääsee läpi ilmankin. Toivottavasti tämä ei muutu pelin kuluessa. Mitään kertakäyttöisiä erikoisjuttuja en ole vielä käyttänyt kun en ole tajunnut miten ne toimii. Voi olla että niiden runsas käyttö vaatisi oikean rahan tuhlaamista?

Ensimmäisen tunnin aikana myös aukeaa vähän väliä joku uusi apina (tykkitorni) tai apinan erikoistumisvaihtoehto ja se ikävästi keskeyttelee peliä, mutta ensimmäisen tunnin jälkeen se onneksi loppuu.

Hyvä pikku peli jota on hauska pelata pari kierrosta illan mittaan. Saatan hommata jopa kännykälle.

Bloons TC 6 paljasti karvansa!

Medium vaikeustaso alkoi jossain 5 tunnin paikkeilla tuntua turhan helpolta ja vaihdoin hardille. Hard ei ole mediumia hankalampi muuten kuin että mukana on "äkkikuolemaeriä", sellaisia joita ei voi oikein ennakoida ja niiden voittamiseen pitäisi käyttää oikeaa rahaa superjuttuihin tai continueen.

On alkanut suunnattomasti vituttaa pelata 80 erän (40-60 minuutin) peli kun tietää että jossain 60 erän jälkeen tulee useamman kerran kohta jota ei voi selvitä ekalla kerralla kun ei tiedä mitä on vastassa. Vaihtoehdot ovat joko:
-tehdä oikea superisku kesken erän (käytännössä maksaa oikeaa rahaa)
-hävityn erän jälkeen aloitta se alusta (käytännössä maksaa oikeaa rahaa)
-aloittaa koko matsi alusta, pelata sinne puolen tunnin kohdalle samoin kuten viimeksi mutta nyt koittaa varautua huonolla menestyksellä, koska instatappoeriä tulee vielä lisää! (ei maksa mitään)

Ei kiitos. Niin vain mikromaksut pilasivat tämänkin pelin, vaikka sitä ei alussa tuntenut yhtään!

9v kummityttö kyllä varmaan tykkään tästä joten en ihan heti poista, mutta kyllä harmittaa aina nämä tahallaan rampautetut pelit.

 

[Everdreamfin]

Red Dead Redemtion 2 PC.

+ Tarina. Enpä muista mitään yhtä vangitsevaa peliä, Witcher 3 oli kova, mutta RDR2 on kyllä omaa luokkaansa. Arthur Morgan oli niin hyvin luotu hahmo, samoin kaikki muutkin Van Der Linden jengin jäsenet. Niin monia kohtia pelistä jäi kyllä muistiin. Varmaan isona vaikutuksena oma ikä (48) että tällainen "hitaampi" tarinan kerronta upposi. Honor systeemi oli mielestäni toimiva ja omalla pelityylillä se oli maksimissaan plussalla, mutta hahmo tuntui inhimilliselle eikä "hyvyys" ollut sellaista päälleliimattua. Länkkärit myös elokuvina, erityisesti huuliharppukostaja yms. ovat suosikkeja.

Spoileri: Epilogista

Omasta puolestani vähän lässähti kun tarina jatkui J.Marstonin saappaissa mutta saatiin sitten jonkilainen lopetus asialle kun Micahista ammuttiin henki pihalle

+ Näyttävä; GTX 1070 ja i8400 pyöritti FHD resoilla uskomattoman hienoa maailmaa. Oli välillä leukoja tiputtavaa grafiikkaa
+ Maailma kokonaisuudessaan oli toisaalta elävä, toisaalta hyvinkin tarkasti scriptattu. Mutta siltikin hienoimpia mitä olen pelannut. Kaikki näytti kyllä niin tarkasti käsintehdyltä jokaista hylättyä mökkiä myöten.
+Äänimaailma. Musiikki, ääninäyttely oli kyllä ihan uskomatonta. Arthur Morgan tuli kyllä eläväksi. RDR2-pelissä näkee mitä isolla budjetilla saa aikaan.
+Muutama vahva naishahmo, muttei pakolla ympättyä LGBT paskaa vaan maailma oli sen aikasesti tehty, naisilla oli hameet ja antoivat miesten tehdä miesten töitä.
+ Helvetin hienoja yksityiskohtia (Cutscenet honorin mukaan)

-Missiot oli kyllä aika saman kaavan mukaan; tietty määrä vihollis"aaltoja" ja sitten asia eteni. Vahvat GTA vibat niin hyvässä kuin pahassa
-Dead Eye teki hommat kyllä helpoksi kun sitä sai pidettyä tapissaan aika helpolla.
- Onlinea en kokeillut koska aika pitkälle perustuu järkyttävään grindaukseen (ilmeisesti) tai siihen että VISA/Mastercard vingahtaa.


Kokonaisuudessaan 5/5 niin vahvan vaikkakin melko kliseisen tarinan vuoksi. Toteutus ihan omaa luokkaansa kun vertaa muun ns open world-genren peliin.
Edit: Oli ensimmäinen peli jossa en skipannut ainuttakaan keskustelua tai cutsceneä. Ja ainut jossa oli pelin musiikit koko ajan päällä.




