Työelämäkeskustelu

[mailman]

Minkä takia tuhoatte oman terveytenne sen takia että voitte 1,5v päästä huomata ettei mikään ole muuttunut niistä syistä miksi olette joutuneet saikelle alunperinkin?
Jengi juo liikaa corporate kool-aidia, pitäisi ottaa järki käteen kun vaakakupissa on yrityksen projektit joissa olette töissä vs. oma terveys.

Helppoa se on huudella noin...

Jälkikäteen toki miettinyt, että miten en tajunnut tarpeeksi ajoissa itse. Ehkä vain halusin saada homman osaltani maaliin tjsp.
Ei tätä kukaan vapaaehtoisesti halua, ja kenellekään en toivo.

@dropadrop ilta hyvää tekstiä.

 

[3dfx]

Tietämättä mitään CNC koneistuksesta ylipäätään niin hiukan olen ihmeissäni jos sitäkin hommaa ei ole lähes täysin Kiinaan viety.

Kiinalaiset on vähän huonoja vastaamaan sellaiseen tarpeeseen että koneistettu kappale tarvitaan nyt. Tietty monet suomalaisetkin, mutta osa taas pystyy.

 

[3dfx]

Minkä takia tuhoatte oman terveytenne sen takia että voitte 1,5v päästä huomata ettei mikään ole muuttunut niistä syistä miksi olette joutuneet saikelle alunperinkin?
Jengi juo liikaa corporate kool-aidia, pitäisi ottaa järki käteen kun vaakakupissa on yrityksen projektit joissa olette töissä vs. oma terveys.

hämmentävää paskaa on myös että jo työhaastatteluissa kysytään että onko stressin ja paineensietokykyä. Jo siinä kohtaa tuodaan asia siis esiin että mein firmassa on muuten asiat päin vittua, siedätkö sen. Olen kyllä näissä kysynyt että mihin sellaista normaalissa työelämässä tarvitaan, onko teidän firmassanne asiat niin päin persettä organisoitu ja resursoitu, että on jatkuva kiire ja aliresursointi vai onko siellä niin paskaa väkeä töissä vai mistä tämä tarve "stressin ja paineensietokyvylle" tulee?

 

[3dfx]

Olin välillä jo nelisen kuukautta osa-aikaisesti töissäkin ja meni ihan ok, mutta sitten esihenkilö tempaisi taas kunnon paskakaniinin paskahatustaan antamalla kirjallisen varoituksen siitä, että erehdyin marisemaan turhan monimutkaisista prosesseista ja liian suuresta työtaakasta, jonka seurauksena masennukseni jälleen paheni ja nyt tosiaan taas 100% saikulla kuun loppuun.

mitä väliä on esimiehen antamilla varoituksilla? Monet esimiehet ovat lähtökohtaisesti sellaisia turhanpäiväsyyksiä, että ei niitten selityksistä kannata hirveemmin välittää mitään. Jos sieltä tulee joku typerä aikataulu sano ettet kerkeä sitä tuohon mennessä tekemään, teen sen päivämäärään X mennessä. Esimies saattaa valittaa, mutta voit joko sanoa että sori nyt että näin nää menee sönkötyksistäsi huolimatta tai voit vaihtoehtoisesti poissulkea koko ihmisen esim. "en kuule nyt mitään, kuuletteko te täältä jotain kun minä en kuule yhtään mitään" menetelmillä ja anna esimiehen sitte ottaa se paine vastaan että joutuu selittelemään jollekkin pampulle miksi projekti myöhästyy ja sitä rataa.

 

[kjns]

hämmentävää paskaa on myös että jo työhaastatteluissa kysytään että onko stressin ja paineensietokykyä. Jo siinä kohtaa tuodaan asia siis esiin että mein firmassa on muuten asiat päin vittua, siedätkö sen. Olen kyllä näissä kysynyt että mihin sellaista normaalissa työelämässä tarvitaan, onko teidän firmassanne asiat niin päin persettä organisoitu ja resursoitu, että on jatkuva kiire ja aliresursointi vai onko siellä niin paskaa väkeä töissä vai mistä tämä tarve "stressin ja paineensietokyvylle" tulee?

