Дорожает всё, кроме зерна
161.ru
"Mennään taskut nurinpäin käännettyinä." Kuinka ennätyssato ja sanktiot tappavat maatalouden Etelä-Venäjällä
Hinnat kaikelle paitsi viljalle
28. heinäkuuta 2023, 07:00
Maatalousministeriö
kehui vuosi sitten Venäjän historian ennätyssadosta. Mutta vuoden 2023 kuukauden välein maatalous uppoaa syvemmälle kriisin kuiluun: valtion kiintiöiden ja tullien vuoksi satoa ei voitu myydä, pakotteiden takia laitteet ovat nousseet ja polttoaine on myös kasvanut. hinnassa. Teollisuus on ansassa. Irina Babicheva, 161.RU- ja City-portaalien erikoiskirjeenvaihtaja, kertoo kuinka ja miksi venäläiset maanviljelijät joutuivat selviytymisen ja konkurssin partaalle.
600 ruplaa per tonni
Roman Tsykora on 75-vuotias . Hän aloitti työskentelyn traktorilla koulupoikana. Kokeilin kolhoosilla lähes kaikkia erikoisuuksia, ja 1990-luvun alussa minusta tuli ensimmäisen aallon maanviljelijä. Tämä on niiden nimi, jotka alkoivat työskennellä itselleen heti, kun he saivat omistaa maata Neuvostoliitossa. Huhtikuussa 1990 Rostovin alueen Zernogradskin alueen hallinto myönsi hänelle 50 hehtaaria .
Kotimaisessa kolhoosissaan Tsykora havaitsi Neuvostoliiton maatalousjärjestelmän romahtamisen. Peltoja viljeltiin, lehmiä lypsettiin, "jossakin tuotettiin jotain", mutta raejuustoa tai smetanaa ei näkynyt hyllyillä. He pitivät karjaansa ruokkiakseen itsensä. Kerran Tsykora ja hänen työtoverinsa olivat lähdössä työmatkalle Ukrainaan, ja muut kollektiiviviljelijät opastivat heitä: tuo voita, makkaraa, juustoa...
Ensimmäinen sysäys maatalouden kehitykseen oli julkisuuden käyttöönotto vuonna 1987 , Tsykora on varma. Kolhoosilla oli mahdollisuus tavata ja keskustella avoimesti työelämän ongelmista. Yhdestä näistä kokouksista Rostovin keskustassa ilmoitettiin aluelehdessä, ja paikalle saapui ihmisiä kaikkialta alueelta. Maanomistuksen käyttöönoton myötä heistä tuli ensimmäiset venäläiset yksityiset maanviljelijät. Aluksi he työskentelivät käytöstä poistettujen kolhoosien parissa, korjasivat traktoreita - ja he ajoivat kentälle.
Ajan myötä Tsykoran talous on kasvanut perheyritykseksi. Nyt Romanin poika ja pojanpoika hoitavat maata. He käyttävät nykyaikaista teknologiaa vehnän, talvirypsin, pellavan ja herneen viljelyyn. Perheen yritys kehittyi sekä "rajussa" 1990-luvulla että "hyvin ruokitussa" nollassa - viime vuosien ennätyssatoihin asti.
— Maanviljelijätyössäni 33 vuotta nämä kaksi vuotta ovat [raskaimmat]. Älä anna sen kehittyä kokonaan. Ne pilaavat kaiken, Roman Tsykora valittaa.
Maataloudessa kaiken paitsi viljan hinnat ovat nousseet pilviin, maanviljelijät valittavat. Laitteet, lannoitteet, polttoaine, varastot, kuljetustariffit ovat nousseet.
Kaikki tulee kalliimmaksi paitsi meidän tuotteet. Jos näin jatkuu, monet kieltäytyvät vehnästä, pioneeriviljelijän Alexander Tsykorin pojanpoika on varma. - Vaikka tämä on Rostovin alueen pääsato, sillä ei ole hintaa. Laskimme, että tarvitset sen kasvattamiseen 10,5-11 ruplaa riippuen levitystekniikasta ja lannoitteen määrästä. [Ruoka]vehnän markkina-arvo on käytännössä sama kaikille - 13 ruplaa . Kuljetus - ruplaa neljäkymmentä [kopekkaa]. Osoittautuu, että voitto kilogrammalta vehnää on 60 kopekkaa . Ja sinun on myös maksettava puimuri, ostettava lannoitteita, kasvinsuojeluaineita. Joka vuosi etsin tapoja säästää rahaa.
Perheyritystä jatkanut Alexander Tsykora muistelee, kuinka hän meni pienestä pitäen isoisänsä kanssa pelloille. Alexander valmistui agronomiksi ja valmistautuu puolustamaan maatalouskemian väitöskirjaansa. Hän haluaisi parantaa isoisänsä luomaa liiketoimintaa, mutta sanoo, että olemassa olevat esteet ovat tiellä, "yrität kuinka kovasti tahansa".
"Maatalousministeriömme iloitsee siitä, että olemme saaneet suuren sadon, mutta emme voi myydä sitä", Agropromsojuzin puheenjohtaja ja suuryrityksen Shumilinskoje johtaja Juri Kashirin vahvistaa ongelman. - He jopa korjasivat 50% vähemmän tästä, ja sitten he saivat enemmän rahaa.
