Mitä tulee yksittäisiin opetuksiin niin jo se että jesse kehottaa jättämään kaiken taakse (perheet,lapset,työt,jne.) ja seuraamaan häntä ilman huolta huomisesta on täysin moraaliton kehotus.
Viittaat varmaan Matteus 19:16-26
16 Ja katso, eräs mies tuli ja sanoi hänelle: "Opettaja, mitä hyvää minun pitää tekemän, että minä saisin iankaikkisen elämän?"
17 Niin hän sanoi hänelle: "Miksi kysyt minulta, mikä on hyvää? On ainoastaan yksi, joka on hyvä. Mutta jos tahdot päästä elämään sisälle, niin pidä käskyt."
18 Hän sanoi hänelle: "Mitkä?" Jeesus sanoi: "Nämä: 'Älä tapa', 'Älä tee huorin', 'Älä varasta', 'Älä sano väärää todistusta',
19 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi', ja: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'".
20 Nuorukainen sanoi hänelle: "Kaikkia niitä minä olen noudattanut; mitä minulta vielä puuttuu?"
21 Jeesus sanoi hänelle: "Jos tahdot olla täydellinen, niin mene, myy, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua".
22 Mutta kun nuorukainen kuuli tämän sanan, meni hän pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.
23 Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Totisesti minä sanon teille: rikkaan on vaikea päästä taivasten valtakuntaan.
24 Ja vielä minä sanon teille: helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan."
25 Kun opetuslapset sen kuulivat, hämmästyivät he kovin ja sanoivat: "Kuka sitten voi pelastua?"
26 Niin Jeesus katsoi heihin ja sanoi heille: "Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista".
PASI HUJASEN(SLEY:n pastori ja lähetystyöntekiä) Raamatun selitys tästä kohdasta
Nuorukainen (jae 22) tarkoitti 24-40-vuotiasta miestä. Luukas kertoo, että mies (jae 16) oli korkeassa asemassa (Luuk 18:18). Miehen kysymys oli tyypillisesti juutalaisen uskon mukainen: ”Mitä minun pitää tehdä?” (vertaa Apt 2:37). Pelastus oli heille aina teko, siksi Jeesuksen opettamaa armoa oli niin vaikea, suorastaan mahdoton käsittää.
Mies oli pyrkinyt ja omasta mielestään jopa onnistunut noudattamaan Jumalan tahtoa (jae 20), mutta silti hän koki, ettei hänen hurskautensa riittänyt iankaikkiseen elämään. Juutalaisuus tunsi ns. tau-ihmiset: he olivat täyttäneet Jumalan käskyt aalefista tauhun, heprean aakkosten ensimmäisestä kirjaimesta viimeiseen kirjaimeen, siis alusta loppuun (vertaa Fil 3:5-6: ”lakiin perustuva vanhurskauteni oli moitteeton", mutta lue myös jakeet 7-9, joissa Paavali selkeästi osoittaa, että pelastus tulee yksin Kristuksen työn perusteella).
Miehen kysymys (jae 20) paljastaa, mikä on lakihurskauden, ihmisen tekoihin perustuvan pelastumisen perusongelma: koskaan ei voi olla varma, onko riittävän hyvin noudattanut lain määräyksiä. Onkin sanottu, että muita kuin kristillistä uskoa kuvaa parhaiten sana ”pelko”: koskaan ei voi olla varma pelastuksestaan, onko ollut tarpeeksi hyvä.
Jae 17 on koettu vaikeaksi. Siitä ei pidä päätellä, ettei Jeesus ollut hyvä. Hyvä tarkoittaa tässä suunnilleen samaa kuin armollinen: Herra on hyvä, Herra on armollinen (Ps 136:1). Jeesus ei halunnut nousta Jumalan rinnalle: on vain yksi Jumala; on vain yksi, joka armahtaa ja pelastaa. Mutta samalla jakeeseen liittyy suuri salaisuus: Jeesus on sittenkin tuo Jumala.
Jakeissa 18 ja 19 Jeesus luettelee toisen laintaulun - lähimmäistä koskevat - käskyt, mutta yhdeksättä ja kymmenettä käskyä vastaa ”rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi” (3 Moos 19:18). Tässä on nähty viittaus siihen, ettei lain pikkutarkka noudattaminen auta: Jeesus ei luetellut käskyä Mooseksen lain mukaisesti eikä edes oikeassa järjestyksessä.
