Törmäsinpä sitten tällaiseen uutiseen :
Russia’s ‘Most Capable’ Missile In Ukraine War, Kh-101 ALCM, Shot Down & Recovered Intact, Exposes Its Key Features
The Kh-101 is one of Russia’s most capable air-launched cruise missiles (ACLMs). The developmental work on the missile
began in the 1980s to replace the Kh-55.
No,mukana oli twiitti härvelin ohjaus "elektroniikasta" :
Ei voi muuta kuin ihmetellä miten nuo pysyy edes ilmassa, ja ei hääviltä näytäkään. The Kh-101 missiles have been in the news for their
high failure rate in long-range attacks against Ukrainian targets. In the words of a US Defense official during a briefing in March last year, “either they’re failing to launch, or they’re failing to hit the target, or they’re failing to explode on contact.”
Naurettava tosiasia taitaa olla ettei tuollaisia 60 luvun komponentteja taida löytää mistään, tuhat kertaa helpompi löytää mikroprosessori kuin vaikka keraaminen tehopotentiometri. Suunnitteluaika on sama kuin
vanhan mossen ja veikkaanpa että tuossakin on alunperin käytetty putkivahvistimia kuten tuon mossen radiossakin, aikojen saatossa päivitelty tuohon "uudempaan" piirilevytekniikkaan. Tuollainen rakenne on hiton herkkä kosketuspintojen oksidoitumiselle ja kosteudelle yleensäkin. Ei ihme että tarvitaan piispa siunaamaan ennen lähtöä ettei poksahda silmille
en.wikipedia.org
/img-s3.ilcdn.fi/30dedf5648f77352d98413efb9410f652e301036e35bcc10636661b795bcbd4a.jpg)
Ainakin kaikki tinat on kotelon pohjalla. Muistettakoon että ohjuksen kuori toimii Faradayn häkkinä ja vaimentaa pulssia, mutta etäisyys komponenteista palauttaa vaikutusta. Kymmenesosakin on jo lamauttava.