"Kultaiset" harvesterit
Bizon Agrotechnological Holdingin toimitusjohtaja Sergei Sukhovenko on laskenut, että vuonna 2023 maanviljelijöiden
on myytävä kaksi kertaa enemmän vehnää ostaakseen samoja laitteita kuin vuosi sitten
- Hinta on absoluuttisesti muuttunut ja maataloustuotteiden hinta on laskenut. Nyt sinun on myytävä kaksi kertaa enemmän satoa ostaaksesi saman laitteen, jonka ostit vuosi sitten. Tämä on suuri ongelma. Valitettavasti valtio ei auta meitä tässä asiassa, Sukhovenko huomautti. ”Voimme olla ylpeitä ennätyssadosta, mutta jos kannattavuutta ei ole, tämä ennätyssato on turha. Olisi parempi, jos se ei olisi ennätys. Kustannukset [olisivat] pienemmät kuljetuksesta, vähemmän logistiikasta, vähemmän varastointia ja hinta on korkeampi.
Mutta Kashirin pitää jopa tällaista arviota liian optimistisena.
"Jo kolme kertaa niin paljon [vehnää myydään samaan laitteeseen] tarvitaan jo", hän sanoo. - Vehnän hinta on pudonnut puolitoista kertaa, laitteet ovat nousseet kaksi kertaa.
Myös SovEconin analyysikeskuksen johtaja Andrey Sizov kutsui Sukhovenkoa vaatimattomaksi arvioksi.
- Yksi maatalouden ongelmista, jota Venäjän kasvintuotanto kohtaa tulevina vuosina, on kannattavuuden lasku, säästäminen kaikessa. Luulen, että tekniikka päivitetään nyt minimiin. [Tulee] yleistä arkanisointia, siirtymistä vanhoihin ja vähemmän luotettaviin teknologioihin, yrityksiä pelastaa jotain, Sizov ennustaa.
Vielä keväällä maatalouskysymyksiä käsittelevässä lehdistötilaisuudessa Rostovin alueen apulaiskuvernööri Viktor Goncharov tunnusti ongelman.
”Jos aiemmin saimme ostaa puimurin 1000 tonnille vehnää, niin nyt tietysti tarvitaan lisää vehnää. Sama näkyy polttoaineissa ja voiteluaineissa, suojavarusteissa ja lannoitteissa. Tämä suuntaus on havaittavissa, virkamies sanoi.
Goncharovin mukaan valtio on kiinnostunut viljelijöiden päivittämisestä kalustonsa. Jopa Rostovin alueella, joka on edistynyt moniin alueisiin verrattuna, lähes puolet 12 tuhannesta puimureista on yli 10 vuotta vanhoja . Poistoista johtuen alue menettää jopa 700 tuhattatonnia vehnää vuodessa. Gontšarov lupasi, että hallitus lisää maanviljelijöiden tukea, jotta kalusto säilyisi vuokrattavissa. Mutta todellisuudessa viljelijöiden tukiohjelmat ovat vähentyneet.
Tsykory-tilalla otettiin huomioon valtion edut: jyrkästi nousevista hinnoista huolimatta he ostivat uuden leikkuupuimurin Rostselmashin kotitehtaalta. He yrittivät liittovaltion leasing-ohjelman avulla, mutta se ei toiminut.
Kesällä Alexander Tsykora suunnitteli ottavansa TORUM 785:n valtion ohjelman
"Agroseason ilman maksuja" puitteissa . Toimenpide käynnistettiin erityisesti viljan alhaisten hintojen ja samalla maatalouskoneiden korkeiden hintojen vuoksi. "Ainutlaatuinen tarjous", "ennennäkemättömät edulliset ehdot", "mahdollisuus ostaa laitteita nyt lykätyllä maksulla 1. syyskuuta 2024 asti ", kuten valtionyhtiön Rosagroleasingin verkkosivuilla todetaan.
- Hakemus hyväksyttiin, mutta siten, että siitä on maksettava 3 miljoonaa 300 tuhatta . Ja joka kuukausi maksaa 500 tuhatta ruplaa, - sanoo maanviljelijä. - Puimuri maksaa 28 miljoonaa , plus harvesteri - 2 miljoonaa . Ajattelin, ajattelin: tämä on epärealistista. Jos et joutuisi maksamaan käsirahaa ja päämaksu lykkäisi vuoden päästä, niin se olisi mahdollista.
Tämän seurauksena Tsykora kääntyi yksityisen leasingyhtiön puoleen ja osti yksinkertaisemman puimurin - ACROS 585 . Ylimaksu on korkeampi kuin Rosagroleasingilla, mutta kuukausimaksut ovat pienemmät ja päämaksu on syyskuussa, jolloin rahaa on sadonkorjuun jälkeen. Aleksanteri sanoo, ettei ollut minnekään mennä: jos kaksi vanhaa harvesteria olisi jäänyt riveihin, pelloilla ei olisi ehtinyt korjata satoa.