Mies sanoo noudattaneensa noita seitsemää käskyä - ja tietysti myös ensimmäisen laintaulun kolmea käskyä (jae 20). Nuoresta pitäen viittaa siihen, että juutalaiset vaativat lain noudattamista 13-vuotiaasta lähtien (lain poika).
Lain tulisi herättää meissä synnintunto ja kaipaus Jumalan armahdusta ja syntienanteeksiantamusta kohtaan. Pinnallinen lakihurskaus ei sellaista synnytä, pikemmin hengellistä ylpeyttä.
Markus kirjoittaa (Mark 10:21), että Jeesus ”rakasti häntä”, Se osoittaa, ettei Jeesus vain halunnut saada miestä huomaamaan oman hengellisyytensä vajavuutta, vaan todella kutsua hänet Jumalan valtakuntaan, iankaikkisen elämän osallisuuteen (jae 16).
Jeesuksen käsky kaiken myymisestä osoitti miehen heikon kohdan, ”Akilleen kantapään”. Hän rakasti omaisuuttaan enemmän kuin iankaikkista elämää. Hän ei pystynyt täyttämään edes ensimmäistä käskyä, joka kuitenkin on kaikkien muidenkin käskyjen pitämisen perusta ja lähtökohta.
Jeesuksen kehotus on myös muistutus siitä, ettei mikään saa olla arvokkaampaa kuin Jumalan valtakunta (vertaa Matt 16:24-28). Meidän on oltava valmiita luopumaan kaikesta siitä, mistä Jumala haluaa meidän luopuvan.
Joskus Jeesuksen sana on tulkittu kaikkia aikoja ja kaikkia kristittyjä koskevaksi. Ei Jeesus vaatinut kaikilta samaa. Nikodemos oli rikas, mutta hän sai pitää omaisuutensa (Joh 3:1-21). Jeesus haluaa ottaa meiltä pois epäjumalat. Uskonpuhdistaja Martti Luther on Isossa katekismuksessa, ensimmäisen käskyn selityksessä, sanonut osuvasti: ihmisen (epä)jumala on se, josta hän kokee olevansa riippuvainen.
Rikkaus ei ole synti, mutta rahanhimo on (vertaa 1 Tim 6:2-10). Mutta on tärkeää muistaa, että hyvin erilaiset asiat voivat tulla esteiksi Jumalan valtakuntaan pääsemiselle: raha, maine, kunnia jne. Paavali opettaa, että ahneus on epäjumalanpalvelusta (Ef 5:5).
Nuorukainen oli valmis seuraamaan Jumalaa – mutta vain omilla ehdoillaan, ei Jumalan tahdon mukaan. Kuitenkin taivaaseen voi päästä vain Jeesuksen avaamaa tietä pitkin (Joh 14:6), siksi on tärkeää seurata Vapahtajaa (jae 21). Valitettavasti monen tämän päivän kirkon oven pielessä voisi olla tarra, jonka näin eräässä autossa: ”Don’t follow me – I am lost too!” (”Älä seuraa minua, minäkin olen eksyksissä!”)
Jakeen 24 vaikeutta on yritetty helpottaa sillä, että väitetään Jerusalemin muurissa olleen pienen Neulansilmä-nimisen portin, josta kameli pääsi vain ilman taakkoja läpi: Jumalan valtakuntaan pääsee vain luopumalla taakoistaan. Toinen ”helpotus” lähtee siitä, että kun kameli-sanasta vaihdetaan yksi kirjain, saadaan kreikan kielen köyttä tarkoittava sana. Nämä helpotusyritykset ovat turhia, sillä jakeet 25-26 paljastavat, että Jeesus puhui jostakin, joka oli mahdotonta: tuon ajan suurin tunnettu eläin (Matt 23:24) sen ajan pienimmän reiän läpi (katso Matt 7:13-14, Luuk 13:24).
Jumala vaatii pelastuvilta mahdotonta, sellaista, jota kukaan ihminen ei pysty täyttämään. Ei ole kysymys vain omaisuudesta luopumisesta - senhän opetuslapset olivat tehneet (jae 27), ja silti he joutuivat kyselemään: ”Kuka sitten voi pelastua”? (jae 25) Pelastus on mahdollista yksin Jumalalle (jae 26). Siksi se on yksin Jumalan teko: ihminen ei voi millään teoilla (jae 16) pelastaa itseään, sen voi tehdä yksin Jumala. Jumalalle ei mikään ole mahdotonta (1 Moos 18:14, Job 42:2, Sak 8:6), hän - ja vain hän - voi pelastaa jopa syntisen ihmisen."