Kyllä siinä isolla miehellä oli roskaa silmäkulmassa kun Arthur lähtee viimeisen kerran leiriä kohti ja "Thats the way it is" alkaa soimaan.

 

[Refloni]

Titanfall 2

Erittäin toimiva räiskintäpeli. Ammuskelu on hauskaa, liikkuessa voi juosta seinillä ja tehdä tuplahyppyjä, ja mechallakin pääsee rymistelemään. Oman robotin kanssa solmittava kumppanuus onkin oikeastaan koko yksinpelikampanjan suola. Kentät ja ympäristöt on todella hienoja ja niihin on keksitty kaikkia hauskoja kikkoja, kuten tehtaan liukuhihnalla tasapainoilu samalla kun taloa rakennetaan pelaajan ympärille ja aikamatkustus eräässä kentässä.

Tarina on geneerinen ja yllätyksetön, mutta hienosti toteutettu. Peli ei ota itseään turhan vakavasti ja touhussa on kunnon vanhan ajan seikkailun fiilistä. Juonesta tuli mieleen ensimmäiset Star Warsit.

Moninpeliäkin testasin, mutta siinä tuli rajusti turpaan eikä se vaikuttanut kovin kiinnostavalta.


Control

Remedyltä tuli vaihteeksi räiskintäpeli, jossa ei kuljeta rännissä. SCP-vaikutteisen Hallintaviraston toimitalossa saa hortoilla minne kyvyt ja uskallus riittävät. Virastossa on - yllätys yllätys - mennyt jokin pahasti mönkään ja iso osa sinne vangituista oudoista voimista on päässyt karkuteille. Pelaajahahmo Jesse törmää keskelle sotkua tullessaan etsimään kadonnutta veljeään.

Controlin isoimpia vahvuuksia on sen maailma, joka on pelimittapuulla omaperäinen. Viraston moderni kummajaisgalleria antaa mahdollisuuksia vaikka mihin, ja koko ajan on pieni jännitys päällä kun ei tiedä, mitä merkillistä seuraavan kulman takana piilee. Controlin oudot esineet ja hirviöt ovat kuitenkin vähän turvallisia ja mielikuvituksettomia, ja vain harvoin tulee vastaan mitään todella outoa. Tarjolla on esimerkiksi telekinesiaa, portteja toisiin ulottuvuuksiin ja huoneita, jotka ovat isompia sisäpuolelta. Joo, ihan kiva, mutta miltä kuulostaisi esimerkiksi numero, joka on jäänyt fysiikan laeilta huomaamatta, tai hirviö, joka tulee kimppuusi jos tiedät miltä se näyttää? Vertailu SCP-wikiin on vähän epäreilua, mutta samalla pakollista kun peli ottaa siitä niin paljon inspiraatiota.

Control ei ole kauhupeli, mutta jännitys on selkeästi ollut yksi tavoitteista. Parhaimmillaan peli onkin todella jännä ja tunnelmallinen. Kunnes seuraava vihollislauma käy päälle.

Pelissä on aivan liikaa taistelua. Virastolla on selvästikin henkilökuntaa tuhatmäärin, ja 99% heistä on joutunut päävihollisena toimivan Sihinän riivaamiksi. Vihollisia tulee usein lisää kun saa edelliset tapettua ja ne respawnaavat aiemmin tutkituille alueille. Jatkuva trash mob -meressä kahlaaminen pahimmillaan tappaa jännityksen ja tekee pelaamisesta puuduttavaa. Samaan hengenvetoon voisin valittaa myös umpitylsistä automaattigeneroiduista sivutehtävistä (näitä ei ole onneksi pakko tehdä) ja tylsästä lootista. Lootista ei löydy koskaan mitään jännittävää. Tarjolla on vain tympeitä "+12% latausnopeutta" -tyylisiä buffeja. Mielenkiintoiset kamat, kuten uudet aseet ja asusteet, joko craftataan itse tai saadaan sivutehtävien palkintona.

Jokainen suomalainen pelimedia on kehunut talonmies Ahtia. Hahmo on todellakin aika hauska ja hänen dialogiaan odottaa aina innolla. Jutut on kyllä niin suomalaiskeskeisiä, että pistää pakostakin miettimään miten muunmaalaiset Ahdin näkevät. Suomi on aika pieni markkina-alue ja ylivoimaisesti suurin osa pelaajista ei näitä viittauksia ymmärrä. (Control ottaa myös kaiken irti suomenkielisestä Sankarin Tango -kappaleesta. Ihan hyvä biisi, mutta alkaa vähän tympiä kymmenennellä kerralla kun se tulee pelissä vastaan.)

Pelaamisen arvoinen peli, mutta ei kyllä mikään vuoden paras.