Samaan aikaan maanviljelijä osti ensimmäisen ACROS 530 -puimurin vuonna 2012 . Se maksoi 5 miljoonaa 456 tuhatta ruplaa. Tsykora osti toisen ACROS 550 -puimurin yhdeksän vuotta myöhemmin - 8 miljoonalla 143 tuhannella ruplasta. Uusi ACROS 585 -harvesteri ostettiin kesäkuussa 2023 . Se on jo maksanut 14 miljoonaa 300 tuhatta ruplaa. Yhdessä leasing-lisämaksun kanssa siitä on maksettava 25 miljoonaa ruplaa.
"Kaupallinen leasing on kalliimpaa", Alexander Tsykora selittää. – Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ollut: liiketoiminnassamme sato on tärkeintä. Voit menettää enemmän, joten minun piti hyväksyä tällaiset ehdot. Ei muita.
Uudella kaudella Agropromsojuzin puheenjohtaja Juri Kashirin osti laitteita 200 miljoonalla ruplasta. Nämä ovat valkovenäläisiä harvestereja, kiinalaisia traktoreita, jotka ovat nousseet 50 % kahden vuoden takaisiin hintoihin verrattuna. Länsimaisten valmistajien harvesterit ja kylvökoneet tuotiin "harmaata" tuontia. Niiden hinta on tuplaantunut.
Donin talonpoikais- ja maatalousosuuskuntien liiton (AKKOR) neuvoston puheenjohtaja Aleksei Ždanov käytti lähes 60 miljoonaa kahteen RSM-161- puimuriin.ruplaa. Zhdanov vei laitteet suoraan Rostselmashin tehtaalta heinäkuun alussa. Hän pahoittelee, että energian, lannoitteiden, koneiden ja polttoaineen hinta on noussut, kun taas vehnän hinta on "ei missään nimessä".
– Kuva on yleisesti ottaen masentava. Olen työskennellyt maan päällä 30 vuotta , mutta en ole nähnyt sellaista mielen, mielialan laskua, Zhdanov myöntää. — Katastrofi. Kaikki valittavat, kiroilevat, sanovat: "Miksi me tarvitsemme tätä, kuinka paljon on mahdollista? Lapioimme sellaisia tonneja vehnää joka vuosi, ja lopulta taskut käännetään nurinpäin. Monilla on suuria satotappioita tänä vuonna. He ovat jo matkalla. Koska sadonkorjuulaitteita ei ole tarpeeksi.
– Jos puhumme siitä, mitä on tapahtunut vuoden 2021 jälkeen, niin kyllä: laitteet ovat nousseet, ostovoima tietysti laskenut, lisää Venäjän viljaliiton puheenjohtaja Arkady Zlochevsky. ”Tämän seurauksena ostimme viime kaudella puolet vähemmän laitteita kuin vuotta aiemmin. Siihen se johti.
"Meidän on ymmärrettävä, mihin aikaan elämme"
Rostselmashin laitekustannusten nousu selittyy yksinkertaisesti: aiemmin komponentteja kuljetettiin Euroopasta kaksi viikkoa, nyt niitä kuljetetaan kaksi kuukautta Aasiasta. Verot ovat nousseet, lainat ovat kallistuneet, metallin ja sähkön hinnat ovat nousseet pilviin - kaikki tämä on vaikuttanut kustannuksiin, selittää tehtaan osaomistaja Konstantin Babkin.
Babkinin mukaan kotimaisten laitteiden hinnat nousivat vuoden aikana 35 prosentista 40 prosenttiin. Viljelijöillä ei useinkaan ole koko summaa puimureihin ja traktoreihin. He yrittävät ottaa laitteita erissä, luotolla tai leasingilla.
Vuonna 2023 Rostselmash suunnittelee valmistavansa ja myyvänsä 5 200 puimuria . Samanlainen suunnitelma oli vuonna 2021 . Mutta jos silloin moottorit, hydraulielementit, muoviset korielementit, vaihteistot, vaihteistot ja jopa maalit tuotiin Euroopasta ja Amerikasta, nyt ne ovat Turkista, Kiinasta ja Intiasta. Babkin kertoo, että noin 20 % Rostovin tehtaan puimureista koostuu tuontikomponenteista.
Puolentoista vuoden kovien pakotteiden jälkeen tehdas ei vieläkään löytänyt tuottavimpien vaihdelaatikoiden toimittajia. Siksi Rostselmash ei yksinkertaisesti voi tuottaa joitain laitteita, Babkin myönsi.
Viljelijä Zhdanov kutsuu uusia kiinalaisilla moottoreilla varustettuja harvestereja "erittäin lempeiksi". Hän sanoo, että moottorikasetti on puhallettava kahdesti päivässä.
Rostselmashin osaomistaja totesi, että 1432 liittovaltioohjelma, jonka puitteissa viljelijät ostivat kotimaisia laitteita alennuksella, oli kuivunut Venäjällä. Valtio palautti erotuksen valmistajalle. Mutta vuonna 2023 ohjelman budjettia leikattiin 8 miljardista ruplasta 2 miljardiin ruplaan - se pieneni neljä kertaa vain vuodessa. Venäjän federaation teollisuus- ja kauppaministeriön edustaja Maria Yolkina
selitti leikkauksen "budjettimenojen priorisoinnilla".
