Työttömän elämä -thread

[Joukahaine]

Jos yhtään lohduttaa, niin se kikkare nimeltään "Yt" on leivottu nykyään sellaiseksi kun "muutosneuvottelu".

Muistan kun menneessä työpaikassa tuli nämä Yt neuvottelut. HR kirkkain silmin selitti rauhallisesti porukalla, että nämähän ovat yhteistoiminta neuvottelut ja pyritään löytämään sopiva ratkaisu neuvottelemalla kaikille. Vaihtoehdot olivat
-Roima palkanvähennys
-Tittelin tippuminen ja työn kuvion muuttuminen radikaalisti
-Lähtö

Hienosti yhteistoimintaa oli. Paino sanalle mennyt työpaikka.

 

[RDennis]

Muistan kun menneessä työpaikassa tuli nämä Yt neuvottelut. HR kirkkain silmin selitti rauhallisesti porukalla, että nämähän ovat yhteistoiminta neuvottelut ja pyritään löytämään sopiva ratkaisu neuvottelemalla kaikille. Vaihtoehdot olivat
-Roima palkanvähennys
-Tittelin tippuminen ja työn kuvion muuttuminen radikaalisti
-Lähtö

Hienosti yhteistoimintaa oli. Paino sanalle mennyt työpaikka.

Ihan mielenkiinnosta, mikä olisi mielestäsi ollut sopiva ratkaisu?

Se neuvotteluosuus tuossa tietysti on se että työntekijät saavat myös itse ehdottaa säästökohteita. Tai sitä miten esim. lomautukset toteutetaan.

Jos tarve on säästää miljoonia, niin esitys missä vähennetään pois firman tarjoamat kahvit ei välttämättä ole riittävä.

 

[Joukahaine]

Ihan mielenkiinnosta, mikä olisi mielestäsi ollut sopiva ratkaisu?

Se neuvotteluosuus tuossa tietysti on se että työntekijät saavat myös itse ehdottaa säästökohteita. Tai sitä miten esim. lomautukset toteutetaan.

Jos tarve on säästää miljoonia, niin esitys missä vähennetään pois firman tarjoamat kahvit ei välttämättä ole riittävä.

En ollut johtoryhmässä, joten vaikea tietää ylemmällä tasolla. Ei varmaan mitään muita vaihtoehtoja kuin nuo /riippuen osastosta. Työntekijä kulut ovat aina firmalle ne kaikkien suurimmat kulut.
Neuvottelut ovat mielestäni sellaisia missä tullaan vastaan puolin toisin. Toisinaan toinen puoli saattaa hyötyöä neuvottelun lopputuloksesta enemmän kuin toinen. Tuo missä ehdot sanellaan valmiiksi niin huvittaa sana neuvottelu. Eihän siinä neuvotella vaan päätä näistä. Tästä jo vuosia aikaa ja kys firmalle ei mennyt hyvin pitkään pitkään aikaan joten oli odotettavissakin. Se, että YT:t koitetaan saada "yhteistyöpeliksi" on mielestäni huvittavaa. Työtekijän kannalta noissa harvemmin on positiivisia puolia. En ole sellaisessa Ytssä vielä ollut.

 

[vienna]

Työtön menettää tehokkaimmin työkykyään sillä, että se passivoituu kotiinsa pahimmillaan vuosikausiksi. Mielestäni tämä maa ei tarvitse lisää aktivoijia ja himmeleitä asian ympärille, vaan minimalistisuus niin tuissa kuin sitä valvovissa henkilöissä. Pitkäaikaistyöttömien tulisi itse olla se aktiivisuuden osoittava osapuoli ja ruokakuponkien päälle voisi sitten vaikka tehdä jokusen satasen sillä puhelinmyynnillä tai millä ikinä. Seuraavaksi tuleekin sitten valitusta orjuuttamisesta, kun ei heti päästä parempaan keskiluokkaan ensimmäisessä työpaikassa vuosien tauon jälkeen.

Kyllä aktivoijia tarvitaan, esimerkiksi parempi saatavuus työvoimatoimistoissa koulutusneuvontaan että työpsykologeihin, joiden avulla voidaan löytää uusia uria. Ruokakupongit eivät toteuta minimiehtoasi, koska raha on minimialistisempaa kuin maksusitoutumukset, jotka voivat vaatia työvoimaa käsittelyyn tai ongelmatilanteiden ratkaisuihin.

Eli tarvitaan kyllä sellaista aktivointia, joka laajentaa mahdollisuuksien havaitsemista. Tämä on työvoimatoimistoissa hieman vajaata, sillä siellä pitäisi nostaa koulutuksen roolia elinkeinojen mahdollistajana.

Väittäisin, että kohtuullinen osa työttömistä on nimenomaan tuossa kannustinloukussa ja istuu koneella päivät pitkät. Eli paljon syrjäytymistä ja yksinäisyyttä. Onhan näitä harjapajoja, joissa vaatimustaso luokkaa tule tai et ja "mul on selkä kipee, en tuu tänään". Ainoa tavoite voi olla "saada sisältöä päivään ja tuoda edes joku sosiaalinen kontakti". Soluasumisessa tuokin tulisi automaattisesti. Jos minulle huudetaan toisessa ketjussa, että miksi asut perheinesi okt:ssa pienellä paikkakunnalla, niin aivan hyvin myös pitkäaikaistyöttömän ei tarvi asua pk-seudulla.

Ja yhtään kuntosalijäsenyyttä tai uimahallilipuketta ei pitäisi valtion maksaa, niitä ostetaan sitten, kun on rahaa. Joku maksusitoomus tokmannille ja paikalliseen ruokakauppaan. Sieltä sitten henkkaria vasten ostokset ja lasku sekä kuitti kelaan. Joku järkevä määräraha näille/kk tai vuosi(vaatteet). Isommat hankinnat aina erillisen harkinnan mukaan. Mitäs siinä enää valittaa, jos on ruokaa ja lämpöä, itse ei tarvi maksaa mitään. Sitten jos joskus alkaa raha kiinnostaa, niin joku muu kuin ympäristötutkimus ja kulttuuriperintö oppiaineeksi ja menoksi. Hoitoala, ravintola -ja matkailuala jne.

Siis pitkäaikaistyöttömän kannattaa asua pk-seudulla, koska pk-seudulla on virikkeitä myös vähällä rahalla (maksuttomat taidenäyttelyt), eniten keikkatöitä ja monipuolista liikuntaa tarjoavat uimahallit ja kunnan kuntosalit. Eli toivon, että loppuu nämä ajatukset siitä, että pitkäaikaistyötön voitaisiin passittaa soluasumiseen Kemijärvelle, vaan lähdetään siitä lähtökohdasta, että aikuisena yksilönä myös työttömällä on oikeus pieneen yksiöönsä. Eli asumista ei pitäisi sekoittaa työmarkkina-asioihin, vaan työttömyyden tukemisessa pitää katsoa työnhakijan työvoimapoliittisia lausuntoja - onko työtön täyttänyt hyvin te-toimistossa asetetut tehtävät ja tavoitteet - jos on, niin tukien maksu on aivan OK!

Ja ylipäätään etkai vain vastusta työttömän rahallisten perustukien lisäksi harkinnanvaraisia lisätukia, kuten rahallista tukea vaatteisiin (vain 150e/vuodessa täällä Helsingissä), rahallista tukea tuetun loman omavastuuosuuteen ja junalippuihin, pölynimuri/televisionhankintaan olevaa tukea tai työttömän lapsille maksettavaa keilaustukea (meillä kaksi veljestäni sai keilaustukea 300e per lapsi/vuodessa)?

Mielestäni on todella ynseää, että olisitte kahlitsemassa työtöntä maksusitoumusten varaan, ettekä jättäisi työttömälle itselleen päätäntävaltaa siihen, mihin rahat käytetään tai käytetäänkö lainkaan (säästöön). Mielestäni siinä on taannehtumisen riski, kun kaikki holhottaisiin Kelan ja sosiaalitoimen kanssa, ja samalla vähennettäisiin myös yksityisyyttä (olisiko työttömällä esim. Maksusitoumusta seksiliikkeeseen)? Pitäisikö tuonkin asian olla yhteiskunnan luupin alla? Mielestäni raha tuo aikuisten ansaitsemaa yksityisyyttä elämään, enkä ottaisi yksityisyyttä pois työttömältä.

Eli melkoisen vahva mielikuva sinulla on siitä, että ”työtön vain istuu tietokoneella ja nostaa tukia”. Tosiasiassa se ei mene noin, vaan monella työttömällä on paljon muutakin tekemistä ja stressattavaakin kuin mitä tuo mielikuva antaa ymmärtää.

Jos minusta kaikki muu tuntuu inhottavalle, paitsi pelien pelaaminen ja just nyt ei ole e-sports paikkaa vapaana, niin en mielestäni voi vuosikausia vedota yhteiskunnan epäreiluuteen tai olettaa muiden kustantavan minun oleilu kotioloissa. Eli jossain vaiheessa sitä kuplaa täytyy rikkoa vaikka väkisin, tai muuntaa tukien muotoa (vaikka kuponkeihin tarvittaessa), jotta se halu siihen muutokseen syttyy. Jos ei syty, niin ei se yksi mielenterveyskuntoutuja siellä listalla sen enempää kustanna, kuin pitkäaikaistyöttömätkään. Päinvastoin säästöä on tullut kun tälle maksettuja rahoja voidaan käyttää niihin, joilla on vielä toivoa.

Itseasiassa mielenterveyskuntoutuja voi tulla hyvin nopeasti kalliimpi kuin pitkäaikaistyötön, sillä esimerkiksi vaikeassa masennuksessa olevan työttömän luona käyvä Ambulanssi taisi maksaa yhteiskunnalle reilut 100 euroa kerta (Kelan sairausvakuutus + toimeentulotuki maksoi koko laskun). Jo muutamalla kuukausittaisella romahduksella (ambulanssilla Haartmaniin) kulut nousevat selvästi työttömän kuluja korkeammaksi.

Eli sinullakin vähän turhan vahva mielikuva siitä, että työtön muka vain istuisi tietokoneella ja nostaisi tukia. Näinhän se ei ole, koska työttömän pieni ostovoima ohjaa edulliseen tietokoneella pelailuun mutta loppujen lopuksi varsin monen kohdalla siihen, että elämä voisi olla jotain muutakin kuin vain kotoilua ja kaupassakäyntiä.

Eli voitaisiinko ensin käyttää ne Sdp:n suosimat pehmeät keinot, kuten aidosti parempi tuki työttömälle uudelleenkouluttautumiseen? Eli pidennettäisiin työmarkkinatuella opiskelua 2 vuoden rajasta 5 vuoteen, jolloin työtön voisi päivittää osaamistaan toisella tutkinnolla tai työllistävämmällä tutkinnolla vanhan päälle.

Kävisikö pehmeiksi keinoiksi myös panostukset mielenterveyteen, jotta työttömien joukoissa olevien heikosti työkykyisten määrää saataisiin alennettua?

Sopisiko pehmeäksi keinoksi myös erilaiset buustit työmarkkinatukeen, mikäli osallistuu koulutukseen. Eli maksettaisiin esim 15% buusti niille työttömille, jotka todellakin edesauttavat oman työmarkkina-asemansa parantamisessa?

Työnantajien suhtautuminen työttömiin on myös aika oksettavaa. Näissä palkkatuki sekä 9e/päivä hommissa sulle puhutaan ja sua kohdellaan niinkuin olisit ylimääräinen roska joka nyt on siellä nurkissa pyörimässä. Motivoiko tuo sitten työllistymään jos työelämä näyttäytyy tuollaisena, vai passivoiko ehkä osan tekijöistä? Ajattelen nuorempia, jos eka raapaisu vaikka työelämään on tuollainen, voi olla että ei napostele paljoa tehdä jatkossa.

Juu, monelle nuorelle voi olla hämmästyttävä kokemus vuokratyömarkkinat, joissa töitä on vähemmän kuin tekijöitä. Tai esimerkiksi on sellaista, että työnantaja peruuttaa vuoron ilman korvausta, vaikka työntekijä olisi jo varannut työvuoron itselleen (tämä on itse koettu). Sen sijaan vastaavaa peruutusoikeutta ei ole vuokratyöntekijällä. Eli joustavuus toimii vain yhteen suuntaan, eikä työnantajalla ole mitään velvollisuuksia?

Ällöttävin työmarkkinauutinen kuultiin äskettäin Hesarissa HKL:n yhtiöitetystä Kaupunkiliikenne oy:stä. Siellä oli työntekijältä tehty 6 sentin vähennys palkasta, koska oli leimannut kellokorttinsa 30 sekuntia myöhässä. Tai ratikoiden harjat ovat katkenneita (ei viitsitä uusia halpoja harjoja), eikä ratikoiden ergonomiaan tehdä parannuksia, jotka ovat johtaneet kuljettajien rasitusvammoihin.

Ylipäätänsä työ on liian kellotettua yhtiöitetyssä HKL:ssä, joka on johtanut siihen, että kuljettaja ei voi käydä vessassa 3,5 tunnin ajon aikana tai aikatauluissa on vaikea pysyä perässä. Yhtiöittämisen jälkeen irtisanoutumisien määrä on ollut korkeaa ja tämä näkyy HSL:n arjessa siten, että metro- ja raitioliikenteessä on ollut jatkuvia vajeita, mutta palvelutason vajeet eivät näy hinnoissa vaan päinvastoin HSL on nyt nostanut hintojaan vuoden alussa.

Työnantajat tietävät, että työpaikkoja on vähemmän kuin työvoimaa. Siksi tällaista sikailua tapahtuu niin palkansaajille saatikka työttömiin tai niihin työttömiin, jotka ovat työharjoittelussa.

Hyvä julkisen sektorin työpaikka on pilattu yritysmaailman tulosten taonnalla:

Työvoimapula | Helsingin raitiovaunujen kuljettajat kertovat myrkyttyneestä työilmapiiristä

Joukkoliikenteen luotettavuus kärsii poikkeukselliseksi kasvaneesta kuljettajapulasta. Kuljettajat kertovat nyt, millaisia ongelmia työssä on.

www.hs.fi

Tällaisia artikkeleja kun lukee, niin tulee tunne, että ei se työttömyys ehkä pahin kohtalo ainakaan ole. Ainakin tuossa artikkelissa puhuttiin siitä, että helposti käy tuossa yhtiössä niin, että on aina töissä, eikä ole sosiaalista elämää. Niinpä, ylitöitä on, kun työvoima ei halua pysyä kelvottomissa olosuhteissa

 

[bonekuukkeli]

Kyllä aktivoijia tarvitaan, esimerkiksi parempi saatavuus työvoimatoimistoissa koulutusneuvontaan että työpsykologeihin, joiden avulla voidaan löytää uusia uria. Ruokakupongit eivät toteuta minimiehtoasi, koska raha on minimialistisempaa kuin maksusitoutumukset, jotka voivat vaatia työvoimaa käsittelyyn tai ongelmatilanteiden ratkaisuihin.

Eli tarvitaan kyllä sellaista aktivointia, joka laajentaa mahdollisuuksien havaitsemista. Tämä on työvoimatoimistoissa hieman vajaata, sillä siellä pitäisi nostaa koulutuksen roolia elinkeinojen mahdollistajana.



