Työelämäkeskustelu

[Köntsä-Ana]

Itse ottaisin työpaikan ja ajaisin matkan. 50 km on vielä aika lyhyt matka, toki bensaa menee. Mutta parempi siitä on vaikka uusia työpaikkoja katsella kuin omalta sohvalta näinä aikoina.

 

[KiLLPaTRiCK]

Jos olisikin niin hyvä tilanne että ne tulot myös kasvaisi, mutta aikalailla samoissa pysyy. Kuitenkin pitkällä tähtäimellä fiksumpi vaihtoehto kuin että jäisi ansiosidonnaisella loisimaan kotia, jolloin tulot tosiaan tippuisi
Ja edelleen, odotellessa niitä parempia aikoja, jos semmoisia ikinä enää tuleekaan. Tuolla saatu kokemus kyllä olisi hyvä, koska vastaanvanlaisa paikkoja löytyy lähempääkin, mutta näihin yleensä kaivataan sitä kokemusta.
Ja kyseessä on vähän HC levelin paikka, toisin kuin valtaosa muista.

Olet ehkä tottunut liian hyvään.
Tunnen monia, jotka käyvät jostain Tampereelta tai Lahdesta täällä pääkaupunkiseudulla töissä. Ja johan monilla menee 40 minuuttia vain kehä ykköstä suhatessa vaikka asuu kolmosen sisällä.

Kaikki nyt varmaan suosittaa, että ota paikka vastaan. Mistä sitä tietää, mitä elämä heittää vastaan ensi vuonna?

 

[dropadrop]

Kun mä olin lapsi, isän työmatka oli 160km suuntaansa ja taisi ajaa sitä päivittäin vuoden tai kaksi ennen kuin muutettiin… Toki hän myös tykkää ajella autolla.

 

[Ad_Astra]

Olet ehkä tottunut liian hyvään.
Tunnen monia, jotka käyvät jostain Tampereelta tai Lahdesta täällä pääkaupunkiseudulla töissä. Ja johan monilla menee 40 minuuttia vain kehä ykköstä suhatessa vaikka asuu kolmosen sisällä.

Kaikki nyt varmaan suosittaa, että ota paikka vastaan. Mistä sitä tietää, mitä elämä heittää vastaan ensi vuonna?

Juu, siis olen ottamassa ja tietty samalla katselee kaikkea muutakin. Sitä itselleni hoen kanssa koko ajan, että on vaan asiat olleet hyvin.

 

[B12]

Ja johan monilla menee 40 minuuttia vain kehä ykköstä suhatessa vaikka asuu kolmosen sisällä.

Vaimon siskon mies joskus tarinoi, että hänellä optimipäivänä työmatkla omalla autolla 30min, normipäivänä 45 min ja huonona päivänä 90min suuntaansa PK-seudulla kolmosen ulkopuolelta.

Joskus Barcelonassa meni perjantai-iltana 2h 10km matkaan. Milanossa motarilla jonot pysähtyvät aamukasilta 10km ennen kaupunkia.

 

[taski]

Töihin vaan. Ostaa jonkun edullisen pikku-dieselin tai jokun CT Lexuksen halvalla millä ajelee pikku kuluilla. Ainahan sen auton voi myydä jos tilanteet muuttuu.

 

[Jote]

Jos työmatka-ajon kustannukset haluaa minimoida, niin hankkii siihen sopivan ajopelin.

https://www.nettiauto.com/opel/corsa/15441289

Joku tuollainen tai vastaava menee alle 4l/100km ja verot+vakuutukset pienet. Hankintakustannukset olemattomat ja arvonlasku täysin olematon. Välttämättä ei hirveän mukavaa kyytiä, mutta ainakin halpaa.

 

[finWeazel]

Jos työmatka-ajon kustannukset haluaa minimoida, niin hankkii siihen sopivan ajopelin.

Vähän riippuen työmatkan pituudesta ja muista muuttujista sähköfillari voi olla upea. Ei paljon hiki valu ja pääsee nopeaan varsinkin jos autolla olis juminut ruuhkissa.

 

[Janishell]

Pääsisikö tuota uutta työmatkaa jotenkin menemään julkisilla? Vaikka osittain ja jatkaisi sitten fillarilla tjsp loppupätkän? Lisäksi nuo työmatkat saa vähennettyä verotuksessa

Julkisilla jos menee niin varmasti pitenee työmatka-aika, jollei mene jonnekin Helsingin keskustaan.

 

[Ed!]

Julkisilla jos menee niin varmasti pitenee työmatka-aika, jollei mene jonnekin Helsingin keskustaan.

Aika varmasti pitenee, mutta nyt taisi lähinnä huolettaa matkustamisen kustannukset.
Se miten käyttää sen ajan vaikka junassa, on jokaisen oma murhe. Sen voi käyttää töihin, tai rentoutumiseen.
Itse huristellut nyt 4v 150km työmatkaa. Ja yleensä käytän sen ajamiseen menevän ajan pakollisien puhelinkeskustelujen hoitamiseen

Julkisillakin pääsisi, mutta matka-aika venyisi noin kahdeksaan tuntiin. Vs autolla vajaan kaksi tuntia

 

[Kingofflies]

Aika varmasti pitenee, mutta nyt taisi lähinnä huolettaa matkustamisen kustannukset.
Se miten käyttää sen ajan vaikka junassa, on jokaisen oma murhe. Sen voi käyttää töihin, tai rentoutumiseen.
Itse huristellut nyt 4v 150km työmatkaa. Ja yleensä käytän sen ajamiseen menevän ajan pakollisien puhelinkeskustelujen hoitamiseen

Julkisillakin pääsisi, mutta matka-aika venyisi noin kahdeksaan tuntiin. Vs autolla vajaan kaksi tuntia

4 tuntia päivässä töihin kulkemiseen? Aika paljon pakollisia puheluita, jos niihin 4 tuntia joka päivä menee. Jos nukkuu 8 tuntia yössä, tuossa jää kokonaiset 4 tuntia vapaa-aikaa
Hyvähän se on, että on töitä, mutta tuo matka-aika kuulostaa aika tuskaiselta.

 

[Tech_ananas]

4 tuntia päivässä töihin kulkemiseen? Aika paljon pakollisia puheluita, jos niihin 4 tuntia joka päivä menee. Jos nukkuu 8 tuntia yössä, tuossa jää kokonaiset 4 tuntia vapaa-aikaa
Hyvähän se on, että on töitä, mutta tuo matka-aika kuulostaa aika tuskaiselta.

Olisko yhteiskunnan kannalta parempi että tuollaisen duunin ottaa joku joka asuu lähempänä. Toki jos on jostain super-erikoisesta osaamisesta kyse niin tilanne toinen mutta muuten kuulostaa aika erikoiselta.

 

[Sikatiiker]

Noh, töitä siis tarjottiin. Vakkaripaikka, matkaa n. 48km per siivu (40min). Käytännössä kaksivuorotyötä.

Meillä vain yksi auto ja näillä palkoilla ei tosiaankaan toista hankita. Tietty verotuksessa matka huomioidaan, mutta enempi ahdistaa se 250€ bensoihin kuukaudessa.

Tilaa uusi verokortti, johon täytät ennakkoon sen kaavamaisen km-vähennyksen oliko se 22pv * 11kk * 96km ja saat ennakonpidätysprosentin niin alas että bensakustannukset ahdistaa vähän vähemmän.

En itse ostaisi kallista sähköautoa tuon takia vaan jonkun perustekniikaltaan ok käyttöauton jossa hankintahinta ei ole hirveä ja kulutus on maltillinen.

Jokaisen omia päätöksiä, nämä mun vinkit. Onnea uudesta työstä jos päädyt sen ottamaan, hyvä että tänä aikana tarjotaan

 

[Ad_Astra]

Tilaa uusi verokortti, johon täytät ennakkoon sen kaavamaisen km-vähennyksen oliko se 22pv * 11kk * 96km ja saat ennakonpidätysprosentin niin alas että bensakustannukset ahdistaa vähän vähemmän.

En itse ostaisi kallista sähköautoa tuon takia vaan jonkun perustekniikaltaan ok käyttöauton jossa hankintahinta ei ole hirveä ja kulutus on maltillinen.

