Etätöiden tekemisessä yksi melkoisen vähälle keskustelulla jäänyt puoli on se, miten kustannusten jako eroaa etätyö vs. lähityö työntekijän ja työnantajan välillä. Työmatkoihin kuluva raha ja aika on tietysti yksittäiselle työntekijälle selkeimmin näkyvä komponentti. Jos säästää päivässä vaikka tunnin vapaa-aikaansa työmatkoista ja lisäksi esim. aamulla kaikki muut valmistelut ennen työpaikalle lähtöä, tulee tästä helposti pari tuntia lisää omaa aikaa. Tällä on sekä rahallinen että henkinen arvo. Lisänä vielä matkustamisen kustannus, joka voi olla omaa autoa käytettäessä useita tuhansia vuodessa.
Toisaalta etätyössä työntekijälle tulee kustannuksia, jotka ovat itsestäänselvästi lähityössä kuuluneet työnantajan maksettavaksi. Erilaiset työvälineet ovat selkein, mutta lopulta pieni kustannuserä. Parilla tonnilla kalustaa helposti ergonomisen työpisteen, eikä kalusteita tarvitse uusia usein, joten kustannus vuodelle on pienehkö.
Isompi kustannus, jota moni ei välttämättä sellaiseksi edes miellä, on kuitenkin työpisteen vaatima tila. Tämä ei välttämättä ole minkäänlainen näkyvä ongelma, jos on iso asunto tai talo, jossa joku huone on pienellä muutokselle varattavissa etätyökäyttöön. Monessa perheessä toki niitä etätyöhuoneita tarvitaankin kaksi. Tästä tulee merkittävä rahallinenkin ongelma, jos asuu isommassa kaupungissa pienessä asunnossa. Jos joutuu vaihtamaan asuntoa etätyöpisteen hankkimiseksi, tai vaikka muuttamisessa huomioimaan etätyön vaatiman tilan, saattavat paikasta riippuen ne vaadittavat lisäneliöt ja 1-2 lisähuonetta maksaa jopa pitkästi kuusinumeroisen summan. Eivätkä ne "toimistoneliöt" omakotitalossakaan ilmaisia ole, vaikka kustannus on murto-osa verrattuna tiheästi rakennettuun kaupunkialueeseen. Tässä suorana vertailukohtana on se, että lähityössä ne neliöt maksaa automaattisesti työnantaja, etätyössä taas tälle ei ole minkäänlaista kompensaatiota työntekijän suuntaan.
Oman kokemuksen mukaan (toimipisteet Helsingissä) tämä tekee selkeän jakolinjan myös halukkuudessa etätöihin. Kehyskunnissa isoissa omakotitaloissa asuvat tekevät mielellään täyttä etätyötä, koska siellä omassa tuvassa on helppo löytää rauhallinen etätyöpiste, ja toimistolle matkustamiseen saattaisi helposti mennä ainakin pari tuntia päivästä. Toimiston lähellä asuvatkin taas saattavat tehdä etätöitä, mutta usein nämä ihmiset myös näkyvät siellä toimistolla. Mikä ei ole ihme, jos koti on kaupunkikaksio ja etätyöpiste on makkarin nurkassa tai pahimmillaan ruokapöydän ääressä.
Johtuen näistä työntekijöiden hyvin erilaisista tilanteista ja intresseistä, tähän lienee vaikea löytää mitään yleispätevää ratkaisua. Jos työnantajilta aletaan edellyttää rahallista kompensaatiota kotitoimiston kustannuksista, voidaan toisaalta hyvin kysyä pitäisikö etänä työskentelevän sitten kompensoida esim. pienemmällä palkalla työmatkakulujen säästymistä. En todellisuudessa odota, että tämä asia nousee edes mihinkään yleiseen keskusteluun, mutta etätyötä tekevänä tämäkin puoli on mielestäni hyvä pitää mielessä.