Siis pitkäaikaistyöttömän kannattaa asua pk-seudulla, koska pk-seudulla on virikkeitä myös vähällä rahalla (maksuttomat taidenäyttelyt), eniten keikkatöitä ja monipuolista liikuntaa tarjoavat uimahallit ja kunnan kuntosalit. Eli toivon, että loppuu nämä ajatukset siitä, että pitkäaikaistyötön voitaisiin passittaa soluasumiseen Kemijärvelle, vaan lähdetään siitä lähtökohdasta, että aikuisena yksilönä myös työttömällä on oikeus pieneen yksiöönsä. Eli asumista ei pitäisi sekoittaa työmarkkina-asioihin, vaan työttömyyden tukemisessa pitää katsoa työnhakijan työvoimapoliittisia lausuntoja - onko työtön täyttänyt hyvin te-toimistossa asetetut tehtävät ja tavoitteet - jos on, niin tukien maksu on aivan OK!

Ja ylipäätään etkai vain vastusta työttömän rahallisten perustukien lisäksi harkinnanvaraisia lisätukia, kuten rahallista tukea vaatteisiin (vain 150e/vuodessa täällä Helsingissä), rahallista tukea tuetun loman omavastuuosuuteen ja junalippuihin, pölynimuri/televisionhankintaan olevaa tukea tai työttömän lapsille maksettavaa keilaustukea (meillä kaksi veljestäni sai keilaustukea 300e per lapsi/vuodessa)?

Mielestäni on todella ynseää, että olisitte kahlitsemassa työtöntä maksusitoumusten varaan, ettekä jättäisi työttömälle itselleen päätäntävaltaa siihen, mihin rahat käytetään tai käytetäänkö lainkaan (säästöön). Mielestäni siinä on taannehtumisen riski, kun kaikki holhottaisiin Kelan ja sosiaalitoimen kanssa, ja samalla vähennettäisiin myös yksityisyyttä (olisiko työttömällä esim. Maksusitoumusta seksiliikkeeseen)? Pitäisikö tuonkin asian olla yhteiskunnan luupin alla? Mielestäni raha tuo aikuisten ansaitsemaa yksityisyyttä elämään, enkä ottaisi yksityisyyttä pois työttömältä.

Eli melkoisen vahva mielikuva sinulla on siitä, että ”työtön vain istuu tietokoneella ja nostaa tukia”. Tosiasiassa se ei mene noin, vaan monella työttömällä on paljon muutakin tekemistä ja stressattavaakin kuin mitä tuo mielikuva antaa ymmärtää.



Itseasiassa mielenterveyskuntoutuja voi tulla hyvin nopeasti kalliimpi kuin pitkäaikaistyötön, sillä esimerkiksi vaikeassa masennuksessa olevan työttömän luona käyvä Ambulanssi taisi maksaa yhteiskunnalle reilut 100 euroa kerta (Kelan sairausvakuutus + toimeentulotuki maksoi koko laskun). Jo muutamalla kuukausittaisella romahduksella (ambulanssilla Haartmaniin) kulut nousevat selvästi työttömän kuluja korkeammaksi.

Eli sinullakin vähän turhan vahva mielikuva siitä, että työtön muka vain istuisi tietokoneella ja nostaisi tukia. Näinhän se ei ole, koska työttömän pieni ostovoima ohjaa edulliseen tietokoneella pelailuun mutta loppujen lopuksi varsin monen kohdalla siihen, että elämä voisi olla jotain muutakin kuin vain kotoilua ja kaupassakäyntiä.

Eli voitaisiinko ensin käyttää ne Sdp:n suosimat pehmeät keinot, kuten aidosti parempi tuki työttömälle uudelleenkouluttautumiseen? Eli pidennettäisiin työmarkkinatuella opiskelua 2 vuoden rajasta 5 vuoteen, jolloin työtön voisi päivittää osaamistaan toisella tutkinnolla tai työllistävämmällä tutkinnolla vanhan päälle.

Kävisikö pehmeiksi keinoiksi myös panostukset mielenterveyteen, jotta työttömien joukoissa olevien heikosti työkykyisten määrää saataisiin alennettua?

Sopisiko pehmeäksi keinoksi myös erilaiset buustit työmarkkinatukeen, mikäli osallistuu koulutukseen. Eli maksettaisiin esim 15% buusti niille työttömille, jotka todellakin edesauttavat oman työmarkkina-asemansa parantamisessa?



Juu, monelle nuorelle voi olla hämmästyttävä kokemus vuokratyömarkkinat, joissa töitä on vähemmän kuin tekijöitä. Tai esimerkiksi on sellaista, että työnantaja peruuttaa vuoron ilman korvausta, vaikka työntekijä olisi jo varannut työvuoron itselleen (tämä on itse koettu). Sen sijaan vastaavaa peruutusoikeutta ei ole vuokratyöntekijällä. Eli joustavuus toimii vain yhteen suuntaan, eikä työnantajalla ole mitään velvollisuuksia?

Ällöttävin työmarkkinauutinen kuultiin äskettäin Hesarissa HKL:n yhtiöitetystä Kaupunkiliikenne oy:stä. Siellä oli työntekijältä tehty 6 sentin vähennys palkasta, koska oli leimannut kellokorttinsa 30 sekuntia myöhässä. Tai ratikoiden harjat ovat katkenneita (ei viitsitä uusia halpoja harjoja), eikä ratikoiden ergonomiaan tehdä parannuksia, jotka ovat johtaneet kuljettajien rasitusvammoihin.

Ylipäätänsä työ on liian kellotettua yhtiöitetyssä HKL:ssä, joka on johtanut siihen, että kuljettaja ei voi käydä vessassa 3,5 tunnin ajon aikana tai aikatauluissa on vaikea pysyä perässä. Yhtiöittämisen jälkeen irtisanoutumisien määrä on ollut korkeaa ja tämä näkyy HSL:n arjessa siten, että metro- ja raitioliikenteessä on ollut jatkuvia vajeita, mutta palvelutason vajeet eivät näy hinnoissa vaan päinvastoin HSL on nyt nostanut hintojaan vuoden alussa.

Työnantajat tietävät, että työpaikkoja on vähemmän kuin työvoimaa. Siksi tällaista sikailua tapahtuu niin palkansaajille saatikka työttömiin tai niihin työttömiin, jotka ovat työharjoittelussa.

Hyvä julkisen sektorin työpaikka on pilattu yritysmaailman tulosten taonnalla:

Työvoimapula | Helsingin raitiovaunujen kuljettajat kertovat myrkyttyneestä työilmapiiristä

Joukkoliikenteen luotettavuus kärsii poikkeukselliseksi kasvaneesta kuljettajapulasta. Kuljettajat kertovat nyt, millaisia ongelmia työssä on.

www.hs.fi

Tällaisia artikkeleja kun lukee, niin tulee tunne, että ei se työttömyys ehkä pahin kohtalo ainakaan ole. Ainakin tuossa artikkelissa puhuttiin siitä, että helposti käy tuossa yhtiössä niin, että on aina töissä, eikä ole sosiaalista elämää. Niinpä, ylitöitä on, kun työvoima ei halua pysyä kelvottomissa olosuhteissa

Minun kommenteissa ja tason/suhtautumisen koventamisessa on kyse pitkäaikaistyöttömistä, jotka lähinnä muodon vuoksi osallistuvat työkkärin pakottamiin toimiin ja joilla ei ole aikomustakaan puhkaista sitä omaa mukavuuden kuplaa.

Koulutuksen ja aktiivisuuden tukemisesta mainitsinkin jo. Vaikka SDP kuvittelee taikaseinästä riittävän rahaa loputtomiin, niin se ei ole todellisuutta, että tällä maalla olisi loputtomasti lisää rahaa tunkea työttömien taskuun. Rahat täytyy siis priorisoida niille, jotka jotka siitä eniten hyötyvät. Jossain vaiheessa yhteiskunnan tulisi voida sanella, missä se ikuisesti työtön majailee, ellei ole todella vahvaa perustetta pysyä vaikkapa pääkaupunkiseudulla.

 

[vienna]

Minun kommenteissa ja tason/suhtautumisen koventamisessa on kyse pitkäaikaistyöttömistä, jotka lähinnä muodon vuoksi osallistuvat työkkärin pakottamiin toimiin ja joilla ei ole aikomustakaan puhkaista sitä omaa mukavuuden kuplaa.

Koulutuksen ja aktiivisuuden tukemisesta mainitsinkin jo. Vaikka SDP kuvittelee taikaseinästä riittävän rahaa loputtomiin, niin se ei ole todellisuutta, että tällä maalla olisi loputtomasti lisää rahaa tunkea työttömien taskuun. Rahat täytyy siis priorisoida niille, jotka jotka siitä eniten hyötyvät. Jossain vaiheessa yhteiskunnan tulisi voida sanella, missä se ikuisesti työtön majailee, ellei ole todella vahvaa perustetta pysyä vaikkapa pääkaupunkiseudulla.

Siis eikös asumisen sijaan kannattaisi kiinnittää huomiota silloin työvoimatoimistojen tehokkuuteen ja palvelutarjontaan? Entä jos on pitkäaikaistyötön, mutta on ikää jo sen verran paljon (58v) ja on toimintarajoitteita kehossaan (nivelrikkoa, fibromyalgiaa, masennusta) ja omaa alimittaisen ja vanhentuneen koulutuksen (merkantti)? Olisi julmaa pakottaa tällainen työtön muuttamaan nukkavierulle paikkakunnalle, eli soluasuntoon Kemijärvelle Helsingin sykkeestä.

Ei pitkäaikaistyöttömyys ole työttömän yksin vika, vaan myös työmarkkinoiden korkeat vaatimukset niin osaamisessa, cv:ssä kuin työkyvyssä voivat johtaa siihen, että jo kuluneella keholla toimiva iäkkäämpi työtön jää työmarkkinoiden jalkoihin. Eihän yksilöllisesti vaihteleva biologinen kuluminen voi olla työttömän syy, vaikka se vaikuttaa olennaisesti työmarkkinamahdollisuuksiin.

Eli pidän kyllä itse kiinni perustuslakimme 9 § kiinni, jonka mukaan jokainen Suomen kansalainen saa valita vapaasti oman asuinpaikkansa.

Eli otetaan käyttöön SDP:n perusturvamalli, jossa passiivisuudesta sanktioidaan varsin nykytyylisesti ja aktiivisuudesta palkitaan korotetulla tuella. Lisäksi lisäisin Työ- ja elinkeinotoimistoissa elinkeinoja tukevaa kouluttautumista (2 -> 5 vuotta työmarkkinatuella korkeakoulussa) sekä työpsykologien saatavuutta te-toimistoissa. Lisäksi ottaisin käyttöön Ruotsin mallin mukaisen yhteiskunnallisen työ ab:n, joka tarjoaa vajaatyökykyisille keikkatöitä sekä lisäisin vuorotteluvapaan mahdollisuuksia sekä nostaisin erityisesti vaikeista mielenterveysongelmista kärsivien palveluja ja kuntoutuksia, jotta tästä potentiaalisesta joukosta saataisiin lisää työvoimaa Suomelle.

Eli ylipäätään parempaa palvelua, koulutukseen kannustavaa työ- ja elinkeinotoimistoa sekä pidetään huolta työttömien terveydestä, niin silloin on mahdollisuutta työllistyä. Pelkkä kuponkien käyttö keppinä sitä ei tee, vaan se voi sysätä hankkimaan rahaa rikollisin keinoin kuten myymälävarkauksin. Eikä työllisyyttä lisää myös sekään, jos työtön sysätään taantuvalle alueelle autottomana.

Eli otetaan ensin käyttöön ne SDP:n pehmeät keinot, joita voidaan myöhemmin tehostaa Kokoomuksen kovemmilla keinoilla, kuten toimeentulotuessa olevalla asumiskulujen omavastuulla jne.

 

[bonekuukkeli]

Siis eikös asumisen sijaan kannattaisi kiinnittää huomiota silloin työvoimatoimistojen tehokkuuteen ja palvelutarjontaan? Entä jos on pitkäaikaistyötön, mutta on ikää jo sen verran paljon (58v) ja on toimintarajoitteita kehossaan (nivelrikkoa, fibromyalgiaa, masennusta) ja omaa alimittaisen ja vanhentuneen koulutuksen (merkantti)? Olisi julmaa pakottaa tällainen työtön muuttamaan nukkavierulle paikkakunnalle, eli soluasuntoon Kemijärvelle Helsingin sykkeestä.

Ei pitkäaikaistyöttömyys ole työttömän yksin vika, vaan myös työmarkkinoiden korkeat vaatimukset niin osaamisessa, cv:ssä kuin työkyvyssä voivat johtaa siihen, että jo kuluneella keholla toimiva iäkkäämpi työtön jää työmarkkinoiden jalkoihin. Eihän yksilöllisesti vaihteleva biologinen kuluminen voi olla työttömän syy, vaikka se vaikuttaa olennaisesti työmarkkinamahdollisuuksiin.

Eli pidän kyllä itse kiinni perustuslakimme 9 § kiinni, jonka mukaan jokainen Suomen kansalainen saa valita vapaasti oman asuinpaikkansa.

Eli otetaan käyttöön SDP:n perusturvamalli, jossa passiivisuudesta sanktioidaan varsin nykytyylisesti ja aktiivisuudesta palkitaan korotetulla tuella. Lisäksi lisäisin Työ- ja elinkeinotoimistoissa elinkeinoja tukevaa kouluttautumista (2 -> 5 vuotta työmarkkinatuella korkeakoulussa) sekä työpsykologien saatavuutta te-toimistoissa. Lisäksi ottaisin käyttöön Ruotsin mallin mukaisen yhteiskunnallisen työ ab:n, joka tarjoaa vajaatyökykyisille keikkatöitä sekä lisäisin vuorotteluvapaan mahdollisuuksia sekä nostaisin erityisesti vaikeista mielenterveysongelmista kärsivien palveluja ja kuntoutuksia, jotta tästä potentiaalisesta joukosta saataisiin lisää työvoimaa Suomelle.

Eli ylipäätään parempaa palvelua, koulutukseen kannustavaa työ- ja elinkeinotoimistoa sekä pidetään huolta työttömien terveydestä, niin silloin on mahdollisuutta työllistyä. Pelkkä kuponkien käyttö keppinä sitä ei tee, vaan se voi sysätä hankkimaan rahaa rikollisin keinoin kuten myymälävarkauksin. Eikä työllisyyttä lisää myös sekään, jos työtön sysätään taantuvalle alueelle autottomana.

Eli otetaan ensin käyttöön ne SDP:n pehmeät keinot, joita voidaan myöhemmin tehostaa Kokoomuksen kovemmilla keinoilla, kuten toimeentulotuessa olevalla asumiskulujen omavastuulla jne.