Jokaisen omia päätöksiä, nämä mun vinkit. Onnea uudesta työstä jos päädyt sen ottamaan, hyvä että tänä aikana tarjotaan

Juu. Eilen ilmoitin että aloitan siellä.

Paljon tullut excelöityä viikonlopun ja alkuviikon aikana, eikä se nyt niin hirveä kynnys varmaankaan ole.

- 99,9% varmuudella verottaja hyväksyy oman auton käytön, kortilla kilometrit
- Vaikka bensakone on, niin tuonne pääsee kahta reittiä. Toinen on 4/5 motaria ja toinen 2/3 maantietä 60-80km rajoituksella.
Google mapsin mukaan aikaero ei ole kuin 2-3 minuuttia. Näin ollen körötellen pienemmällä nopeudella, kuluttaa vähemmän.

Valjastin ChatGPT:n tekemään vertailun oman auton kulutuksella, niin esim 1,8€ litrahinnalla motarireittiä 289€ kuussa ja esim. eilisella 1,6€ litrahinnalla toista reittiä 169€ kuussa.
Ja tuosta vielä vähennykset kortilla, niin ei se nyt NIIN paljoa kalliimmaksi mene.

Toisaalta kyselin myös realistista arviota, jos tekee ihan perustyyliin vuoroja, niin siihen tulisi muutama sata lisää, eli parhaassa tapauksessa palkka nousee.

On kaikenlaisia muitakin etuja ja tein plussat ja miinukset juttuja, niin kyllä se kokonaisuudessaan plussan puolelle jäi koko homma.

Pääasia että on töitä.

 

[Sikatiiker]

On kaikenlaisia muitakin etuja ja tein plussat ja miinukset juttuja, niin kyllä se kokonaisuudessaan plussan puolelle jäi koko homma.

Pääasia että on töitä.

Yllättävän paljon itsekin painotan samaa viestiä mitä omat vanhemmat antoi ohjenuoraksi parikymmentä vuotta sitten: työnhaussa oma aktiivisuus herättää erottuvan mielikuvan ja aukot on tärkeä pitää poissa työhistoriasta. Työpaikat on sen verran kilpailtuja että nuo vanhat valtit alkaa taas olla merkittäviä.

 

[Stuntman Mike]

Mites muuten. Nyt tuli keissi töiden kanssa, että pitäisi ajella 163km (lyhin matka Apple Mapsin ja Google Mapsin mukaan) per suunta töihin, koska projektit. Eli käytännössä ykköstietä, tulee sen 326km per vuorokausi. Koska töissä pitää olla tasan aamukasilta (mieluiten ennen), julkisilla en kotoa pääse, ensimmäinen bussi lähtee täältä 5:43, jonne täytyy kävellä 2.2 kilsaa, jotta kerkeää 6:41 lähtevään junaan, joka saapuu Leppävaaraan 8:22. Siitä pikaratikalla Otaniemeen 20 minsaa, eli ollaan jo melkein tunti myöhässä.

Onkohan tämä verottajan mielestä ihan hyväksyttävää käyttää omaa autoa? 2-3 kertaa viikkoon autossa istumista 4h per päivä ei toki ole optimi, mutta hittoako tässä tekee. Aikaisempia busseja ei ole ja rautatieasemalla matkaa 21km. Eka juna lähtisi 5:27, jolla saapuisi Leppävaaraan 7:17(?). Tämä käytännössä puolestaan tarkoittaisi, että pitäisi herätä ennen viittä ja ajaa auto suht kalliiseen parkkiin koko päiväksi (ykkösaluetta, sellainen rapia 5€/h) ja sitten palata taas junalla. Tuossa skenaariossa olisi pikaratikan avulla Otaniemessä töissä klo. 7:50 parhaimmillaan. Yritin vähän selvittää tätä kaikkea tässä ja ymmärtääkseni koska ensimmäinen julkinen lähtee täältä sen jälkeen, kun ensimmäinen juna lähtee jolla kerkeisin työpaikalle, niin olisin oikeutettu käyttämään autoa?

Verottajalta tätä yrittää kysyä, mutta valitettavasti tässä kolmen päivän aikana palvelu on ollut ruuhkautunut ja joku chattibotti ei hirveästi auta. Perseestä on, mutta palkkaa maksetaan ja näillä mennään.

 

[ekkiN]

Mites muuten. Nyt tuli keissi töiden kanssa, että pitäisi ajella 163km (lyhin matka Apple Mapsin ja Google Mapsin mukaan) per suunta töihin, koska projektit. Eli käytännössä ykköstietä, tulee sen 326km per vuorokausi. Koska töissä pitää olla tasan aamukasilta (mieluiten ennen), julkisilla en kotoa pääse, ensimmäinen bussi lähtee täältä 5:43, jonne täytyy kävellä 2.2 kilsaa, jotta kerkeää 6:41 lähtevään junaan, joka saapuu Leppävaaraan 8:22. Siitä pikaratikalla Otaniemeen 20 minsaa, eli ollaan jo melkein tunti myöhässä.

Onkohan tämä verottajan mielestä ihan hyväksyttävää käyttää omaa autoa? 2-3 kertaa viikkoon autossa istumista 4h per päivä ei toki ole optimi, mutta hittoako tässä tekee. Aikaisempia busseja ei ole ja rautatieasemalla matkaa 21km. Eka juna lähtisi 5:27, jolla saapuisi Leppävaaraan 7:17(?). Tämä käytännössä puolestaan tarkoittaisi, että pitäisi herätä ennen viittä ja ajaa auto suht kalliiseen parkkiin koko päiväksi (ykkösaluetta, sellainen rapia 5€/h) ja sitten palata taas junalla. Tuossa skenaariossa olisi pikaratikan avulla Otaniemessä töissä klo. 7:50 parhaimmillaan. Yritin vähän selvittää tätä kaikkea tässä ja ymmärtääkseni koska ensimmäinen julkinen lähtee täältä sen jälkeen, kun ensimmäinen juna lähtee jolla kerkeisin työpaikalle, niin olisin oikeutettu käyttämään autoa?

Verottajalta tätä yrittää kysyä, mutta valitettavasti tässä kolmen päivän aikana palvelu on ollut ruuhkautunut ja joku chattibotti ei hirveästi auta. Perseestä on, mutta palkkaa maksetaan ja näillä mennään.

Eikö työpaikka maksa kilometrikorvauksia näistä matkoista, luulisin että nämä olisivat työmatkaan rinnasteista liikkumista? Vai onko niin, että vakituinen "työntekopaikka" muuttui tuonne 163 km päähän kodista, jolloin joudut nuo matkat omakustanteisena kulkemaan?

 

[Smugu]

Mites muuten. Nyt tuli keissi töiden kanssa, että pitäisi ajella 163km (lyhin matka Apple Mapsin ja Google Mapsin mukaan) per suunta töihin, koska projektit. Eli käytännössä ykköstietä, tulee sen 326km per vuorokausi. Koska töissä pitää olla tasan aamukasilta (mieluiten ennen), julkisilla en kotoa pääse, ensimmäinen bussi lähtee täältä 5:43, jonne täytyy kävellä 2.2 kilsaa, jotta kerkeää 6:41 lähtevään junaan, joka saapuu Leppävaaraan 8:22. Siitä pikaratikalla Otaniemeen 20 minsaa, eli ollaan jo melkein tunti myöhässä.

Onkohan tämä verottajan mielestä ihan hyväksyttävää käyttää omaa autoa? 2-3 kertaa viikkoon autossa istumista 4h per päivä ei toki ole optimi, mutta hittoako tässä tekee. Aikaisempia busseja ei ole ja rautatieasemalla matkaa 21km. Eka juna lähtisi 5:27, jolla saapuisi Leppävaaraan 7:17(?). Tämä käytännössä puolestaan tarkoittaisi, että pitäisi herätä ennen viittä ja ajaa auto suht kalliiseen parkkiin koko päiväksi (ykkösaluetta, sellainen rapia 5€/h) ja sitten palata taas junalla. Tuossa skenaariossa olisi pikaratikan avulla Otaniemessä töissä klo. 7:50 parhaimmillaan. Yritin vähän selvittää tätä kaikkea tässä ja ymmärtääkseni koska ensimmäinen julkinen lähtee täältä sen jälkeen, kun ensimmäinen juna lähtee jolla kerkeisin työpaikalle, niin olisin oikeutettu käyttämään autoa?

