Kiinnostavaa olisi selvittää onko noissa Sumiennyn kirjoissa yhtään sellaista, jossa Venäjän päävihollisena olisivat Suomi tai muut pohjoisen valtiot. Suomessahan julkaistiin aikoinaan talvisodan Korkeajännityksiä mutta enemmänkin muistaakseni toisen maailmansodan aikoja muistellen. Onko olemassa sellaisia eurooppalaisia tai amerikkalaisia sarjakirjojen tai sarjakuvien sankareita jotka olisivat olleet vuosien saatossa suosittuja Venäjällä. Penskana matkasimme Jugoslaviaan, josta kippasin kymmenvuotiaana mukaani paikallisen Tex Willerin. Nähtävästi WIlleriä ei kuitenkaan ole julkaistu Venäjällä.
Pokkarit ovat kyllä oivallinen tapa manipuloida sodan puolelle sitä kansanosaa, joka ei pääse jossain Venäjän äärettömillä lakeuksilla tietokoneella nettiin. Toki emme voi olla varmoja siitä onko edes lukutaito vielä ehtinyt kaikille diktatuurin kaukaisimmissa ja syrjimmissä kolkissa.
Vastailen mutupohjalta ja subjektiivisista kokemuksista (ajankohtana pitkälti 90- luku, lähinnä puoliväli), mutta mun muistaakseni- ja mielestä sarjiskulttuuri ei ikinä lyöny Venäjällä läpi.
Siellä piti olla hyvin nopeasti aikuinen ja lapseten jutut ja lapsellisiksi katsottavat asiat oli sitten varattu oikeasti lapsille. En mä nyt mitään ikää osaa sanoa, mutta heitetään vaikka 10v. Toki tähän vaikuttaa ajankohta ja samaa on tapahtunut ihan universaalisti, Suomessakin, penskoja kyyditään kouluun murrosikäisenä ja turvallisuusajattelu ihan toista loikkaa yms, sielläkin. Toki lapsilla on nykyisin eri tavalla pääsy informaatioon kuin ennen.
Ja niin, sarjakuvat tosiaan miellettiin lapsellisiksi, esimerkiks Aku Ankoissahan on (tai ainakin joskus kauan sitten oli) ajankohtaisia ja ns. isojakin asioita selitetty, muistan esim. yhden tarinan, jossa käytännössä avattiin miksi suunnitelmatalous ei toimi ja miksi kapitalismi toimii jne.(ihan Suomessa julkaistu, en ny muista vuotta, mutta olisko kasaria), mutta ei "perinteiset venäläiset" sellasia edes viitsineet katsella, värikkäitä kuvia yms -> lapsellista purkkakulttuuria. Asiasisältö kun tarkoittaa ehdottomasti jotain tuhatsivuista kolmen kilon opusta.
Kaikki "vakavasti otettavat kirjat" ja ihan lasten koulukirjatkin oli ku jotain romaaneja tai lakikirjoja.
Ne oli kuulemma Stalinin aikana ja hieman sen jälkeen ns. järkevästi tehtyjä kuvineen yms, millaiseksi nyt koulukirjan voi kuvitella, mutta sen jälkeen säästövaiheessa niistä karsittiin moiset, vähän sama asia ku taloissa ja arkkitehtuurissa.
Esikoulussa oli tuolloin (siis 90-luvun ensimmäisellä puoliskolla) ainakin jo kaikki kertolaskut, kaunot sun muut, jotakuinkin sama ohjelma kuin Suomessa olisi kolmannella luokalla, ala-asteen lopulla tuolloin Venäjällä ilmeisesti oli pitkälti samaa matskua kuin Suomessa yläasteella. Esikoulussakaan ei paljoa lukemista opeteltu, jos varsinaiseen kouluun olisi menny opettelemaan lukemaan niin se olis ollu suuri häpeä ja varmaan pidetty jälkeenjääneenä, maalaisena (tästä nyt ei kenenkään täällä kannata ottaa itseensä, täällä on melko samanlaiset olosuhteet kaikkialla, sen sijaan Pietarissa ja Moskovassa on vähän eri meininki kuin jossain paikassa x sovhoosissa tai edes alueen suurimmassa kyläpahasessa. Kuulemma ja kaiketi, noh, sitä en epäile), ties mitä.
Sellasessa järjestelmässä ei paljoa lapsellisille tai sellaiseksi mielletyille sarjiksille jäänyt aikaa.
Mun käsittääkseni tähän tuli muutos joskus 00- nousukaudun aikana tai ainakin siitä oli puhetta, että toi järjestelmä ei toimi millään tavalla, ei lasten innostamisen kannalta, ei lapsuuden kannalta, ei yhteiskuntarauhan säilyttämisen kannalta jne. Nyt kun on taas tapetilla Venäjän koulutusjärjestelmä ja etenkin sattuneesta syystä historian kirjat yms, niin mitä ne videoissa on vilkkunu niin ei ne nyt enää myöhäisneuvostoliittolaisen vakavia ainakaan ole, että sentään erilaisia fontteja ja kuvia.
Aikaa siis varmaan jääny enemmän, mutta Venäjän machokulttuuri tuskin on merkittävästi muuttunut, vaikka se toksisuus ei ole välttämättä 90- luvun skaalassa millään osa alueella niin ne "aikuisten asiat", vastuun ottamiset ja sen sellaset on selvästi edelleen teemoja, samoin militarismi. Ja kun elintaso ja informaatiotekniikka on noussu niin sotapelit- ja viihde. Se on se juttu.