Enkös jo sanonut, että hyvällä perustelulla asumispaikkaan ei tulisikaan puuttua? Ja että linjan koventamiset koskisivat niitä, jotka selvästi vain hyväksykäyttävät järjestelmää? Kaikki psykologit jne. kuulostaa sanoina hienolta, mutta jos vastaanotin ei ole päällä, niin kaikki se panostus (lue: raha) menee harakoille. Uuden koulutuksen hankkiminen on sen verran helppoa, että aika harva tässä maassa pitkään on työttömänä, jos halua muutokseen vain piisaa. Tämän maan työttömien tukeminen on mennyt jo valmiiksi älyttömyyksiin, joten missä niiden pehmeiden keinojen raja menee? Paljonko työssäkäyvien selkärangasta pitää mielestäsi vielä riistää lisää? Todellisuudessa kun sitä taikaseinää ei ole.

Oikeasti työllistymisongelmia nimenomaan on todennäköisesti iäkkäämmällä väestöllä, joilla työkyvyn kanssa selkeitä aitoja ongelmia. Eli kysyntää ei välttämättä markkinoilla ole. Lorvikatarri ja pitkään jatkunut tekemättömyydestä johtuva mukavuusalueen ulkopuolelle menemiseen liittyvä ongelma taas ei ole oikea työkykyyn liittyvä ylitsepääsemätön haaste. Ja näitä on nuorillakin aikuisilla todella paljon. Syrjäytyminen on omiaan aiheuttamaan myös mielenterveysongelmia. Jos apu ei kelpaa, ei aktivoidu jne. niin silloin yhteiskunnan tulisi osoittaa paikka, missä kustannukset minimoidaan (kunnes intoa alkaa taas piisata).

Eli minun kommenttini koskevat tähän tiettyyn marginaaliin, joka ei pitkään aikaan (2v+) tartu oikein mihinkään ja alkavat selkeästi mennä lokeroon, jotka ovat työttömyydestä tehneet itselleen elämäntavan. Laajemmassa mittakaavassa näiltä säästyneillä rahoilla voitaisiin niille muille tarjota parempia mahdollisuuksia työllistymiseen. Eli tuetaan niitä, joilla on vielä toivoa. Voihan he vielä asua pääkaupunkiseudullakin yhteisasuntoloissa muiden kaltaisensa, opiskelijoiden yms. kanssa. Ei kaikilla tarvitse olla mahdollisuutta yksiöön maan kalleimmalla alueella.

 

[Trespasser]

Enkös jo sanonut, että hyvällä perustelulla asumispaikkaan ei tulisikaan puuttua? Ja että linjan koventamiset koskisivat niitä, jotka selvästi vain hyväksykäyttävät järjestelmää?

Monella se asuinpaikka ja oma tahto on varmasti suurimpia esteitä työllistymiselle, mutta se, miten määritellään "selvä hyväksikäyttö" menee aika vaikeaksi etenkin lain kannalta.

Noin yleisesti työttömien "pakkosiirto" paremman työllisyyden alueelle taitais vaatia perustuslakiin muutoksia, koska sen mukaan jokaisella on oikeus valita asuinpaikkansa sekä samalla jokaisella on oikeus sosiaaliturvaan. Käytännössä siis mihinkään yhteisasuntoloihin ei ihmisiä voida pakottaa, vaikka se miten tuntuis omasta mielestä "reilulta" ratkaisulta. Samaten perustuslain vaatimus yhdenvertaisesta kohtelusta vaikeuttaa sitä "selvän hyväksikäytön" määrittelyä, jos se etuuksilla eläminen ei mene petoksen puolelle.

Ennemmin jonkun porkkanan avulla lähtisin kannustamaan sitä alueen vaihtoa, koska siihen sentään on lailliset edellytykset. Onhan tällasesta porkkanasta jo tavallaan ensimmäinen esimerkki tulossa alueellisen opintolainahyvityksen kokeilun muodossa. Eli "lähde Itä- tai Pohjois-Suomeen opiskelemaan, saa 8800 € lainoja anteeksi verovapaasti ja ajallaan suoritetun tutkinnon hyvityksen kanssa yhteensä jopa 15 000 €". Noin yleisesti muuttokustannukset työtön taitaa tiettyyn rajaan asti saadakin sossusta, mutta se nyt ei yksistään monia kannusta riittävästi.

Paljonkohan noita ns. elämäntapatyöttömiä mahtaa edes olla?

Pitkäaikaistyöttömien määrä on laskenut yli 100 000 työttömästä (v. 2021) 86 100 työttömään (v. 2022). Noita yli 2 vuotta olleita oli reilu 50 000 ja niiden määrä on aavistuksen nousussa. Terveydentilan osalta tietoa on vaikeampi saada, mutta varmaan ihan kohtalainen siivu on todellisuudessa työkyvyttömiä. Kelan arvion mukaan vuosittain maksimi sairauspäivärahapäivät tulee täyteen 25 000 ihmisellä, joista n. 5000 palautuu työttömiksi hylätyn eläkehakemuksen jälkeen, eli kahden vuoden jaksolla helposti 10 000 ihmistä kokonaisuudesta on todellisuudessa sairaita. Näistä monet vuorottelevat siis sairauspäiväraha 1 vuosi, työkkärin massit 1 vuosi, saikkua vuosi jne. Ikäihmiset poislukienkin jäljelle jää vielä aika monta pitkäaikaistyötöntä joilla syy työttömyyteen on joku muu.

Lorvikatarri ja pitkään jatkunut tekemättömyydestä johtuva mukavuusalueen ulkopuolelle menemiseen liittyvä ongelma taas ei ole oikea työkykyyn liittyvä ylitsepääsemätön haaste. Ja näitä on nuorillakin aikuisilla todella paljon. Syrjäytyminen on omiaan aiheuttamaan myös mielenterveysongelmia. Jos apu ei kelpaa, ei aktivoidu jne. niin silloin yhteiskunnan tulisi osoittaa paikka, missä kustannukset minimoidaan (kunnes intoa alkaa taas piisata).

Aavistuksen OT: Tuntuu, että tällasilla näennäisesti terveillä, työkkärikursseilla vuodesta toiseen pakon edessä roikkuvilla ihmisillä vois olla jotain diagnosoimattomia mielenterveysongelmia, jolloin se psykologin arvio vois olla ihanpaikallaan. Tai esim. adhd tai autismin kirjon häiriö. Yllättävän monella "lusmulla" tällasia piirteitä löytyy, eivätkä tajua sitä välttämättä itsekään. Monilla esiintymistapoina on just joustamattomuus ja muutosvastaisuus (haluttomuus vaihtaa aluetta/ympäristöä), sopeutumattomuus kouluihin, tietty auktoriteettivastaisuus ja vaatimusten välttely (pda/eda) ja mitä näitä nyt on. Ite olen tekemisissä jonkun verran nuorten aikuisten / vanhempien ihmisten kanssa, jotka tähän ryhmään kuuluu, ja yllättävän monta yli nelikymppistäkin on löytänyt apua työllistymiseen vasta diagnoosin kautta. Jotkut saa samalla myös selityksen siihen omaan "elämäntapalusmuiluun".

Aikuisten osalta monet eivät osaa edes hakea oikeanlaista apua omatoimisesti, vaan vasta kun ne sivutuotteena mahdollisesti ilmenevät mielenterveysongelmat iskee päälle. Tosin, adhd+asd -ihmiset kattaa parhaimmillaankin vaan yhteensä 7-8% väestöstä, mutta tulee siitäkin jo aika monta ihmistä jos sama suhde pätee pitkäaikaistyöttömiin (voi olla jopa korostuneempi osuus). Harmillisesti julkisella puolella terveydenhuollon resurssit ei tunnu riittävän näihin diagnooseihin edes nyt, vaan ajat venyy helposti vuosissa mitattaviin.

Tämä siis huomiona, koska itselle on jotenkin vaikea ymmärtää, että mitenkään merkittävä osa työttömistä, ilman mitään mielenterveyden häiriöitä, haluais aidosti elää sosiaaliturvan varassa (pl. rikolliset yms). Pienet tukisummat, joku sossutäti kyttää tiliotteita ja jo yks kielteinen tukipäätös tai selvityspyyntö vaikeuttais elämää kohtuuttomasti. Ainakin itseä rasittais moinen. Mut meitä on moneen junaan.

 

[bonekuukkeli]

Monella se asuinpaikka ja oma tahto on varmasti suurimpia esteitä työllistymiselle, mutta se, miten määritellään "selvä hyväksikäyttö" menee aika vaikeaksi etenkin lain kannalta.

Noin yleisesti työttömien "pakkosiirto" paremman työllisyyden alueelle taitais vaatia perustuslakiin muutoksia, koska sen mukaan jokaisella on oikeus valita asuinpaikkansa sekä samalla jokaisella on oikeus sosiaaliturvaan. Käytännössä siis mihinkään yhteisasuntoloihin ei ihmisiä voida pakottaa, vaikka se miten tuntuis omasta mielestä "reilulta" ratkaisulta. Samaten perustuslain vaatimus yhdenvertaisesta kohtelusta vaikeuttaa sitä "selvän hyväksikäytön" määrittelyä, jos se etuuksilla eläminen ei mene petoksen puolelle.
...
Tämä siis huomiona, koska itselle on jotenkin vaikea ymmärtää, että mitenkään merkittävä osa työttömistä, ilman mitään mielenterveyden häiriöitä, haluais aidosti elää sosiaaliturvan varassa (pl. rikolliset yms). Pienet tukisummat, joku sossutäti kyttää tiliotteita ja jo yks kielteinen tukipäätös tai selvityspyyntö vaikeuttais elämää kohtuuttomasti. Ainakin itseä rasittais moinen. Mut meitä on moneen junaan.

Eihän se ole "pakkosiirtoa", jos maksetaan vain kohtalainen summa rahaa siihen asumiseen ja samalla kaavalla ympäri maata. Jos sillä ei itse löydä asuntoa, niin ainoa vaihtoehto on muuttaa halvemmalle alueelle tai asuntoloihin jne. halvemman ratkaisun äärelle. Vapauttaen samalla asuntonsa niille, joille sillä sijainnilla on oikeasti merkitystä. Voidaan siis puhua ennemminkin olosuhteiden pakosta ja muutos tekisi monille hyvää, kun joutuisivat puntaroimaan tulevaa paikkaansa. Menisivät ehkä jopa töiden perään jonnekin, mikä aiemmin oli "liian kaukana"? Jälleen siis vahvat perusteet huomioiden ja koskien vain sitä pienempää siivua. Mutta tämä olisi myös hyvä jokaisen tiedostaa, ettei voi loputtomiin jatkaa sitä työttömyyttäkään ja asustella kalliilla asuinalueella.

Tässä ketjussa olen itse tainnut jo aiemmin sanoa, että minun silmissä omaehtoinen pitkäaikaistyöttömyys on eräänlainen mielenterveysongelma. Ongelma on se, että nämä ihmiset eivät ole valmiita ottamaan sitä apua vastaan, koska kaikki muutos rikkoo sitä ympärille rakennettua kuplaa ja turvallisuudentunnetta. Työllisyyspalveluiden ohella tulisi siis tarjota myös tukea elämänhallinnan ja mielenterveyden suhteen. Ja näissä tapauksissa jos apua ei ota vastaan, ei tartu työmahdollisuuksiin jne. niin voi luokitella jo pitkälti järjestelmän hyväksikäyttäjien lokeroon. Puuttuu siis tahtotila muutokseen. Ja jos mistään ei tule sitä ratkaisevaa potkua takapuoleen, niin mikään ei tule muuttumaan tulevinakaan vuosina/vuosikymmeninä.

Minun kommentit saattaa kuulostaa melko rajuilta, mutta aiemmin mielenterveyskuntoutujien, sekä vastaanottokäyntejä pyöritellessä tuli nähtyä todella monenlaista tallaajaa. Usein taustalla oli lopulta vain kyvyttömyys hallita omaa elämäänsä ja se, että tilanne vain mahdollisti sen oleilun vuodesta toiseen. Samalla näki mielenterveyskuntoutujia, jotka tarttuivat pienelläkin ohjauksella todella rankoista taustoista ponnistaen kauppojen hyllyjä täyttämään ym. kuntoutustoimiin. Ratkaisevana erottavana tekijänä siis lopulta se oma tahtotila pysyä aktiivisena.

Jos meillä olisikin se SDP:n taikaseinä, josta rahaa vuotaa loputtomiin. Silloin kaikille tulisi TE-palveluihin päätyessä muutaman kk jälkeen oma psykologi ja muut tukitoimet mukaan kuvioihin estämään syrjäytymistä ja tukemaan uuden alkuun. Mutta se on todella useasti valitettavasti rahan lapioimista kankkulan kaivoon ja mitään tukea ei voi oikein pakottaakaan henkilölle, joka ei omia ongelmiaan tunnista. Rahan puuttuessa on siis priorisoitava resursseja, tai tyytyä siihen miten tällä hetkellä toimitaan. Minä en nykyistä järjestelmää erityisen hyvänä pidä.

 

[Trespasser]

Eihän se ole "pakkosiirtoa", jos maksetaan vain kohtalainen summa rahaa siihen asumiseen ja samalla kaavalla ympäri maata. Jos sillä ei itse löydä asuntoa, niin ainoa vaihtoehto on muuttaa halvemmalle alueelle tai asuntoloihin jne. halvemman ratkaisun äärelle. Vapauttaen samalla asuntonsa niille, joille sillä sijainnilla on oikeasti merkitystä. Voidaan siis puhua ennemminkin olosuhteiden pakosta ja muutos tekisi monille hyvää, kun joutuisivat puntaroimaan tulevaa paikkaansa. Menisivät ehkä jopa töiden perään jonnekin, mikä aiemmin oli "liian kaukana"? Jälleen siis vahvat perusteet huomioiden ja koskien vain sitä pienempää siivua. Mutta tämä olisi myös hyvä jokaisen tiedostaa, ettei voi loputtomiin jatkaa sitä työttömyyttäkään ja asustella kalliilla asuinalueella.

No joo, jos tasaisesti koko maassa lasketaan tukia, niin saattaishan se olla tiettyyn rajaan asti mahdollista, ei vaan välttämättä sinne "asuntolaan muutto" -tasolle. Vaikutukset ei vaan välttämättä ole sitä mitä toivot. Sinällään myös oma keskustelunsa on asumistukien vaikutus asumiskustannuksiin yleisellä tasolla. Tosiasia on silti, että asuinpaikkansa (tuen kannalta kunnan) saa valita, ja käytännössä perustuslain perusteella ihmiselle täytyy järjestää riittävä tuki, jotta ko. kunnassa pystyy asumaan. Nykyisin tää ratkaistaan tukialueilla, joissa tuen määrä on suhteessa alueen hintatasoon. Lisäksi, jälleen perustuslakia tavaten, asumiseen vaikuttaminen negatiivisesti jopa tilapäiseen asunnottomuuteen mahdollisesti johtavalla tavalla olis ongelmallista, koska "Julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä.". Käytännössä siis "joutuisivat puntaroimaan tulevaa paikkaansa" ei tule tapahtumaan ihan ongelmitta, ellei perustuslakia muuteta.