 

[perato]

Ja nyt sit 4 tuntia tullut pelattua Mooncrashia ja todettua että voi jessus on jännä. Olin vähän skeptinen tän suhteen koska tiesin, että pelin hidastempoinen tutkiminen vaihtuu kellon tuijottamiseen, mutta onhan tämä nyt hauskaa ja jännittävää. Oikeastaan ihmetyttää miten tällaisia pelejä ei ole tehty enempää. Varsinkin nykypäivänä voisi vielä kuvitella, että jopa tuon kartan saisi generoitua jollain tavalla, ettei se koskaan olisi täysin samanlainen. Kyseessä siis Preyn maailmaan ja mekaniikkoihin sijoittuva eräänlainen roguelike. Viisi hahmoa pitää saada kuuasemalta hengissä pois ja jokaisella on vähän erilaiset kyvyt. Viisi erilaista uloskäyntiä ja jokainen vaatii vähän "työtä" että niillä voi karata asemalta. Jokainen itemi säilyy mitä kentälle jättää, mutta uusia ei juuri generoidu. Viholliset taas generoituvat n. 15min välein ja muuttuvat joka kerta haastavammaksi. Tätä kelloa vastaan voi sitten käyttää eräänlaisia "tiimalaseja", joilla palautetaan muutama minuutti kelloon.

Hetki meni, että alkoi ymmärtää miten peli toimii, mikä säilyy, mikä ei ja mikä on oleellista ja mikä ei. Nopeus näyttää olevan valttia, mitä nopeampaa sitä helpompaa.

Heittämällä menee yhdeksi mielenkiintoisimmaksi DLC:ksi mitä on tullut pelattua. Äkkiseltään ei tule mieleen ku joku Blood and Wine joka olis säväyttänyt jollain "uudella" tavalla peruspeliin verrattuna.

Sen verran innosti tuo Mooncrash, että tuli tehtyä siitä kaikki saavutukset, ja kun peruspelistä jäi vain yksi saavutus ja tiesin, että oli save johkin n. 1/3 peliin asti pelattuna ilman modeja, nii pakkohan se viimeinenkin saavutus oli käydä hakemassa.

Pakko kieltämättä sanoa, että vaikka pelissä on ns. "Story" tason vaikeustaso, niin ei ne vihut siltikkään kovin helposti kaatuneet, sai haulikolla räiskiä melko paljon jos joku jumitti ovikäytävässä. Toki itse ei ottantu juurikaan vahinkoa, mutta muutama vihu kyllä olis tehnyt aika nopeaa selvää jos ei olis ollut inventoryssä medpackeja ja suit repaireja. Jännä lähestymistapa "story" vaikeustasoon, voisi jotenkin kuvitella, että kädetön apinakin pääsis sen silloin läpi ja vihuja olis vähemmän, mut juuri muuta en huomannut kuin, että vihut tekee vähemmän lämää. Uskaltaiskohan sitä talvella kokeilla Alien Isolationin uusintaa.

 

[KoneenKokoaja]

Marble Age eli kyseessä on puolikasuaali strategia peli, jossa johdetaan Ateenaa tai Spartaa läpi historian. Peli sisältää Kreikkalaisen maailmanhistorian kohokohtia, joista pitää jollain tavalla aina selvitä pelissä yritetään optimoida taloutta ja työvoiman käyttöä eri resursseihin. Peli on yllättävän hauska ainakin kerran pari läpipelattavaksi ja sen saa vielä ainakin tänään alelaarista muutamalla eurolla alesta tai kympillä kaikki tuon saman kehittäjän pelit. Ei juurikaan uudelleen pelattavuusarvoa mielestäni, mutta eipä muutaman euron pelistä sellaista nyt odotakaan. Ostin tämän hetken mielijohteesta alesta ja peli on sen verran koukuttava, että ainakin itse jaksoin pelata pelin läpi eikä se jäänyt vain muutaman tunnin kokeiluksi.

Marble Age on Steam

Turn-based historical simulation strategy. Develop the Greek civilization from the small village to the great city-state when it will dominate the world!

store.steampowered.com

 

[vetten äärelle istutettu]

Daxter PSP:llä. Hirveä vehe tuo käteen, mutta 2-3min erissä tuolla voi pelata.

Pelihän sit taas on todella kova crash bandicoot+jak&daxter1 yhdistelmä. Suorastaan todella hyvä psl pienet suorituskykyongelmat. Suosittelen PSP:n omistajille. Alustan parhaimmistoa ihan varmasti.

 

[Strat]

Bloons TC 6 paljasti karvansa!

Medium vaikeustaso alkoi jossain 5 tunnin paikkeilla tuntua turhan helpolta ja vaihdoin hardille. Hard ei ole mediumia hankalampi muuten kuin että mukana on "äkkikuolemaeriä", sellaisia joita ei voi oikein ennakoida ja niiden voittamiseen pitäisi käyttää oikeaa rahaa superjuttuihin tai continueen.

On alkanut suunnattomasti vituttaa pelata 80 erän (40-60 minuutin) peli kun tietää että jossain 60 erän jälkeen tulee useamman kerran kohta jota ei voi selvitä ekalla kerralla kun ei tiedä mitä on vastassa.

Ei voi ennakoida? Bloonsissa jokainen kierros on aina samanlainen, eli esim. se kuuluisa kierros 63 on aina 75 lyijyä ja 122 keraamista, vaikeustasosta riippumatta. Sen voi counteroida rakentamalla vaikkapa 3-0-1 superapina ja 4-0-0 alkemisti vierekkäin, kaksi tornia riittää sen voittamiseen. Hard on vielä aika helppo vaikeustaso, ihan hirveesti ei tarvitse miettiä mitään monimutkaisia strategioita tai mikromanageroida torneja. Riippuu toki vähän kartasta.