Tässä on myös välimuotoja ”stressitön ja paineeton työ” ja ”päin vittua organisoitu työyhteisö jossa on jatkuva kiire” välillä. Suurimmassa osassa töitä mitä olen tehnyt elämäni aikana on stressin ja paineensietokykyä tarvittu koska työ nyt vaan yksinkertaisesti on sellaista että välillä on kiire, painetta ja stressiä. Toki se on myös hyvä kertoa työnhakijalle hakuvaiheessa että odotusarvo on että silloinkin selvitään hommista eikä romahdeta ja mennä jäihin.

Ei ole omalle kohdalle osunut tuollaisia ”koko ajan kiire ja hajottaa” paikkoja, mutta sivusta saanut seurata muiden kärsimystä. Pitää sanoa että itsellä nousis kytkin aika nopeasti tollasessa paikassa, ja jos työhaastattelussa korostettais just näitä em. ominaisuuksia sekä muutenkin haisis tällainen ”grind” mentaliteetti niin jättäisin kyllä menemättä sellaiseen paikkaan…

 

[Pizzan ystävä]

mitä väliä on esimiehen antamilla varoituksilla?

Todennäköisesti se ainakin hankaloittaa poistumista k.o. ihmispaskan alaisuudesta sisäisellä siirrolla.

 

[3dfx]

Vaikee etänä on oikein mitään miettiä. Ajattelisin että ehkä sitten ainoo vaihtoehto on tuupata painetta sille ihmispaskalle. Esim. kerrot hyvissä ajoin että aikataulu on epärealistinen ja pystyt tekemään asiat päivään X mennessä, mielellään kirjallisesti (koska voit käyttää tätä aseena myöhemmässä vaiheessa). Kun sitten kaikki kosahtaa, pystyt tän esimiehen esimiehelle esittämään että hyvissä ajoin on varotettu, ei ymmärtänyt varoitusta vaan pakotti epärealistisia aikataulujaan, ei ottanut asiakkaaseen yhteyttä myöhästymisestä, ei voitu mitään kun ei kuuleviin korviin otettu, huonoa johtamista, tässä kohtaa voit ottaa esiin myös kirjallisen varoituksen ja kertoa, että sait varoituksen siitä että kerroit faktoja esimiehellesi ja esimiehesi pyrkii aktiivisesti estämään tiedonkulkua Teille siellä korkeammalla portaalla ja on toiminut avoimuuden periaatteita vastaan.

Ja joka kerta ihan sama hyökkäys päälle jos esimiehellä on jotkut omat aikataulut eikä hyväksy sinun aikataulujasi.

 

[Freeze]

Tässä ei nyt kukaan ole sanonut, että vaaditut aikataulut ovat epärealistisia. Ihmetyttää tuo kova hyökkäys esimiestä kohtaan, liekö jollakin vanhoja muistoja hampaankolossa?

 

[finWeazel]

Minkä takia tuhoatte oman terveytenne sen takia että voitte 1,5v päästä huomata ettei mikään ole muuttunut niistä syistä miksi olette joutuneet saikelle alunperinkin?

Muutokset terveydessä/olotilassa on niin pieniä päivä/viikko/kuukausitasolla ettei tilannetta tiedosta. Kunnon burnout ottaa vuosia syntyä ja kestää todella pitkään kuntoutuminen. Tunnollisten ihmisten tauti, ei paljon burnoutit vaivaa jos työt on vaan työtä ja jää työpaikalle.

 

[juhei]

Muutokset terveydessä/olotilassa on niin pieniä päivä/viikko/kuukausitasolla ettei tilannetta tiedosta. Kunnon burnout ottaa vuosia syntyä ja kestää todella pitkään kuntoutuminen.

Meinasin itse tulla ihan samaa sanomaan. Asiat kun muuttuu vähitellen huonommaksi, niin ei sitä edes itse tajua.