Verottajalta tätä yrittää kysyä, mutta valitettavasti tässä kolmen päivän aikana palvelu on ollut ruuhkautunut ja joku chattibotti ei hirveästi auta. Perseestä on, mutta palkkaa maksetaan ja näillä mennään.

Jos firma ei tosiaan maksa kilsoja niin verottaja kyllä maksaa jos yksikin alla olevista ehdoista täyttää:

• Julkista kulkuneuvoa ei ole lainkaan käytettävissä.
• Kävelymatka on yhdensuuntaisella matkalla yhteensä vähintään 3 kilometriä. Esimerkiksi jos kävelymatkasi kotoa pysäkille on kaksi kilometriä ja matkan määränpäässä kävely pysäkiltä työpaikallesi on myös kaksi kilometriä, on kävelymatka yhdensuuntaisella matkalla yhteensä neljä kilometriä.
• Odotusaika (ei siis matkustusaika) meno-paluumatkalla on yhteensä vähintään 2 tuntia.
• Matkasi alkaa tai päättyy klo 00.00 - 05.00 välisenä aikana.

 

[Terrorwinston]

Eikös tuollainen keissi mene ihan selkeästi työnantajan piikkiin ja km-korvaukset oman auton käytöstä? Jos kyse ei ole siis pysyvästä työntekopaikan vaihtumisesta.

 

[---Alf]

Ei välttämättä, koska tuo voi olla toissijainen työpaikka . Toissijainen työpaikka saa kestää 2v. Ja sinne omalla autolla kulkemisessa pienemmät vaateet kuin pääasialliselle työpaikalle. Hyvä perustella matka-aikojen lisäksi, että on jotakin mukana kuljetettavaa (työkaluja, useampi tietokone). Kulut omaan piikkiin ja vähennyksiin verotuksessa.

Edit: korjattu väliaikainen työntekopaikka -> toissijainen työpaikka

 

[Kvarkki]

Mites muuten. Nyt tuli keissi töiden kanssa, että pitäisi ajella 163km (lyhin matka Apple Mapsin ja Google Mapsin mukaan) per suunta töihin, koska projektit. Eli käytännössä ykköstietä, tulee sen 326km per vuorokausi. Koska töissä pitää olla tasan aamukasilta (mieluiten ennen), julkisilla en kotoa pääse, ensimmäinen bussi lähtee täältä 5:43, jonne täytyy kävellä 2.2 kilsaa, jotta kerkeää 6:41 lähtevään junaan, joka saapuu Leppävaaraan 8:22. Siitä pikaratikalla Otaniemeen 20 minsaa, eli ollaan jo melkein tunti myöhässä.

Onkohan tämä verottajan mielestä ihan hyväksyttävää käyttää omaa autoa? 2-3 kertaa viikkoon autossa istumista 4h per päivä ei toki ole optimi, mutta hittoako tässä tekee. Aikaisempia busseja ei ole ja rautatieasemalla matkaa 21km. Eka juna lähtisi 5:27, jolla saapuisi Leppävaaraan 7:17(?). Tämä käytännössä puolestaan tarkoittaisi, että pitäisi herätä ennen viittä ja ajaa auto suht kalliiseen parkkiin koko päiväksi (ykkösaluetta, sellainen rapia 5€/h) ja sitten palata taas junalla. Tuossa skenaariossa olisi pikaratikan avulla Otaniemessä töissä klo. 7:50 parhaimmillaan. Yritin vähän selvittää tätä kaikkea tässä ja ymmärtääkseni koska ensimmäinen julkinen lähtee täältä sen jälkeen, kun ensimmäinen juna lähtee jolla kerkeisin työpaikalle, niin olisin oikeutettu käyttämään autoa?

Verottajalta tätä yrittää kysyä, mutta valitettavasti tässä kolmen päivän aikana palvelu on ollut ruuhkautunut ja joku chattibotti ei hirveästi auta. Perseestä on, mutta palkkaa maksetaan ja näillä mennään.

Vastaavaa olen tehnyt, koska toimisto. Juna sulkeutuu sinulta pois, koska lähtö kotoa ennen klo 5. Kävelymatka kuulostaa siltä, että varmaan saat ihan kaiken kävelyn laskemalla 3 km täyteen yhteen suuntaan eli bussikin on pois. Varmuuden varalle voit myös todeta, että et ehtisi töihin ekalla bussilla. Näillä spekseillä olet poissulkenut kaikki verottajan vaihtoehdot eli oman auton käyttö ok. Ei ole itseltä ainakaan kyselty perään vaikka vuosikaudet näin olen kirjannut. Olen tosin kirjannut alakanttiin määrät, kun maksimi verovähennys tulee täyteen helposti.

 

[Smugu]

Vastaavaa olen tehnyt, koska toimisto. Juna sulkeutuu sinulta pois, koska lähtö kotoa ennen klo 5. Kävelymatka kuulostaa siltä, että varmaan saat ihan kaiken kävelyn laskemalla 3 km täyteen yhteen suuntaan eli bussikin on pois. Varmuuden varalle voit myös todeta, että et ehtisi töihin ekalla bussilla. Näillä spekseillä olet poissulkenut kaikki verottajan vaihtoehdot eli oman auton käyttö ok. Ei ole itseltä ainakaan kyselty perään vaikka vuosikaudet näin olen kirjannut. Olen tosin kirjannut alakanttiin määrät, kun maksimi verovähennys tulee täyteen helposti.

Ja eikös se nyt ole niin, että yksikin noista perusteista riittää. Eli ei tarvi useampaa perustetta selitellä.

”Voit vähentää matkakulut oman auton käytön mukaan laskettuna vain, jos auton käyttöön on jokin seuraavista perusteista”

 

[Ezzy]

Töihin vaan. Ostaa jonkun edullisen pikku-dieselin tai jokun CT Lexuksen halvalla millä ajelee pikku kuluilla. Ainahan sen auton voi myydä jos tilanteet muuttuu.

CT Lexuksen ylläpito taitaa olla about kallein mistään hybrideistä pl. joku V8.

 

[Kvarkki]

Ja eikös se nyt ole niin, että yksikin noista perusteista riittää. Eli ei tarvi useampaa perustetta selitellä.

”Voit vähentää matkakulut oman auton käytön mukaan laskettuna vain, jos auton käyttöön on jokin seuraavista perusteista”

Kyllä, mutta täytyy noi tapaukset silti käydä läpi kaikki. Esim. julkiset ovat käytettävissä, mutta niitä käyttääkseen täytyy kävellä tai lähteä ennen klo 5 tai ei ehdi ajoissa. Parempi se on itselle ja verottajalle selvittää etukäteen kuin jälkikäteen. Otan vielä samalla kuvankaappaukset reiteistä yms. wordiin, jotta jos verottaja kysyy perusteita, ne on heti antaa. Varmasti hätävarjelun liioittelua, mutta eipähän pääse verottaja yllättämään.

 

[Smugu]

Kyllä, mutta täytyy noi tapaukset silti käydä läpi kaikki. Esim. julkiset ovat käytettävissä, mutta niitä käyttääkseen täytyy kävellä tai lähteä ennen klo 5 tai ei ehdi ajoissa. Parempi se on itselle ja verottajalle selvittää etukäteen kuin jälkikäteen. Otan vielä samalla kuvankaappaukset reiteistä yms. wordiin, jotta jos verottaja kysyy perusteita, ne on heti antaa. Varmasti hätävarjelun liioittelua, mutta eipähän pääse verottaja yllättämään.

Joo etukäteen tulee käydä läpi, mutta tosiaan yksikin kohta riittää, eli jos vaikka tuo kolme kilometriä kävelyä täyttyy, niin muut kohdat voi unohtaa ja käyttää tuota perusteluna. Jos jostain syystä verottaja perusteluja kysyisi.

 

[Ed!]

Ei välttämättä, koska tuo voi olla toissijainen työpaikka . Toissijainen työpaikka saa kestää 2v. Ja sinne omalla autolla kulkemisessa pienemmät vaateet kuin pääasialliselle työpaikalle. Hyvä perustella matka-aikojen lisäksi, että on jotakin mukana kuljetettavaa (työkaluja, useampi tietokone). Kulut omaan piikkiin ja vähennyksiin verotuksessa.