Bloons TD 6 on aika reilu peli mikromaksujen suhteen, alemmilla vaikeustasoilla "huijauksia" ei varsinaisesti tarvitse ja vaikeimmalla vaikeustasolla (C.H.I.M.P.S) mitään rahalla ostettavia apuja ei edes voi käyttää.

 

[Jumi]

Ei voi ennakoida? Bloonsissa jokainen kierros on aina samanlainen, eli esim. se kuuluisa kierros 63 on aina 75 lyijyä ja 122 keraamista, vaikeustasosta riippumatta. Sen voi counteroida rakentamalla vaikkapa 3-0-1 superapina ja 4-0-0 alkemisti vierekkäin, kaksi tornia riittää sen voittamiseen. Hard on vielä aika helppo vaikeustaso, ihan hirveesti ei tarvitse miettiä mitään monimutkaisia strategioita tai mikromanageroida torneja. Riippuu toki vähän kartasta.

Bloons TD 6 on aika reilu peli mikromaksujen suhteen, alemmilla vaikeustasoilla "huijauksia" ei varsinaisesti tarvitse ja vaikeimmalla vaikeustasolla (C.H.I.M.P.S) mitään rahalla ostettavia apuja ei edes voi käyttää.

Oke, pitää koittaa tuota taktiikkaa. Jäi kokonaan tuon pelaaminen kun nuita tappokierroksia joihin olisi pitänyt varautua paljon etukäteen tulee niin usein round 60 jälkeen, ja sinne asti pelaamisessa menee niin kauan ettei jaksanut edes yrittää.

 

[vetten äärelle istutettu]

Halo 2 Anniversary PC

Alottelin Halo 2 Xboxilla, kun tuli Halo-kuume, mutta ykköstä ei jaksanut niin 2-3 oli tavoitteena pelata. Kakkonen oli vaan Xboxilla, kuten muistin, niin huono ettei sitä oikein viitsi edes pelata kun framet heittelee missä sattuu ja kyseessä kuitenkin FPS-peli niin ei se hyvältä tunnu. Tästä olikin muistikuvat että Halo 2 on sarjan huonoin osa. Heikko pyörivyys toki arkipäivää tuon ajan vehkeillä, mutta muistaakseni Halo 1 pyöri kyllä paremmin.

Sitten suuntasin Steamiin tossa pari päivää sitten ja ilokseni sain huomata että Halo MCC on just nyt 30% alennuksessa(jolloin hintaa jäi joku 31e) ja yli 30e ostoksesta vielä 5e ylimäärästä pois kiitos jonkun steam-kampanjan joten ei jäänyt kasalle pelejä hirveästi hintaa, etenkin kun tietää että jokaisen parissa viihtyy.

Anniversary taas näyttää hyvältä, pyörii hyvin ja on hyvä. Alkaa jo tuntua että täähän on sarjan paras osa, vaikka ei nykynaamalla ole tullut muita osia pelattuakaan mutta samaan imuun tulee vedettyä kaikki MCC sisältävät osat. Muistoissa kolmonen paras.

Tässä on Halo-maratoonin (2013?) jälkeen kulunut vuosia kun olen seikkaillut kaikenlaisten (hyvien ja huonojen) pelien parissa todella paljon ja kokeillut vähän kaikkea. En ole koskaan arvostanut Haloa liian korkealle, vaikka olen pitänytkin siitä ihan alusta alkaen. Mutta nyt, kun on tullut pelattua ns. kaikkea mitä tarjolla on ollut niin ymmärtää kuinka uskomattoman ylivertainen konsolipeli tämä on etenkin FPS-genressä. Kun tätä pelaa, ei voi kuin ihmetellä mitä helvettiä kaikki muut maailman pelintekijät oikein kuvittelee kun luulevat tekevänsä hyvää fps:ää. Toki viimeiset ehkä 5v tekee poikkeuksen tässä ja on vihdoin muuallakin opittu mikä tekee FPS-pelistä hyvän. Mutta esim ennen 2014 vuotta (ja ps4/x1 geniä) kaikki konsolifps:t käytännössä täysin pelikelvottomia paskoja poislukien Halo.

Huoh. Niin hyvä peli etenkin nyt kun tietää mitä kilpailijoilla on ollut tarjota. EIhän tämä kuulu edes samaan keskusteluun muiden 2001-2014 välillä tulleiden pelien kanssa. 2014 merkkipaalu siksi, että silloin tuli Destiny(eli Halo-kehittäjän Halo MMO) joka on edelleen yksi upeimpia pelejä koskaan. Nimenomaan se ykkönen Rise Of Ironiin saakka.

