Tähän väliin vedetään perinteinen vapaudut vankilasta kortti ja sanotaan että ihmisillä on vapaa tahto.
Ehkä minä tässä välissä vähän pohdin tuota vapaan tahdon käsitettä.
Ihminen voi suunnata tahtonsa sellaisiin asioihin, mistä on kuullut tai on tietoinen. On olemassa esimerkiksi sellainen asia kuin kardinaalihyveet, siis temperantia, fortitudo, iustitita ja prudentia.
Temperantia tarkoittaa ruumiillisten halujen hillitsemistä. Tämän merkitys on, että se mahdollistaa harkitun ja määrätietoisen toiminnan, tai on oikeastaan niiden ensimmäinen edellytys. Jos tekee mieli vain ryypätä ja panna, niin siinä on hankala suunnitella mitään tai tehdä keskittymistä vaativaa työtä. Tai jos kirjoittaa Internetiin jotain suuresti kiihtyneenä, niin on vaikea sanoa mitään älykästä tai hyödyllistä, millä olisi toivottu lopputulos.
Fortitudo on sitä, jos on päättänyt toimia jollain tietyllä tavalla, ettei luovu päätöksestään ensimmäisen vaikeuden tai esteen kohdalla. Tai minkään sen jälkeenkään tulevan kohdalla. Iustitia tarkoittaa sitä, että uskoo olevansa itse velvollinen huomioimaan muiden osapuolten oikeudet. Tai siis on halukas ja kykenevä niin tekemään. Se esimerkiksi ei tarkoita sitä, että mennään räkä poskella barrikadeille vaatimaan jonkun kolmannen osapuolen oikeuksia.
Prudentia tarkoittaa harkintaa tai käytännön viisautta. Se on klassisesti jaettu kahdeksaan osaan, joihin kuuluu esimerkiksi muistitiedon hyödyntäminen ja itseään viisaampien kuunteleminen. Ongelman tai haasteen oikein havainnointi, tavoitteen oikea asettaminen, olosuhteiden ja tilanteen kehittymisen huomiointi, oikeiden keinojen valitseminen, riskien arviointi ja viimeisenä se, että ymmärtää näiden perusteella, milloin pitää aloittaa ja milloin lopettaa. Jokaisella näistä kahdeksasta on myös oma termi latinaksi, mutta en nyt muista niitä.
Ihmisen tahtoon vaikuttaa ja sitä omalla tavallaan ohjaa aikaisemmat kokemukset. Jos on erityisen tykästynyt seksiin tai viinaan, niin joku voi ajatella, että vapaus on siinä, että tarttuu tilaisuuteen. Tässä puhutaan mahdollisesti taloudellisesta, sosiaalisesta tai poliittisesta vapaudesta. Mutta itse tahto, siis ihmisen järki tai psyyke, on tässä lähinnä passiivinen seuraaja sille, mitä aistit tai muisti sille tarjoavat. Joten voidaan sanoa, että tahdon varsinainen vapaus koostuu järjen käytöstä, tai tarkemmin sanottuna hyveiden soveltamisesta kunakin hetkenä tehtävään valintaan. Tämän perusteella näyttäisi siltä, että ihmisen tahdon vapaus on liukuva skaala.
Keskeinen ero ihmisen ja eläinten välillä on, että vaikka eläimille voidaan joidenkin lähteiden mukaan opettaa alkeellinen kieli tai alkeellisia abstraktioita, kuten suuruus, pienuus, sinisyys tai punaisuus, niin eläinten ei tiedetä koskaan reflektoineen omaa tekemistään tai omanneen käsitystä siitä, mitä voisi olla, tai mitä pitäisi olla. Siis potentiaali ja imperatiivi.
Paras argumentti tätä vastaan lienee, että tottakai eläimet tekevät kaikkea tuota, mutta ihmiset eivät vaan kykene sitä havaitsemaan, eivätkä eläimet kykene sitä kommunikoimaan ihmisille. Mutta jos tämä argumentti ei päde, niin voidaan sanoa, että eläimet ovat aina väistämättä erilaisia älyllisiä automaatioita, siis toisin sanoen tekoälyjä, joihin ei voi soveltaa hyveitä, tai joiden toimintaa ei voi arvioida hyveiden valossa.
Joten vapaa tahto ei tarkoita ihmisen kykyä tai mahdollisuutta keksiä oma tekemisensä täysin tyhjästä. Ihminen valitsee aina tietämiensä, kokemiensa, havaitsemiensa ja muistamiensa asioiden joukosta.
