Luultavasti erittäin harva. Pelkään että yleisempää on vaan sama asenne, mikä vanhoilla mummoilla ja papoilla on taloyhtiöiden kokouksissa. "Kallista", "Tulisi melua", "Ai tulisi vesikatkoja? No ei me sellaista haluta". Kun on vaivalloista nousta lämpimien vällyjen välistä vessaan, lopulta ollaan ns. haisevassa paikassa.
Tai sitten toivotaan, että olemme Aivan Totisesti Erityisiä ja Oikealla Tavalla Valkoisia Länsimaalaisia, joita eivät sodat ja väkivalta kosketa. Se kohtalo on varattu ruskeille, mustille, ja vääränlaisille valkoisille. Halutaan kovasti kuvitella, että mitään ei voi tapahtua, kaikki jatkaa samalla tavalla, ja kaikki muu on pölhöpopulismia ja paniikinlietsontaa.
Syitä tuollaiseen käytökseen voi olla monia; matala aikahorisontti pohtiessa syitä, tapahtumia ja seurauksia (ei se Putin nyt ensi viikolla Suomeen hyökkää), usko omaan erityisyyteen ja maailman rationaalisuuteen (no miksi se tänne tulisi), tai sitten ihan omakohtaiset syyt (firmalla hyvää bisnestä venäläisten kanssa, konsulttisopimuksin lähdössä ja Santander laskuttaa mökin rempasta).