11/10

Ei huonoa sanottavaa. Ylimääräinen piste siitä kun katsoo kilpailukenttää missä Halo on temmeltänyt. Vähän sama kuin juoksukisa missä Usain Bolt vs joku aliravittu jalkapuolirampa yrittää pysyä perässä. Ei se rehti kilpailu ole. Ihmetystä vaan herättää että miks kukaan ei ole ottanut Boltista mallia ja treenannut itseään juoksukuntoon vaan nakkaa kilpakentille jotain vammautuneita tapauksia ja toivoo jotain tulosta.

PS: Pädillä (razer raiju) pelaan kuten haloa kuuluu


e: Ja kaiken muun hyvän lisäksi Halo 3 tulee saataville 14. päivä, eli juuri sopivasti omiin tarpeisiin

 

[arcane]

Pump It Up Prime 2 (Arcade)

Nyt on kuukausivuokralla mahdollisuus käydä pelaamassa aitoa konetta niin paljon kuin sielu sietää. Tilassa myös 3 itg-konetta, mutta tämä on pääasiallinen kohteeni. Ja kesäkautena ilmeisen hiljaista kun tänäänkin olin kalenterin mukaan ainoa kävijä, ihan itsekseen sai luukuttaa ja lätkytellä.



Katsotaan kauanko kestää että kyllästyy, laitteessa on kuitenkin "vaan" 340 kappaletta. Omistajat kuitenkin pähkäilivät, josko jo pitäisi kehitellä dualboot ja toiselle levylle custom softa sisään, jolla sitten jatkaa biisivalikoimaa ja poistaa virallisen käyttöliittymän korealaisuuksia.

 

[Hulikopteri]

Mikä minulle on kummallista niin nyt on tullut peräti kaksi peliä pelattua läpi lyhyen ajan sisällä. Vaikka toinen onkin DLC Eli kyseessähä ovat:

Last of Us: Left Behind (PS4 Pro)
Kyseessä on siis Last of Usin ainut lisäri. Pelillä on pituutta sen verran, että pelasin tämän iltapäivässä. Oliko se huono asia? Välttämättä ei, koska kyseessä on tosiaan lisäri. Toki olisin enemmänkin pelannut tätä, sillä tämä on Last of Usin tapaan loistoviihdettä. Pelattavuus toimii hyvin ja mukaan on saatu lisäjippoja perus pelistä. Juoni on myös tosi hyvin kerrottu ja erittäin harvat pelien juonet onnistuvat koskettamaan minua tämän lisäksi. Eli suosittelen kovasti tätä, jos kaipaa lisää Last of Usia. 8/10

Last of Us: Part 2 (PS4 Pro)
Tätä on odotettu siitä asti kun pelasin ykkösen. Mikä tapahtui about pari vuotta sitten remasterin muodossa, koska en omistanut ikinä PS3:sta Tämänkin olisin kyllä mielummin pelannut PS5:lla ihan vaan sen takia, koska tuntuu että pleikkari lähtee vähintää lentoon tätä pelatessa ainaki äänen perusteella. Kuuluu siis jopa kuulokkeiden läpi meteli. Mutta eihän se itse peliin vaikuta mitenkään ja itse pelihän on rautaa. Sain peliin kulutettua reilu 30 tuntia ja peli kestää helposti toisen läpipeluunkerran vaikeimmalla. Eli mukavasti pelattavaa ja itse pelattavuus on myös rautaa.
Lyheysti pelattavuus on sitä samaa kuin aijemmassa osassa, mutta joka osa-aluetta on hiottu. Esimerkiksi ampuminen ja aseet tuntuu munakkaalta. Kuten myös hiipiminen on toteutettu hyvin ja tetsaaminen onnistuu.
Juonta on kritisoitu, mutta olen tehnyt pelin omassa ketjussa selväksi että arvostan pelin rohkeutta ja erilaista tarinaa. Eli minuun iski kympillä. Juonesta en sen enempää halua puhua, vaan jokaisen pitää kokea tämä itse.
Ulkoasu on myös varmaan nykyisen sukupolven näyttävin ja pyöriiki hyvin.
9.5/10, ostakaa tämä mestariteos viimeistää PS5:lle.

 

[Refloni]

Epicin ilmaispelejä, osa N.

Hue

Pulmanratkontaa ja tasohyppelyä, jossa muutetaan maailman taustaväriä. Peli toimii logiikalla "poissa silmistä, poissa mielestä" eli punainen laatikko punaisella taustalla ei ole pelkästään näkymätön, vaan olematon. Huessa on samaa fiilistä kuin muutaman vuoden takaisessa suomalaisessa Outlandissa, vaikka toiminta on korvattu lähes kokonaan tuuminnalla. Värejäkin on kahden sijaan kahdeksan.

Puzzlet on suunniteltu hämmästyttävän hyvin. Pulmahuoneita on monta kymmentä ja jokaisessa on uusia ideoita. Haastetta on tarpeeksi, että ratkaisu tuntuu onnistumiselta, mutta jumiin jääminen on epätodennäköistä. Tarina on tyhjänpäiväinen ja kerättävät bonusesineet vaatisivat käytännössä koko pelin pelaamista kahteen kertaan, koska pitäisi palata ryynäämään aiemmat kentät läpi uusien kykyjen kanssa. Enpä todellakaan jaksa vaivautua.