Kaupunkien sisällä en ymmärrä itsekään, että miksi pitäis kallista kämppää maksaa, eikä sitä kyllä maksetakaan, vaan yleisessä asumistuessa on tätä varten ne ylärajat alueittain. Yksin asuvien tukea saavien keskimääräiset asumismenot vuonna 2021 oli n. 540 € ja keskimääräinen asumistuki 324 €, eli ei nyt mitenkään kovin kalliilla alueilla asuta. Pääkaupunkiseudun kahdella tukialueella maksetaan n. 20 % suurempaa asumistukea kuin seuraavalla alueella (yhteensä viidestä alueesta). Kelakin ohjaa jo nyt ihmisiä muuttamaan halvempaan asuntoon jos yleisesti kohtuullisena pidetyt asumismenot ylittyy tukea hakevalla. Aikaa annetaan 3 kuukautta hakeutua halvempaan paikkaan, ja ton 3kk aikana todelliset asumiskulut korvataan toimeentulotuessa. Tämä on ihan kohtuullista ja tavallaan samaa kuin itse ehdotat, mutta paljon lievempänä, eli ei mennä ääripäähän sinne asuntoloiden tasolle. Työttömät muodostaa muuten vaan reilun kolmanneksen asumistuen saajista, jos jotain suhteellisuutta tähän haetaan: Työssäkäyvät 64k, työttömät 136k, 391k tuensaajia yhteensä.

Minun kommentit saattaa kuulostaa melko rajuilta, mutta aiemmin mielenterveyskuntoutujien, sekä vastaanottokäyntejä pyöritellessä tuli nähtyä todella monenlaista tallaajaa. Usein taustalla oli lopulta vain kyvyttömyys hallita omaa elämäänsä ja se, että tilanne vain mahdollisti sen oleilun vuodesta toiseen. Samalla näki mielenterveyskuntoutujia, jotka tarttuivat pienelläkin ohjauksella todella rankoista taustoista ponnistaen kauppojen hyllyjä täyttämään ym. kuntoutustoimiin. Ratkaisevana erottavana tekijänä siis lopulta se oma tahtotila pysyä aktiivisena.

Kommentit ei kuulosta rajuilta, vaan lähinnä toimimattomilta pitkällä aikavälillä ja mahdollisesti rikollisuutta lisääviltä. Tän perusteella vaikuttaa, että sulla on omien kokemustesi pohjalta kohtuullinen vahvistusharha jota yleistät koskemaan koko (pitkäaikais)työttömien massaa, ja sen pohjalta ehdotat ratkaisuja. Jos oikeasti olet mielenterveyskuntoutujien kanssa ollut tekemisissä enemmänkin, niin varmasti ymmärrät myös sen, että asuminen "riittävän mukavasti" on aika olennainen osa mielenterveyden ylläpitoa ja niitä voimavaroja pysyä aktiivisena, ettei joudu alkujaankaan sinne mielenterveyspotilaiden joukkoon. Lisäksi tällasessa pakkomuuttoon ajavassa ratkaisussa unohtuu sosiaalinen aspekti ihan täysin (tukiverkot, perhe yms), joilla on myös merkittävä vaikutus mielenterveyteen. Kustannusten perusteella ihmisten ajaminen johonkin satunnaisiin solukämppiin/muihin rotanloukkuihin tai parakkeihin olis aika lyhytnäköistä ja haitallista toimintaa. Tätä on muuten suomessa kokeiltukin 60-luvulla, ei ihan toiminut.

Toki sanot, että tää koskisi vaan niitä "lusmuja" pitkäaikaistyöttömiä, mutta tässä sun mallissa ei mitenkään pystytä erottamaan niitä, jotka ovat tahtomattaan pitkäaikaistyöttömiä ja niitä, jotka sitä ovat sitä omasta halustaan. En ole mitenkään eri mieltä siitä, etteikö niitä lusmuja pitäisi saada jotenkin karsittua tai etteikö valtion rahankäyttöä pitäis saada kohtuullisemmaksi, mutta oikeasti oikeudenmukaisia ja toimivia keinoja on aika vaikea löytää, joissa ei tule sijaiskärsijöitä tai pitkän aikavälin haittavaikutuksia. Jos keskitytään kokonaisuuteen eikä pieneen vähemmistöön (eli ne lusmut), niin tukiloukkujen purkamisen jatkaminen, pienyrittäjyyden helpottaminen tukien kanssa, opiskelumahdollisuuksien edistäminen ja vastaavat keinot vaikuttaa paljon paremmilta ratkaisuilta kuin kepillä mätkiminen. Pelkästään jo yleisen paperienpyörittelyn vähentäminen ja se, että joku satunnainen selvityspyyntö ei katkaise tukia madaltaisi monen kynnystä hyväksyä pätkätöitä / alkaa pienyrittäjäksi. Lusmuja ja tukien väärinkäyttäjiä taas ei saada koskaan kitkettyä kokonaan pois. Itse en usko, että ehdottamasi asunnolla kiristäminen johtaisi mihinkään kokonaisuuden kannalta positiiviseen saati merkittävään työttömyyden laskuun. Asumistukimenojen kannalta sillä taas ei olis kovin suurta vaikutusta muutenkaan.

 

[Timo 2]

Eli pidän kyllä itse kiinni perustuslakimme 9 § kiinni, jonka mukaan jokainen Suomen kansalainen saa valita vapaasti oman asuinpaikkansa

Kyllä, mutta missään ei tietääkseni pakoteta valtiota maksamaan sitä. Muutenhan voisin sanoa että valtion pitää maksaa mulle hotellihuone helsingin keskustasta.

 

[No Future]

Minkä takia nää jutut aina menee kiistelyyn siitä pitääkö valtion kustantaa asuminen Hotelli Presidentissä vai jossain närpiöläisessä minkkitarhassa?

Itse pitkään muuttotappioalueella asuneena ja siellä syrjäytymisvaarassa olevien kanssa töitä tehneenä, niin kyllä se suurin este jostain Kainuusta tai Lieksasta pk-seudulle töihin tulemiseen on rahanpuute. Se ei paljon lohduta että asumiseen ja jopa muuttamiseenkin voi saada tukia, kun sitä 2000-3000 euroa ei todellakaan ole että ylipäätään voisi päästä kiinni yksityiseen vuokra-asuntoon. Kaupungin kämppiä ei saa, ja muidenkin yleishyödyllisten tahojen asuntojen saaminen on kuukausia kestävää lottoamista.

 

[bonekuukkeli]

No joo, jos tasaisesti koko maassa lasketaan tukia, niin saattaishan se olla tiettyyn rajaan asti mahdollista, ei vaan välttämättä sinne "asuntolaan muutto" -tasolle. Vaikutukset ei vaan välttämättä ole sitä mitä toivot. Sinällään myös oma keskustelunsa on asumistukien vaikutus asumiskustannuksiin yleisellä tasolla. Tosiasia on silti, että asuinpaikkansa (tuen kannalta kunnan) saa valita, ja käytännössä perustuslain perusteella ihmiselle täytyy järjestää riittävä tuki, jotta ko. kunnassa pystyy asumaan. Nykyisin tää ratkaistaan tukialueilla, joissa tuen määrä on suhteessa alueen hintatasoon. Lisäksi, jälleen perustuslakia tavaten, asumiseen vaikuttaminen negatiivisesti jopa tilapäiseen asunnottomuuteen mahdollisesti johtavalla tavalla olis ongelmallista, koska "Julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä.". Käytännössä siis "joutuisivat puntaroimaan tulevaa paikkaansa" ei tule tapahtumaan ihan ongelmitta, ellei perustuslakia muuteta.

Kaupunkien sisällä en ymmärrä itsekään, että miksi pitäis kallista kämppää maksaa, eikä sitä kyllä maksetakaan, vaan yleisessä asumistuessa on tätä varten ne ylärajat alueittain. Yksin asuvien tukea saavien keskimääräiset asumismenot vuonna 2021 oli n. 540 € ja keskimääräinen asumistuki 324 €, eli ei nyt mitenkään kovin kalliilla alueilla asuta. Pääkaupunkiseudun kahdella tukialueella maksetaan n. 20 % suurempaa asumistukea kuin seuraavalla alueella (yhteensä viidestä alueesta). Kelakin ohjaa jo nyt ihmisiä muuttamaan halvempaan asuntoon jos yleisesti kohtuullisena pidetyt asumismenot ylittyy tukea hakevalla. Aikaa annetaan 3 kuukautta hakeutua halvempaan paikkaan, ja ton 3kk aikana todelliset asumiskulut korvataan toimeentulotuessa. Tämä on ihan kohtuullista ja tavallaan samaa kuin itse ehdotat, mutta paljon lievempänä, eli ei mennä ääripäähän sinne asuntoloiden tasolle. Työttömät muodostaa muuten vaan reilun kolmanneksen asumistuen saajista, jos jotain suhteellisuutta tähän haetaan: Työssäkäyvät 64k, työttömät 136k, 391k tuensaajia yhteensä.


Kommentit ei kuulosta rajuilta, vaan lähinnä toimimattomilta pitkällä aikavälillä ja mahdollisesti rikollisuutta lisääviltä. Tän perusteella vaikuttaa, että sulla on omien kokemustesi pohjalta kohtuullinen vahvistusharha jota yleistät koskemaan koko (pitkäaikais)työttömien massaa, ja sen pohjalta ehdotat ratkaisuja. Jos oikeasti olet mielenterveyskuntoutujien kanssa ollut tekemisissä enemmänkin, niin varmasti ymmärrät myös sen, että asuminen "riittävän mukavasti" on aika olennainen osa mielenterveyden ylläpitoa ja niitä voimavaroja pysyä aktiivisena, ettei joudu alkujaankaan sinne mielenterveyspotilaiden joukkoon. Lisäksi tällasessa pakkomuuttoon ajavassa ratkaisussa unohtuu sosiaalinen aspekti ihan täysin (tukiverkot, perhe yms), joilla on myös merkittävä vaikutus mielenterveyteen. Kustannusten perusteella ihmisten ajaminen johonkin satunnaisiin solukämppiin/muihin rotanloukkuihin tai parakkeihin olis aika lyhytnäköistä ja haitallista toimintaa. Tätä on muuten suomessa kokeiltukin 60-luvulla, ei ihan toiminut.

Toki sanot, että tää koskisi vaan niitä "lusmuja" pitkäaikaistyöttömiä, mutta tässä sun mallissa ei mitenkään pystytä erottamaan niitä, jotka ovat tahtomattaan pitkäaikaistyöttömiä ja niitä, jotka sitä ovat sitä omasta halustaan. En ole mitenkään eri mieltä siitä, etteikö niitä lusmuja pitäisi saada jotenkin karsittua tai etteikö valtion rahankäyttöä pitäis saada kohtuullisemmaksi, mutta oikeasti oikeudenmukaisia ja toimivia keinoja on aika vaikea löytää, joissa ei tule sijaiskärsijöitä tai pitkän aikavälin haittavaikutuksia. Jos keskitytään kokonaisuuteen eikä pieneen vähemmistöön (eli ne lusmut), niin tukiloukkujen purkamisen jatkaminen, pienyrittäjyyden helpottaminen tukien kanssa, opiskelumahdollisuuksien edistäminen ja vastaavat keinot vaikuttaa paljon paremmilta ratkaisuilta kuin kepillä mätkiminen. Pelkästään jo yleisen paperienpyörittelyn vähentäminen ja se, että joku satunnainen selvityspyyntö ei katkaise tukia madaltaisi monen kynnystä hyväksyä pätkätöitä / alkaa pienyrittäjäksi. Lusmuja ja tukien väärinkäyttäjiä taas ei saada koskaan kitkettyä kokonaan pois. Itse en usko, että ehdottamasi asunnolla kiristäminen johtaisi mihinkään kokonaisuuden kannalta positiiviseen saati merkittävään työttömyyden laskuun. Asumistukimenojen kannalta sillä taas ei olis kovin suurta vaikutusta muutenkaan.

Erotteluun ei luulisi olevan mahdotonta rakentaa pykäliä, jossa sekä halu työllistyä/kouluttautua, sekä elåmänhallinta/mielenterveys puntaroidaan. Jos ei apua ota vastaan, eikä osoita aktiivisuutta, niin miksi yhteiskunnan pitäisi henkilöön minimiä enempää panostaa? Asuntola ja ruokakupongit käteen (kärjistetysti).

Ei siinä mitään erikoista ja hävettävää olisi, asuuhan moni opiskelijakin/nuorempi sillä tavalla. Ja omaiset ei myöskään tuolloin sen kauempana asu. Vaihtoehtona on toki myös töiden perässä muuttaa hieman kauemmas, jos se on oikeasti tilanteessa ongelma tai osoittaa halua muutokseen lähtemällä opiskelemaan. On aloja, joissa sekä opiskelun, että työn voi hoitaa täysin etänä asumispaikasta riippumatta. Napanuorassa roikkuminen ei mielestäni kuitenkaan voi olla syy vuosikymmenen työttömyyteen, eli jossain vaiheessa "tarttis tehrä jotain".

Mielenterveyskuntoutujien kanssa olen myös huomannut sen, että millainen etu siitä on kun ihmiset tungetaan asumaan saman katon alle / lähelle toisiaan. Heistä on tukea ja tsemppiä toisilleen, eikä väki jää yksin omiin luukkuihinsa syrjäytymään. Ehkä voitaisiin alkaa puhua ns. työllitymiskuntoutuksesta.

Nämä siis enempikin sellaisena keskustelua herättävänä ajatusleikkinä. Jotain olisi tehtävä ja paapomisen tie on aikalailla nähty, kun taikaseinääkään ei ole. Johdonmukainen malli olisi hyvä löytyä.

 

[No Future]

Se että ”ihmiset tungetaan asumaan saman katon alle” ei auta tai kuntouta ketään. Erilaisia tuetun asumisen paikkoja pitäisi olla enemmän, mutta ne taas maksavat helkkaristi verrattuna lähiöiden neukkukuutioihin.

 

[Tott]

Näin sen itse ajattelin. Muutenhan on vaan rahansiirtoa taskusta toiseen, ja sitä verottamista missä ei näissä tapauksessa ole näinä päivinä järkeä. Toinen puoli tosiaan sitten että Kelan akkoja voisi jäädä työttömäksi

Ja jos työmarkkinatuella plus toimeentulotuella oleva kuuluu kirkkoon niin ensin kirkollisvero peritään työmarkkinatuesta ja sitten annetaan takaisin toimeentulotukena.

Tohon artikkeliin tulikin jatkoa. Paras kohta ehkä: "Sosiaalisessa mediassa Kokkonen on lisäksi kertonut, että rakennekynnet eivät olleet kalliit ja niiden huolto maksaa Kokkosen mukaan 40 euroa. Kokkonen sanoo, että on hänen oma valintansa, että hän haluaa käyttää niihin säännöllisesti rahaa."

Siis huolto maksaa 40 euroa? Kerran vai? Vai kerran kuukaudessa? Ilmeisesti 40€/kk, koska mainitsee käyttävänsä säännöllisesti rahaa niihin. Ja sitten toi, että oma valinta, mihin säännöllisesti haluaa rahaa käyttää. Tässä kohtaa mennään taas pieleen, kun ei pitäisi olla. Eli samaan aikaan hän itkee, kuinka ruoka on kallistunut ja sitten käyttää rakennekynsiin rahaa, joka täysin toissijaista. Ei veronmaksajien kuulu kynsiä maksaa ja toisaalta, ei hänen ainakaan sopisi valittaa, jos kerran raha siihenkin riittää. Voisi myös pohtia vaikka Maslowin tarvehierarkian kannalta asiaa... ohhoijaa. Ei olisi itsellä pokkaa valittaa kyllä kynsien kanssa rahattomuutta.

