Kyllä aktivoijia tarvitaan, esimerkiksi parempi saatavuus työvoimatoimistoissa koulutusneuvontaan että työpsykologeihin, joiden avulla voidaan löytää uusia uria. Ruokakupongit eivät toteuta minimiehtoasi, koska raha on minimialistisempaa kuin maksusitoutumukset, jotka voivat vaatia työvoimaa käsittelyyn tai ongelmatilanteiden ratkaisuihin.
Eli tarvitaan kyllä sellaista aktivointia, joka laajentaa mahdollisuuksien havaitsemista. Tämä on työvoimatoimistoissa hieman vajaata, sillä siellä pitäisi nostaa koulutuksen roolia elinkeinojen mahdollistajana.
Siis pitkäaikaistyöttömän kannattaa asua pk-seudulla, koska pk-seudulla on virikkeitä myös vähällä rahalla (maksuttomat taidenäyttelyt), eniten keikkatöitä ja monipuolista liikuntaa tarjoavat uimahallit ja kunnan kuntosalit. Eli toivon, että loppuu nämä ajatukset siitä, että pitkäaikaistyötön voitaisiin passittaa soluasumiseen Kemijärvelle, vaan lähdetään siitä lähtökohdasta, että aikuisena yksilönä myös työttömällä on oikeus pieneen yksiöönsä. Eli asumista ei pitäisi sekoittaa työmarkkina-asioihin, vaan työttömyyden tukemisessa pitää katsoa työnhakijan työvoimapoliittisia lausuntoja - onko työtön täyttänyt hyvin te-toimistossa asetetut tehtävät ja tavoitteet - jos on,
niin tukien maksu on aivan OK!
Ja ylipäätään etkai vain vastusta työttömän rahallisten perustukien lisäksi harkinnanvaraisia lisätukia, kuten rahallista tukea vaatteisiin (vain 150e/vuodessa täällä Helsingissä), rahallista tukea tuetun loman omavastuuosuuteen ja junalippuihin, pölynimuri/televisionhankintaan olevaa tukea tai työttömän lapsille maksettavaa keilaustukea (meillä kaksi veljestäni sai keilaustukea 300e per lapsi/vuodessa)?
Mielestäni on todella ynseää, että olisitte kahlitsemassa työtöntä maksusitoumusten varaan, ettekä jättäisi työttömälle itselleen päätäntävaltaa siihen, mihin rahat käytetään tai käytetäänkö lainkaan (säästöön). Mielestäni siinä on taannehtumisen riski, kun kaikki holhottaisiin Kelan ja sosiaalitoimen kanssa, ja samalla vähennettäisiin myös yksityisyyttä (olisiko työttömällä esim. Maksusitoumusta seksiliikkeeseen)? Pitäisikö tuonkin asian olla yhteiskunnan luupin alla? Mielestäni raha tuo aikuisten ansaitsemaa yksityisyyttä elämään, enkä ottaisi yksityisyyttä pois työttömältä.
Eli melkoisen vahva mielikuva sinulla on siitä, että ”työtön vain istuu tietokoneella ja nostaa tukia”. Tosiasiassa se ei mene noin, vaan monella työttömällä on paljon muutakin tekemistä ja stressattavaakin kuin mitä tuo mielikuva antaa ymmärtää.
Itseasiassa mielenterveyskuntoutuja voi tulla hyvin nopeasti kalliimpi kuin pitkäaikaistyötön, sillä esimerkiksi vaikeassa masennuksessa olevan työttömän luona käyvä Ambulanssi taisi maksaa yhteiskunnalle reilut 100 euroa kerta (Kelan sairausvakuutus + toimeentulotuki maksoi koko laskun). Jo muutamalla kuukausittaisella romahduksella (ambulanssilla Haartmaniin) kulut nousevat selvästi työttömän kuluja korkeammaksi.
Eli sinullakin vähän turhan vahva mielikuva siitä, että työtön muka vain istuisi tietokoneella ja nostaisi tukia. Näinhän se ei ole, koska työttömän pieni ostovoima ohjaa edulliseen tietokoneella pelailuun mutta loppujen lopuksi varsin monen kohdalla siihen, että elämä voisi olla jotain muutakin kuin vain kotoilua ja kaupassakäyntiä.
