Onko jossain sanottu, että paholaisella on vapaa tahto? Jos on, niin miksi ihmeessä Jumala hälle sellaisen antoi. Jos ei, niin miksi hän kiusaa ihmisiä paholaisen avulla?
Me laitamme murhaajan vankilaan. Jumala taas sallii paholaisen jatkaa touhujaan vapaasti.
Henkiolentojen sielunelämästä tai vapaasta tai sidotusta tahdosta ei ole kerrottu Raamatussa mitään, mitä muistaisin. Joka tapauksessa paholainen on "tämän maailman ruhtinas", joka voi vaikuttaa jotenkin joissain tilanteissa.
Aatamin ja Eevan lankeemuksen seurauksena ihmiset ovat ilman Jeesusta ikään kuin oletuksena paholaisen puolella hengellisesti: vastustamassa Jumalan tahtoa, seuraamassa paholaista (itsekkyys, pahuus, ylpeys, muut synnit). He eivät halunneet seurata Jumalaa, niin saatiin paholainen "hengelliseksi johtajaksi" (ja langennut maailma).
Paholaisella on siis jokin rooli maailmassa, ja kristinuskossa siirrytään paholaisen puolelta Jeesuksen puolelle. Varmaan tästä on kirjoitettu paremmin jossain.
Tuli mieleen Lutherin
kahlekoira-nimitys:
"Mutta kristityt pysyvät uskossaan. Heidän korvissaan ja sydämissään kuuluu näet alati Pyhän Hengen nuhtelu: Miksi pelkäät? Miksi kauhistut? Etkö tiedä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu? Hän ei ole enää mikään herra, mikään ruhtinas. Sinulla on väkevämpi Herra, Kristus, joka on hänet voittanut ja sitonut. Anna siis tämän maailman ruhtinaan ja jumalan katsella karsaasti, näytellä hampaitaan, haukkua, uhata ja julmistella, hän ei kuitenkaan voi muuta kuin kiukkuisen kahlekoiran tavoin haukkua, hyppiä edestakaisin, kahleitansa kalistellen. Purra se ei voi, se kun on kahleissa ja kun sinä sitä väistät. Samoin on perkeleenkin suhde jokaiseen kristittyyn. Tärkeintä siis on, ettemme ole suruttomia, vaan pysymme Jumalan pelossa ja rukouksissa; silloin tuo kahlekoira ei voi meitä vahingoittaa. Mutta sitä, joka tahtoo elää huoletonna ja vaeltaa tietänsä varomatta ja suruttomasti, häntä tuo kahlekoira voi ainakin peljättää, vaikka se ei pääsisikään niin lähelle, että se voisi purra; ja tiedämmehän senkin, että pahat koirat eivät aina hauku, vaan ovat hiljaa väijyksissä."
Toinen
selitys paholaisen roolista:
"Saatanakin on vain Jumalan kahlekoira (Luther). Se räksyttää, jotta ihminen juoksisi Kristuksen turviin. Se puree vain siinä määrin kuin on tarpeellista ihmisen hengellisen elämän kannalta. On Jumalan vasemman käden työtä, että Hän joskus ohjaa omiaan myös pahojen voimien kautta. Oikealla kädellään Hän sitten armahtaa ja kantaa perille saakka."