Itse katson että rakennekynnet menevät toimeentulotuessa kohtaan "virkistys- ja harrastusmenot". Sinänsä ok käyttää rahaa niihin. Turha vaan valittaa ettei ole sitten rahaa käydä kavereiden kanssa missään jne jos on päättänyt budjetoida tuon osuuden toiseen virkistävään menoon. Tiedä sitten paljonko virkistys- ja harrastusmenot laskennallisesti ovat toimeentulotuen perusosasta.

 

[SMustikka]

Ja jos työmarkkinatuella plus toimeentulotuella oleva kuuluu kirkkoon niin ensin kirkollisvero peritään työmarkkinatuesta ja sitten annetaan takaisin toimeentulotukena.


Itse katson että rakennekynnet menevät toimeentulotuessa kohtaan "virkistys- ja harrastusmenot". Sinänsä ok käyttää rahaa niihin. Turha vaan valittaa ettei ole sitten rahaa käydä kavereiden kanssa missään jne jos on päättänyt budjetoida tuon osuuden toiseen virkistävään menoon. Tiedä sitten paljonko virkistys- ja harrastusmenot laskennallisesti ovat toimeentulotuen perusosasta.

Perusosa sisältää laskennallisia menoja seuraavassa suhteessa:
• ravintomenot 49 %
• vaate- ja jalkinemenot 9 %
• informaatiomenot (puhelin, internet, lehdet) 20 %
• vähäiset terveydenhuoltomenot 3 %
• muut menot 19 %

Esimerkki perusosan määrästä 2023:
Yksinasuva lapseton 555,11€/kk, eli 18,50€/pv
Yhteistaloudessa asuva, yli 18-vuotias 471,84€/kk eli 15,73€/pv

Lähde: kela toimeentulotuki

 

[Tott]

Eli reilu satanen "muihin menoihin" kuussa mihin rakennekynnetkin kuuluvat. Pitäisi tuossa olla vielä ainakin yhteen ravintolakäyntiinkin varaa per kuu hyvinkin mutta hänellä taisi olla niitä osamaksuja joten ehkä ne vievät loput. Henkilö siis vaikuttaa käyttävän rahansa mieluummin kännykän osamaksuun ja rakennekynsiin kuin ystävien tapaamiseen kodin ulkopuolella ja siinä ei ole mitään väärää. Valituksena aihe onkin sitten turha tai hän ei vaan jotenkin ymmärrä mihin rahansa hupenevat.

 

[Tech_ananas]

Ja ylipäätään etkai vain vastusta työttömän rahallisten perustukien lisäksi harkinnanvaraisia lisätukia, kuten rahallista tukea vaatteisiin (vain 150e/vuodessa täällä Helsingissä), rahallista tukea tuetun loman omavastuuosuuteen ja junalippuihin, pölynimuri/televisionhankintaan olevaa tukea tai työttömän lapsille maksettavaa keilaustukea (meillä kaksi veljestäni sai keilaustukea 300e per lapsi/vuodessa)?

Eli saako normaalien (ilmeisesti toimeentulotuki?) tukien päälle esimerkiksi vaaterahaa 150e/vuosi tai harrastusrahaa 300e/vuosi per lapsi? Nämä on monesti sellaisia tukimuotoja että ihmiset ei tiedä niitä tai jos tietää niin saattaa olla harkinnanvaraisia eli ei kuulukaan kaikille vaan jos satut tuesta tietämään ja virkalija sen hyväksyy niin saat sen. Ei siis missään nimessä tasapuolinen tai selkeä juttu -> ei kovin hyvä tukimuoto mielestäni. Helpommin niin että suoraviivaisemmin kaikille samat tuet.

 

[Lager7]

Eli saako normaalien (ilmeisesti toimeentulotuki?) tukien päälle esimerkiksi vaaterahaa 150e/vuosi tai harrastusrahaa 300e/vuosi per lapsi?

Vaatemenot katetaan tuolla perustoimeentulotuen perusosalla että ei saa mitään vaate exrtaa.. lasten harrastusjutuista en osaa sanoa

 

[akiparviainen]

Eli saako normaalien (ilmeisesti toimeentulotuki?) tukien päälle esimerkiksi vaaterahaa 150e/vuosi tai harrastusrahaa 300e/vuosi per lapsi? Nämä on monesti sellaisia tukimuotoja että ihmiset ei tiedä niitä tai jos tietää niin saattaa olla harkinnanvaraisia eli ei kuulukaan kaikille vaan jos satut tuesta tietämään ja virkalija sen hyväksyy niin saat sen. Ei siis missään nimessä tasapuolinen tai selkeä juttu -> ei kovin hyvä tukimuoto mielestäni. Helpommin niin että suoraviivaisemmin kaikille samat tuet.

Käsittääkseni muuten vaatteisiin ei saa tukea paitsi romanihameeseen riippuen kunnasta n. 2/3 vuoden välein n. 350-450e esim. Oulun tiedot vm. '21 s.15 kohta 5.6 (edit. 5.13 kohdan mukaan pitkäaikainen asiakkuus ja erityistarpeet huomioiden mm. vammaisuus, sairaus tms ja asiantuntijalausunnot mukaan niin voi saada vaatteisiin/jalkineisiin tukea) ja lasten harrastusmenot riippuvat sitten hitusen enemmän kunnasta, Oulussa näköjään kohdan 5.10 mukaan max 500e/lapsi/v sis. kulkeminen. Muistaakseni monessa muussa kunnassa on n. 300e raja. Mutta joo, tämmöiset joita pitää ihmisten erikseen hakea sisältää omat pienet ongelmansa, kun eivät esim. kaikki tt-tuella olevat vanhemmat tiedä tästä tuesta lasten harrastuksiin.

 

[Jeesbox]

Ongelma on tosiaan se, et joku voi olla vastentahtoisesti työtön ja kärsiä siitä, jos tukia lasketaan lusmuilijoiden takia. Jotain tarttis keksiä, tai sit vaan hyväksyä, et yhteiskunnassa on porsaanreikä.

 

[vienna]

Kyllä, mutta missään ei tietääkseni pakoteta valtiota maksamaan sitä. Muutenhan voisin sanoa että valtion pitää maksaa mulle hotellihuone helsingin keskustasta.

Eihän Kela tai sosiaalitoimi maksa hotellihuoneita kenellekään, vaan asumispaikan valinnanvapaudella tarkoitetaan sitä, että saat asuinpaikaksi valitsemalta kunnallta käyttöösi joko kunnan asunnon tai niiden puuttuessa sosiaalitoimi hyväksyy korkeamman vuokran yksityisiltä vuokramarkkinoilta. Tällöin Kela vaatii, että olet jatkuvasti kunnan asuntojonossa, ja siten jonotat edullisempaa asuntoa.

Eli älä huoli, kyllä Kelassa pidetään huolta kuluista ja ohjataan tuenhakijaa tehokkaasti edullisempaan asumiseen (mikäli ei hae halvempaa asuntoa, loppuu Kelalta koko vuokran hyväksyminen asumismenoksi, sillä asumismenoksi luetaan vain Kelan taulukon maksimi kyseiselle kunnalle ja loput otat ruokarahastasi).

Eli saako normaalien (ilmeisesti toimeentulotuki?) tukien päälle esimerkiksi vaaterahaa 150e/vuosi tai harrastusrahaa 300e/vuosi per lapsi? Nämä on monesti sellaisia tukimuotoja että ihmiset ei tiedä niitä tai jos tietää niin saattaa olla harkinnanvaraisia eli ei kuulukaan kaikille vaan jos satut tuesta tietämään ja virkalija sen hyväksyy niin saat sen. Ei siis missään nimessä tasapuolinen tai selkeä juttu -> ei kovin hyvä tukimuoto mielestäni. Helpommin niin että suoraviivaisemmin kaikille samat tuet.

Helsingin kaupungilla oli tosiaan linjaus, että jokaista alaikäistä kohden vuoden sallittu maksimi on 300 euroa vuosi (meillä käytettiin rahaa keilaamiseen eli keilaustukea). Vaatetuki on myös harkinnanvarainen, eli kerran vuodessa voidaan myöntää harkinnalla 150 euroa vaatteiden hankintaan, vaikka vaatteille on tosiaan perusosassa laskettu tietty osuus.

Toivottavasti nämä tärkeät lisätuet säilyvät myös Helsingin sote-alueella, sillä käsitykseni mukaan harkinnanvarainen toimeentulotuki siirtyi nyt kunnilta hyvinvointialueille, joka tosin ei muuttane Helsingissä juuri mitään, koska Helsinki on ihan oma sote-alueensa.

Mielestäni nämä lisätuet ovat asiallisia ja varsin niukkoja suuruudeltaan, sillä jo yksittäinen talvitakki voi maksaa 100 euroa sekä mietippä lätkäharrastuksen tai jalkapallon vuosihintaa? 300 euron harrastustuella ei siis pitkälle pötkitä, mutta keilaamiseen kyseinen tuki sopii hyvin. Eli ei nämä tuet todellakaan ole ylisuuria!

Nämä harkinnanvaraiset tuet tosiaan vaativat tietoisuutta tuista ja mielellään myös hyviä sanaseppoilun taitoja, että osaa vakuuttaa virkailijan tuen vahvasta tarpeesta. Eli harkinnanvaraisissa tuissa hakijan kirjalliset taidot sekä koulutus voivat vaikuttaa siihen, osaako hakea näitä lisätukia, kuten kesälomatukea tuetun loman omavastuuosuuden maksamiseen.

Tämän maan työttömien tukeminen on mennyt jo valmiiksi älyttömyyksiin, joten missä niiden pehmeiden keinojen raja menee? Paljonko työssäkäyvien selkärangasta pitää mielestäsi vielä riistää lisää? Todellisuudessa kun sitä taikaseinää ei ole.

Siis jos työtön ei saa työttömän terveystarkastusta terveyskeskuksesta, niin en todellakaan sanoisi, että työttömiä tuetaan älyttömästi? Entäpä Suomen TE-keskukset? Meillä on huomattavasti vähemmän henkilökuntaa kuin Ruotsissa ja Tanskassa, jossa on todella panostettu työttömien palveluihin ja työnhaun tukemiseen.

Se työttömän 560 euroa nettona työmarkkinatukea ei ole todellakaan älytöntä tukemista, vaan jopa liian niukkaa tukemista.

Eli minun kommenttini koskevat tähän tiettyyn marginaaliin, joka ei pitkään aikaan (2v+) tartu oikein mihinkään ja alkavat selkeästi mennä lokeroon, jotka ovat työttömyydestä tehneet itselleen elämäntavan. Laajemmassa mittakaavassa näiltä säästyneillä rahoilla voitaisiin niille muille tarjota parempia mahdollisuuksia työllistymiseen. Eli tuetaan niitä, joilla on vielä toivoa. Voihan he vielä asua pääkaupunkiseudullakin yhteisasuntoloissa muiden kaltaisensa, opiskelijoiden yms. kanssa. Ei kaikilla tarvitse olla mahdollisuutta yksiöön maan kalleimmalla alueella.

Siis uskotko tosiaan, että työttömyyteen ja ns. tuille pesiytyneitä työttömiä olisi marginaalissakaan merkittäviä määriä? Ymmärrätkö, että tästä marginaalista ei ole mahdollista niistää rahaa, vaan kulut saattaisivat jopa nousta, jos työtön siirtyisi työttömyydestä vankeuteen (vankeus 200e päivä, eli 6000e kuukaudessa). Vankeus voi maksaa siis 6-kertaa enemmän kuin työttömyys (vrt. Kohutun sossu-tatun 1100e/kk).

Et voi olla noin julma, että veisit tukea pois ns. toivottomilta tapauksilta, kuten äidiltäni, jonka työttömyys on alkanut vuonna 2005 (ennen sitä vuorotteluvapaalla 2004-2005). Pitkäaikaistyöttömyys yhdistettynä nivelrikkoon, fibromyalgiaan eli kipuherkkyyteen ja vahvaan masennukseen johtaa siihen, että ei olisi reilua sakottaa häntä siitä, ettei hän ole enää tosiasiassa työmarkkinoilla mukana ja hänellä ei ole aitoa mahdollisuutta päästä takaisin.

Eli keskitytään kepin sijasta pehmeisiin keinoihin, joihin kuuluu työpsykologit te-keskuksessa, hyvä pääsy terveyskeskukseen ja työkyvynarviointiin, Kelan kuntoutusmahdollisuudet (esim. Siuntiossa oli kuntoutuksessa, jossa käytiin lintutornissa ja jousiammuntaa) ja ennen kaikkea siihen, että TE-toimiston luennolla ei hoeta paradigman mukaisesti pelkästään siitä, kuinka vain ja ainoastaan on tärkeää hakea avoimille työmarkkinoille, vaan pidetään mielessä palkkatukityö, yhteiskunnallisen yrityksen työt sekä koulutus (mainostetaan aikuislukion sivutoimisuutta sekä mahdollisuutta opiskella 2 vuotta korkeakoulussa työmarkkinatuen varassa).

On tärkeää antaa nuorille työmahdollisuuksia, ja työhyvinvointia parantaisi parempi vuorotteluvapaan säännöstö, joka mahdollistaisi sen käytön aikaisempaa suuremmalla otteella, jolloin nuoret pääsisivät sijaistamaan vuorotteluvapaalla olevaa ja saisivat työkokemusta ja potkua uraansa.

Eli uskon itse työhyvinvoinnin että osaamisen parantamisen tuomiin etuihin työllisyydessä, en jo itsekin puhumasi marginaalin kepittämiseen.

 

[chrisekh]

Kaveri kun yritti seurakunnalta kerjata rahaa joulun alla niin erehtyi sanomaan etta lapsille taytyisi saada vaatteita niin eiko jo samana iltana pastorin vaimo paukahda pakettiautolla pihaan auto taynna kierratys vaatteita. No saivatpahan niita vaatteita vaikkei niista nyt varmaan ensimmaisena pulaa ollut.

 

[bonekuukkeli]

Eihän Kela tai sosiaalitoimi maksa hotellihuoneita kenellekään, vaan asumispaikan valinnanvapaudella tarkoitetaan sitä, että saat asuinpaikaksi valitsemalta kunnallta käyttöösi joko kunnan asunnon tai niiden puuttuessa sosiaalitoimi hyväksyy korkeamman vuokran yksityisiltä vuokramarkkinoilta. Tällöin Kela vaatii, että olet jatkuvasti kunnan asuntojonossa, ja siten jonotat edullisempaa asuntoa.

Eli älä huoli, kyllä Kelassa pidetään huolta kuluista ja ohjataan tuenhakijaa tehokkaasti edullisempaan asumiseen (mikäli ei hae halvempaa asuntoa, loppuu Kelalta koko vuokran hyväksyminen asumismenoksi, sillä asumismenoksi luetaan vain Kelan taulukon maksimi kyseiselle kunnalle ja loput otat ruokarahastasi).