Edit: korjattu väliaikainen työntekopaikka -> toissijainen työpaikka

Aina oppii uutta, oli itselle ihan uusi termi. Ja näköjään matkakulut saa vähentää verotuksessa ilman ylärajaa?
Voisikohan @Stuntman Mike tilanteessa olla neuvotteluvaraa kuluista työnantajan kanssa? Olettaen ettei kyseessä ole erityisala?

 

[taski]

CT Lexuksen ylläpito taitaa olla about kallein mistään hybrideistä pl. joku V8.

Siis sehän on tekniikaltaan käytännössä Prius / Auris. Mitä ihmettä horiset? Eihän tuota edullisempaa ylläpitoa enää ole missään. Sekotitko nyt johonkin LS:ään tmv?

Senkin muodossa riskit pienet että jos halvan hankintahinnan autossa hybridiakku posahtaa, ei tarvitse maksaa jotain älyttömiä kuten käytännössä kaikissa plugareissa.

EGR Coolerin kun pitää puhtaana, niin tuossa ei oikein ole edes mitään todellisia tyyppivikoja. Vaihdelaatikotkin kestävät suunnilleen loputtomiin huonoakin huoltoa. Ja kyllä, ennen kun joku viisastelija tulee, niin CT:ssä on EGR vaikka onkin hybridi bensa.

 

[Ezzy]

Siis sehän on tekniikaltaan käytännössä Prius / Auris. Mitä ihmettä horiset? Eihän tuota edullisempaa ylläpitoa enää ole missään. Sekotitko nyt johonkin LS:ään tmv?

Senkin muodossa riskit pienet että jos halvan hankintahinnan autossa hybridiakku posahtaa, ei tarvitse maksaa jotain älyttömiä kuten käytännössä kaikissa plugareissa.

EGR Coolerin kun pitää puhtaana, niin tuossa ei oikein ole edes mitään todellisia tyyppivikoja. Vaihdelaatikotkin kestävät suunnilleen loputtomiin huonoakin huoltoa. Ja kyllä, ennen kun joku viisastelija tulee, niin CT:ssä on EGR vaikka onkin hybridi bensa.

Muistelin nähneeni ehkä Moottori-lehden pidempiaikaisessa testissä ton ja kulut oli aika karut vastaaviin hybrideihin verrattuna (en valitettavasti muista enää mistä ne pahimmat menoerät koostuivat). Itsellä oli Prius ja se oli kyllä halpa kampe. Premium-malleissa huollot/korjaukset tuppaa yleensä olemaan aika paljon korkeammat.
Mutjoo, menee aika off-topicciin. Sori.

 

[taski]

No on kyllä varmasti ollut joku muu kampe. RX:ssä voi kulut kyllä karata käsistä, mutta pääsääntöisesti Lexukset toimivaa tekniikkaa. CT on tosiaan aivan sama laite kuin Prius ja Auris, eri kuorissa ja vähän paremmin äänieristettynä.

Asiahan liittyy ketjuun siten että itse kun ajoin pitkää työmatkaa, suosin joko vanhempaa "lujaa rautaa" kuten S80 D5 ja W210 320CDI (toki tuosta nyt on jo aikaa sitten melkoisen monta vuotta) tai sitten uusia pikkubensoja kuten 1,0tsi ja sitten näitä "pomminvarmoja" vehkeitä kuten juuri CT.

Tuollaisilla se työmatkan ajaminen on kuitenkin suhteellisen mukavaa kun eivät nyt ole ihan mitään kakkoskopan focuksia kuitenkaan, mutta pääomakulut arvonaleneman, huoltojen ja muun ylläpidon muodossa todella pienet.
Sen verran kannattaa autoon sijoittaa ettei ihan pelkästään hinnan perusteella valitse, alkaa äkkiä se 100km / pvä maistumaan puulta jonkun Qashqain ratissa.

 

[Sikatiiker]

Olen hiukan yllättynyt siitä, että näistä ylityömääristä langetetaan ihan tuomioitakin. Tuntuu olevan tietyissä firmoissa ihan julkinen salaisuus että ylitöitä tehdään todella paljon ja joissain se "naamioidaan" liukumavapailla piiloon jotka sitten pidetään vapaina tai maksetaan pois kun kertyy "liian paljon".

Tässä tapauksessa työntekijän viikkotyöaikoja on tarkasteltu kahdelta 4vko pituiselta ajanjaksolta ja keskiarvo viikkotyötunneista on ollut n. 60h. Tämä tekee äkkiä laskettuna 48h työviikkoon verrattuna n. 100h ylitöitä 8 viikossa. Ketjussa onkin aiemmin jo puhuttu ylisuurista liukumasaldoista ja ylitöistä erikseen.

Se on ollut ihan yleinen vitsi osassa työpaikoista, että rahat saisi liukumista pois jos veisi jonnekin työsuojeluun tms, mutta ihmisethän eivät välttämättä halua sitä omaa työpaikkaansa uhrata mistään hinnasta elämäntilanteensa tai työmarkkinatilanteen takia tai muusta syystä.

En tiedä miten eri lailla liukumia ja ylitöitä kohdellaan tällaisessa tapauksessa lain mukaan, mutta viikkotuntimäärä lienee tässä keississä merkittävä tekijä sillä noita saldoja ainakin olen nähnyt useassa tapauksessa kertyneen moninkertaisesti pidemmällä aikavälillä "pankkiin" ilman että niille on tehty mitään.

 

[KIOSTA]

Vituttaa töissä, kun firmalla menee vähän huonommin ja ennen tehnyt aikalailla täyspäiväisiä viikkoja, mutta nyt palattu sopimuksen mukaiseen, eli päivän vajaammat työtunnit per viikko ja muiltakin tunteja vedetty sopimuksen minimiin. Joo ei siinä itsessään ongelmaa. Ärsyttää, kun silti on viisipäiväiset viikot ja neljän päivän työtunnit ripoteltu viidelle eri päivälle. Tälläkin viikolla oli yks 4h 45min työpäivä ja tänään 4h 30min. Ymmärrän ja tiedän, että panokseni yritykseen on tärkeä. En silti oikein tykkää tästä mallista. Ennemmin neljä työpäivää ja kolme vapaata per viikko, kuin tuollaisia hv vuoroja. Nytkin pitää kohta lähteä illaksi töihin neljäksi tunniksi ja 30 minuutiksi. Oon tästä aiemmin puhunut päällikön kanssa ja ylemmän esimiehen. Aluksi toivettani toteltiin ja ei siinä valitamista, ymmärsivät ärtymykseni, koska eihän nekään tuosta pitäisi omalla kohdalla. Nyt taas palattu tuohon, kun kuulemma osaavat tekijät vähässä etenkin ilta-aikaan. Nuokin kaksi vuoroa voisi olla yhden päivän aikana putkeen ja heittää jonkun nollasopparisen siihen iltaan, kun niitä on. Eise minun ongelma ole, jos yritys ei tahdo antaa opastusta uusille ja antaa luottoa, koska opastamaminen ja ohjeistus maksaa ns "oppirahoja".

 

[Juha_H]

Luin HS:n jutun empatiasta ja johtamisesta työelämässä ->

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

Linkki: https://x.com/JuhaHaanpera/status/1999777918466318702/photo/1
. Professori Timo Vuoren tutkimusten mukaan hyvä ja huono johtaja voivat erota toisistaan vain noin 30 sekunnissa. Siinä ajassa hyvä johtaja ehtii tunnistaa ja validoida alaistensa tunteet ennen kuin siirtyy perusteluihin ja ratkaisuihin. Tuo pieni hetki näyttää tekevän valtavan eron.

Tutkimus korostaa keskijohdon merkitystä. He ovat puristuksessa ylimmän johdon strategisten visioiden ja työntekijöiden arjen kokemusten välissä. Strategiat eivät kaadu usein teknisiin ratkaisuihin tai huonoihin suunnitelmiin, vaan siihen, että ihmiset eivät koe tulevansa kuulluiksi. Kun tunteet sivuutetaan, vastarinta kasvaa ja muutos jää puolitiehen.

