Tällaista tuli torstaina todettua, kun tuo 28-kohtainen rauhanpaperi pamahti julkisuuteen. Ja alkaa näyttää siltä, että enemmän tai vähemmän näinhän se meni. Oma veikkaus tapahtumien kulusta:Jonkinlainen vedätys tässä uusimmassa Ukraina-ehdotuksessa nyt haiskahtaa. Voi se olla tottakin (ei sinänsä yllättäisi erään oranssin pösilön ollessa puikoissa), muttei vaan kyse sittenkin olisi pelkästä sopimusluonnoksesta, jolle on saatu korkeintaan yhden hyödyllisen idiootin (Witkoff) hyväksyntä, minkä jälkeen se on vuodettu medialle ikään kuin asiana, jolla olisi koko USA:n hallinnon tuki. Ja kun vuotoon on saatu yksikin ns. laatujulkaisu haksahtamaan, niin sieltä se on solahtanut mukavasti läpi koko mediakentän.
Ensin vietiin Witkoff kahville venäläisten toimesta. (Pätevämpi kaveri olisi jo ehdotelmaa luonnostellessa osannut sanoa, ettei tämä pakkasukon toivelista kelpaa neuvottelujen pohjaksi.) Sitten paperi vuodettiin jonkun sopivan mahorkanhajuisen bulvaanin kautta Axiokselle, joka tarttui täkyyn. Ja sieltä se lähti laajemmin leviämään eri viestimiin. Tässä vaiheessa asiasta sai tietää Valkoisen talon pääpelle, mahdollisesti telkkaria katsellessaan, ja innostui, että onkos meillä tällainen tekeillä, ja alkoi rummuttaa sitä Nobelin kiilto silmissään. Ulkoministeri Rubio yllätettiin asian suhteen housut kintuissa, ja antoi alkuunsa rehellisen toppuuttelevia lausuntoja, ettei tämä ole meidän paperi. (Totesi näin suoraan senaattori Mike Roundsin mukaan.) Joku sai lopulta taottua oranssiin umpiluuhun, ettei tuolla pahvilla päästä asiassa eteenpäin, ja sitten alkoi pakittelu. Ja ettei USA:n hallinto täysin nolaa itseään, niin Rubio joutui antamaan lausunnon, että ollaan tätä koko ajan työstetty ja ihan varpisti oltu kartalla siitä missä mennään.
Ja vaikkei tässä arviossa ihan jokainen kohta täysin napakymppiin osuisikaan, niin melkoinen hupaisten sattumusten sarja joka tapauksessa ollut kyseessä. Paitsi ettei siinä ole mitään hupaisaa.