Helsingin kaupungilla oli tosiaan linjaus, että jokaista alaikäistä kohden vuoden sallittu maksimi on 300 euroa vuosi (meillä käytettiin rahaa keilaamiseen eli keilaustukea). Vaatetuki on myös harkinnanvarainen, eli kerran vuodessa voidaan myöntää harkinnalla 150 euroa vaatteiden hankintaan, vaikka vaatteille on tosiaan perusosassa laskettu tietty osuus.

Toivottavasti nämä tärkeät lisätuet säilyvät myös Helsingin sote-alueella, sillä käsitykseni mukaan harkinnanvarainen toimeentulotuki siirtyi nyt kunnilta hyvinvointialueille, joka tosin ei muuttane Helsingissä juuri mitään, koska Helsinki on ihan oma sote-alueensa.

Mielestäni nämä lisätuet ovat asiallisia ja varsin niukkoja suuruudeltaan, sillä jo yksittäinen talvitakki voi maksaa 100 euroa sekä mietippä lätkäharrastuksen tai jalkapallon vuosihintaa? 300 euron harrastustuella ei siis pitkälle pötkitä, mutta keilaamiseen kyseinen tuki sopii hyvin. Eli ei nämä tuet todellakaan ole ylisuuria!

Nämä harkinnanvaraiset tuet tosiaan vaativat tietoisuutta tuista ja mielellään myös hyviä sanaseppoilun taitoja, että osaa vakuuttaa virkailijan tuen vahvasta tarpeesta. Eli harkinnanvaraisissa tuissa hakijan kirjalliset taidot sekä koulutus voivat vaikuttaa siihen, osaako hakea näitä lisätukia, kuten kesälomatukea tuetun loman omavastuuosuuden maksamiseen.



Siis jos työtön ei saa työttömän terveystarkastusta terveyskeskuksesta, niin en todellakaan sanoisi, että työttömiä tuetaan älyttömästi? Entäpä Suomen TE-keskukset? Meillä on huomattavasti vähemmän henkilökuntaa kuin Ruotsissa ja Tanskassa, jossa on todella panostettu työttömien palveluihin ja työnhaun tukemiseen.

Se työttömän 560 euroa nettona työmarkkinatukea ei ole todellakaan älytöntä tukemista, vaan jopa liian niukkaa tukemista.



Siis uskotko tosiaan, että työttömyyteen ja ns. tuille pesiytyneitä työttömiä olisi marginaalissakaan merkittäviä määriä? Ymmärrätkö, että tästä marginaalista ei ole mahdollista niistää rahaa, vaan kulut saattaisivat jopa nousta, jos työtön siirtyisi työttömyydestä vankeuteen (vankeus 200e päivä, eli 6000e kuukaudessa). Vankeus voi maksaa siis 6-kertaa enemmän kuin työttömyys (vrt. Kohutun sossu-tatun 1100e/kk).

Et voi olla noin julma, että veisit tukea pois ns. toivottomilta tapauksilta, kuten äidiltäni, jonka työttömyys on alkanut vuonna 2005 (ennen sitä vuorotteluvapaalla 2004-2005). Pitkäaikaistyöttömyys yhdistettynä nivelrikkoon, fibromyalgiaan eli kipuherkkyyteen ja vahvaan masennukseen johtaa siihen, että ei olisi reilua sakottaa häntä siitä, ettei hän ole enää tosiasiassa työmarkkinoilla mukana ja hänellä ei ole aitoa mahdollisuutta päästä takaisin.

Eli keskitytään kepin sijasta pehmeisiin keinoihin, joihin kuuluu työpsykologit te-keskuksessa, hyvä pääsy terveyskeskukseen ja työkyvynarviointiin, Kelan kuntoutusmahdollisuudet (esim. Siuntiossa oli kuntoutuksessa, jossa käytiin lintutornissa ja jousiammuntaa) ja ennen kaikkea siihen, että TE-toimiston luennolla ei hoeta paradigman mukaisesti pelkästään siitä, kuinka vain ja ainoastaan on tärkeää hakea avoimille työmarkkinoille, vaan pidetään mielessä palkkatukityö, yhteiskunnallisen yrityksen työt sekä koulutus (mainostetaan aikuislukion sivutoimisuutta sekä mahdollisuutta opiskella 2 vuotta korkeakoulussa työmarkkinatuen varassa).

On tärkeää antaa nuorille työmahdollisuuksia, ja työhyvinvointia parantaisi parempi vuorotteluvapaan säännöstö, joka mahdollistaisi sen käytön aikaisempaa suuremmalla otteella, jolloin nuoret pääsisivät sijaistamaan vuorotteluvapaalla olevaa ja saisivat työkokemusta ja potkua uraansa.

Eli uskon itse työhyvinvoinnin että osaamisen parantamisen tuomiin etuihin työllisyydessä, en jo itsekin puhumasi marginaalin kepittämiseen.

Miten nuo mainitsemasi pehmeät keinot auttaa sinun äitiäsi työllistymään? Ja kuten sanoin, tiukentamistoimet voitaisiin välttää vahvoilla perusteilla. Toisaalta sinunkin äitisi voisi ihan hyvin asua jossain soluasunnoissa tms. muiden ihmisten äärellä. Julmuutta olisi jättää asunnotta ja ilman tukea. Tiedä vaikka vanhempana ihmisenä saisi tukea ympärillä olevista kanssa-asujista, eikä eristäytyisi ja dementoituisi yksin asuntoonsa?

Eli mistä kumpuaa tarve tukea yhteiskunnan varoilla jokaiselle yksittäiselle ihmiselle oma asunto? Onko nuorten ja opiskelijoiden asumismuodot julmuutta? Ihan näin ajatustasolla tökin muurahaispesää, että mistä tämmöinen oletus on ihmisille muodostunut?

Nuorten tukemisesta olen samaa mieltä. Tässä maassa on aivan liian helppoa tipahtaa pois yhteiskunnan kärryiltä. Minullakin on lähipiirissä pari henkilöä, jotka eivät ole oikeastaan työtä tehneet koskaan. Ja mitään varsinaista ongelmaa ei toimintakyvyssä ole. Se on vain yhteiskunnan toimesta mahdollistettu, ettei tarvitse tehdä mitään. Minun silmissä fiksuja ja välkkyjä tyyppejä (koodaus onnistuu yms.), mutta lahjat valuneet hukkaan vuosikymmenien ajan.

 

[Trespasser]

Erotteluun ei luulisi olevan mahdotonta rakentaa pykäliä, jossa sekä halu työllistyä/kouluttautua, sekä elåmänhallinta/mielenterveys puntaroidaan. Jos ei apua ota vastaan, eikä osoita aktiivisuutta, niin miksi yhteiskunnan pitäisi henkilöön minimiä enempää panostaa? Asuntola ja ruokakupongit käteen (kärjistetysti).

Niin, tällaisten pykälien rakentaminen vaatii aika herkästi perustuslain muutoksen. Jo edellisen aktiivimallin todettiin olleen jossain määrin ongelmallinen perustuslain suhteen kun sen lakkauttamisesta säädettiin. Ongelma on osaltaan se, että ketään ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan mm. vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Siinähän sitten lähdet seulomaan ihmisiä perusteilla, jotka eivät osu näihin määritelmiin. Ja ne muut perustuslain kohdat, kuten velvoite edistää jokaisen oikeutta asuntoon, taattava toimeentulo jne. Sellasta se vähän on, kun eletään yhteiskunnassa jossa laki on tehty sen pohjalta, että ihmiset ei omasta yrityksestään huolimatta pääsis syrjäytymään ihan täysin.

Ei siinä mitään erikoista ja hävettävää olisi, asuuhan moni opiskelijakin/nuorempi sillä tavalla. Ja omaiset ei myöskään tuolloin sen kauempana asu. Vaihtoehtona on toki myös töiden perässä muuttaa hieman kauemmas, jos se on oikeasti tilanteessa ongelma tai osoittaa halua muutokseen lähtemällä opiskelemaan. On aloja, joissa sekä opiskelun, että työn voi hoitaa täysin etänä asumispaikasta riippumatta. Napanuorassa roikkuminen ei mielestäni kuitenkaan voi olla syy vuosikymmenen työttömyyteen, eli jossain vaiheessa "tarttis tehrä jotain".

Mielenterveyskuntoutujien kanssa olen myös huomannut sen, että millainen etu siitä on kun ihmiset tungetaan asumaan saman katon alle / lähelle toisiaan. Heistä on tukea ja tsemppiä toisilleen, eikä väki jää yksin omiin luukkuihinsa syrjäytymään. Ehkä voitaisiin alkaa puhua ns. työllitymiskuntoutuksesta.

Paljonko luulet, että näitä vuosikymmenen työttömänä olevia on?

Olet ollut ilmeisesti paljonkin mielenterveyskuntoutujien kanssa tekemisissä, ja silti olet ihan pihalla siitä mikä yhteys ihmisen perustarpeilla kuten kodilla ja yksityisyydellä on mielenterveyteen. Häpeämisen kanssa sillä ei ole juuri mitään tekemistä. Se saman katon alle tunkeminen ei todellakaan ole suurimmalle osalle positiivinen asia. Tältä pohjalta on vähän omituista myös, että hoet miten taikaseinästä ei tule rahaa, mutta ehdotat ratkaisuja, jotka todennäköisesti aiheuttavat pitkällä aikavälillä enemmän kuluja yhteiskunnalle lieveilmiöiden muodossa.

Mitäpä luulet että tapahtuu, kun epätoivoiset ihmiset ajetaan käytännön pakon sanelemana sinne samaan kolhoosiin? Meinaatko, että homma sujuu ihan mutkattomasti ilman merkittäviä lieveilmiöitä? Lisäksi, ne asuntolat pitää jostain tullakin markkinoille, tällä hetkellä tuskin yksikään rakennuttaja / kunta panostaa tällaiseen rakentamiseen, eikä niitä synny ihan ilmaiseksi. Tosiasiassa kaupunkien asunnot on jo nyt niitä halvimpia, ja niissä useimmat työttömät jo lukujen perusteella asuu (masketut keskimääräiset asumistuet).

Ajatusleikit on ihan kivoja, mutta jos niiden pohjalla on lukujen sijaan vääristynyt käsitys yhteiskunnan ja työttömien rakenteesta, niin aika metsään niiden kanssa menee. Pitkäaikaistyöttömät kattaa vähän reilun kolmanneksen koko työttömien massasta, ja tässäkin määrässä henkilöt vaihtuu koska seurantajaksot ovat 1-2 vuotta. OECD:n mukaan yksi merkittävimpiä syitä pitkäaikaistyöttömyyteen suomessa on just heikko terveydentila ja psyykkiset syyt, sen jälkeen merkittävimpiä syitä oli matala koulutustaso / vanhentunut työkokemus terveillä työkykyisillä ihmisillä ja 10% on mm. merkittävän hoitovastuun kantavia naisia. Kaikkiin näihin ratkaisu löytyy niistä pehmeistä keinoista. Mutta jos haluaa keskittyä siihen lusmujen marginaaliryhmään oikeiden ratkaisujen sijaan, niin eihän siinä mitään. Vähän omituista takertua "kalliilla alueella asumiseen", kun se ei ole mitenkään merkittävä ongelma.

 

[GuntherPrien]

Niin, tällaisten pykälien rakentaminen vaatii aika herkästi perustuslain muutoksen. Jo edellisen aktiivimallin todettiin olleen jossain määrin ongelmallinen perustuslain suhteen kun sen lakkauttamisesta säädettiin. Ongelma on osaltaan se, että ketään ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan mm. vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Siinähän sitten lähdet seulomaan ihmisiä perusteilla, jotka eivät osu näihin määritelmiin. Ja ne muut perustuslain kohdat, kuten velvoite edistää jokaisen oikeutta asuntoon, taattava toimeentulo jne. Sellasta se vähän on, kun eletään yhteiskunnassa jossa laki on tehty sen pohjalta, että ihmiset ei omasta yrityksestään huolimatta pääsis syrjäytymään ihan täysin.

Jostakin kumman syystä suomalaisilla on jokin kumma into ja ennen kaikkea tarve saada luotua lisää byrokraattisia ihmehimmeleitä vain siksi, että jokin tietty pieni ihmisryhmä ei saisi "ilmaista rahaa", johon kyseiset henkilöt ovat kuitenkin lakien mukaan oikeutettu. Tulee mieleen sanonta, että suomalainen on valmis maksamaan satasen että naapuri ei saisi viisikymppistä.

Tuollaista hallinnollista himmeliä ei todennäköisesti rahoiteta sillä säästyneellä rahamäärällä, varsinkaan kun tiedetään suomalaisten poliitikkojen loputon halu kuunnella niitä jotka huutavat kovimpaan kokemiaan "vääryyksiä". Jälleen luodaan uutta pykälää, pykälän poikkeusta ja lisäksi vielä edellisen pykälän poikkeuksen poikkeusta. Lopulta ollaan tilanteessa, jossa oikein ketään ei ole oikeutettu turvaan, vaan pitää osata luikerella pykäläviidakossa jotta tukeen olisi oikeutettu. Tämän jälkeen ollaan jälleen alkuperäisessä tilanteessa, kauhistellaan kuinka joku voi saada yhteiskunnan tukea vastikkeetta, varsinkaan kun itse ei ole siihen oikeutettu.

Tosi asia on, että niin kauan kun on mahdollista saada taloudellista tukea olemalla luova faktoissa, löytyy henkilöitä, jotka käyttävät tilannetta hyväkseen. Mutta on sitten täysin eri asia kannattaako määrältään pienen joukon takia muuttaa lakeja, jotta tukia olisi hankalampi saada. Todennäköisestä tavallinen sukankuluttaja kärsisi tilanteessa, mutta näiden porsaanreikien hyväksi käyttäjät löytäisivät uuden tavan jota käyttää hyväkseen.

Valitettava tosiasia on, että työttöminä on paljon sellaisia henkilöitä, joiden oikea tuki ei ole työttömyysturva vaan jokin muu, esim. eläke. Mutta toisaalta eläkkeelle ei syystä tai toisesta pääse, joten työttömyysturva on se "viimeinen oljenkorsi" josta rahaa on saatavilla elämiseen. Itse en näitä henkilöitä syyllistäisi vaan poliitikkoja jotka ovat tilanteen ajansaatossa luoneet kuuntelemalla "huolestuneita kansalaisia".

 

[bonekuukkeli]

Niin, tällaisten pykälien rakentaminen vaatii aika herkästi perustuslain muutoksen. Jo edellisen aktiivimallin todettiin olleen jossain määrin ongelmallinen perustuslain suhteen kun sen lakkauttamisesta säädettiin. Ongelma on osaltaan se, että ketään ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan mm. vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Siinähän sitten lähdet seulomaan ihmisiä perusteilla, jotka eivät osu näihin määritelmiin. Ja ne muut perustuslain kohdat, kuten velvoite edistää jokaisen oikeutta asuntoon, taattava toimeentulo jne. Sellasta se vähän on, kun eletään yhteiskunnassa jossa laki on tehty sen pohjalta, että ihmiset ei omasta yrityksestään huolimatta pääsis syrjäytymään ihan täysin.