Vuoren mukaan empaattinen johtaja ei kiistä huolia rationaalisilla argumenteilla, vaan tunnustaa ne ensin oikeutetuiksi. Vasta sen jälkeen keskustelua voidaan ohjata kohti tavoitteita. Tämä ei tee päätöksenteosta pehmeämpää, vaan päinvastoin tehokkaampaa. Kun ihmiset kokevat tulleensa kuulluiksi, he sitoutuvat ja osallistuvat ratkaisujen tekemiseen.

Mielenkiintoista on myös havainto stressistä. Mitä enemmän johtaja puskee muutosta eteenpäin kiireessä ja paineessa, sitä heikommaksi empatia usein käy. Stressi kaventaa huomiota, ja muut ihmiset alkavat näyttäytyä esteinä tavoitteiden tiellä. Silti tunteet vaikuttavat meihin koko ajan – muistiin, päätöksiin, riskinottoon ja siihen, miten tulkitsemme toisten aikomuksia.

Itselleni tämä oli hyvä muistutus siitä, että empatia ei ole persoonallisuuden piirre, joka joillakin sattuu olemaan. Se on taito ja huomion suuntaamista, jota voi ja pitää harjoitella. Johtamisessa ja oikeastaan kaikessa yhteistyössä, joskus puoli minuuttia riittää muuttamaan koko asetelman.

 

[Leukaryootti]

Itselleni tämä oli hyvä muistutus siitä, että empatia ei ole persoonallisuuden piirre, joka joillakin sattuu olemaan. Se on taito ja huomion suuntaamista, jota voi ja pitää harjoitella. Johtamisessa ja oikeastaan kaikessa yhteistyössä, joskus puoli minuuttia riittää muuttamaan koko asetelman.

Mielenkiintoinen juttu!

Itselleni tarjottiin jokunen vuosi sitten tiiminvetäjän pestiä. En heti riemusta kiljuen hyväksynyt tarjousta, vaan sanoin, että pitää harkita asiaa, mutta lopulta kuitenkin päädyin pestin ottamaan. Itsellä oli kokemusta projektien vetämisestä ja sivusta seurannut muiden tiiminvetäjien hommaa, mutta varsinainen substanssiosaaminen ihmisten johtamisesta työelämässä oli aika ohutta. Lopulta pääsin parille esihenkilökurssille, mutta sielläkään ei oikein tätä empatiaa ja tunnelähtöisyyttä huomioida tarjoamalla konkreettisia työkaluja. Koin kyllä, että asioiden johtaminen oli minulla aina hallussa.

Työntekijöiden tunne-elämä ja jaksaminen töissä, ja muussakin elämässä, näytti muodostuvan lopulta kaikkein hankalammaksi asiaksi yhteensovittaa käytännön työtehtävien välillä. Käytännössä on hyvin hankala rajatuista mahdollisuuksista aina miettiä jokaisen ”haastavamman” työntekijän kohdalla, että mitähän hän jaksaisi seuraavaksi tehdä, kun edellinen projekti sakkasi ja motivaatio oli hukassa.

Kävin keskusteluita ja aina niiden jälkeen jäi fiilis, että nyt ollaan samalla aaltopituudella, mutta sitten tilanne taas levisi. Hieman jäi fiilis, että aikuiset ihmiset eivät kuitenkaan kyenneet sanoittamaan tai kehdanneet suoraan sanoa asioita. Ehkä riittävää empatian tasoa ja luottamusta ei siis vielä oltu rakennettu. Toki taustalla saattoi olla tekijöitä, joihin eivät itsekään voineet vaikuttaa.

Lopulta kun firmassa käytiin kokonaisuudessaan läpi työntekijöiden poissaoloja, niin minulle valkeni, että tiimiini oli joko sattumalta tai tarkoituksella valikoitunut se ”hankalin” aines, joka oli oireillut pidempään jo muissa tiimeissä. Tämä söi omaa motivaatiotani kyllä, ainakin hetkellisesti. Lopulta suhtauduin asiaan kuin korttipelissä jaettuun käteen, jolla pitäisi vain pärjätä mahdollisimman hyvin.

En halua kuulostaa julmalta: Hankalalla/haastavalla työntekijällä tarkoitan siis heitä, joita pitää olla jatkuvasti valvomassa, että hoituuhan projektit ajallaan ja että eihän tule poissaoloja liikaa, ja toisaalta eihän työtunteja kerry liikaa, ettei tule burnout. Tähän saattoi liittyä muitakin tekijöitä vapaa-ajalla ja terveydessäkin, että ei voi pistää kaikkea henkilökohtaisen motivaationkaan piikkiin.

Onneksi suurin osa tiimistä oli hyvin itseohjautuvia ja pärjäsivät hienosti, mutta kyllähän parinkin ihmisen töiden mikromanageeraus omien projektien ohella kävi aika työlääksi. Tosiaan johtamistehtäviin ei ollut varattu täyttä työaikaa, vaan tein omiakin projekteja siinä sivussa, mikä oli toisaalta ihan kivaa vastapainoa.

Lopulta en vain päätynyt luopumaan tiiminvetäjän pestistä, vaan vaihdoin itseasiassa kokonaan alaa muista(kin) syistä. En kuitenkaan kadu mitään, vaan oli oikein kasvattava ja mielenkiintoinen aika, ja kun työtyytyväisyyksiä kyseltiin, niin ihan hyvin johtamistani arvostettiin, että en kuitenkaan ajatellut kitkan johtuvan vain huonosta johtamisestani. En vaan tiedä olisinko johtamispestissä jaksanut eläkeikään asti. Toki siinäkin varmaan kokemuksen karttuessa asiat selkiytyisivät ja alkaisivat mennä lopulta omalla painollaan.

Tässä ketjussa (vai olikohan palkkakeskustelu-ketju) käytiin aiemmin keskustelua oman ajan arvostamisesta ja lisätehtävien kuormittavuudesta suhteessa palkkaan. Tässäkin tapauksessa hommaa ja stressiä tuli paljon enemmän kuin näkyi palkassa, mutta itse ainakin ajattelin sitä hetkellisenä (hyvin tod.näk. tuntuvat palkankorotukset olisivat olleet mahdollisia). En jatkossa kyllä lähde johtotehtäviin, ellen saa itse valita alaisiani/tiimiläisiäni.

 

[Ed!]

Se henkilökunnan / alaisien hallinta on kyllä lähes oma taiteenlajinsa. Joskus tuntuu kuin pyörittäisi aikuisten päiväkotia, milloin kelläkin on ongelmia toisen työntekijän kanssa, joku on laiska, toinen osaamaton.
Toki paljon on hyviäkin, mutta se hankala osasto jää parhaiten mieleen.

Itsellä esimiesvastuu kuudesta tiimistä ja tuo ns henkilöstöruletti on omasta mielestä hankalin aspekti.
Nykyään kylmästi laitan ne oikein hankalat tapaukset samaan tiimiin, kun eihän ne tule edes keskenään toimeen. Yleensä aika pian joku irtisanoutuu, tai ryhdistäytyy.
Myös työteho kasvaa, kun ei ole mahdollista että tiimin kaikki jäsenet olisivat samaan aikaan näitä kahviautomaattinojailijoita

 

[Huimeli]

Mielenkiintoinen juttu!

Itselleni tarjottiin jokunen vuosi sitten tiiminvetäjän pestiä. En heti riemusta kiljuen hyväksynyt tarjousta, vaan sanoin, että pitää harkita asiaa, mutta lopulta kuitenkin päädyin pestin ottamaan. Itsellä oli kokemusta projektien vetämisestä ja sivusta seurannut muiden tiiminvetäjien hommaa, mutta varsinainen substanssiosaaminen ihmisten johtamisesta työelämässä oli aika ohutta. Lopulta pääsin parille esihenkilökurssille, mutta sielläkään ei oikein tätä empatiaa ja tunnelähtöisyyttä huomioida tarjoamalla konkreettisia työkaluja. Koin kyllä, että asioiden johtaminen oli minulla aina hallussa.