Lisää nillitettävää löytyy siitä, että kahdeksan väriä on liikaa. Keltainen laser näyttää oranssilta ja pinkki laatikko violetilta. Aivan liian monta kertaa törkkäsin väärän värin silmään joko siksi, etten erottanut esineen väriä kunnolla, tai siksi, että ohjaimen tatti oli kymmenen astetta väärässä kulmassa. Tämä johtaa välillä turhiin ja turhauttaviin kuolemiin. Värisokeille peli lienee täysin mahdoton.

Hyvien pulmien vuoksi Hueta voi silti suositella.


Lifeless Planet

Tarinavetoinen tasohyppely. Lifeless Planet lyö korttinsa pöytään heti kättelyssä: grafiikka on tasoa teinin ensimmäinen Unity-projekti tai AA-peli toissa konsolisukupolvelta. Tasohyppely taas on alkeellista ja kömpelöä ja puzzlet triviaaleja läpijuoksuja. Grafiikka ja gameplay ovat huonoja, mutta eivät varsinaisesti pilaa peliä.

Tarina on kuin pulp-scifiä viime vuosisadalta. Löytyy vieras planeetta, portaalimatkailua, kaunis nainen pulassa, kommunisteja, avaruusolioita. Juonessa on tieteellisiä virheitä kuin Jupiterilla kuita. Samalla mukana on kuitenkin vanhanaikaisen scifin charmia: perinteinen seikkailutarina ja villejä visioita.

Pelin pelastaa sen ympäristöt ja maailmanrakennus. Kunhan karvalakkigrafiikoihin tottuu, tarjolla on monipuolisia ja mielikuvituksellisia maisemia. Ihan kelpo taustatarina kasataan (totta kai) siellä täällä lojuvista dokumenteista ja ääninauhoista. Hattua pitää nostaa varsinkin alieneille, jotka eivät ole mitään jättihyönteisiä tai hiukan muunneltuja ihmisiä, vaan todella oudon ja pelottavan näköisiä elämänmuotoja.

Spoileri: Avaruusolio pelin loppupäässä

Ei tätä peliä hyväksi voi haukkua, mutta tärkein juttu eli se tunne oikeasti vieraan planeetan tutkimisesta on kunnossa.

 

[Joenssen]

Oke, pitää koittaa tuota taktiikkaa. Jäi kokonaan tuon pelaaminen kun nuita tappokierroksia joihin olisi pitänyt varautua paljon etukäteen tulee niin usein round 60 jälkeen, ja sinne asti pelaamisessa menee niin kauan ettei jaksanut edes yrittää.

Kannattaa ehdottomasti koittaa uudestaan. Kuten yllä sanottiin kierrokset on identtisiä. Itse tuli TD5:ttä hakattua ihan helvetisti ja kyllähän se söi miestä kun kymmenettä kertaa kosahtaa jollain toiseksi viimeisellä rundilla, ei muuta kuin uusiks. Mutta kyllä ne menee lopulta läpi, itse tykkään pelistä.

 

[vetten äärelle istutettu]

Detroit: Become Human

Noh en kerennyt pelata kuin 30 min mutta kokemukseni:

Erittäin kiinnostava, mutta täysin pelikelvoton.

Miksi? Hyvä että vaithoehdot kerkeää lukea kun joku piilotimeri onkin valunut loppuun ja peli päättää sinun puolesta, tämä tapahtunut muutaman kerran ja kerron valitukseni kaverille joka tykkää tästä. Heti kun ohjain pöydällä tulee joku vitun QTE ja jengiä kuolee.

0/5. Heavy Rain oli myös 0/5 vaikka olikin kiinnostava. Miks näitten pelaaminen pitää olla niin perseestä. Jotkut kehittäjät ei vaan ymmärrä että pelaamisen ensisijainen tehtävä on olla hauskaa eikä jotain tollasta että ei kerkeä ees rauhassa vaihtoehtoja käydä läpi niin peli päättää puolestasi. Ei voi oikein perustella tämmöstä mitenkään pelintekijöiden puolesta, täysin ripulipaska ratkaisu pelissä missä valinnat ilmeisesti määrittävät kaiken, sitten et saa edes tehdä niitä.

e: Vielä se ainoa mihim kerkesin miettiä vastauksen. Otin että reason.

Juu, eli tyyppi ei siis alkanyt asiallisesti puhumaan järkeä vaan vittuili vastapuolelle että kuolet jos et luovuta.

 

[arcane]

DUSK (PC)

Ihan menevää räiskintää, joka ottanut runsaasti vaikutteita Quakesta.

Aloittelin ensin "I can take it" vaikeustasolla, kun vaikein fiksu vaikeustaso uhkaili ettei ole tarkotettu ensi kertaa Duskia pelaaville. Kolmen kartan jälkeen kuitenkin siirryin vaikeustasoon "cero miedo" (zero fear), kun tuntui siihen asti liian helpolta. Kuolemia tuli, mutta ei ärsytykseen asti eikä edes mitenkään paljoa. Quick savea käytin kesken tasojen toisinaan, mutta yleensä olivat pelattavissa alusta loppuun ilman suurempia vaikeuksia.

