Ei taida olla sattumaa, että joidenkin autojen ohjekirjoissa erikseen kielletään pynnäämästä ohjauspyörää yli x sekuntia ääriasentoa vasten.
Perinteinen ohjaustehostimen pumppu on ihan tavallinen muutttuvatilavuuksinen lamellipumppu, jonka lähtö- eli painepuolella on juuri mainitsemasi ylipaineventtiili, joka palauttaa virtauksen tarvittaessa pumpun imupuolelle. Käännettäessä ohjaus tappiin saakka ja väännättäessä rattia vielä tällöin lisää, ohjausventtiili hammastangon yhteydessä ei päästä paineistettua öljyä takaisin säiliöön vaan edelleen paineistaa jo äärilaidassaan olevan työsylinterin. Tällöin pumpun tuotto saa paineen nousemaan yli rajan ja pumppu menee "hullunkierrolle", eli öljy kuristuu venttiilin rajapaineesta pienen aukeaman läpi takaisin imupuolelle.
Hydrauliikan peruskaavojen mukaisesti tällöin tuon kuristuksen yli vallitseva paine-ero ja virtaama muuttuvat suoraan nesteen lämmöksi. Jos oletetaan vaikkapa 100 bar paine ja 6 l/min virtaama, syntyy kilowatti hukkalämpöä. Tuo ei sinänsä ole älyttömästi, mutta nyt se kohdistuu siihen puolen desin öljymäärään, joka pumpussa hyrrää. Lämmöt karkaavat äkkiä tiivisteiden ja öljyn keston ylitse, sillä tuolla teholla esim. 50 g öljyä lämpenee n. 10 astetta sekunnissa. Puhumattakaan siitä, jos samaan aikaan mummotellaan kytkimellä ja kierroksia eli tuottoa on tuplasti-triplasti tyhjäkäyntiin nähden.
Toki käytännössä harva roikkuu ratin ääriasennossa niin tiukasti ja kauan, että ohjausventtiiililtä ei päätyisi nestettä laisinkaan säiliöön ja pumpussa ei neste vaihtuisi ollenkaan. Pointtina lähinnä se, että ääriasennossa roikkumalla kyllä saa laitettua pumpun solmuun, jos oikein yrittää.