Työntekijöiden tunne-elämä ja jaksaminen töissä, ja muussakin elämässä, näytti muodostuvan lopulta kaikkein hankalammaksi asiaksi yhteensovittaa käytännön työtehtävien välillä. Käytännössä on hyvin hankala rajatuista mahdollisuuksista aina miettiä jokaisen ”haastavamman” työntekijän kohdalla, että mitähän hän jaksaisi seuraavaksi tehdä, kun edellinen projekti sakkasi ja motivaatio oli hukassa.

Kävin keskusteluita ja aina niiden jälkeen jäi fiilis, että nyt ollaan samalla aaltopituudella, mutta sitten tilanne taas levisi. Hieman jäi fiilis, että aikuiset ihmiset eivät kuitenkaan kyenneet sanoittamaan tai kehdanneet suoraan sanoa asioita. Ehkä riittävää empatian tasoa ja luottamusta ei siis vielä oltu rakennettu. Toki taustalla saattoi olla tekijöitä, joihin eivät itsekään voineet vaikuttaa.

Lopulta kun firmassa käytiin kokonaisuudessaan läpi työntekijöiden poissaoloja, niin minulle valkeni, että tiimiini oli joko sattumalta tai tarkoituksella valikoitunut se ”hankalin” aines, joka oli oireillut pidempään jo muissa tiimeissä. Tämä söi omaa motivaatiotani kyllä, ainakin hetkellisesti. Lopulta suhtauduin asiaan kuin korttipelissä jaettuun käteen, jolla pitäisi vain pärjätä mahdollisimman hyvin.

En halua kuulostaa julmalta: Hankalalla/haastavalla työntekijällä tarkoitan siis heitä, joita pitää olla jatkuvasti valvomassa, että hoituuhan projektit ajallaan ja että eihän tule poissaoloja liikaa, ja toisaalta eihän työtunteja kerry liikaa, ettei tule burnout. Tähän saattoi liittyä muitakin tekijöitä vapaa-ajalla ja terveydessäkin, että ei voi pistää kaikkea henkilökohtaisen motivaationkaan piikkiin.

Onneksi suurin osa tiimistä oli hyvin itseohjautuvia ja pärjäsivät hienosti, mutta kyllähän parinkin ihmisen töiden mikromanageeraus omien projektien ohella kävi aika työlääksi. Tosiaan johtamistehtäviin ei ollut varattu täyttä työaikaa, vaan tein omiakin projekteja siinä sivussa, mikä oli toisaalta ihan kivaa vastapainoa.

Lopulta en vain päätynyt luopumaan tiiminvetäjän pestistä, vaan vaihdoin itseasiassa kokonaan alaa muista(kin) syistä. En kuitenkaan kadu mitään, vaan oli oikein kasvattava ja mielenkiintoinen aika, ja kun työtyytyväisyyksiä kyseltiin, niin ihan hyvin johtamistani arvostettiin, että en kuitenkaan ajatellut kitkan johtuvan vain huonosta johtamisestani. En vaan tiedä olisinko johtamispestissä jaksanut eläkeikään asti. Toki siinäkin varmaan kokemuksen karttuessa asiat selkiytyisivät ja alkaisivat mennä lopulta omalla painollaan.

Tässä ketjussa (vai olikohan palkkakeskustelu-ketju) käytiin aiemmin keskustelua oman ajan arvostamisesta ja lisätehtävien kuormittavuudesta suhteessa palkkaan. Tässäkin tapauksessa hommaa ja stressiä tuli paljon enemmän kuin näkyi palkassa, mutta itse ainakin ajattelin sitä hetkellisenä (hyvin tod.näk. tuntuvat palkankorotukset olisivat olleet mahdollisia). En jatkossa kyllä lähde johtotehtäviin, ellen saa itse valita alaisiani/tiimiläisiäni.

Itse olen kirjallisuudesta saanut hyviä vinkkejä ja käytäntöjä miten toimia tällaisissa tilanteissa. Mutta se on kyllä totta, että kun itse saa valita oman tiimin, niin tekeminen on yleensä ihan erilaista tai ainakin lähtökohdat onnistumiselle on huomattavasti paremmat.

 

[N1kkel]

Tää on kyllä tosiaan tabu. Aika harva myöntää että laiskottelee töissä. Yleensä esitetään vaan tosi kiireistä ja näytetään stressaavalta. En itsekään kyllä pomolle kehtaa sanoa jos olen vaikka katsonut elokuvan, käynyt urheilemassa tai nukkunut parin tunnin päikkärit työajalla, mutta osan kanssa vertaisista jutellaan näistä välillä.

Itselle ei tulisi mieleenkään esim. käydä urheilemassa työajalla saati nukkua.

Varmasti kaikissa töissä missä pystyy kotoa käsin tehdä töitä. Sillä tuskin on väliä onko julkisen puolen vai yksityisen puolen tekijä.

Tiedän tapauksen, että eräässä julkisen puolen organisaatiossa oli harrastettu työajalla muita aktiviteetteja kuin työasioita, ja kun käry kävi niin etätyömahdollisuus loppui koko työyksiköltä.

 

[IFLT_ITG]

Itselle ei tulisi mieleenkään esim. käydä urheilemassa työajalla saati nukkua.

Työpäivän aikana kyllä tulee otettua pari krt viikossa 20min pikauni ja päälle kuntosali iltapäivällä. Toki se ei ole työaikaa, mutta "työaikaan". Työt pitää kuitenkin tehdä, niin työpäivä loppuu sitten saman verran myöhemmin. (ja muutenkin hommat vähän sellaisia, että aivo käy kuitenkin koko ajan, niin parhaat oivallukset tulevat usein kävelyllä tai vessakäynnillä).

 

[Johan_V]

Työpäivän aikana kyllä tulee otettua pari krt viikossa 20min pikauni ja päälle kuntosali iltapäivällä. Toki se ei ole työaikaa, mutta "työaikaan". Työt pitää kuitenkin tehdä, niin työpäivä loppuu sitten saman verran myöhemmin. (ja muutenkin hommat vähän sellaisia, että aivo käy kuitenkin koko ajan, niin parhaat oivallukset tulevat usein kävelyllä tai vessakäynnillä).

Tämä. Oma työni on tutkimusta ja itsenäistä projektien tekemistä, joten vain pieni osa työajasta pystyy käyttämään "oikeaan" työhön. Ideat harvemmin syntyvät istumalla tietokoneen edessä. Toki sitten vastapainona teen ja mietin työasioita työajan ulkopuolella silloin kun inspiraatio iskee.

 

[jjasco]

Luin HS:n jutun empatiasta ja johtamisesta työelämässä ->

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

Linkki: https://x.com/JuhaHaanpera/status/1999777918466318702/photo/1
. Professori Timo Vuoren tutkimusten mukaan hyvä ja huono johtaja voivat erota toisistaan vain noin 30 sekunnissa. Siinä ajassa hyvä johtaja ehtii tunnistaa ja validoida alaistensa tunteet ennen kuin siirtyy perusteluihin ja ratkaisuihin. Tuo pieni hetki näyttää tekevän valtavan eron.

Tutkimus korostaa keskijohdon merkitystä. He ovat puristuksessa ylimmän johdon strategisten visioiden ja työntekijöiden arjen kokemusten välissä. Strategiat eivät kaadu usein teknisiin ratkaisuihin tai huonoihin suunnitelmiin, vaan siihen, että ihmiset eivät koe tulevansa kuulluiksi. Kun tunteet sivuutetaan, vastarinta kasvaa ja muutos jää puolitiehen.

Vuoren mukaan empaattinen johtaja ei kiistä huolia rationaalisilla argumenteilla, vaan tunnustaa ne ensin oikeutetuiksi. Vasta sen jälkeen keskustelua voidaan ohjata kohti tavoitteita. Tämä ei tee päätöksenteosta pehmeämpää, vaan päinvastoin tehokkaampaa. Kun ihmiset kokevat tulleensa kuulluiksi, he sitoutuvat ja osallistuvat ratkaisujen tekemiseen.

Mielenkiintoista on myös havainto stressistä. Mitä enemmän johtaja puskee muutosta eteenpäin kiireessä ja paineessa, sitä heikommaksi empatia usein käy. Stressi kaventaa huomiota, ja muut ihmiset alkavat näyttäytyä esteinä tavoitteiden tiellä. Silti tunteet vaikuttavat meihin koko ajan – muistiin, päätöksiin, riskinottoon ja siihen, miten tulkitsemme toisten aikomuksia.

