No joo. Sullahan on viihdekäyttäjän unelmareseptit kasassa
e. tämä viesti oli sitten mustaa huumoria. lääkkeiden viihdekäyttäjät ovat ehkä se suurin syy siihen miksi oikeasti lääkettä tarvitsevatkin jäävät toisinaan ilman. Mutta vakavasti puhuen, tuon kaliberin stimulantti ei ole ollenkaan kaukaa haettu syy nukahtamisvaikeuksiin.
Sitten kun näistä vielä saisi sitä viihdettä.
Concerta rauhoittaa päätä eikä tarvitse sen miljoonaa mantraa että suoriutuu päivittäisistä askareista. Ja ennen kaikkea se ei vie kaikkia voimia.
Siten nuo yrittävät sen lääkkeen mitoittaa, että vaikutus loppuisi illasta ja sitten nukuttaisi. Mutta kun itsellä se muoto on hyperaktiivisiuus ja vuorokausirytmi hoitaa sen, että yleensä illasta se vauhti alkaa vaan kiihtymään ja parhaillaan on sänkyyn menty siten, että meno on kuin Dakar-rallissa.
Silloin kun vielä joten kuten nukuin, eli pitkälti ennen tuota lääkettä, niin yöt olivat kokolailla rauhatonta menoa. Kuulemma huusin välillä unissani, välillä pomppasin keskellä yötä istumaan ja jäin tuijottamaan jonnekin jne. Siitä voinee ehkä päätellä, että ne oireet eivät poistu yölläkään.
Mutta tähän asti ei ole lääkärit vielä päässeet Suomessa adhd:n kanssa, joten on täysin tuntematon käsite, että ne unet voivat olla vähän heikossa kun se rekyyli iskee lääkkeen tehon loppuessa. Yksi asiantuntija siinä kävi kokeilemassa vaihtaa lääkkeen Elvanseen ja totesi, että sitten pitää katsoa jos se aiheuttaa unettomuutta. Ilmeisesti Concertan kohdalla ei tarvitse.
Tästä syystä tarvitaan yleensä se puolikas että ukko sammahtaa. Melatoniini, doksepiini tai mirtatsapiini sitten pitää jollain lailla unessa. Stillnoct on ollut kyllä sangen tehokas tipauttaja, ja untakin yleensä riittää noin kuudesta kahdeksaan tuntia riippuen siitä, miten kova meno on ollut edellisinä päivinä.
Parisenkymmentä vuotta tahkosin menemään ilman sen suurempaa lääkitystä, satunnaisia Zopinox-kuureja kun tahtoi mennä turhankin hankalaksi. Concerta tuli vasta vajaa vuosi sitten kun saivat hierottua diagnoosin kuntoon. Ensin nukutti ihan mainiosti kun sttessi poistui, mutta n. puolen vuoden jälkeen alkoivat unet häviämään totaalisesti.
Raahauduin/soitin muutaman kerran työterveyshuoltoon puolikuolleena viikon enemmän tai vähemmän valvoneena. Sitten kuuntelin lääkärien kettuilua ja sitä, ettei lääkkeitä voi koko ajan syödä. Useammankin itkuvirren olen kirjoittanut työterveydelle viestinä koska koen, että kirjallisesti saan ilmaistua itseäni paremmin. Ilmeisesti ne on sitten jopa luettu, koska nykyään lääkereseptit laitetaan ensinnäkin uusittaviksi, mitä ei yleensä näiden kohdalla tehdä ja sen lisäksi näköjään jopa uusitaan sen enempää kyselemättä. Eli ilmeisesti ovat hyväksyneet, ettei kaikkia voi pelastaa.
Isäukko on vetänyt 30v Tenoxia unilääkkeenä että perintötekijöitä riittää.