Paljonko luulet, että näitä vuosikymmenen työttömänä olevia on?

Olet ollut ilmeisesti paljonkin mielenterveyskuntoutujien kanssa tekemisissä, ja silti olet ihan pihalla siitä mikä yhteys ihmisen perustarpeilla kuten kodilla ja yksityisyydellä on mielenterveyteen. Häpeämisen kanssa sillä ei ole juuri mitään tekemistä. Se saman katon alle tunkeminen ei todellakaan ole suurimmalle osalle positiivinen asia. Tältä pohjalta on vähän omituista myös, että hoet miten taikaseinästä ei tule rahaa, mutta ehdotat ratkaisuja, jotka todennäköisesti aiheuttavat pitkällä aikavälillä enemmän kuluja yhteiskunnalle lieveilmiöiden muodossa.

Mitäpä luulet että tapahtuu, kun epätoivoiset ihmiset ajetaan käytännön pakon sanelemana sinne samaan kolhoosiin? Meinaatko, että homma sujuu ihan mutkattomasti ilman merkittäviä lieveilmiöitä? Lisäksi, ne asuntolat pitää jostain tullakin markkinoille, tällä hetkellä tuskin yksikään rakennuttaja / kunta panostaa tällaiseen rakentamiseen, eikä niitä synny ihan ilmaiseksi. Tosiasiassa kaupunkien asunnot on jo nyt niitä halvimpia, ja niissä useimmat työttömät jo lukujen perusteella asuu (masketut keskimääräiset asumistuet).

Ajatusleikit on ihan kivoja, mutta jos niiden pohjalla on lukujen sijaan vääristynyt käsitys yhteiskunnan ja työttömien rakenteesta, niin aika metsään niiden kanssa menee. Pitkäaikaistyöttömät kattaa vähän reilun kolmanneksen koko työttömien massasta, ja tässäkin määrässä henkilöt vaihtuu koska seurantajaksot ovat 1-2 vuotta. OECD:n mukaan yksi merkittävimpiä syitä pitkäaikaistyöttömyyteen suomessa on just heikko terveydentila ja psyykkiset syyt, sen jälkeen merkittävimpiä syitä oli matala koulutustaso / vanhentunut työkokemus terveillä työkykyisillä ihmisillä ja 10% on mm. merkittävän hoitovastuun kantavia naisia. Kaikkiin näihin ratkaisu löytyy niistä pehmeistä keinoista. Mutta jos haluaa keskittyä siihen lusmujen marginaaliryhmään oikeiden ratkaisujen sijaan, niin eihän siinä mitään. Vähän omituista takertua "kalliilla alueella asumiseen", kun se ei ole mitenkään merkittävä ongelma.

On jotenkin jännä huomata, miten täällä monet ajattelee asuntoloiden tai vastaavien jaettujen yhteisten tilojen olevan automaattisesti huono ratkaisu. Nykyään puhutaan paljon syrjäytymisen ongelmista ja siitä miten vanhukset jäävät koteihinsa yksin. Tiedetään myös. miten ihmiset tukevat ja kannustavat toisiaan. On silti kuitenkin parempi rahoittaa jokaiselle se oma yksiö, missä voi kadota näkyvistä? Mielestäni monet siis voisivat nimenomaan hyötyä siitä, että heitä ohjataan ihmisten seuraan aktivoitumaan. Rakenteita tämmöiselle toiminnalle ei toki laajassa mittakaavassa ole, mutta päätöksistähän se vain on kiinni.

Olen myös monesti sanonut, että niitä todella pitkään työttömänä olleita ei ole mitenkään älyttömästi ja samaa kaavaa ei voi kaikkiin käyttää. Mutta jos esim. ajatellaan joku nuori sälli, joka tipahtaa koulu/työkelkasta pois ja alkaa olemaan jo kolmatta vuotta työttömänä... pitäisikö tehdä jotain, ehkä yhteiskunnan jopa hieman puskea? Mutta sitä ei nykyään tapahdu. Ihminen saa jatkaa koneella näppäilyä rauhassa sinne eläkeikään asti jos näin haluaa ja mikään ei pakota astumaan sen turvallisen kuplan ulkopuolelle. Tästä ihmisestä lopulta tulee se vuosikymmenien rahareikä yhteiskunnalle.

 

[erikoisninja]

On jotenkin jännä huomata, miten täällä monet ajattelee asuntoloiden tai vastaavien jaettujen yhteisten tilojen olevan automaattisesti huono ratkaisu.

Niin, ihme ja kumma.

Rakenteita tämmöiselle toiminnalle ei toki laajassa mittakaavassa ole, mutta päätöksistähän se vain on kiinni.

Joo, työttömyydellä pitää voida tehdä vielä entistä enemmän tiliä, siksihän meillä on rakenteellinen työttömyys. Samalla voidaan hyödyntää jo tarpeettomiksi jääneitä homeisia kellaritiloja. Tarvitsee vain muuttaa vähän lakia, jotta voidaan ajaa työttömät ulos kämpistään ja pakottaa ne kellareihin lusimaan, josta tietysti pitää maksaa kellarin omistavalle taholle mahdollisimman paljon.

Olen myös monesti sanonut, että niitä todella pitkään työttömänä olleita ei ole mitenkään älyttömästi ja samaa kaavaa ei voi kaikkiin käyttää

Silti jotenkin kummasti se lähtökohta näihin teikäläisen jaaritteluhin on yleensä se stereotyyppinen näkemys työttömistä, vieläpä sellaisen ihmisen näkökulmasta joka tekee nyt jo työttömillä tiliä. Pitäisi vain saada vielä vähän lisää. Tämä on se ainoa looginen selitys sille miksi et näe rakenteellisessa työttömyydessä, ja sen uhrien hyväksikäyttämisessä, mitään väärää.

Mutta jos esim. ajatellaan joku nuori sälli, joka tipahtaa koulu/työkelkasta pois ja alkaa olemaan jo kolmatta vuotta työttömänä... pitäisikö tehdä jotain, ehkä yhteiskunnan jopa hieman puskea?

Yhteiskunta puskee nyt jo näitä, nuoria ja täysin terveitä ihmisiä, "kuntouttavaan" lusimaan. Nuorin itse tapaamani oli 21v. Työttömyyttä ei ollut takana heikäläisellä edes vielä paheksumaasi kolmea vuotta. Tämä on näet yksi niistä tavoista joilla työttömät on kaupallistettu, ja jonka ainoa tarkoitus on työllistää kyseisiä leikkejä vetävät tädit ja sedät, kuten sanottu.

Tästä ihmisestä lopulta tulee se vuosikymmenien rahareikä yhteiskunnalle.

Niin, kun vaihtoehtoisesti voitaisiin tienata työttömillä lisää ja kehittää fasistinen järjestelmä jossa työttömät ajetaan ulos kodeistaan, jotta työttömillä tiliä tekevät saisivat lisää rahaa, oikeuden ja kohtuuden nimissä.

 

[Trespasser]

On jotenkin jännä huomata, miten täällä monet ajattelee asuntoloiden tai vastaavien jaettujen yhteisten tilojen olevan automaattisesti huono ratkaisu. Nykyään puhutaan paljon syrjäytymisen ongelmista ja siitä miten vanhukset jäävät koteihinsa yksin. Tiedetään myös. miten ihmiset tukevat ja kannustavat toisiaan. On silti kuitenkin parempi rahoittaa jokaiselle se oma yksiö, missä voi kadota näkyvistä? Mielestäni monet siis voisivat nimenomaan hyötyä siitä, että heitä ohjataan ihmisten seuraan aktivoitumaan. Rakenteita tämmöiselle toiminnalle ei toki laajassa mittakaavassa ole, mutta päätöksistähän se vain on kiinni.

Ei se nyt sinällään ole oletus, että yleisellä tasolla asuntolat olis huono ratkaisu. Ne toimii jotenkuten sellaisille, joilla on vahva tuetun asumisen tarve. Mutta noin muuten pitäis olla ihan yleisesti tiedossa, että yksityisyys ja oma asunto eli "koti" on ihmisen perustarpeita, ja niillä on merkittävä vaikutus mielenterveyteen sekä jaksamiseen yleisesti. Henkisesti rasittunut ihminen ei pysty kehittymään muutenkaan edes etäisesti parhaalla mahdollisella tavalla, samoin itsekontrolli/itsehillintä laskee jatkuvassa henkisessä rasituksessa, josta päästään esim. matalampaan päihteiden käytön kynnykseen. Osin tästä syystä käytössä on "asunto ensin" lähtökohta monessa asiassa.

Samoin syrjäytyneille vanhuksille (joita ei voi edes etäisesti verrata nuoreen työttömään) ratkaisuksi haetaan usein kylässä käyviä vapaaehtoisia "ulkoiluttajia" yms, eli että se oma koti kuitenkin pysyy turvallisena, yksityisenä paikkana. Samaten työttömille, joilla ongelma on nimenomaan sosiaalisuuden puute, voidaan osoittaa niitä puuhapajoja ja tukiryhmiä jo nyt sekä tarvittaessa sosiaalityöntekijä auttamaan arjen haltuun saannissa. Yhteisasuminen ei toisi mitään lisäetua tässä suhteessa. Vanhainkoditkaan ei mitään hyvinvoinnin mekkoja varsinaisesti ole. Välimuotona toimivasta sosiaalisesta asumisesta on osunut kohdalle lähinnä ns. senioritalot/asuintaloyhteisöt, joissa on isot yhteistilat ja yhteistoimintaa, mutta jokaisella asukkaalla oma 1-3h+k asunto. Tämä taas on aika kaukana markkinatasoa halvemmasta asumisesta (tai työttömien elämästä).

Vaikka jollain ihmeellä tällainen malli tulis käyttöön, en silti usko että kunnat tai edes yksityiset lähtis mitään asuntoloita rakentamaan, tai käytännössä mikään muukaan taho, koska niiden jatkokäyttö olis lähinnä mahdotonta yleisellä tasolla. Tulee pitkällä aikavälillä paljon halvemmaksi rakentaa kerrostalo ja sinne niitä 20 neliön yksiöitä.

Olen myös monesti sanonut, että niitä todella pitkään työttömänä olleita ei ole mitenkään älyttömästi ja samaa kaavaa ei voi kaikkiin käyttää. Mutta jos esim. ajatellaan joku nuori sälli, joka tipahtaa koulu/työkelkasta pois ja alkaa olemaan jo kolmatta vuotta työttömänä... pitäisikö tehdä jotain, ehkä yhteiskunnan jopa hieman puskea? Mutta sitä ei nykyään tapahdu. Ihminen saa jatkaa koneella näppäilyä rauhassa sinne eläkeikään asti jos näin haluaa ja mikään ei pakota astumaan sen turvallisen kuplan ulkopuolelle. Tästä ihmisestä lopulta tulee se vuosikymmenien rahareikä yhteiskunnalle.

Tästä mä olen ihan samaa mieltä, että etenkin nuorten osalta niitä ehdottomasti pitää puskea ja jotain pitäis tehdä.

Kuitenkin, tuossa edellä @GuntherPrien jo vähän avasikin, että oikeasti työhaluttomien vähäisen määrän takia tämän sun asuntohimmelin kustannukset todennäköisesti olis merkittävästi suuremmat kuin sen tuomat säästöt työttömyys- ja asumistuissa. Ei työhaluton mene töihin vaikka sen tunkee mihin, mutta negatiiviset vaikutukset varmasti korostuu. Lisäksi se viimeinen raja sille raipan antamiselle tulee sieltä perustuslaista mikä ei mahdollista "todellista pelotetta", joten jäljelle jää ne pehmeät keinot.

En yleensä avaa yksittäistapauksia, mutta itse olen seurannut yhden nuoren elämää 15v -> 24v. Tämä ihminen menee juuri muottiin "en edes halua tehdä, vaan pelaan kotona". Nuori on jälkihuollossa, joten tukitoimia löytyy kyllä juuri niin paljon kuin haluaa, asuntoon ja toimeentuloonkin on subjektiivinen oikeus eli teknisesti saa perseillä aika reilulla kädellä eikä ole pelkoa asunnottomuudesta. Harkinnanvaraista tukea löytyis joka lähtöön harrastuksista sosiaalisen elämän ylläpitoon, ja koulunkäyntiin sais myös tukea. Arkeenkin saa apua jos pyytää. Luottotiedot meni 2 vuotta sitten, toisen asteen koulu jäi kesken koska ei huvittanut, ja nyt kun jälkihuolto loppuu tämän vuoden aikana, niin tulee aika kylmä herätys arkeen (itsenäistymisvarat aika vähissä). Tilastollisesti tämän tapauksen merkitys on tosin mitätön (vaikka toki seuraa useiden muiden samassa tilanteessa olevien elämän kulkua). Jos tämä ihminen tungetaan johonkin "sosiaaliseen ympäristöön" ja asuntolaan, niin alle vuodessa olis pahoissa ongelmissa. Teknisesti sosiaalitoimen velvollisuus olis huolehtia, että tätäkin nuorta potkitaan oikeaan suuntaan eli pois syrjäytymiseen johtavalta tieltä, mutta käytännön tasolla tämä ei ihan toteudu (koko jälkihuoltosysteemi on viallinen). Tosin, koskee vaan marginaalisen pientä joukkoa työttömiä.

On aika vaikea keksiä keinoja "pakottaa" ihmisiä kuntoutumaan, jotka ei jollain tavalla riko perustuslakia ja ihmisen perusoikeuksia. Tämä lienee suurimpia syitä sille, miksi ratkaisuja haetaan pehmeistä keinoista ja kannustimista eikä raipasta. En minäkään siitä erityisemmin pidä, että osa ihmisistä loisii viinaa kiskoen/muuten vaan mitään tekemättä tai yrittämättä. Ymmärrän kuitenkin, että kyseessä on merkityksettömän pieni osuus kokonaisuudesta ja parempia tuloksia saadaan, kun keskitetään resursseja niihin työttömiin joilla on edes pieni motivaatio edistää omaa tilannetta. Väärinkäyttäjiä löytyy aina vaikka järjestelmää muuttais miten.

 

[jkaart]

Ilouutisia! Työttömien kyykytys keskeytetty Pohjois-Karjalassa!
Uutinen ylellä:
"Yksi esimerkki tästä on Pohjois-Karjalan maakunnassa toimiva Siun sote. Sen alueella kuudessa kunnassa ihmisiä on nyt ilman kuntouttavaa työtoimintaa. Pohjois-Karjalassa katkos kestää kaksi kuukautta."
Heikossa asemassa olevia pudotettiin pois työpajoista – hyvinvointialueilla katkaistu lakisääteisiä palveluja työttömiltä

Vähän kyllä särähtää korvaan toi termi kuntoutumien (onkohan oikeasti kukaan kuntouttavassa työtoiminnassa kuntoutunut mitenkään) ja vielä pahempi on toi kuntoutujien työttömäksi jääminen...ei kait tonne kuntouttavaan työtoimintaan muita oteta kuin jo valmiiksi työttömiä?

 

[jkaart]

Parempi olisi vain kotona maata juoda keppanaa?

