Se on kyllä jännä ilmiö, miten paljon noita huonoja johtajia (ja muita päälliköitä) julkisella puolella ilmeisesti oikein pesiikin. Omatkin kokemukset ovat enimmäkseen mollivoittoisia: nälvitään, mikromanageroidaan turhia juttuja, tehdään katoamistemppuja tai pidetään radiohiljaisuutta kun tärkeistä jutuista pitäisi päättää, syytetään alaisia omista virheistä, syytetään alaisia kun päällikön ajatukset jäivät taas lukematta, jätetään luvatut asiat hoitamatta, esitetään rentoa ja lupsakkaa vaikka pinnan alla on Stalin 2.0, keksitään keksimisen ilosta lisää turhia prosesseja ja palavereita, annetaan järjettömiä varoituksia, jaetaan palkankorotukset pärstäkertoimen perusteella, savustetaan pätevät ja oman arvonsa tuntevat tekijät ulos kun eivät nuolleet persettä, tehdään järjettömiä organisaatiomuutoksia, maristaan päin naamaa kun duunari kehtaa olla yhden päivän pois sairaan lapsen takia, mitähän vielä...
Julkisella puolella esihenkilöasemassa ja erityöpaikoissa, mutta samassa positiossa olevat henkilöt. Ollaan niin hymyä ja ystävällisiä, mutta heti kun tulee jokin asia vastaan, joka ei miellyttänyt työntekijän pyytämänä tai ilmoittamana niin sekunnin sadasosassa tuo Stalin 2.0 nousee pintaan. Tämän näki ihan kasvoista ja se oli aika puistattava kokemus yhtäkkisenä persoonan vaihdoksena. Eräs tyyppi lähettelee teamsissa ryhmiin sydämiä ja "ihanaa viikonloppua 
" jne, mutta käytännössä yritti kulissien takana minua kiristää ottamaan huonommalla palkalla oleva pesti vastaan sanomalla, että ei ole muuten töitä. Koitti myös järjestää asian siltä näyttämään työkentällä, että hommat uhkaa loppua. Eivät siis millään tavalla olleet loppumassa ja tämän kyllä jälkikäteen ihan näki. Halusi myös, että olisin käynyt työhaastattelussa tuohon työhön, joka siis oli samaa kuin mitä jo tein käytännössä. 