Itselleni tämä oli hyvä muistutus siitä, että empatia ei ole persoonallisuuden piirre, joka joillakin sattuu olemaan. Se on taito ja huomion suuntaamista, jota voi ja pitää harjoitella. Johtamisessa ja oikeastaan kaikessa yhteistyössä, joskus puoli minuuttia riittää muuttamaan koko asetelman.

Täytyypä tutustua aiheeseen sillä firman entinen omistaja oli ns. empaattinen, mutta nykyinen sitten taas ei.

 

[KiLLPaTRiCK]

Mielenkiintoinen juttu!

Itselleni tarjottiin jokunen vuosi sitten tiiminvetäjän pestiä. En heti riemusta kiljuen hyväksynyt tarjousta, vaan sanoin, että pitää harkita asiaa, mutta lopulta kuitenkin päädyin pestin ottamaan. Itsellä oli kokemusta projektien vetämisestä ja sivusta seurannut muiden tiiminvetäjien hommaa, mutta varsinainen substanssiosaaminen ihmisten johtamisesta työelämässä oli aika ohutta. Lopulta pääsin parille esihenkilökurssille, mutta sielläkään ei oikein tätä empatiaa ja tunnelähtöisyyttä huomioida tarjoamalla konkreettisia työkaluja. Koin kyllä, että asioiden johtaminen oli minulla aina hallussa.

Työntekijöiden tunne-elämä ja jaksaminen töissä, ja muussakin elämässä, näytti muodostuvan lopulta kaikkein hankalammaksi asiaksi yhteensovittaa käytännön työtehtävien välillä. Käytännössä on hyvin hankala rajatuista mahdollisuuksista aina miettiä jokaisen ”haastavamman” työntekijän kohdalla, että mitähän hän jaksaisi seuraavaksi tehdä, kun edellinen projekti sakkasi ja motivaatio oli hukassa.

Kävin keskusteluita ja aina niiden jälkeen jäi fiilis, että nyt ollaan samalla aaltopituudella, mutta sitten tilanne taas levisi. Hieman jäi fiilis, että aikuiset ihmiset eivät kuitenkaan kyenneet sanoittamaan tai kehdanneet suoraan sanoa asioita. Ehkä riittävää empatian tasoa ja luottamusta ei siis vielä oltu rakennettu. Toki taustalla saattoi olla tekijöitä, joihin eivät itsekään voineet vaikuttaa.

Lopulta kun firmassa käytiin kokonaisuudessaan läpi työntekijöiden poissaoloja, niin minulle valkeni, että tiimiini oli joko sattumalta tai tarkoituksella valikoitunut se ”hankalin” aines, joka oli oireillut pidempään jo muissa tiimeissä. Tämä söi omaa motivaatiotani kyllä, ainakin hetkellisesti. Lopulta suhtauduin asiaan kuin korttipelissä jaettuun käteen, jolla pitäisi vain pärjätä mahdollisimman hyvin.

En halua kuulostaa julmalta: Hankalalla/haastavalla työntekijällä tarkoitan siis heitä, joita pitää olla jatkuvasti valvomassa, että hoituuhan projektit ajallaan ja että eihän tule poissaoloja liikaa, ja toisaalta eihän työtunteja kerry liikaa, ettei tule burnout. Tähän saattoi liittyä muitakin tekijöitä vapaa-ajalla ja terveydessäkin, että ei voi pistää kaikkea henkilökohtaisen motivaationkaan piikkiin.

Onneksi suurin osa tiimistä oli hyvin itseohjautuvia ja pärjäsivät hienosti, mutta kyllähän parinkin ihmisen töiden mikromanageeraus omien projektien ohella kävi aika työlääksi. Tosiaan johtamistehtäviin ei ollut varattu täyttä työaikaa, vaan tein omiakin projekteja siinä sivussa, mikä oli toisaalta ihan kivaa vastapainoa.

Lopulta en vain päätynyt luopumaan tiiminvetäjän pestistä, vaan vaihdoin itseasiassa kokonaan alaa muista(kin) syistä. En kuitenkaan kadu mitään, vaan oli oikein kasvattava ja mielenkiintoinen aika, ja kun työtyytyväisyyksiä kyseltiin, niin ihan hyvin johtamistani arvostettiin, että en kuitenkaan ajatellut kitkan johtuvan vain huonosta johtamisestani. En vaan tiedä olisinko johtamispestissä jaksanut eläkeikään asti. Toki siinäkin varmaan kokemuksen karttuessa asiat selkiytyisivät ja alkaisivat mennä lopulta omalla painollaan.

Tässä ketjussa (vai olikohan palkkakeskustelu-ketju) käytiin aiemmin keskustelua oman ajan arvostamisesta ja lisätehtävien kuormittavuudesta suhteessa palkkaan. Tässäkin tapauksessa hommaa ja stressiä tuli paljon enemmän kuin näkyi palkassa, mutta itse ainakin ajattelin sitä hetkellisenä (hyvin tod.näk. tuntuvat palkankorotukset olisivat olleet mahdollisia). En jatkossa kyllä lähde johtotehtäviin, ellen saa itse valita alaisiani/tiimiläisiäni.

Firmassa näyttää taas valoisammalta. Saattaa olla, että iso jytky on siirtynyt tulevaisuuteen.
Tavallaan tämä harmittaa itseäni. Sanotaanko, että on haastava tiimi. Vähän kuten Ed! seuraavassa postauksessa sanoi, että välillä tuntuu pyörittävänsä aikuisten päiväkotia. Ja tuon lainauksesta lihavoidun allekirjoitan täysin. Jos ei onnistu, niin pelkkiä asiantuntijatehtäviä.

 

[Harde]

Muutosneuvottelujen seurauksena useampi kymmenen ihmistä sai kenkää. Itse sain paikkani pitää, mutta väistämättä edessä on poispotkittujen töiden uudelleenjärjestely. Mikäs olisi voittava strategia näihin neuvotteluihin, ettei tarvitsisi mukisematta kahden ihmisen työtaakka ottaa omille harteille?

 

[Tech_ananas]

Muutosneuvottelujen seurauksena useampi kymmenen ihmistä sai kenkää. Itse sain paikkani pitää, mutta väistämättä edessä on poispotkittujen töiden uudelleenjärjestely. Mikäs olisi voittava strategia näihin neuvotteluihin, ettei tarvitsisi mukisematta kahden ihmisen työtaakka ottaa omille harteille?

Ei ole suoraan tähän vastausta, kokemusta on kyllä vähän samanlaisesta kun muutamia YT-kierroksia on joskus osunut omalle kohdelle ja jostain tullut selvittyä työpaikan pitäen.

Mun mielestä noissa käy usein vaan niin että alkuun jotkut hommat jää vaan kylmästi tekemättä, tai että ne on jollain vastuulla mutta pienellä prioriteetilla eli oletuksena että jokinlaisen muutosajan kuluessa noita jää tekemättä. (no siis monesti on pakko-pakko hommia joita ei vaan voi jättää tekemättä niin nehän tietysti on jollain oikeasti vastuulla) Iso ongelma on monesti se että tuo muutosaika on sekava ja hommia vaan annetaan jollekin ja sit esim puolen vuoden päästä vaan oletetaan ne alkaa jo hoitua -> varmasti nostaa stressitasoa. Ja osa ottaa duuneja vastaan mukisematta kun on tyytyväinen että on saanut pitää paikkansa. Eli suosittelisin olemaan varovaisen kieltäytyvä kaikesta ylimääräisestä mitä yritetään vastuulle työntää. Sehän on selvä että jos porukkaa lähtee pois ja kun yleensä hommat ei samassa määrin vähene niin taloon jääville yritetään työntää hommia lisää.

