- Liittynyt
- 22.10.2016
- Viestejä
- 7 873
Tuossa muutama vuosi sitten kun kävin auton pakokaasusäätöjä tarkistamassa/säätämässä ennen katsastusta. Näin siitä mittarista niitä arvoja mitä se mittasi ja totesin, että lambda-arvon perusteella näyttäisi käyvän vähän laihalla (kun en tiedä mihin arvoon ko. autossa olisi pitänyt co (tms) arvo säätää). Vastaus oli: "Tää ei ole katti auto, tässä ei ole lambdaa, mittari näyttää sen vaan kun sillä voi mitata kattiautojakin."
Autocomihan on tarkoitettu yleistyökaluksi, lienee selvää että merkkikohtainen vie sitä, mutta tuohon meidän autoon merkkikohtainen testeri on sellainen 1,5m korkee pyörillä liikkuva pömpeli jonka päällä on konkkavikainen VGA monitori, ja epäilen että niitä ei ole ikinä myyty mihinkään muualle kuin viralliseen merkkiorganisaatioon ja sieltäkin ovat pääasiassa jo hävitetty.
Se että joku paja on hyvä, ei tarkoita sitä että se pysyisi sellaisena. Kenties se hyvä paja saa mainetta > sitten lisää asiakkaita > ruuhkia > työvoimapulaa > paskoja duunareita > lisäkuluja > hieman helppoa lisätienistiä > paja on paska.
Ei sen mekaanikon noita termejä tarvitse tietää, itseasiassa kenenkään siellä autovertaalla ei tarvitse. Siis edes se auton sähköisin perehtynyt kaveri ei mitenkään välttämättä tunne sähkötekniikkaa niin paljoa että tuntisi noita, koska riittää että tietää miten järjestelmä käyttäytyy.
Mulla tuntuu pakussa takajarrupalat kestävän luokkaa 50-60tkm, ja kuulemma melko yleistä. Edessä ei kulu läheskään yhtä nopeasti.
Jotenkin tuossa on takapainotteiset jarrut, Transporter T5:ssä (muistaakseni) on ihan samat takajarrut ja kestävät huomattavasti pidempään, mutta en mä tuota mitenkään suurena vaivana ole pitänyt.
Kyllähän se joillekkin autoille on tyypillistä että jarruosat kuluvat nopeasti.
Sen sijaan tuollaisessa kaupunkiautossa - tai tietysti ihan missä vaan autossa, todennäköisin syy jarruremontille on kuitenkin jumiutuvat jarrut. Liukusatula kun jumiutuu ja se alkaa vääntämään sitä palettia vinoon, niin siellä on kiilamaiseksi kuluneet jarrupalat ja kieroksi vääntynyt jarrulevy. Ja vaikka siinä jarrulevyssä olisikin vielä paksuutta sen mitä valmistaja määrää, niin ei sellainen jarrulevy enää turvallinen ole jota on kokoajan käytetty niin että levy on aina jarrutuksessa vääntynyt muutaman millin sivulle, jarrulevy ei ole mitään jousimetallia joka on suunniteltu joustavaksi.
Jarrujen jumimista ei aiheuta ajokilometrit (pikemminkin päinvastoin), eikä aikakaan ole varsinaisesti tärkein tekijä, vaan rakenteen suunnittelu ja käyttöolosuhteet.
Mihinköhän ne perustavat ne liikkeensä, kun missään huollossa ei kukaan tajua autoista mitään?
Mä tiedän muutaman tuolla metodilla tulleen autopajan, osan ihan esoonpaari tasolla, osasta ihan henk.koht kokemuksia, eikä niissäkään mestoissa se onnistumisprosentti tunnu kovin ihmeelliseltä.
Autocom nyt on omien kokemusten perusteella melko paska. Merkkikohtainen testeri vie 100-0 autocomia. Jos löytää pajan, joka ihan oikeasti tietää merkistä, niin kannattaa siellä käyttää vaikka siellä se tuntiveloitus olisi muutoman roposen enemmän kuin kilpailijalla.
