Tänään on sovittu paluusta vanhaan työpaikkaan. Oli sielläkin puutteensa mutta tämän sekoilun jälkeen tuntuu hyvältä palata tuttuun hommaan hyvien ihmisten keskelle. Eihän tämä itsestäänselvää ollut ja kävi tuuri mutta varmasti oma historia ja hyvin tehty duuni painoi uusien rekryjen ohitse, paikkaa ei ollut vielä ehditty täyttää.
Niin, onhan se varmasti pieni shokki kun 12min fillaroinni jälkeen meneekin parisatkua työmatkaan ja puoli tuntia enemmän aikaa. Itselleni n.40km ajomatka suuntaansa on vain hyvä hetki rentoutua, toki meille maksetaan toisesta siivusta rahaa tiliin ja toisen saa sitten verotuksessa niin se vähän motivoi.
Eikö tuo vaihtoehto vain lisää tuskaa ja mielipahaa. Itsekin olen tuon aiemmin ehdotetun kannalla, että asuntolainan kilpailutus ja uusi 35 vuoden maksuaika.
Jos olisikin niin hyvä tilanne että ne tulot myös kasvaisi, mutta aikalailla samoissa pysyy. Kuitenkin pitkällä tähtäimellä fiksumpi vaihtoehto kuin että jäisi ansiosidonnaisella loisimaan kotia, jolloin tulot tosiaan tippuisi
Ja edelleen, odotellessa niitä parempia aikoja, jos semmoisia ikinä enää tuleekaan. Tuolla saatu kokemus kyllä olisi hyvä, koska vastaanvanlaisa paikkoja löytyy lähempääkin, mutta näihin yleensä kaivataan sitä kokemusta.
Ja kyseessä on vähän HC levelin paikka, toisin kuin valtaosa muista.
Vaimon siskon mies joskus tarinoi, että hänellä optimipäivänä työmatkla omalla autolla 30min, normipäivänä 45 min ja huonona päivänä 90min suuntaansa PK-seudulla kolmosen ulkopuolelta.
Vähän riippuen työmatkan pituudesta ja muista muuttujista sähköfillari voi olla upea. Ei paljon hiki valu ja pääsee nopeaan varsinkin jos autolla olis juminut ruuhkissa.
Julkisilla jos menee niin varmasti pitenee työmatka-aika, jollei mene jonnekin Helsingin keskustaan.
Aika varmasti pitenee, mutta nyt taisi lähinnä huolettaa matkustamisen kustannukset.
4 tuntia päivässä töihin kulkemiseen? Aika paljon pakollisia puheluita, jos niihin 4 tuntia joka päivä menee. Jos nukkuu 8 tuntia yössä, tuossa jää kokonaiset 4 tuntia vapaa-aikaa
Olisko yhteiskunnan kannalta parempi että tuollaisen duunin ottaa joku joka asuu lähempänä. Toki jos on jostain super-erikoisesta osaamisesta kyse niin tilanne toinen mutta muuten kuulostaa aika erikoiselta.
Tilaa uusi verokortti, johon täytät ennakkoon sen kaavamaisen km-vähennyksen oliko se 22pv * 11kk * 96km ja saat ennakonpidätysprosentin niin alas että bensakustannukset ahdistaa vähän vähemmän.
Tilaa uusi verokortti, johon täytät ennakkoon sen kaavamaisen km-vähennyksen oliko se 22pv * 11kk * 96km ja saat ennakonpidätysprosentin niin alas että bensakustannukset ahdistaa vähän vähemmän.
En itse ostaisi kallista sähköautoa tuon takia vaan jonkun perustekniikaltaan ok käyttöauton jossa hankintahinta ei ole hirveä ja kulutus on maltillinen.
Jokaisen omia päätöksiä, nämä mun vinkit. Onnea uudesta työstä jos päädyt sen ottamaan, hyvä että tänä aikana tarjotaan
Yllättävän paljon itsekin painotan samaa viestiä mitä omat vanhemmat antoi ohjenuoraksi parikymmentä vuotta sitten: työnhaussa oma aktiivisuus herättää erottuvan mielikuvan ja aukot on tärkeä pitää poissa työhistoriasta. Työpaikat on sen verran kilpailtuja että nuo vanhat valtit alkaa taas olla merkittäviä.
Eikö työpaikka maksa kilometrikorvauksia näistä matkoista, luulisin että nämä olisivat työmatkaan rinnasteista liikkumista? Vai onko niin, että vakituinen "työntekopaikka" muuttui tuonne 163 km päähän kodista, jolloin joudut nuo matkat omakustanteisena kulkemaan?