"[Ohjelma] ei toimi", Babkin sanoo. - Sitä rahoitettiin noin 15 miljardilla ruplalla. Tänä vuonna myönnettiin 2 miljardia , nämä rahat on käytetty pitkään alennuksiin. Ja nyt laitteet myydään ilman alennuksia, aiempaa korkeammalla hinnalla.
Venäjän markkinoilta helmikuun 2022 jälkeen lähteneiden ulkomaisten merkkien laitteet tuodaan Venäjälle vain tilauksesta ja valtavalla lisähinnalla. Esimerkiksi John Deere S780 -puimuri myydään 88,9 miljoonalla ruplalla, John Deere 9620RX -traktori 84,4 miljoonalla ruplalla, Claas Lexion -puimuri 77,6 miljoonalla ruplalla, New Holland -puimuri 72,9 miljoonalla ruplalla.
- Valmistajalla ei ole asian kanssa mitään tekemistä, koska logistiikka on käynnissä. Ymmärrämme kaiken, sillä nyt niitä kuljetetaan [kolmansien maiden kautta]. He sotkevat sen siellä, he ruuvasivat sen täällä, joten tietysti se tulee kalliimmaksi. Meidän on ymmärrettävä, missä ajassa elämme”, sanoi Roman Prokuratov, Krasnodar Claasin tehtaan entinen hallituksen jäsen.
Tulot menevät veroihin
Roman Tsykora myöntää, että hän voi verrata vain kahta viimeistä vuotta maataloudessa 90-luvulle: silloin ryöstäjät veivät maanviljelijän lompakon, nyt valtio on asettanut suojeluvelvollisuudet.
"Mutta ainakin oli mahdollista vastata voimalla voimaa vastaan. Oli mahdollista järjestää vastarinta, taistella takaisin. Ja nyt kaikki on lailla suojattua. Siksi nyt on vielä paljon pahempaa kuin silloin, - uskoo ensimmäisen aallon maanviljelijä.
Hänen pojanpoikansa Alexander Tsykora kutsuu vientitullia suurimmaksi ongelmaksi. Ja tämä huolimatta siitä, että kesällä sitä alennettiin - heinäkuussa vehnätonnista pidätetään 3022 ruplaa . Huhtikuussa maksu oli 5759 ruplaa .
”Vientitullit suurimman osan kaudesta veivät viljelijän taskusta noin kolmanneksen tai neljänneksen tuloista. Ei voitot, vaan tulot”, sanoo Andrey Sizov, SovEcon-analyysikeskuksen johtaja. "Tilanne pahenee. Maataloudessa kaikki on vain hidasta. Näiden tullien ja muiden viranomaisten asettamien rajoitusten, kuten siemenkiintiöiden, kasvinsuojeluaineiden kiintiöiden ja merkittävästi nousevien laitehintojen, seuraukset kannattavuus laskee nopeasti. Etelässä on vielä marginaalia. Ja alkaen Itä-Volgan alueelta, Volgan vasemmalta rannalta ja edelleen Venäjän itään, uskon tilanteen olevan erittäin huono lähitulevaisuudessa.
"Kaikki viljelijät, jotka haluavat myydä vehnää, maksavat", Don ACCORin presidentti Alexander Rodin selittää ja lisää: "[Duty] otettiin käyttöön sotilasoperaation yhteydessä. Nämä ovat ensisijaisesti valtion tuloja.
Tänä huhtikuussa Venäjän viljaliiton puheenjohtaja Arkady Zlochevsky arvioi maataloustuottajien tappiot viljan vientitulleista biljoonaan ruplaan. Niin kauan kuin sulku on voimassa, teollisuuden tappiot jatkavat kasvuaan.
"Maatalousministeriö pitää kiinni [velvollisuudesta] kuin taivaan manna", Zlochevsky huomauttaa. - Tehtävät menevät suoraan maatalousministeriölle. Tämä on ennennäkemätön tarina kaikille muille osastoille. Ei ole olemassa muita ennakkotapauksia, joissa [sääntelyvälineellä] kerätyt rahat eivät imeydy talousarvioon ja jaetaan sitten kaikkien valtiovarainministeriön mekanismien kautta.
Hänen mielestään tehtävät poistetaan varmasti, mutta tämä ei ole ajan kysymys.
"Se [velvollisuus] tuhoaa tuotantopohjan, ja kaikki riippuu siitä, kuinka kauan se kestää", sanoo Venäjän viljaliiton puheenjohtaja. - En haluaisi odottaa, kunnes tehtävät tuhoavat potentiaalimme ja joudun pakottamaan ne poistamaan. Jossain kuitenkin terveen järjen - ainakin joidenkin - pitäisi toimia virkamiehille. He ymmärtävät, että tämä on erittäin haitallinen asia, ja he arvaavat poistavansa sen ajoissa.
Zlochevsky huomauttaa, että toistaiseksi Venäjällä on yleensä onni sään suhteen. Mutta jos kuivuus tai muu katastrofi iskee usealle alueelle kerralla, matalan teknologian viljelykasvien hinta nousee jyrkästi. Ja suurin osa viljelijöistä kylvää ei-teknologisesti toista kautta peräkkäin, asiantuntija sanoo.