Kuvittelisin, että kaljaveikoillekin olisi parempiakin loppusijoituspaikkoja, kuin joku kuntouttava työtoiminta, jossa pääsis siitä kaljottelusta eroon.

 

[vienna]

Nauratti tuo "kuntoutuminen työelämään" , noh, omasta kokemuksesta yksikään pajapelleily ja muu pilipalikurssitus ei ole tuonut minkäänlaista toimia kuntoutua takaisin mt-ongelmista työelämään. Herään aikaisemmin mitä vaaditaan noille kursseille ja pajoille, päivärytmini on säännöllinen, harrastan aktiivisesti jne. , mutta en saa oikeita kuntoutuspalveluja, eli esim. terapiaa traumaani ja sos.tilanteiden pelkoihini, jotka ovat suurin este työllistymiselle. Noilla pajoilla askarrellaan, tehdään käsitöitä, hihitellään kahvihuoneessa, järjestellään tavaroita, hyllytetään ja kaikki ilmaiseksi. En unohda yhteisiä luentoja, joissa ohjaaja kertoo kuinka tärkeää on syödä hyvin ja nukkua riittävästi. Ja yhteispajoja, joissa laitetaan cv kuntoon . PS saat sä 9 euroa!

Jep, eipä noihin terveys- ja kuntoutuspalveluihin helpolla pääse. Täällä jännitetään, saako työttömämme nyt B-lausunnon, jossa on mukana suositus kuntoutuksesta masennukseen ja ahdistukseen. Kelalle ei kelvannut kesäkuulta oleva B-lausunto TE-toimistolle työkyvystä, koska siinä ei erikseen suositella kuntoutusta. Eli pelkkä keskivaikea masennus ja ahdistus ei diagnoosina riitä, vaan Kela haluaa valmiiksi pureskeltuna sen, että lääkäri lähes määrää kuntoutukseen.

Mielestäni tämänkaltaiset esimerkit osoittaa sen, että kyllä ne heikoimmassa hapessa olevat jää helposti ilman hoitoa. Jos on ahdistusta ja masennusta, niin ei ehkä ole voimaa vaatia omalta terveysasemaltaan uutta aikaa B-lausunnon tekemiselle (aikaa ei helpolla muutoinkaan saa sinne), kun muutoin voimassaoleva, mutta ilman suositusta oleva B-lausunto on arvoton Kelalle.

Jos on aidosti masentunut, niin ei ehkä ole niin skarppi että ymmärtää tällaisia kafkamaisuuksia tai jaksaa vaatia, että niin siinä lausunnossa pitää sitten olla se suositus, pelkkä B-lausunnon diagnoosi sairauksista ei riitä!

Kuntouttava työtoiminta voi aluksi olla varsin hyvä diili, sillä 200 ensimmäiseltä päivältä saa jokaiseen (myös niiltä päivinä kun ei osallistu) työttömyyspäivärahan päivärahaan 5 euron korotuksen, ja sen 9 euroa tehdyistä päivistä kuntouttavassa työtoiminnassa. Lisäksi täällä Helsingissä saa AB-kuukausilipun, eli 70 euron arvoisen edun.

Kuntouttava työtoiminta voi aluksi siis buustata työttömän taloutta (21,5x5e + 8x9e) = 179,5e eli noin 200 eurolla kuussa, jos saa 5 euron korotusosaa ja tekee kahta kuntouttavan päivää viikossa. Tuon edun päälle saa vielä 70 euron arvoisen AB-kuukausikortin.

Mielestäni tuo 250 euroa kuussa etuja on ihan merkittävä ja ok etu siihen nähden, että kuntouttavassa työtoiminnassa voi päästä kohtuu helpolla.

Kuntouttava työtoiminta voi siis buustata työttömän taloutta ja antaa ulkoilun kaltaista virikettä, mutta jos ihan kuntoutusta haetaan niin pyrkisin kyllä Kelan kuntoutuksiin tai psykoterapiaan, jonne on erittäin vaikea päästä.

 

[Jirza]

Parempi olisi vain kotona maata juoda keppanaa?

Tuskinpa nuo kaljaa kittaavat noihin kuntoutttaviiin joutuu. Siellä kun pitäisi olla selvinpäin ja poissaolojakaan ei kovin pitkään katsella. Ainoastaan rehdit ihmiset, joiden ainoa vika on työttömyys ja jotka eivät uskalla sanoa työkkärin joutaviin kuntoutusehdotuksiin ei, joutuvat niihin. Alkoholistit sen sijaan saavat jatkaa rauhassa harrastustaan kotona.

 

[Niamu]

Täystyölisyys on kommunistinen utopia.
Kapitalistinen systeemi pyörii orjatyövoimalla ja muutama rikas omistaa kaiken. Lopuilla ei ole mitään.

Tuntuu että täällä haikaillaan takaisin punaiset vastaan valkoiset muotoon.

Mitä kapitalistista hyötyä joku alkoholisti pystyy tarjoamaan yhteiskunnalle? Jos viimeiset 10v on vain juopotellut.

Itse tiedän monia jotka onnistunut tekemään täyskäännöksen juopoteltuaan reippaasti ylikin tuon 10v ajan ja päässyt ihan kunnollisille tienesteille joten vastaus kysymykseesi on paljonkin.

 

[kuoris]

Tuleva varma vaalivoittaja ja pääministeri Orpo aikoo puolittaa ansiosidonnaisen keston. Mies joka on tehnyt alle vuoden oikeita töitä eikä saanut sielläkään mitään aikaiseksi (paitsi aikuiskoulutuskeskuksen nimikilpailun joka sekin peruuttiin).

Mielestäni tuo tulee näkymään negatiivisesti työurien loppuvaiheessa. Monelle pieni hengähdys vuosikymmenien oravanpyörästä on myös henkisesti vapauttavaa. Työuupumukset, masennukset ja jopa itsemurhat lisääntyvät.

No ehkä me ollaan kaikki kohta onnellisia yrittäjiä…kiitos Kokoomus!

 

[Mr. Pink]

Tuleva varma vaalivoittaja ja pääministeri Orpo aikoo puolittaa ansiosidonnaisen keston. (–––) Monelle pieni hengähdys vuosikymmenien oravanpyörästä on myös henkisesti vapauttavaa. Työuupumukset, masennukset ja jopa itsemurhat lisääntyvät.

Miten ansiosidonnainen tai ylipäänsä työttömänä työnhakijana oleminen liittyy hengähtämiseen oravanpyörästä? Työtön työnhakija hakee työtä. Työelämästä voi toki vapaasti hengähtää, mutta ennen eläköitymistä rahoitus tulee järjestää itse.

 

[vienna]

Miten ansiosidonnainen tai ylipäänsä työttömänä työnhakijana oleminen liittyy hengähtämiseen oravanpyörästä? Työtön työnhakija hakee työtä. Työelämästä voi toki vapaasti hengähtää, mutta ennen eläköitymistä rahoitus tulee järjestää itse.

Ideana tässä saattaa olla se, että pidemmän ansiosidonnaisen avulla on helpompi ilmottautua vapaaehtoiseksi YT-neuvotteluissa irtisanottavaksi, vaikka jos omaan eläkeikään on vain kaksi vuotta aikaa. Niin jos meillä pysyy pidempi ansiosidonnainen voimassa, voi helpommin jättäytyä työttömäksi ja turvata nuorempien työpaikat. Logiikka perustuu siihen, että 63-vuotiasta ei kukaan palkkaa, koska kaikki tietävät hänen jäävän 65-vuotiaana eläkkeelle.

Logiikassa siis nuoremmat saavat pitää työpaikkansa ja tämä 63-vuotias pääsee ansiosidonnaisen kautta eläkkeelle, jolloin eläkekertymä ei ota liiallista hittiä työttömyydestä, koska myös ansiosidonnainen kerryttää eläkettä nykysäännöillä.

Siitä olen samaa mieltä kanssasi, että vuorotteluvapaata pitäisi palauttaa 2000-luvun ehdoille, jolloin se olisi entistä usemmalla käytettävissä. Vuorotteluvapaa mahdollistasi pienen loman oravanpyörästä tai uusien asioiden opiskelua.

 

[kapo]

Tuleva varma vaalivoittaja ja pääministeri Orpo aikoo puolittaa ansiosidonnaisen keston. Mies joka on tehnyt alle vuoden oikeita töitä eikä saanut sielläkään mitään aikaiseksi (paitsi aikuiskoulutuskeskuksen nimikilpailun joka sekin peruuttiin).

Mielestäni tuo tulee näkymään negatiivisesti työurien loppuvaiheessa. Monelle pieni hengähdys vuosikymmenien oravanpyörästä on myös henkisesti vapauttavaa. Työuupumukset, masennukset ja jopa itsemurhat lisääntyvät.

No ehkä me ollaan kaikki kohta onnellisia yrittäjiä…kiitos Kokoomus!

Ansiosidonnainen ei ole mikään loma. Hyvä, että puolittuu. Säästä itse itsellesi rahaa jos haluat lomailla enemmän. Ihmiset pitää saada töihin eikä kotiin pötköttelemään.

 

[kuoris]

Ansiosidonnainen ei ole mikään loma. Hyvä, että puolittuu. Säästä itse itsellesi rahaa jos haluat lomailla enemmän. Ihmiset pitää saada töihin eikä kotiin pötköttelemään.

No meni vähän pointti ohi mutta tykkäsin viestistäsi! Taidat olla Kokoomuksen miehiä? Jos joku tulee ottamaan sinulta palkasta puolet pois oletko iloinen?

 

[vienna]

Ansiosidonnainen ei ole mikään loma. Hyvä, että puolittuu. Säästä itse itsellesi rahaa jos haluat lomailla enemmän. Ihmiset pitää saada töihin eikä kotiin pötköttelemään.

Siis vastustatko myös vuorotteluvapaajärjestelmää? Mielestäni vuorotteluvapaan kaltaiset järjestelmät tuo hyvää vaihtelua töissäkäyvien ja työttömien välillä. Eli tässä mielessä ymmärrän niitä näkökulmia, jotka puoltavat lomailuajatuksia, koska ideaalitilanteessa voitaisiin jokaiselle työssäkäyvälle ja työttömälle järjestää vaihtelua arkeen, jotta osa ei ylikuormittuisi ja osa taas alikuormittuisi.

Eli vuorotteluvapaan kehittäminen sopimisi mielestäni siihen kehitykseen hyvin, kun saadaan tuottavuutta ylöspäin, jolloin tällaisen järjestäminen on entistä helpompaa.

Mitä muuten ajattelet kuusamolaisista työttömistä, jotka tavallaan lomailevat tuellaan siellä erämaassa, eivätkä pyri muuttamaan parempien työmahdollisuuksien äärelle?

 

[kustaa_vaasa]

Ansiosidonnainen ei ole mikään loma. Hyvä, että puolittuu. Säästä itse itsellesi rahaa jos haluat lomailla enemmän. Ihmiset pitää saada töihin eikä kotiin pötköttelemään.

Juuri näin. Jokainen saa lomailla ihan niin paljon kun haluaa, mutta ei muiden veronmaksajien kustannuksella.

 

[erikoisninja]

Juuri näin. Jokainen saa lomailla ihan niin paljon kun haluaa, mutta ei muiden veronmaksajien kustannuksella.

Minä lomailen veronmaksajien kustannuksella. Se on lakisääteinen oikeuteni etkä sinä sitä voi kieltää, vaikka muuta väittäisitkin.

 

[poskiholisti]

Minä lomailen veronmaksajien kustannuksella. Se on lakisääteinen oikeuteni etkä sinä sitä voi kieltää, vaikka muuta väittäisitkin.

Varsin ratkiriemukkaalta vaikuttaa tuo lomailusi

 

[Termos]

Itsekin olen lomaillut vuodesta 2016, tosin vajaa pari vuotta alkupäästä meni omaan piikkiin, kun työnantaja kätteli kultahanskalla 60 k€ erorahan, sen päälle ansiosidonnainen.

16 vuotta tein aika spesiaalia IT-hommaa, siltä saralta ei ole pahemmin hommia löytynyt. Tai löytyy, jos siirtyy 1000 kilometriä etelän suuntaan.
Se taas vaatisi sen, että vaimo jättää hyvän duunin, iäkkään äitinsä huolenpidon ja me molemmat omistusasuntomme.

Oma pelastukseni työkkärin byrokratiaan on se, että tuli aikoinaan opiskeltua + työskenneltyä CNC-koneistajana. Tässä 55 vuoden iässä saa huoletta hakea moisia duuneja, vuokrafirmojen haastatteluissakin on käyty muistaakseni neljässä toimistossa.

Ei niitä konepajoja kiinnosta kääkät, vuokrafirmojen järjestelmiin kirjautuneena työpaikan pakkohaku menee parilla hiiren klikkauksella. Mitään vastauksia niistä ei enää sähköpostiin kilahda.

 

[a-p]

Minä lomailen veronmaksajien kustannuksella. Se on lakisääteinen oikeuteni etkä sinä sitä voi kieltää, vaikka muuta väittäisitkin.

Oletko käynyt veronmaksajien rahoilla nauttimassa kunnolla? Turha sitä on nostaa noita rahoja, jos ei lähde reissaamaan maailmalle.

 

[Rapilysin]

ideaalitilanteessa voitaisiin jokaiselle työssäkäyvälle ja työttömälle järjestää vaihtelua arkeen, jotta osa ei ylikuormittuisi ja osa taas alikuormittuisi.

Mielenkiintoinen näkemys, joka kuulostaa houkuttelevalta. Oikeastaan kaikki voisivat tehdä n. 70-80% työaikaa. Syrjäytyminen minimit ja työssäjaksaminen maximit.

Toki käytännössä todella hankalaa, koska osaamisvaje tulisi tosi äkkiä vastaan. Nykyisellään ei riitä edes 100% työaika joillekin, koska osaavia tekijöitä ei vain ole. Voihan sitä silti unelmoida.

 

[erikoisninja]

Varsin ratkiriemukkaalta vaikuttaa tuo lomailusi

En sentään joudu vielä työssä käymisen lisäksi huoraamaan huomiota Työttömien Elämää käsittelevässä langassa, kuten yllättävän moni teistä yhteiskunnan tukipilareista.

 

[Hooämäl]

En sentään joudu vielä työssä käymisen lisäksi huoraamaan huomiota Työttömien Elämää käsittelevässä langassa, kuten yllättävän moni teistä yhteiskunnan tukipilareista.

Mee säkin välillä töihin tienaamaan elantosi, niin kuin kuuluu.

 

[poskiholisti]

En sentään joudu vielä työssä käymisen lisäksi huoraamaan huomiota Työttömien Elämää käsittelevässä langassa, kuten yllättävän moni teistä yhteiskunnan tukipilareista.

Miten kukin nyt "huoraamisen" ymmärtää, mutta jos viestimääriä katsotaan niin teikäläinen taitaa olla reippaasti edellä

 

[chrisekh]

Mee säkin välillä töihin tienaamaan elantosi, niin kuin kuuluu.

Haa asuu syvällä haja-asutusalueella ja ei voi muuttaa pois vanhempiensa vuoksi niin on pakotettu tälle uralle. Turha siita kateellinen on olla.