Eli voitaisiinko ensin käyttää ne Sdp:n suosimat pehmeät keinot, kuten aidosti parempi tuki työttömälle uudelleenkouluttautumiseen? Eli pidennettäisiin työmarkkinatuella opiskelua 2 vuoden rajasta 5 vuoteen, jolloin työtön voisi päivittää osaamistaan toisella tutkinnolla tai työllistävämmällä tutkinnolla vanhan päälle.
Kävisikö pehmeiksi keinoiksi myös panostukset mielenterveyteen, jotta työttömien joukoissa olevien heikosti työkykyisten määrää saataisiin alennettua?
Sopisiko pehmeäksi keinoksi myös erilaiset buustit työmarkkinatukeen, mikäli osallistuu koulutukseen. Eli maksettaisiin esim 15% buusti niille työttömille, jotka todellakin edesauttavat oman työmarkkina-asemansa parantamisessa?
Juu, monelle nuorelle voi olla hämmästyttävä kokemus vuokratyömarkkinat, joissa töitä on vähemmän kuin tekijöitä. Tai esimerkiksi on sellaista, että työnantaja peruuttaa vuoron ilman korvausta, vaikka työntekijä olisi jo varannut työvuoron itselleen (tämä on itse koettu). Sen sijaan vastaavaa peruutusoikeutta ei ole vuokratyöntekijällä. Eli joustavuus toimii vain yhteen suuntaan, eikä työnantajalla ole mitään velvollisuuksia?
Ällöttävin työmarkkinauutinen kuultiin äskettäin Hesarissa HKL:n yhtiöitetystä Kaupunkiliikenne oy:stä. Siellä oli työntekijältä tehty 6 sentin vähennys palkasta, koska oli leimannut kellokorttinsa 30 sekuntia myöhässä. Tai ratikoiden harjat ovat katkenneita (ei viitsitä uusia halpoja harjoja), eikä ratikoiden ergonomiaan tehdä parannuksia, jotka ovat johtaneet kuljettajien rasitusvammoihin.
Ylipäätänsä työ on liian kellotettua yhtiöitetyssä HKL:ssä, joka on johtanut siihen, että kuljettaja ei voi käydä vessassa 3,5 tunnin ajon aikana tai aikatauluissa on vaikea pysyä perässä. Yhtiöittämisen jälkeen irtisanoutumisien määrä on ollut korkeaa ja tämä näkyy HSL:n arjessa siten, että metro- ja raitioliikenteessä on ollut jatkuvia vajeita, mutta palvelutason vajeet eivät näy hinnoissa vaan päinvastoin HSL on nyt nostanut hintojaan vuoden alussa.
Työnantajat tietävät, että työpaikkoja on vähemmän kuin työvoimaa. Siksi tällaista sikailua tapahtuu niin palkansaajille saatikka työttömiin tai niihin työttömiin, jotka ovat työharjoittelussa.
Hyvä julkisen sektorin työpaikka on pilattu yritysmaailman tulosten taonnalla:
Joukkoliikenteen luotettavuus kärsii poikkeukselliseksi kasvaneesta kuljettajapulasta. Kuljettajat kertovat nyt, millaisia ongelmia työssä on.
www.hs.fi
Tällaisia artikkeleja kun lukee, niin tulee tunne, että ei se työttömyys ehkä pahin kohtalo ainakaan ole. Ainakin tuossa artikkelissa puhuttiin siitä, että helposti käy tuossa yhtiössä niin, että on aina töissä, eikä ole sosiaalista elämää. Niinpä, ylitöitä on, kun työvoima ei halua pysyä kelvottomissa olosuhteissa
Sehä se oliskin, ku joku foorumilla keksis, miten äo 70:llä varustetun pitkäaikaistyöttömän sais oikeasti työllistettyä. Itse näen, et tuolloin työttömyys ei ole oma vika. Tietyllä tapaa Rawlsin oikeudenmukaisuuden verhon takaa "katsottuna" en välttis lähtis liikaa kepittämäänkään, jos työhaluja on.