Zlochevsky muistelee vuotta 2008 , jolloin viljan maailmanmarkkinahinnat olivat huipussaan. Venäjä sopeutui: tulleja ei ollut, ja maanviljelijät veivät 13 miljoonaa tonnia.
– Tuloksena saimme hyvää rahaa, talonpojat panostivat tuotannon lisäämiseen. Vuonna 2009 korjattiin 108 miljoonaa tonnia , mikä pudotti hinnat kolme kertaa - 9 000 ruplasta 3 000 ruplaan tonnilta. Jos he olisivat antaneet ottaa pois koko vuoden 2008 volyymin , niin ehkä tällaista romahdusta ei olisi tapahtunut, koska reservit olisivat käyneet vähiin. Ja sitten aloitimme kauden suurilla varoilla ja keräsimme vitun satoa niiltä ajoilta. Hinnat romahtivat”, muistelee viljaliiton puheenjohtaja. - Miten tämä tarina päättyi? Ei-teknologiset viljelykasvit. Ja vuonna 2010 nämä matalan teknologian viljelykasvit joutuivat kuivuuden alle. Ja sen seurauksena menetimme 30 % sadosta. Se on ei-teknologisten viljelykasvien hinta.
Zlochevsky mainitsee esimerkkinä vuoden 2013 kuivuuden, joka nielaisi Amerikan vehnävyöhykkeen . Se oli puolitoista kertaa kovempi kuin venäläinen, mutta amerikkalaiset menettivät vain 10% sadosta, koska he eivät säästäneet kylvötekniikoissa. Siksi nykyinen tilanne, jossa venäläiset viljelijät joutuvat jälleen säästämään, lisää riskiä suurista satohäviöistä tulevaisuudessa.
Tullit ovat valtion liiallista puuttumista vientisääntelyyn, Krasnodarin alueelta kotoisin olevan Progress-maatalousyhtiön toimitusjohtaja Aleksanteri Neženets vakuuttaa. Ne ovat johtaneet siihen, että öljynjalostajat sanelevat öljysiementen hinnan viljelijöille. Vuonna 2021 Progress myi rapsia 47 ruplalla , vuonna 2022 - 25 ruplalla . Ei ollut vaihtoehtoa.
"Tänään kaikki eivät välitä [mikä kulttuurin hinta on kansainvälisessä pörssissä], koska se ei vaikuta meihin. Meihin vaikuttaa hinta, jolla öljynjalostajat suostuvat ostamaan tuotteita meiltä. Siksi auringonkukan ja rapsin pinta-alat tietysti pienenevät.
Neženets itse ei näe mitään järkeä kasvattaa rypsiä sellaisella rahalla.
— Maatalous oli talouden veturi niin kauan kuin se oli markkinasuhteiden alainen. Nyt kun valtio säätelee sitä, minulla on sellainen aavistus, että se lakkaa olemasta kuljettaja", lisäsi kuubalainen agrari. – En kutsuisi näitä markkinahinnoiksi. Miten sitä voi kutsua markkinoiksi, kun vaihtoehtoja ei ole? Vaihtoehto olisi - tämä on avointa vientiä, johon ei sovelleta suojatullia. Jos ei, markkinahintaa ei ole.
Toukokuun 30. päivänä joukko maanviljelijöitä "piiritti" Rostovin alueen maatalousministeriön rakennuksen. Tuona päivänä he ottivat vastaan viljatukihakemukset. Maanviljelijöitä varoitettiin, että rahat jaetaan vain ensimmäisille hakijoille. Maataloustyöntekijät vartioivat maatalousministeriön rakennusta useita päiviä, jotta ihmiset, joilla oli kymmenien yritysten asiakirjoja kerralla, eivät pääsisi jonoon. Viljelijät riitelivät karjankasvattajien kanssa, kirosivat viranomaisten kanssa, soittivat jopa poliisin. Maataloustyöntekijät eivät voineet ilmoittautua valtion palvelujen kautta.
Valtio lupasi korvata 2000 ruplaa myytyä viljatonnia kohden. Mutta lopulta korvauksen määrä osoittautui paljon vaatimattomammaksi, sanoi Arkady Zlochevsky.
"Tukia jaetaan ensin maidontuotannon alalla toimiville, sitten sonnien [liha] ja kolmanneksi viljanviljelijöille", kertoi erään maanviljelijän avustaja Anna.
Viljelijä Aleksei Zhdanov käytti hyväkseen karjankasvattajan asemaa saadakseen suuren tuen - hän sai 4 miljoonaa ruplaa. Viljan lisäksi hänen tilallaan on 800 päätä . Zhdanov uskoo, että jos hän harjoittaisi vain viljaa, hän olisi mennyt konkurssiin kauan sitten.
Eläimiä on pelastettu useita kertoja. Minun piti myydä koko karja [lihaksi]. Sitten kaikki alkoivat alusta. Ja niin kävi kahdesti. Nämä olivat vaikeita aikoja - kuivuus, alhaiset viljan hinnat, paljon luottovelvoitteita.
Zhdanov nauraa, kun kysyn, mitä hän odottaa kuluvalta kaudelta.
