Kokosit yhteen vastausviestiin hienosti kaiken Venäjän peruspropagandan.
Älkää puuttuko meidän tekemisiimme, menettäkää maineenne ja uskottavuutemme ja antakaa meidän valloittaa kaikki haluamamme. Rauha on tärkeintä eli olkaa hiljaa ja odottakaa miehitysvuoroanne.
Jopa on purkaus! Eikö rauha Suomessa ole sinulle tärkeä asia, noin niin kuin ihan oikeasti eikä vain leukoja louskuttaessa? Ei haittaa, vaikka Kouvola ja Lappeenranta alkaisivat muuttua Bakhmutiksi ja Avdiivkaksi? Entä taloudelliset vaikutukset, jos joudutaan tekemään osittainenkin liikekannallepano?
Kysytäänpä ihan suoraan:
- Pitääkö Suomen olla valmis sotaan Venäjää vastaan Ukrainan puolustamiseksi?
- Entä Euroopan maineen ja kunnian puolustamiseksi?
Puheet joukkojen lähettämisestä Ukrainaan on vaarallisia, sillä ne saattavat johtaa viattomilta vaikuttavien päätösten ketjuun, jonka seurauksena sotaan ajaudutaan. Itse asiassa puheet joukkojen lähettämisestä on jo osa ko. ketjua.
Jos Suomi ajautuu sotaan omien toimien seurauksena, niin silloin menetetään helposti NATOn 5 artiklan suoja. Ei yhteinen puolustus ole tarkoitettu antamaan suojaa omaehtoisten provokaatioiden seurauksilta. Jos Puola öyhöttää itsensä sotaan Venäjää vastaan, ei siitä aiheudu Suomelle velvoitetta avustaa Puolaa.
Kuten jo aiemmin todettua niin Venäjää kannattaa kuunnella. Hyvin usein kun kääntää viestin käänteiseksi niin se osuu jo oikealle sektorille.
Niinhän se on, että asioiden oikea laita on pääteltävä muusta kuin puheiden suorasta sisällöstä. Siltikin, käymällä paljon keskusteluita, voi päätellä paljon. Jos kysyy kymmeneltä venäläiseltä "kuinkas hurisee" ja kaikki alkavat kertoa ennätyksellisestä viljasadosta voinee päätellä, että Venäjällä on tullut paha kato.
Ei tämä tietenkään ole venäläinen erityispiirre vaan pikemminkin yleinen tapa maailmalla. Onko esim. turkkilaiset tai intialaiset paljon parempia totuuden puhujia?
Väittäisinpä, että sinisilmäinen luottamus avoimeen rehellisyyteen on maailmalla skandinaavinen kummajainen. Eihän edes välimerellinen Eurooppa toimi niin.
Kuvitteleeko täällä porukka, että pakotteiden kierto on bisnes as usual? Kyllä se oikeasti vaatii laajan verkoston, lahjomisineen että homma toimii.
Kun on kyse Venäjästä, ex-NL:sta, niin jonkinsortin pakotteet ja muut kaupan esteet on business-as-usual ja vapaa kauppa poikkeus.
Pakotteiden kierrossa auttaa suuresti se, että se on loppupeleissä kaikkien muiden paitsi pakotteiden asettajien intresseissä. Toimittajalle asiakas, joka ei kysele hintaa, on aivan varmasti mieluisa. Jotta pakotekauppa ei tahri toimittajan mainetta, kaupasta tulee monipolvinen ja jokainen välikäsi ottaa oman siivunsa. Virkamiehillekin voi joutua tarjoamaan kinkkua leivän päälle.