Jumalista, paholaisesta ja kadotuksesta välillä ketjussa puhuttu, ilmeisesti jumalia on useampia, mutta raamattuun pohjautuvissa uskonnoissa ajatus että yhtä vain palvotaan.
Joskus ketjussa juttua mitä kuoleman jälkeen uskovalla(* tarjolla, siihen ei silloin keksitty mitään kovin vetävää, lähinnä ikuisuutta sen jumalan alaisuudessa mikä maanpäällä pitänyt ihmisiä kohtaa henkisesti aika rankkaa menoa.
Jumalan menohan on välillä rankkaa siitä syystä, että Jumala on pyhä. Toisin sanoen moraalinen ym. täydellisyys ja puhtaus on vaatimuksena. Ihminen taas harvoin on mitenkään täydellinen tai täydellinen itsensä antava rakkaus, lähinnä kaikkea muuta.
Paholainen ilmeisesti on kilpaileva systeemi, jota dissataan uskonnoissa, kuitenkaan ei ole oikein kyetty viestiin että mitä huonompaa kilpailijalla tarjolla, melkein päinvastoin. Varoitellaan kilpalijan peremmista tarjouksista.
Saahan Raamatusta hyvää kuvaa. Pahuus, valehtelu, itsekkyys, murhaaminen ja moraaliton käytös personoituvat paholaiseen.
Ei vähän vaan paljon. Mutta mitä fanaattisemmista uskovaisista on kyse, sitä vähemmän eksegetiikka heitä kiinnostaa. Niin kuin tässäkin tapauksessa: rusinat pullasta -menetelmällä otetaan muinaisen kulttuuripiirin ja kirjallisuuden tutkimuksesta juuri sen verran yleisluontoista selitystä, että saadaan lakaistua hankalat asiat maton alle.
Kirkolla on opettajia ihan sitä varten, että vaikeita asioita on selitetty ja tutkittu. Ikään kuin nyky-ihminen automaattisesti lukisi oikein tuhansia vuosia vanhaa tekstiä. Etenkään jos ei usko koko asiaan, asenne on huono, eikä Pyhä Henki valaise. Raamatun selityksellä on pitkä historia ja useimmiten perusteet ovat hyviä.
Lukee kuin (oikein) uskova Raamattua. Ilmeisesti siihen oikein koulutetaan, ja siinäkin dissataan kilpailevia , toisin lukijat lukee kuin piru Raamattua.
Kirkon selityksistä kannattaa lähteä, jos uskoo. Sekulaarit selitykset erikseen, niissä usein missataan koko pointti.
Tässähän ei ole uskovaisten osalta normaalista keskustelusta kyse, vaan käytännössä vain apologetiikasta ja oman uskon tunnustamisesta.
"Normaali keskustelu" on tietysti vain ei-uskovien keskustelua. Jos apologetiikka ymmärretään jonkin opin "järjestelmälliseksi ja periaatteelliseksi puolustamiseksi" niin sehän on vain hyvä asia. Täällä aktiivisesti puolustetaan epäuskoakin ja tunnustetaan epäusko, mitä ei tietysti nähdä ongelmaksi.
Tämä oli hauska
kommentti blogissa: "It's a bit like how atheists tend to get so irate at Christians in particular. If there's no God, then people are simply genetically programmed to believe as a survival trait, so why try to talk them out of it?" Myöskin sitä seuraava: "Atheists transcend their genetic programming, ergo God exists."
Useampaan kertaan tullut osoitettua että aika lammasmaisesti kaikki ne objektiivisestikin ikävät asiat jotka kristinusko ja raamattu tuo mukanaan, vaietaan tai kierretään kuoliaaksi.
Mistäköhän tämä "objektiivisesti ikävä" tulee epäuskoiselle? Tuossa em. linkitetyssä
debatissa nostettiin esiin, että konsistentilla ateistilla ei ole arvoista kuin relativistisia mielipiteitä, jotka evoluutio on saanut satunnaisesti aikaan. "Kannibalismi on makuasia." Kristityllä on Jumalan auktoriteetti hyvästä ja pahasta, johon voi nojata viimeisenä totuutena.
Puhumattakaan moraalisesti selkärangattomasta kyvykkyydestä joustaa kaikenlaisesta johdonmukaisuudesta kun pitää valita milloin sitä raamattua pitää tulkita kirjaimellisesti ja milloin ei. Mitäs mieltä olet muuten homoista? Miksi et itse noudata raamatun käskyä mennä tappamaan
henkilöitä jotka ovat avoimesti kertoneet harrastamastaan homoseksistä tai kannusta muita tätä tekemään?
Näistä VT/UT-eroista on keskusteltu aikaisemminkin ja muinaisen Israelin laista vs kirkon aikakaudesta. Ei sekään tunnu menevän perille, vaikka pitäisi olla helposti ymmärrettävissä.
Jeesuskin jousti ja oli armollinen, eli oli ilmeisesti selkärangaton tulkitsija,
Johannes 8:3:
"Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen ja sanoivat: »Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?» He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä.
Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: »Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.» Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: »Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?» »Ei, herra», nainen vastasi. Jeesus sanoi: »En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.»"
Sinänsä kyllä voisi kallistua muslimien näkökulmaan kristityistä että kyseessä ei tosiaankaan ole yhteen jumalaan uskova lahko vaan monijumalainen. Rukoukset osoitetaan isälle, pojalle ja pyhälle hengelle. Ja katoliset palvoo varmaan jo satoja eri pyhimyksiä hyvinkin innokkaasti.
Tässäkin on monta asiaa pielessä. Jumala on yksi. Eivätkä katoliset "palvo" pyhimyksiä.
Jo pelkästään raamatun vaade "älä pidä muita jumalia" on tulkittavissa suoraksi todisteeksi tai oikeammin tunnustukseksi että nämä muut jumalat ovat todellisia.
Tästäkin oli jo keskustelua aiemmin, en jaksa kaivaa lisää. Tosiaan kaikenlaisia henkiolentoja eli jumalia pienellä J:llä on Raamatussa. Korkein Jumala taas on eri asia, kaiken Luoja, myös näiden muiden henkiolentojen.
WLC on jenkkiläinen "megachurch" kärkihahmo joten en kovin suurta luottoa kokisi sitä kohtaan.
En ole paljon perehtynyt William Lane Craigin, mutta ilmeisen hyvin perillä asioista. Täällä käytiin läpi hänen debattejaan, joskin jo vuosikymmenen vanha juttu:
William Lane Craigin debatit - Areiopagi
"Itse törmäsin ensimmäistä kertaa Craigin
kalam-argumenttiin hänen todella tunnetussa
debatissaan ateisti
Frank Zindlerin kanssa vuodelta 1993. Debatin isäntä
Lee Strobel kertoo esipuheessaan Valveilla-kirjaan, että äänestystulosten mukaan ”82 prosenttia ateisteista, agnostikoista ja muista ei-kristityistä teki sen johtopäätöksen, että kristinuskon puolesta esitetyt todisteet olivat vakuuttavammat”.[1]
Lisäksi 47 ihmistä ”tuli tuohon tilaisuuteen epäilevinä, kuunteli kumpaakin osapuolta ja lähti tilaisuudesta uskovina”.[2] Nämä faktat eivät tietenkään sinänsä kerro mitään totuuskysymyksestä, mutta ainakin niiden pitäisi häivyttää kaksi ennakkoluuloa: että usko olisi järjen vastakohta ja ettei debateilla kenenkään mielipidettä saataisi muuttumaan suuntaan eikä toiseen."