” Yrityksemme luovuttaa 800 sonnia lihanjalostuslaitokselle, maksaa lainavelvoitteensa ja elää seuraavaan satoon asti. Juuri tämän voin sanoa.
Ylivarasto ja vehnä 6 ruplaa
Vuonna 2022 Venäjällä korjattiin viljaa 157 miljoonaa tonnia , mikä on 30 miljoonaa enemmän kuin edellisenä kautena. Myös vehnäsato oli ennätys - 104 miljoonaa tonnia. Tällä kaudella korjataan Arkady Zlochevskyn mukaan jopa 89 miljoonaa tonnia vehnää ja yleensä jopa 140 miljoonaa tonnia viljaa.
" Viljaarviot ovat edelleen korkealla tasolla", sanoo analyytikko Vladimir Petrichenko, ProZernon pääjohtaja. – Uskon, että meillä tulee olemaan yleensä vähintään 135 miljoonan tonnin viljasato. Jos puhumme vehnästä, [korjaamme] 87 miljoonaa tonnia vehnää.
Samaan aikaan viljan viennin rajoittaminen johti haastateltujen agraareiden ja analyytikoiden mukaan markkinoiden ylivarastointiin itse Venäjällä. Zlochevsky vitsailee: Venäläisillä maanviljelijöillä on kaksi ongelmaa - sadonkorjuu ja sadon epäonnistuminen. Lisäksi ylimääräinen sato on suurempi ongelma.
Rostovin alueen apulaiskuvernööri Viktor Goncharov kertoi keväällä, että noin 5 miljoonaa tonnia vehnää ja 700 tuhatta tonnia auringonkukkaa viipyi Rostovin alueen varastoissa. Tällaisia ylijäämiä ei ollut pitkään aikaan. Maatalousministeriö ei pystynyt tarkentamaan tietoja heinäkuun alkuun mennessä.
— Kantavarastot ovat vähentyneet varsin rajusti, — sanoi Maatalouden markkinatutkimusinstituutin (IKAR) pääjohtaja Dmitri Rylko. — Vietiin neljä kuukautta peräkkäin ennätysmäärät viljaa ja vehnää. Joka kuukausi teimme ennätyksiä.
Vehnää vietiin Turkkiin, Egyptiin, Saudi-Arabiaan, Bangladeshiin ja Kazakstaniin. Neljän viime kuukauden aikana Venäjä on myynyt 16,9 miljoonaa tonnia vehnää, josta 20,6 miljoonaa tonnia viljaa, IKAR totesi.
Siitä huolimatta Venäjä on ennen uutta satoa maa, jolla on viime vuoden viljavarastot ennätykselliset, Rylko myönsi. Varastoihin jää jopa 24 miljoonaa tonnia viljaa - noin 15% viimeisestä sadosta.
Arkady Zlochevsky on samaa mieltä siitä, että lähes kaikilla alueilla on paljon enemmän varoja kuin vuotta aiemmin. Hänen mukaansa viljan myynti Rostovin alueella on ylikuormitettu muun muassa Hersonin ja Zaporozhyen alueilta, DPR:ltä ja LPR:ltä tulevien sadontoimitusten vuoksi.
PFL Advisors -analyytikkoryhmän Fedor Naumovin mukaan yli 10 % ennätysvehnäsadosta tuotiin sieltä. Naumovin tietoja on mahdotonta tarkistaa - tämän viljan määrää ei julkisteta ja se sisältyy koko Venäjän viennin asemaan, Dmitri Rylko sanoo. Mutta Naumovin arvio on, että Hersonin alueen Venäjän hallinto johtaa.
Ilmoitukset viljan ja auringonkukan kuljetuksista Hersonin ja Zaporozhyen alueilta sekä Donbassin tasavalloista on julkaistu toukokuusta 2022 lähtien . Huolimatta siitä, että merkittävä osa näistä maatalousalueista joutui Venäjän hallintaan vasta helmi-maaliskuussa.
Venäjän maatalousministeriö salli Zaporozhyen alueen viedä miljoona viljaa, kirjoittaa Zaporozhyen alueen vt. kuvernööri Jevgeni Balitsky sähkekanavassa. Hänen mukaansa paikalliset viljelijät tuottavat noin 2,5 miljoonaa tonnia viljaa vuodessa.
”Seudun ruokaturvan varmistamiseksi kotimaiseen kulutukseen tarvitaan noin 500 000 tonnia viljaa. Maanviljelijät ja kauppiaat käyttävät noin miljoona tonnia, mukaan lukien vienti. Voimme viedä miljoona tonnia tuotettua viljaa”, Balitsky
sanoo .
Heinäkuusta
joulukuuhun 2022 vain Zaporozhyen alueen valtion viljaoperaattori myi yli 300 000 tonnia viljaa, öljysiemeniä ja palkokasveja, Balitsky
kirjoittaa . Yksityiskohtia selvitetään operaattorin sähkekanavassa: vehnää yli 240 tuhatta tonnia, ohraa vielä 36 tuhatta tonnia, rapsia 14 tuhatta tonnia, auringonkukkaa 15 tuhatta tonnia, maissia 3 tuhatta tonnia, herneitä 470 tonnia. hyväksytty.