Autocomihan on tarkoitettu yleistyökaluksi, lienee selvää että merkkikohtainen vie sitä, mutta tuohon meidän autoon merkkikohtainen testeri on sellainen 1,5m korkee pyörillä liikkuva pömpeli jonka päällä on konkkavikainen VGA monitori, ja epäilen että niitä ei ole ikinä myyty mihinkään muualle kuin viralliseen merkkiorganisaatioon ja sieltäkin ovat pääasiassa jo hävitetty.
Se että joku paja on hyvä, ei tarkoita sitä että se pysyisi sellaisena. Kenties se hyvä paja saa mainetta > sitten lisää asiakkaita > ruuhkia > työvoimapulaa > paskoja duunareita > lisäkuluja > hieman helppoa lisätienistiä > paja on paska.
Tätä ihmettelen itsekin. Tästä ei ole kauaakaan kun juttelin yhden pörhön mekaanikon (aivan siis rivimekaanikko, ei mikään sähköguru) ja se oli aivan kuin ö aapisen laidalla kun ohimennen mainitsin virtarajoitetun referenssijännitteen tai avokollektorilähdön, ei tuntunut sytyttävän ahaa -valoa missään kohdassa.
Ei sen mekaanikon noita termejä tarvitse tietää, itseasiassa kenenkään siellä autovertaalla ei tarvitse. Siis edes se auton sähköisin perehtynyt kaveri ei mitenkään välttämättä tunne sähkötekniikkaa niin paljoa että tuntisi noita, koska riittää että tietää miten järjestelmä käyttäytyy.
Yleensä nuo jarrut kai pitäisi kestää takuuajan eli 100 tkm. Mutta tuolla saksalaisella oli ajettu vasta jotain 50 tkm. Takajarrut (levyt) voi toki ruostua, jos jarruja on käytetty aina vain kevyesti.
Mulla tuntuu pakussa takajarrupalat kestävän luokkaa 50-60tkm, ja kuulemma melko yleistä. Edessä ei kulu läheskään yhtä nopeasti.
Jotenkin tuossa on takapainotteiset jarrut, Transporter T5:ssä (muistaakseni) on ihan samat takajarrut ja kestävät huomattavasti pidempään, mutta en mä tuota mitenkään suurena vaivana ole pitänyt.
Kyllähän se joillekkin autoille on tyypillistä että jarruosat kuluvat nopeasti.
Sen sijaan tuollaisessa kaupunkiautossa - tai tietysti ihan missä vaan autossa, todennäköisin syy jarruremontille on kuitenkin jumiutuvat jarrut. Liukusatula kun jumiutuu ja se alkaa vääntämään sitä palettia vinoon, niin siellä on kiilamaiseksi kuluneet jarrupalat ja kieroksi vääntynyt jarrulevy. Ja vaikka siinä jarrulevyssä olisikin vielä paksuutta sen mitä valmistaja määrää, niin ei sellainen jarrulevy enää turvallinen ole jota on kokoajan käytetty niin että levy on aina jarrutuksessa vääntynyt muutaman millin sivulle, jarrulevy ei ole mitään jousimetallia joka on suunniteltu joustavaksi.
Jarrujen jumimista ei aiheuta ajokilometrit (pikemminkin päinvastoin), eikä aikakaan ole varsinaisesti tärkein tekijä, vaan rakenteen suunnittelu ja käyttöolosuhteet.
Tämä on kyllä valitettavasti totta. Monet pätevät merkkiliikkeen asentajat perustaa oman korjaamon kun ovat homman hyvin oppineet merkkihuollossa.
Mihinköhän ne perustavat ne liikkeensä, kun missään huollossa ei kukaan tajua autoista mitään?
Mä tiedän muutaman tuolla metodilla tulleen autopajan, osan ihan esoonpaari tasolla, osasta ihan henk.koht kokemuksia, eikä niissäkään mestoissa se onnistumisprosentti tunnu kovin ihmeelliseltä.