Kerran on ollut burn-out lähellä, onneksi tajusin vaihtaa paikkaa ennenkuin meni pahemmaksi. Ongelmien syy oli yksi C-tason kaveri, ja voi että minä nautin siitä kun pari vuotta lähtöni jälkeen kuulin että suurinpiirtein koko Suomen toimiston jäljelle jäänyt porukka oli sanonut että kaikki lähtee jos tuo jatkaa tekemiseen sotkeutumista. Eipä sitä tuon jälkeen paljon tekemisessä kuulemma näkynyt, ja huomasin linkedinissä kuukausi sitten että ko. paikka oli haussa. Teknisesti ihan pätevä kaveri, vaikka itsestään luuli liikoja, mutta johtajana aivan helvetin huono eli kaikki oli aina muiden vika, vaikka olisi itse kädet savessa käynyt järjestelmää konffaamassa.

Omassa exit interviewessä sanoin suorat sanat myös, että lähtöni syy oli käytännössä vain ja ainoastaan tuo tyyppi ja sen tapa johtaa.

 

[Mikkos]

Ihan mielenkiinnosta mutta mikä palkkahaitari näissä burnout keisseissä on?

 

[Narf]

Muutokset terveydessä/olotilassa on niin pieniä päivä/viikko/kuukausitasolla ettei tilannetta tiedosta. Kunnon burnout ottaa vuosia syntyä ja kestää todella pitkään kuntoutuminen. Tunnollisten ihmisten tauti, ei paljon burnoutit vaivaa jos työt on vaan työtä ja jää työpaikalle.

Okei, kuulun kyllä tuohon ryhmään missä duunit on vaan duuneja enkä vie niitä kotiini mukaan.
Siksi välillä vaikea samaistua palkansaajan burnoutteihin.

 

[juhei]

Ihan mielenkiinnosta mutta mikä palkkahaitari näissä burnout keisseissä on?

Muiden osalta en voi vastata, mutta itse olen tehnyt IT-alalla PM/PO hommia ja kuukausipalkka tuon "melkein burnoutin" aikaan oli n. 5200€ + 5000€ vuosibonukset. Oli sitä vastuutakin kyllä, esim. kun yksi homma meni vituiksi niin heti kun ei saatu korjattua niin asiakkaalta tuli viesti että seuraavaksi lähtee reklamaatio ministeriöön että nyt pitää saada homma toimimaan.

 

[juhei]

Olen tehnyt tuollaisia stressaavia hommia ja pitkiä päiviä, ja kun homma on saatu kuntoon, niin pomon vastaus on suurinpiirtein ollut tasoa "miksi tässä meni näin pitkään, ohjeet on tuolla" ja kun sanoo että ei ole, näytä mulle ne ohjeet niin tulee hiljaisuutta.

Nykyisessä paikassa joutuu myöskin tekemään välillä pitkää päivää, pari viikkoa sitten tuli 12h päivä kun piti yhtä kriittistä ongelmaa ratkoa. Pomon palaute oli "hienoa että jaksoit illallakin tätä asiaa selvittää, hyvä että on nyt kunnossa".

Ekasta paikasta lähdin, nykyisessä nautin työstäni. Sillä johtamisella on todella paljon merkitystä.

 

[finWeazel]

Ekasta paikasta lähdin, nykyisessä nautin työstäni. Sillä johtamisella on todella paljon merkitystä.

Olin pitkää postausta kirjoittamassa. Hyvin summasit yhteen lauseeseen. Omalla kohdalla ei päivien pituudella ollut merkitystä burnoutin kanssa. Siinä kohtaa kun asiat ei enää olleet omissa käsissä ja johtaminen huonoa niin alkoi väsymystilaa kertymään. Näki, että tehdään päätöksiä millä suo ei tule koskaan loppumaan. Uhrattiin pitkän aikavälin menestys lyhyen aikavälin pikavoittoihin. Suota jaksoi kuitenkin useamman vuoden tarpoa kun "kunhan tämä akuutti kriisi setvitään niin sitten ollaan kuivilla ja tehdään fiksummin"

Uskon, että aika moni jatkaa burnouttiin asti sen takia, että uskoo päämäärän olevan tärkeä ei niinkään rahan vuoksi.