YT:t kielii usein isommista ongelmista taustalla..jos on yhdet YT:t niin tuleeko seuraavat vuoden päästä? Omalla uralla edelliset oli tuollaiset. Taloon jossa olin töissä tuli YT:t ja päätin että jos saan hyvän paikan muualta niin lähden. Oma työpaikka olisi säilynyt mutta kun sain rekryprosessin läpi uuteen paikkaan niin nostin silti kytkintä kuten olin päättänyt.. Jos olisin jäänyt vanhaan taloon niin alle vuodessa tuli seuraava YT-kierros joka olisi 95% ollut itsellekin kohtalokas ja lisäksi aika tuonne asti olisi ollut kiireistä ja stressaavaa. Juttelin useamman kerran taloon jääneiden kanssa ja kiire lisääntyi silminnähden ensimmäisen YT jälkeen.

 

[Leatherman]

Itsellä 15v nyt uraa takana IT hommissa (järjestelmien ylläpitoa yms). Samassa firmassa on oltu koko ajan joten palkka on mitä on, se kun vaan nousisi firmaa vaihtamalla isoissa yrityksissä. Mutta tää duuni on suht stressitöntä ja joustava ollut joten kynnys lähteä etsimään parempipalkkasta duunia on ollut liian korkea. Varsinkin kun olen nyt +3v saanut tehdä 4 päivästä työviikkoa, toki 80% palkalla, ja tää siis omasta pyynnöstä. Mutta tästä saa kuitenkin täydet 5 viikkoa vuodessa lomaa joten työ/vapaa-aika suhde on aika jees, vuodessa kun on 184 vapaapäivää ja 180 työpäivää tuolla 4 päiväisellä viikolla.

Eli vaikka palkka on suht pieni (~3k€ brutto) niin tullut sijoitettu rahat alusta alkaen (köyhä lapsuus opettaa) joten rahasta ei ole pulaa ja se onkin yksi syy miksi 80% pyysin työnantajalta. Asunto (+300k) jo maksettu ja rahaa olisi ostaa vaikka toinenkin ilman lainaa. Kuukausimenot ovat todella minimaaliset koska ei ole autoa ja yhtiövastikekkaan ei ole kuin sen 100-200€/kk.

Tän firman osti iso jenkkifirma joten isoja muutoksia on odotettavissa. Vaikka tykkään työstä erittäin paljon, niin vähän myös pilkottaa ajatus että jos uusi firma sekottaa pakkaa paljon ja tarjoittaisiin esim kultaista kädenpuristusta (esim 6kk palkka irtisanomisella) niin hyvin todennäköisesti ottaisin vastaan. Onhan tässä kuitenkin 15v uraa jo tehtyä ja pidempi loma ei haittaisi, vaikka tää 4 päivää viikossa duuni jo tuntuu itsessään suht lomalta. Mutta ehkä "pakotettu" työntö kalliolta tekisi hyvää. Ja kun rahasta ei ole stressiä niin ties vaikka oravanpyörään en astuisi enää ollenkaan.

Lähinnä tälläisiä mietteitä itselläni. Katsotaan mitä tapahtuu kun iso jenkkifirma ostaa ison eurooppalaisen firman. Muutoksia on jo toisille osastoille tullut, mutta ei vielä IT:n koskettu.

 

[Smugu]

Eli vaikka palkka on suht pieni (~3k€ brutto) niin tullut sijoitettu rahat alusta alkaen (köyhä lapsuus opettaa) joten rahasta ei ole pulaa ja se onkin yksi syy miksi 80% pyysin työnantajalta. Asunto (+300k) jo maksettu ja rahaa olisi ostaa vaikka toinenkin ilman lainaa. Kuukausimenot ovat todella minimaaliset koska ei ole autoa ja yhtiövastikekkaan ei ole kuin sen 100-200€/kk.

Tässä on taas esimerkki siitä ettei tarvitse mitään ”tekkituloja” siihen, että pystyy hankkia tuollaisen +600k€ omaisuuden. Jos siis ymmärsin viestin oikein.

 

[Mikkos]

Tässä on taas esimerkki siitä ettei tarvitse mitään ”tekkituloja” siihen, että pystyy hankkia tuollaisen +600k€ omaisuuden. Jos siis ymmärsin viestin oikein.

Ei vaan tainnut olla suomi kyseessä jos oikein muistan..

 

[Stuntman Mike]

Ei vaan tainnut olla suomi kyseessä jos oikein muistan..

No ei sitä nyt tartte kaikkea kertoa, kun pääsee humblebragiin helpommalla näinkin.

 

[Leatherman]

Ei vaan tainnut olla suomi kyseessä jos oikein muistan..

Muutin Viroon 5-6v sitten. Palkka laski entisestään tuossa siirrossa eli ei se ainakaan positiivisemmaksi tuota rahan keräystä tehnyt. Ja firma oli joustava kun antoivat siirtyä toimistosta toiseen, se on isojen firmojen etuja. Ja mitä tulee osakkeisiin, niin sijoitin AMD ja nVidiaan jo tuolloin koska näin valtavan potentiaalin.

Tässä on taas esimerkki siitä ettei tarvitse mitään ”tekkituloja” siihen, että pystyy hankkia tuollaisen +600k€ omaisuuden. Jos siis ymmärsin viestin oikein.

Ymmärsit oikein. IT heppuna oli helpompaa sijoittaa tulevaisuuden IT osakkeisiin. Mutta toki indexisijoittamisellakin olisi jo ison potin tehnyt koska laitoin joka palkasta suurimman osan sijoituksiin ja pidin omat kulut matalinta. Eli ei autoa, jaettu kämppä, tavaraa käytettynä jos mahdollista yms.

 

[Stuntman Mike]

Mielestäni palkasta puhuttaessa se, että on tuurilla sijoittanu osakkeisiin jotka ovat tuottaneet hyvin paljon rahaa ei ole juurikaan tekemistä itse työelämäkeskustelussa, vaan kyseessä on enemmänkin sijoituslankaan menevä asia. Sama kuin sanoisin, että 3k brutto riittää hyvin, kun tuli Lotosta 7 miltsiä viime vuonna.

 

[draco76]

Muutin Viroon 5-6v sitten. Palkka laski entisestään tuossa siirrossa eli ei se ainakaan positiivisemmaksi tuota rahan keräystä tehnyt. Ja firma oli joustava kun antoivat siirtyä toimistosta toiseen, se on isojen firmojen etuja. Ja mitä tulee osakkeisiin, niin sijoitin AMD ja nVidiaan jo tuolloin koska näin valtavan potentiaalin.

3000e bruttona kuussa 80% työajalla Virossa on varsin hyvä. Asuinpaikka on varsin tärkeä tieto, jos asuu Suomen ulkopuolella. Suomalainen keskipalkka on iso Espanjassa, pieni Sveitsissä.

Edut on kyllä hyvät eikä matka Helsinkiin ole pitkä. Siinä mielessä hyvää informaatiota.

 

[Leatherman]

3000e bruttona kuussa 80% työajalla Virossa on varsin hyvä. Asuinpaikka on varsin tärkeä tieto, jos asuu Suomen ulkopuolella. Suomalainen keskipalkka on iso Espanjassa, pieni Sveitsissä.

Edut on kyllä hyvät eikä matka Helsinkiin ole pitkä. Siinä mielessä hyvää informaatiota.

Virossa on itseasiassa matalampi palkka. Koitin tuohon alkuperäiseen viestiin laittaa keskimääräisen palkan, eli ottaa huomioon niin suomen +3k€ palkka (aloitin 2000€ ja loppua kohden nousi 3500€) ja viron alle 3k€ (tällä hetkellä brutto 2500€) palkan keskimäärin. Ja firmassa ollessa kuitenkin 10v suomen puolella työskennellyt ja 5v viron puolella.

Edit: lisäsin tarkemmat summat

No ei sitä nyt tartte kaikkea kertoa, kun pääsee humblebragiin helpommalla näinkin.

Ei ollut tarkoitus mitään "humblebrägiä" harrastaa. Lähinnä otin tuon huomioon tuossa palkassa, ja toki tässä ylempänä avattuna vielä lukuina. Ja taidan asua lähempänä Helsinkiä kuin moni tässä ketjussa.

Edit2: Alkuperäisen viestin idea oli avata omaa työtilannetta eikä aloittaa keskusteluja sijoittamisesta. Mainitsin sen koska vaikutti kokonaiskuvaan. Ja tuo 80km välimatka toimistolta toiselle muutto ei myöskään vaikuta tarinaan eikä tuloihin kauheasti, sen takia mainitsin vain about keskimääräisen palkan.