2000-luvun alussa intin käyneenä pakko todeta, että ainakin sillon iso osa inttikavereista oli vähänkin edes lähelle tosipaikan (siis varusmiespalveluksessa) tullen jo vellihousuja. Aikuiset miehet pillitti jotain tyttöystäviään, ikävää, märkää, kylmää, kuumaa tms. ja eräälle oli katastrofi kun ei ollu punasta maitoa edes. Toiset tunaroi kovat piipussa tai räjäytti teltassa räkäpäitä kun ei hermo kestänyt edes harjoituksia ja sattuihan noita kaikenlaista. Yks HIFKissä silloin lätkää pelannut ei ollut elämänsä aikana kuorinut perunoita, äiti oli 20-vuotiaaksi asti tuonut kuorittuna nenän eteen. 90 % oli siis täysin sotakelvotonta ainesta.
En usko, että 20 vuodessa aines on kovin paljoa parantunut kun kattoo/kuuntelee nykynuorisoa. Kännyköilläkö ne vihollisen tuhoaa?
Jos Ukrainassa 44 M ihmistä niin sieltä pirusti todennäköisempää saada 200 k kivenkovaa ei-vellihousua kuin Suomen reservistä.
Muista nyt, että ne 18-20v varusmiehet on vielä ihan lapsia ja vetelehtiminen/kaikenkarvainen venkoilu on siihen ikään kuuluvaa. Vielä jos se nohevin aines pistetään erilaisiin jämäkkyyttä vaativiin osastoihin (sissit/jääkärit/sotilaspoliisi yms.), niin tietyissä osastoissa voi esiintyä tavallista enemmän kikkailua. Siitä 10-20v ikää lisää, oma asunto ja perhe, niin pallit on pudonneet jo reilusti ja prioriteetit on aivan toisenlakset. Harvemmin ne sankaritarinat suomen sodista on minkään teini pojan aikaansaamia. Tietynlainen sisu ja usko yhteiseen nousee kyllä kansan keskuudessa, kun kova paikka tulee. Osa lähtee karkuun, mutta ei sellaista poterokaveriksi kukaan toivokkaan.
Mitä tulee erilaisiin parisuhdeongelmiin yms. niin myös ne on normaaleja tuossa iässä. Kun ne suhteet ei ole vielä kovin aikuismaisia ja sähläyksiä sattuu. Tuli se mullakin melko paskat fiilikset, kun sen aikainen pitkä parisuhde päättyi toisen hypätessä vieraaseen sänkyyn ja asia tuli ilmi siellä itse kasarmilla jumissa olleena. Siellä kun ei ole omaa tilaa käsitellä asioita, niin kaikki se nuoruuden hormonaalinen tuska näkyy ulos. Ne parisuhteet eivät ole vielä suurilta osin vakaita ja se näkyy myös epävarmuutena vaikka suhde lopulta kestäisikin.
Näin jälkikäteen katsoessa omasta palvelusajasta ottaisin omaan osastoon mieluusti useat sen aikaisista pahimmista häiriköistä. Yksi on palomies, saakelin roteva, yhtä häikäilemätön kuin silloin mutta samalla reilu. Kertauksiksissa nähty ja jotenkin uskon, että se kaveri ei tosipaikassakaan jäisi tuleen makaamaan. Yhdet tietämäni veljekset oli pahimpia lusmuilijoita varusmiesaikana, nykyään ronskeja rakennusmiehiä. Tekevät kovasti hommia omaan firmaan ja menestystäkin tullut. Kovia, karskeja, vittuilee minkä suu kerkeää, mutta sana pitää.
Toki ne velvuilijat myös saa unohtamaan sen suuren massan joka on ihan kunnollisia, mutta eivät jää oikein mitenkään mieleen ja siten unohtuvat.
Se on turha etukäteen arvostella muita teinivuosista, kun vasta tosipaikan tullen nähdään kuka on kuka. Ja se jos mikä voi yllättää.Pari viikkoa sitten Zelenskyille naurettiin presidenttinä (vrt. koomikko, näyttelijä). Kaveri on kuitenkin hyvin nopeasti kirjoittanut itsensä historiankirjoihin esikuvana, jota ihaillaan.
www.hs.fi