Aseet olivat melko karusta ulkoasustaan huolimatta mukavia käyttää ja riittävän erilaisia... harmi vain, että cero miedo ei muistanut kertoa miten kranaatinheittimen kranaatin voi poksauttaa suoraan hiiren oikealla näppäimellä. Noh, hyvin sujui ilmankin, vaikka asetta vähän heikkona samasta syystä pidinkin. Viholliset olivat myös juuri sopivan kestäviä, eli asetta piti usein vähän valita vihollisten mukaan, mutta useimmat kestää muutaman lasauksen. Quakesta tekee tylsän mielestäni melkoiset bullet sponge -viholliset, mutta niitä ei tässä ollut. Pari bossia kestää rankaisua enempi, mutta nekin lakoavat melko vikkelästi. Vihollisten ulkoasu pääosin jees, tosin jälleen ne parit sotilaat ja mekaaniset cyborginaiset olivat suhteellisen meh. Ja hiiret. Pakkoko kaikkiin tämmösiin on tunkea jotain tuollaista, mikä sikisee maassa ja hankala osua.

Tasosuunnittelu pääosin hyvää, mutta toisen episoodin tehdasmaisemat ovat vähän liiankin nähty. Lisäksi moderneista peleistä oli tuotu mukaan se ikävin asia, eli pimeät käytävät ja taskulamppu, johon sorruttiin turhan monesti. Vielä päälle ne parit pelottelut, että taskulamppu hajoaa eikä uutta saatavilla.

Aikaa meni noi 7h, eli aikalailla samaa pituutta kuin vastaavissa ysärin räiskinnöissä. Moninpeli tai endless mode eivät varsinaisesti kiinnosta, joten sikäli kokemus jää aika lyhyeksi. Ehkä tätä voi ottaa sitten välipalana uudestaan, kun taas kaipaa jotain nopeatempoista oldskool räiskintää. Ihan mielenkiintoinen voisi olla esimerkiksi intruder-mode, jossa jokainen taso aloitetaan ilman aseita - DUSK (ja monet ysärin räiskinnät) on kuitenkin tasoiltaan tasapainotettu osin tätä silmälläpitäen, mikä tekee tasoista välillä hieman triviaaleja kun niitä pelaa koko arsenaali mukanaan. Vaikein vaikeustaso eli DUSKMARE on taas aivan turha, kun kyseessä on muuten sama kuin pelaamani, mutta pelaaja kuolee yhteen iskuun mistä tahansa.

...se mitä jäin kaipaamaan, on fiksu weapon wheel tai muu järkevämpi tapa vaihtaa aseita. Minun sormeni ei riitä napeille 1-9 tai osu oikeaan kun tilanne päällä, eikä hiiren rullalla sopivan aseen hakeminen ole mielekästä. Olisin voinut toki olla fiksu ja bindata edes pari tärkeää asetta hiiren kahteen sivunappiin.

Soundtrack yrittää hakea vähän sellaista Mick Gordonmaista doom-jytäheviä taustalle, joka toimii, mutta ehkä enemmän innostuin muista tunnelmallisista kappaleista. Esim. Anesthetized tai Ashes to Ashes, Dusk to Dusk ovat todella tunnelmallisia, taustalla oleva nopeatempoinen räiskintä tuntuu jotenkin elämää suuremmalta lähes olemattomasta juonesta huolimatta.

 

[smb]

Far Cry 5 (ps4). Haksahdin kun sattui tarjouksessa olemaan. Näyttää olevan päivitetty Far Cry 4. No sitä oikeastaan tiesinkin odottaa, mutta en niinkään sitä että olisin näin täynnä tätäkin sarjaa. Hiiviskelyyn ja outpostien tyhjäämiseen pitäisi sit 50h aikaa taas käyttää? Lisänä lähes pahoinvointia aiheuttava 30fps. Juoni vaikuttaa C-luokan leffan kässäriltä... Ehkä tarinavetoisten pelien aika on muutenkin ohi itseltäni. Sai muutenkin miettimään että jos laittaisi koko konsolin myyntiin.

 

[mil-tec]

Witcher 3. Mielenkiintoinen peli, taisi olla vaan liika helppo vaikeusaste (2/4) ja yhtään laajennusosan tehtävää en sattunut pelaamaan läpi. Onneksi tuossa on tuo New Game + ominaisuus millä voi alottaa homman alusta vaikeammalla vaikeusasteella ja pitää hahmokehityksen mukana. Jotenkin tuntui liian helpolta tuo eka läpipeluu (story and the sword). Ainoa potioni minkä käytin koko pelin aikana oli se millä pystyy sukeltamaan pidempään. Ja tuntui että Isle of mistsin jälkeen homma oli kovasti päätarinavetoista.

Eli pitää ehkä kokeilla uudelleen vaikeammalla vaikeusasteella new game + moodissa.

