Se on kyllä jännä ilmiö, miten paljon noita huonoja johtajia (ja muita päälliköitä) julkisella puolella ilmeisesti oikein pesiikin. Omatkin kokemukset ovat enimmäkseen mollivoittoisia: nälvitään, mikromanageroidaan turhia juttuja, tehdään katoamistemppuja tai pidetään radiohiljaisuutta kun tärkeistä jutuista pitäisi päättää, syytetään alaisia omista virheistä, syytetään alaisia kun päällikön ajatukset jäivät taas lukematta, jätetään luvatut asiat hoitamatta, esitetään rentoa ja lupsakkaa vaikka pinnan alla on Stalin 2.0, keksitään keksimisen ilosta lisää turhia prosesseja ja palavereita, annetaan järjettömiä varoituksia, jaetaan palkankorotukset pärstäkertoimen perusteella, savustetaan pätevät ja oman arvonsa tuntevat tekijät ulos kun eivät nuolleet persettä, tehdään järjettömiä organisaatiomuutoksia, maristaan päin naamaa kun duunari kehtaa olla yhden päivän pois sairaan lapsen takia, mitähän vielä...
Tuli niin mieleen tuosta stalin 2.0 oma vastaava kokemus
Julkisella puolella esihenkilöasemassa ja erityöpaikoissa, mutta samassa positiossa olevat henkilöt. Ollaan niin hymyä ja ystävällisiä, mutta heti kun tulee jokin asia vastaan, joka ei miellyttänyt työntekijän pyytämänä tai ilmoittamana niin sekunnin sadasosassa tuo Stalin 2.0 nousee pintaan. Tämän näki ihan kasvoista ja se oli aika puistattava kokemus yhtäkkisenä persoonan vaihdoksena. Eräs tyyppi lähettelee teamsissa ryhmiin sydämiä ja "ihanaa viikonloppua 
" jne, mutta käytännössä yritti kulissien takana minua kiristää ottamaan huonommalla palkalla oleva pesti vastaan sanomalla, että ei ole muuten töitä. Koitti myös järjestää asian siltä näyttämään työkentällä, että hommat uhkaa loppua. Eivät siis millään tavalla olleet loppumassa ja tämän kyllä jälkikäteen ihan näki. Halusi myös, että olisin käynyt työhaastattelussa tuohon työhön, joka siis oli samaa kuin mitä jo tein käytännössä. Joskus mietiskelin eräässä työpaikassa että mitä töitä ne johtajat tekee jos ei istu palavereissa? Tulin siihen tulokseen että ei mitään. Se palavereissa istuminen on niiden työtä.
No hohhoijaa. Pitäiskö se toimari ottaa sitten koodaamaan sitä softaa sinne?
No hohhoijaa, yrityksissähän ei muuta johtoa ole ollenkaan?
Vainiin. Itse asiantuntijana yleensä toteutan omaa toimenkuvaa itsenäisesti. Sitten kun tulee joku päätöksentekopiste, mihin tarvii hakea linjauksen, esittelen toimintavaihtoehdot ja niiden vaikutusanalyysin pomoille. Yleensä tällaisesta kokouksesta tullaan ulos selvän suunnitelman kanssa mitä tehdään seuraavaksi.
Siis osan ihmisten työ on käytännössä vain palaveria. Mutta siinä on varmasti tosi iso ero, tehdäänkö niissä palavereissa mitään sellaista,että asiat vaikka etenesivät. Olen itse seurannut sivusta sellaista, että palavereita vain pidetään pitämisen vuoksi. Ei niiden lopputuloksista ikinä mitään käytäntöön saada. Ei ole pöytäkirjoja,ei mitään kunnon rakennetta tai ideaakaan välttämättä. Kunhan vain rupatellaan.
No rehellinen vastaushan olisi yksi vaihtoehto? Tai sitten vaan kerrot että kaipaat isompia haasteita kun kaikki on muuttunut helpoksi etkä enää koe kehittyväsi.