Jos firma ei tosiaan maksa kilsoja niin verottaja kyllä maksaa jos yksikin alla olevista ehdoista täyttää:
Vastaavaa olen tehnyt, koska toimisto. Juna sulkeutuu sinulta pois, koska lähtö kotoa ennen klo 5. Kävelymatka kuulostaa siltä, että varmaan saat ihan kaiken kävelyn laskemalla 3 km täyteen yhteen suuntaan eli bussikin on pois. Varmuuden varalle voit myös todeta, että et ehtisi töihin ekalla bussilla. Näillä spekseillä olet poissulkenut kaikki verottajan vaihtoehdot eli oman auton käyttö ok. Ei ole itseltä ainakaan kyselty perään vaikka vuosikaudet näin olen kirjannut. Olen tosin kirjannut alakanttiin määrät, kun maksimi verovähennys tulee täyteen helposti.
Ja eikös se nyt ole niin, että yksikin noista perusteista riittää. Eli ei tarvi useampaa perustetta selitellä.
CT Lexuksen ylläpito taitaa olla about kallein mistään hybrideistä pl. joku V8.
Kyllä, mutta täytyy noi tapaukset silti käydä läpi kaikki. Esim. julkiset ovat käytettävissä, mutta niitä käyttääkseen täytyy kävellä tai lähteä ennen klo 5 tai ei ehdi ajoissa. Parempi se on itselle ja verottajalle selvittää etukäteen kuin jälkikäteen. Otan vielä samalla kuvankaappaukset reiteistä yms. wordiin, jotta jos verottaja kysyy perusteita, ne on heti antaa. Varmasti hätävarjelun liioittelua, mutta eipähän pääse verottaja yllättämään.
Joo etukäteen tulee käydä läpi, mutta tosiaan yksikin kohta riittää, eli jos vaikka tuo kolme kilometriä kävelyä täyttyy, niin muut kohdat voi unohtaa ja käyttää tuota perusteluna. Jos jostain syystä verottaja perusteluja kysyisi.
Aina oppii uutta, oli itselle ihan uusi termi. Ja näköjään matkakulut saa vähentää verotuksessa ilman ylärajaa?
Siis sehän on tekniikaltaan käytännössä Prius / Auris. Mitä ihmettä horiset? Eihän tuota edullisempaa ylläpitoa enää ole missään. Sekotitko nyt johonkin LS:ään tmv?
Muistelin nähneeni ehkä Moottori-lehden pidempiaikaisessa testissä ton ja kulut oli aika karut vastaaviin hybrideihin verrattuna (en valitettavasti muista enää mistä ne pahimmat menoerät koostuivat). Itsellä oli Prius ja se oli kyllä halpa kampe. Premium-malleissa huollot/korjaukset tuppaa yleensä olemaan aika paljon korkeammat.
Mielenkiintoinen juttu!
Ehkä riittävää empatian tasoa ja luottamusta ei siis vielä oltu rakennettu. Toki taustalla saattoi olla tekijöitä, joihin eivät itsekään voineet vaikuttaa.
Tämä söi omaa motivaatiotani kyllä, ainakin hetkellisesti. Lopulta suhtauduin asiaan kuin korttipelissä jaettuun käteen, jolla pitäisi vain pärjätä mahdollisimman hyvin.
Tosiaan johtamistehtäviin ei ollut varattu täyttä työaikaa, vaan tein omiakin projekteja siinä sivussa, mikä oli toisaalta ihan kivaa vastapainoa.
Itse olen kirjallisuudesta saanut hyviä vinkkejä ja käytäntöjä miten toimia tällaisissa tilanteissa. Mutta se on kyllä totta, että kun itse saa valita oman tiimin, niin tekeminen on yleensä ihan erilaista tai ainakin lähtökohdat onnistumiselle on huomattavasti paremmat.Mielenkiintoinen juttu!
Itselleni tarjottiin jokunen vuosi sitten tiiminvetäjän pestiä. En heti riemusta kiljuen hyväksynyt tarjousta, vaan sanoin, että pitää harkita asiaa, mutta lopulta kuitenkin päädyin pestin ottamaan. Itsellä oli kokemusta projektien vetämisestä ja sivusta seurannut muiden tiiminvetäjien hommaa, mutta varsinainen substanssiosaaminen ihmisten johtamisesta työelämässä oli aika ohutta. Lopulta pääsin parille esihenkilökurssille, mutta sielläkään ei oikein tätä empatiaa ja tunnelähtöisyyttä huomioida tarjoamalla konkreettisia työkaluja. Koin kyllä, että asioiden johtaminen oli minulla aina hallussa.