On tässä tullut nyt huomattua että todella paljon on otettu ideoita BoTW:iin Witcher 3:sta ja Skyrimistä. Jopa häiritsevän paljon näin jälkeenpäin ajateltuna kun pelasin sen ensimmäisenä läpi näistä kolmesta. Mutta näin itse arvioituna ehkä 1/2 tuli kahlattua tuosta witcherin kartasta kun Skelliger tuli vähän huonommin tutkittua. Mutta yhtään Witcher gearia en saanut Grandmaster levelille eli niistä ei saanut mitään boonus efektejäkään vaikka keräsin kaikki sarjat, ajatuksena että niitä voi päivittää 3-4 levelin välein sitten lopussa kun levelit päivittyy todella hitaasti, kuten esim Skyrimissä. Mutta ei... Päätarinasta sai aina 500-1000 expaa ihan sama minkä pikkujutun teki...

Eli vaikeusaste ja pelitapa taisi olla liian helppo ja varmisteleva. Alun jälkeen (pirun vaikea) homma muuttui liian helpoksi.

Todella hienosti tehty pläjäys kaikenkaikkiaan. Kai tälle 5/5 voi antaa.

 

[itarumaa]

How to Survive 2. Ihan mielenkiintoinen Zombie peli, jonkin verran on opiskeltavaa, mutta aika mielenkiintoinen peli. Ei liian vaikea ja kohtalaisen leppoisaa pelattavaa Zombie aiheestaan huolimatta. En ole vielä online puolta kokeillut, mutta ihan tuo local pelikin toimii. Saa nähdä kuinka paljon peli aikaa toistamaan itseään jatkossa, mutta nyt ainakin toimii.

Fear Effect Sedna, tämä oli aika pettymys, vähän aikaa tätä jaksoi pelata, mutta vanhahtava ja puzzlet eivät innosta yhtään. Kesken jäi siis.

 

[Rokkijani]

Detroit: Become Human

Noh en kerennyt pelata kuin 30 min mutta kokemukseni:

Erittäin kiinnostava, mutta täysin pelikelvoton.

Miksi? Hyvä että vaithoehdot kerkeää lukea kun joku piilotimeri onkin valunut loppuun ja peli päättää sinun puolesta, tämä tapahtunut muutaman kerran ja kerron valitukseni kaverille joka tykkää tästä. Heti kun ohjain pöydällä tulee joku vitun QTE ja jengiä kuolee.

0/5. Heavy Rain oli myös 0/5 vaikka olikin kiinnostava. Miks näitten pelaaminen pitää olla niin perseestä. Jotkut kehittäjät ei vaan ymmärrä että pelaamisen ensisijainen tehtävä on olla hauskaa eikä jotain tollasta että ei kerkeä ees rauhassa vaihtoehtoja käydä läpi niin peli päättää puolestasi. Ei voi oikein perustella tämmöstä mitenkään pelintekijöiden puolesta, täysin ripulipaska ratkaisu pelissä missä valinnat ilmeisesti määrittävät kaiken, sitten et saa edes tehdä niitä.

e: Vielä se ainoa mihim kerkesin miettiä vastauksen. Otin että reason.

Juu, eli tyyppi ei siis alkanyt asiallisesti puhumaan järkeä vaan vittuili vastapuolelle että kuolet jos et luovuta.

Niin en tiedä. Ei minulla ollut vaikeuksia keretä ja toi sopivaa intensiivisyyttä. 5/5 pelejä.

 

[Muurahainen]

Cloudpunk.

Oli jotenkin mukavan rauhallinen ja sopivalla tunnelmalla varustettu.

 

[RaivokasMagma]

Röki (PC, 2020)

Ilmeisesti jo vuonna 2017 julkistettu peli, joka julkaistiin aika vasta aikoihin. Satuin kuulemaan, kun GOG mainosti sosiaalisessa mediassa. Jotenkin graaffinen tyyli viehätti, aika simppelin lättänää 3D:tä. Ja tietysti pohjoismaista talvimaisemaa, herätti mielenkiintoni, joten päädyin ostamaan kohtuullisen uunituoreena.

Peli on kolmiulotteinen point and click seikkailu. Toisaalta pelissä ei niinkään hiirellä klikkailla, vaan halataan kaikkea joko puhtaalla näppäimistö ohjauksella tai sitten kapulalla. Itse pelasin näppäimistöllä, hieman piti totutella, koska hieman kankea peli, mutta kyllä sitä ohjaili hahmoa kuin vanha tekijä.

Pelattava hahmo on nuori tyttö nimeltään Tove. Hänen äitinsä kuollut ja isäpappa on aika masentunut ilmeisesti jo useamman vuoden. Tovella on pikkuveli nimeltään Lars. Eräänä talvisena päivänä ympärillä lentelee maan vietävästi korppeja. Sitten yöllä iso hirviö ilmestyy, tuhoten talon ja Tove ja Lars lähtee sitten lipettiin. Asioista sattuu ja Tove löytää itsensä toisesta ulottovuudesta, jossa on kaikenlaista maagista.

Kuten mainitsin, ympäristö oli pohjoismaisesta talvimaisemasta inspiroitunutta ja tarinalliset elementit myös. Jotenki siinä jo kostui silmät hieman, kun kotipuolta hieman muistutti. Peli pyöri hyvin, pulmat oli ihan sopivia (muutamassa kohdassa iski tyhmyys...), joten kokemus oli aikamoisen mukava.