”Paljon huomiota kiinnitetään Zaporozhyen alueen maataloustuottajien integroimiseen Venäjän lakikenttään”, Balitsky lisää. Vuoden 2023 ensimmäisellä neljänneksellä Zaporozhyesta
vietiin noin 250 000 tonnia viljaa , kirjoittaa Zaporozhyen alueen Venäjän hallinto.
Toukokuussa 2022 he julkaisivat sähkekeskustelussa "Venäjän federaation viljankuljettajat", jossa istuvat tuhannet teollisuuden edustajat, tarjouskilpailun vehnän kuljettamisesta Khersonista Donin Rostoviin - he lupasivat 4 000 ruplaa tonnilta . Viljan määrälle ei ollut rajoituksia. Auringonkukan kuljetusta Melitopolista Voronežin alueelle tarjottiin 8 100 ruplaa tonnilta. Tässä ja muissa chateissa on julkaistu kymmeniä samanlaisia tarjouksia liikenteenharjoittajilta, esimerkiksi Zerno Agro Russia -ryhmässä, jossa on 48 000 osallistujaa.
Erät Rostovin auringonkukan kuljetukseen Krasnodarin alueelle ovat useita kertoja halvempia - 1 150 ruplaa per tonni. Soijapapuja tarjottiin toimittaa Tulan alueelta Voronežin alueelle 1 300 ruplaa tonnilta, herneitä Stavropolin alueelta Krasnodariin - 1 600 ruplaa tonnilta.
" Sinä vuonna meitä lamautti se tosiasia, että kukaan ei tarvinnut vehnäämme, koska vehnää tuotiin sieltä 6 ruplaa vastaan ", muistelee Donin maanviljelijä Alexander Tsykora. - Kuvittele: 6 ruplalla tai jopa ostaa 12-13 ruplalla [Rostovin alueen maanviljelijältä]. Ketä kiinnostaa? Ketään ei kiinnosta. He ostivat vehnää 5-6 ruplaa , ohraa - 3,50:lla.
Khersonin alueen maatalousministeriön sähkekanava raportoi, että maanviljelijät valittavat "kuluvan vuoden sadosta peräisin olevan viljan alhaisista ostohinnoista - 4,5–5 tuhatta ruplaa tonnilta ". Ministeriö sanoi, että "keinottelijat tarjoavat edullisia hintoja, ja ne tuottajat, jotka eivät ole vielä läpäisseet Venäjän federaation lainsäädännön mukaista yrityksen rekisteröintimenettelyä, joutuvat luovuttamaan viljaa heille". Rekisteröinnin läpäisseet voivat myydä 3. luokan vehnää 7,5 tuhannesta ruplasta.
Mutta kolmannen luokan vehnää pidetään korkealaatuisena, ja jopa tämän kauden viljojen alhaiset hinnat huomioon ottaen se on paljon kalliimpaa. Analyyttisen yrityksen ProZernon kesäkuun seuranta osoitti, että Venäjän keskustassa tämän luokan vehnän hinta oli 11,8 tuhatta ruplaa tonnilta. Ennen pakotteita sen hinta vaihteli 14,3 tuhannesta ruplasta 15,4 tuhanteen ruplaan tonnilta.
Viljelijä Alexander Tsykora kertoo, että viime vuonna auringonkukansiemenet maksoivat 35 ruplaa kilolta. Mutta sadot olivat heikkoja, ja viljelijät toivoivat hinnan nousevan. Sen sijaan se romahti 20 ruplaan .
— Maksoi pussin siemeniä ja dieselpolttoainetta. Ihmiset löivät kovasti. Kuulin, että sieltä oli paljon auringonkukkaa [Zaporozhyen, Khersonin alueilta, DPR:stä ja LPR:stä]. Sinne menneet kuljettajat sanoivat: "Tätä auringonkukkaa on paljon", Alexander muistelee.
Tsykoralle kerrottiin, että Hersonin ja Zaporozhyen maanviljelijät pitivät auringonkukkavarastoja varastoissa ikään kuin ne olisivat luonnollisessa pankissa.
- Ennen kaikkea heidän vehnän hintansa oli 20 ruplaa . Ymmärtääkseni he saivat tarpeekseen kaikesta, he ansaitsivat. Joten he jättivät tuotteet, heillä oli ne. Rahaa ei ollut tarpeeksi, he ymmärsivät sen - sitten rahat ilmestyivät, Tsykora sanoo.
Auringonkukkaöljynjalostamoiden vastaanotossa oli sellaisia jonoja, että paikallisen maataloustyöntekijän oli vaikea pysyä pystyssä, Juri Kashirin kertoo. Toisaalta tilanne meni Venäjän kasviöljytuotannon markkinajohtajan, Rostov-konsernin Yug Rusin eduksi.
Tehdas "South of Rus" sai viime vuonna nettovoittoa 3,428 miljardia ruplaa, mikä on 22,9 % enemmän kuin vuotta aiemmin. Liikevaihto kasvoi 1,5-kertaiseksi - 100,25 miljardiin ruplaan. Viljan varastointiin ja varastointiin erikoistunut JSC Yug Rusi valmistui vuoden 2022 nettovoiton kasvulla lähes 8-kertaiseksi . Yrityksen liikevaihto kasvoi 31 % - 6,092 miljardiin ruplaan.