Työntekijöiden tunne-elämä ja jaksaminen töissä, ja muussakin elämässä, näytti muodostuvan lopulta kaikkein hankalammaksi asiaksi yhteensovittaa käytännön työtehtävien välillä. Käytännössä on hyvin hankala rajatuista mahdollisuuksista aina miettiä jokaisen ”haastavamman” työntekijän kohdalla, että mitähän hän jaksaisi seuraavaksi tehdä, kun edellinen projekti sakkasi ja motivaatio oli hukassa.
Kävin keskusteluita ja aina niiden jälkeen jäi fiilis, että nyt ollaan samalla aaltopituudella, mutta sitten tilanne taas levisi. Hieman jäi fiilis, että aikuiset ihmiset eivät kuitenkaan kyenneet sanoittamaan tai kehdanneet suoraan sanoa asioita.
Lopulta kun firmassa käytiin kokonaisuudessaan läpi työntekijöiden poissaoloja, niin minulle valkeni, että tiimiini oli joko sattumalta tai tarkoituksella valikoitunut se ”hankalin” aines, joka oli oireillut pidempään jo muissa tiimeissä.
En halua kuulostaa julmalta: Hankalalla/haastavalla työntekijällä tarkoitan siis heitä, joita pitää olla jatkuvasti valvomassa, että hoituuhan projektit ajallaan ja että eihän tule poissaoloja liikaa, ja toisaalta eihän työtunteja kerry liikaa, ettei tule burnout. Tähän saattoi liittyä muitakin tekijöitä vapaa-ajalla ja terveydessäkin, että ei voi pistää kaikkea henkilökohtaisen motivaationkaan piikkiin.
Onneksi suurin osa tiimistä oli hyvin itseohjautuvia ja pärjäsivät hienosti, mutta kyllähän parinkin ihmisen töiden mikromanageeraus omien projektien ohella kävi aika työlääksi.
Lopulta en vain päätynyt luopumaan tiiminvetäjän pestistä, vaan vaihdoin itseasiassa kokonaan alaa muista(kin) syistä. En kuitenkaan kadu mitään, vaan oli oikein kasvattava ja mielenkiintoinen aika, ja kun työtyytyväisyyksiä kyseltiin, niin ihan hyvin johtamistani arvostettiin, että en kuitenkaan ajatellut kitkan johtuvan vain huonosta johtamisestani. En vaan tiedä olisinko johtamispestissä jaksanut eläkeikään asti. Toki siinäkin varmaan kokemuksen karttuessa asiat selkiytyisivät ja alkaisivat mennä lopulta omalla painollaan.
Tässä ketjussa (vai olikohan palkkakeskustelu-ketju) käytiin aiemmin keskustelua oman ajan arvostamisesta ja lisätehtävien kuormittavuudesta suhteessa palkkaan. Tässäkin tapauksessa hommaa ja stressiä tuli paljon enemmän kuin näkyi palkassa, mutta itse ainakin ajattelin sitä hetkellisenä (hyvin tod.näk. tuntuvat palkankorotukset olisivat olleet mahdollisia). En jatkossa kyllä lähde johtotehtäviin, ellen saa itse valita alaisiani/tiimiläisiäni.
Itselle ei tulisi mieleenkään esim. käydä urheilemassa työajalla saati nukkua.
Tiedän tapauksen, että eräässä julkisen puolen organisaatiossa oli harrastettu työajalla muita aktiviteetteja kuin työasioita, ja kun käry kävi niin etätyömahdollisuus loppui koko työyksiköltä.
Työpäivän aikana kyllä tulee otettua pari krt viikossa 20min pikauni ja päälle kuntosali iltapäivällä. Toki se ei ole työaikaa, mutta "työaikaan". Työt pitää kuitenkin tehdä, niin työpäivä loppuu sitten saman verran myöhemmin. (ja muutenkin hommat vähän sellaisia, että aivo käy kuitenkin koko ajan, niin parhaat oivallukset tulevat usein kävelyllä tai vessakäynnillä).
Tämä. Oma työni on tutkimusta ja itsenäistä projektien tekemistä, joten vain pieni osa työajasta pystyy käyttämään "oikeaan" työhön. Ideat harvemmin syntyvät istumalla tietokoneen edessä. Toki sitten vastapainona teen ja mietin työasioita työajan ulkopuolella silloin kun inspiraatio iskee.