Ellen mä ihan erehdy niin nykyisin Batmanit on ollu suosittuja ja ilmeisesti Harry Potter oli suosittu. Mä muistan lapsuudesta Transformersit, ne 80- luvun. Niissä tosin oli "hieman" eri tavalla kieltä ja väkivaltaa ja yleisesti tunnelmaa ku niissä uudemmissa. Ylipäätään moni lännessä vanhentunu sarja yms oli 90- luvulla luonnollisesti uusinta uutta. Ja tietysti lapsetkin halus katella niitä sarjoja ja leffoja, kaikki ne 70-80 luvun amerikkalaiset rikos- ja action pätkät tuli nähtyä, niitä tuli jatkuvalla syötöllä sen kun TV- auki.
-------
Pokkarit on Venäjällä suosittuja julkisissa kulkuvälineissä luettavaksi, kyse ei niinkään ole nettiin pääsystä. Noh, en tosiaan ole 8 vuoteen käynyt, mutta kaikki ymmärtää akkujen loppumiset, lukemisen 5-7" näytöltä vs paperikirja, ainakaan tuolloin ei vielä kaikkialla metrossa ollu nettiyhteyttä vaan alkoi tulemaan eri asemille, vaikka tunneleissa/junissa olikin 2G puheluita jo. Muistaakseni e-lukulaitteita näky myös jonkun verran, tuolloin enemmän kuin tabletteja, mut onhan ne vähän yhden asian vehkeitä ja hintaa on silti saman verran ku halpistableteilla.
90- luvulla kun koneet maksoi mitä maksoi (täälläkin) ja 2000- luvun alussa suosiossa oli "pelikerhot", käytännössä siis nettikahvila pelaamiseen.
Vähän kuten ilmeisesti Koreassa yms on edelleen, eli siis sitä tehokonetta pelaamiseen ei tarvitse ostaa jos ei ole varaa tai halua.
NL:n diktatuuri kyllä vei sen lukutaidon väkisin ihan vihoviimeiseenkin kolkkaan halusit tai et. Se voi sitten olla, että jos on syntynyt johonkin hylättyyn peräreikään ja vielä vähemmistökansalaisuuteen 90-00 taitteessa niin se koulutuksen taso ei varmaan päätä huimaa.
Tietokoneisiin ja älypuhelimiin on kyl kans nykyään pääsy kaikilla, mummoilla ja alkuasukkailla, johonkin syvällä syvällä olevaan paikkaan LTE:tä tuskin tulee ja sateliittiyhteydellä tekee paikalliset kyläpäälliköt sellasia rahoja, että ei olis edes Suomen palkoilla varaa notkua lataamassa mitään, (katellu joitain pätkiä aiheesta), mutta miten ajattelet, että näille pokkareita tuotais? Kuitenkin markkinatalous niin siinä voi kirjalle tulla vähän hintaa kun sen lennättää koneella aluekeskukseen ja sitten kopterilla taigalle. Juttujen mukaan kun käyvät sivistyksen keskellä niin isot kovot mukaan ja lataamaan kaikkea mahdollista täyteen.
---------
Ai niin ja Suomesta, ainakin ennen sodat Suomea vastaan oli sattuneista syistä vaiettu asia, joten ei Suomea ihmiset mieltäneetkään vihollisiksi tai natsien liittolaiseksi tai mitään, negatiivinen suhtautuminen Suomessa oli pikemminkin yllätys. Mutta tänä päivänä tilanne voi olla mikä vaan, onhan sinne Sandarmohiin kirjaimellisesti kaiveltu propagandaa, jotta voi keksiä teloitusjuttuja.
Se uusi propagandalinja näyttäis olevan, että Suomi on petturi kun lähti NATOon, innokkaimissa sepityksissä on nosteltu heimosodat ja jotkut teloitustapahtumat sellaiseksi, että Suomi hyökkäsi heti itsenäisyyden jälkeen ja kansanmurha jne. Nää voi toki olla jotain yksittäisiä kiihkoilijoitakin.
Osu silmään noissa kirjoissa toi brittivastaisuus. Ilmeisesti uuden ajan juttuja kun Iso-Britannia on ollu Venäjän hallintoa vastaan ja siellä on oligarkkeja ja poliittisia vastustajia, ainakin ennen se kun USA oli suurempi paha ("sillon ennen.." nojoo...) niin britit sellanen pieni paha tai hyväksyttävä ihan Churchilleista ja Thatchereista huolimatta. Nykyään propagandan termistössä vilisee "anglosaksit". Amerikkaan suhtautumisessa rivien välistä paistaa jotenkin se, että osaltaan sen sosiaalisia ja geopoliittisia kyseenalaisia juttuja ei edes nähdä ongelmina vaan kova halu päästä itse USAn asemaan ja jolloin tavalla ottaa sieltä joitain yhteiskunnallisia malleja, eikä Euroopasta. Tosin ilmeisesti siksi, että budjettiin jää vielä enemmän varastettavaa kun voi kaikenlaiset päiväkodit ja ilmaisen terveydenhuollon vaihtelevasta laadusta huolimatta lakkauttaa yms.
--------
Täällä varmasti muitakin entisen NL:n alueelta niin olis itekin mielenkiintoista lueskella, että miten noi muistaa tai kokee. Ehkä jollekin sarjikset oli se juttu, en kyllä tosin keksi, että mitkä, missä ja milloin. Suomessa sit vasta tuli Aku Ankkaa luettua. Niin ja niitä mainittuja Korkeajännityksiäkin.
yle.fi
en.wikipedia.org
www.is.fi