Helmikuuhun 2022 asti Tsykoryn tilalla talvirypsiä myytiin sadosta riippuen 34-57 ruplaa . Vuonna 2022 korjattu rypsi on jo myyty 27 ruplalla venäläiselle öljy- ja rasvayhtiölle Efkolle. Tällä kaudella rypsiä myydään hintaan 29,8 ruplaa kilolta.
" Aiemmin rapsin hinnat olivat erittäin korkeat, sitä pidettiin mustana kultana", toteaa Alexander Tsykora.
Ural-viljelijä Vasily Melnichenko ei myy viljaa vientiin - se on kallista kuljettaa, on kätevämpää luovuttaa se rehutehtaille. Mutta hintavaihtelut iski myös häneen. Melnitšenko muistaa, kuinka vuonna 2021 keskisatoisella Venäjä lisäsi viljan vientiä, eikä sitä vastaan ole vielä asetettu pakotteita. Ja sitten Ural-vehnä maksoi ennätys 20 ruplaa kilolta.
Viime vuonna Melnichenko joutui työskentelemään tappiolla 10,50 ruplaa vehnäkiloa ja 9 ruplaa ohraa kohti. Vehnää myytiin 8 tuhatta ruplaa tonnilta, ohraa - 6. Uralilla ja Siperiassa ei ollut korkeampaa hintaa, Melnichenko sanoo. Hän on varma, että viljelijät maksoivat tällaisen hinnan pakotteiden takia.
- [Miten parantaa taloutta?] Salaisuus on pinnalla. Meillä on oltava hyvä hallitus, järkevä, joka ei tee niin traagisia virheitä, Melnichenko uskoo.
Mitä seuraavaksi?
Alexander Tsykora myöntää, että hän aikoo vähentää vehnän viljelyalaa ja kylvää enemmän pellavaa ja palkokasveja - herneitä, kikherneitä. Herneillä on hyvä sato, ja ne eivät tarvitse typpilannoitteita - rahaa voidaan säästää, viljelijä väittää. Mutta herneiden jälkeen maa on kyllästetty typellä, voit kylvää talvirypsiä ja levittää vielä vähemmän lannoitetta. Vuoden päästä Tsykora aikoo kasvattaa myös sokerijuurikasta.
"Vehnä ei ole minkään arvoinen. Kiinnostus tätä kulttuuria kohtaan on kadonnut, en halua työskennellä tappiolla”, Alexander Tsykora selittää. ”Se vaatii paljon puuhailua, hyvän vehnän kasvattaminen maksaa paljon ja vaatii laadullisesti suuria investointeja. Ja hinta on pieni. Siksi uskon, että ensi vuonna talvivehnä vähenee [tilallani] varmasti 25%.
"Emme ole kiinnostuneita siitä [vehnästä] ollenkaan", Juri Kashirin myöntää. ”Mitä vähemmän keräämme, sen parempi. Tarpeeksi selviytyä tästä huonosta säästä, typerästä hintalaittomuudesta. Me selviämme.
Kashirin lisää, että samalla kun polttoaineiden hinnat nousevat ja maanviljelijät tulevat toimeen, heille tarjotaan ostaa sotilasdieselpolttoainetta.
- He soittavat ja sanovat: "Osta armeijan dieselpolttoainetta, hyvää dieselpolttoainetta, halpaa." He varastivat dieselpolttoainetta armeijassa, tarjoutuivat ostamaan sitä - eikä vain minulle. Monet ihmiset ajavat tällä.
"Jos menen nollaan, no, plus 5%, voit pysyä pinnalla", sanoo rostovin maanviljelijä Khugas Bagajiyan. - Ja niin, hankkia, sijoittaa jotain - ei, luultavasti. Me selviämme. Avaat Internetin - Volgogradin alueella myydään kokonaisia tiloja. Kyllä, olemme myös täällä.
Kubanin maatalousyhtiö Progressin pääjohtaja Aleksanteri Nezhenets uskoo, että tulevina vuosina venäläiset maanviljelijät pyrkivät vähentämään kustannuksia.
Yksi asia muuttuu: kannattavuus. Pienet, pienet [maatilat] menevät konkurssiin, Nezhenets sanoo. - Keskisuuret yritykset ovat tuhoutumisvaarassa, mitään ei ole mahdollista muuttaa radikaalisti. Olemme tulleet maanviljelijöille vaikeaan ajanjaksoon. Ja kaikki miettivät, kuinka selviytyä siitä.
– Tämä ei ole maatalouden romahdus. Tämä on valtion romahdus. He sanovat meille: "Kyllä, nämä pakotteet ovat meidän eduksemme." Kaverit! Maailman taloustieteilijät työskentelevät tämän parissa tuhotakseen maan sanktioilla. Mistä sinä puhut, mitä hyötyä siitä on? - ensimmäisen aallon maanviljelijä Roman Tsykora on närkästynyt. – Olemme jo tehneet niin monta muutosta perustuslakiin, lakeihin, ettet avaa suutasi etkä sano mitä ajattelet. Koska vapain maa. Seuraavana vuorossa on Pohjois-Korea.