 

[juhei]

Olin pitkää postausta kirjoittamassa. Hyvin summasit yhteen lauseeseen. Omalla kohdalla ei päivien pituudella ollut merkitystä burnoutin kanssa. Siinä kohtaa kun asiat ei enää olleet omissa käsissä ja johtaminen huonoa niin alkoi väsymystilaa kertymään. Näki, että tehdään päätöksiä millä suo ei tule koskaan loppumaan, kun uhrattiin pitkän aikavälin menestys lyhyen aikavälin pikavoittoihin. Suota jaksoi kuitenkin useamman vuoden tarpoa kun "kunhan tää setvitään niin sitten ollaan kuivilla ja tehdään fiksummin"

Uskon, että aika moni jatkaa burnouttiin asti sen takia, että uskoo päämäärän olevan tärkeä ei niinkään rahan vuoksi.

Itsekin tein tuossa ekassa mainitussa paikassa sitä ns. työtä jolla on merkitystä, tuote oli hyvä ja toimiva, asiakas hyvä, asiakkaan PM mukava tyyppi jonka kanssa oltiin samalla aallonpituudella ja homma sujui. Oman firman sisällä taas epäkohtia oli, ja niistä viestittiin ylöspäin, ja usein vastaus oli että hyvä kun nostitte esille, parannetaan. Sitten vähitellen alkoi tajuamaan että joka kerta tulee sama vastaus, eikä mitään tapahdu.

 

[mailman]

Itsekin tosiaan itse duunista sinänsä tykkään, on laidasta laitaan mitä nyt melkein ikinä keksiikään lyhenteen ICT alle.
Mutta talon nykyisistä toimintatavoista en.
Firma aloitti ~10v sitten suomessa, sen jälkeen kaksi isoa yhdistymistä. Ensimmäinen ei kerennyt edes mennä maaliin asti kun tuli toinen, ja nyt onkin pakka ihan sekaisin ollut kohta vuoden.

Ihan mielenkiinnosta mutta mikä palkkahaitari näissä burnout keisseissä on?

Liekkö tuolla merkitystä? Itsellä jossain 5ke paikkeilla.

Uskon, että aika moni jatkaa burnouttiin asti sen takia, että uskoo päämäärän olevan tärkeä ei niinkään rahan vuoksi.

Tämäpä se, kovasti koittanut olla myös ns. lojaali työntekijä ja tyhmästi kuvitellut että kyllä se työnantajakin joustaa tms. kun itsekin niin tekee.
Ei se sitten enää loppupeleissä noin mennytkään, ja nyt vielä huonommin.

Oman firman sisällä taas epäkohtia oli, ja niistä viestittiin ylöspäin, ja usein vastaus oli että hyvä kun nostitte esille, parannetaan. Sitten vähitellen alkoi tajuamaan että joka kerta tulee sama vastaus, eikä mitään tapahdu.

Tämä ylläoleva olisi voinut tulla mun näppikseltä
Lupauksia, lupauksia.... Ja sitten pomo ihmettelee että miksi mulla meinaa olla vähän negatiivinen/kyyninen asenne

 

[juhei]

Tämäpä se, kovasti koittanut olla myös ns. lojaali työntekijä ja tyhmästi kuvitellut että kyllä se työnantajakin joustaa tms. kun itsekin niin tekee.
Ei se sitten enää loppupeleissä noin mennytkään, ja nyt vielä huonommin.

En pidä itseäni mitenkään erityisen lojaalina työntekijänä, mutta olen aina ajatellut että jos jotain alkaa tekemään, niin tehdään se sitten kunnolla eikä puolivaloilla. Tämä kai se omalta osalta on se juurisyy, pitäisi opetella välittämään vähemmän, jos vain on mahdollista. Muillakin se tuntuu onnistuvan.

 

[Mikkos]

Liekkö tuolla merkitystä? Itsellä jossain 5ke paikkeilla.

Sillä on hyvinkin paljon merkitystä. Näin yleensähän se on että burniksia ei saada pienissä palkaluokissa vaan se on vaan laiskuutta ja turhaa saikuttamista, mutta sitä mukaan kun palkka nouseen niin diagnoosi muuttu burnikseksi.
Aika harvoin voit mennä täydellä pokerilla sanomaan pomolle tai työlekurille 2100e br, palkalla että mulla on burnis. Varmaan tulee niin räkästä naurua ettei moni usko ja 2vko saikku ja laput seuraavissa YTssä.

 

[juhei]

Sillä on hyvinkin paljon merkitystä. Näin yleensähän se on että burniksia ei saada pienissä palkaluokissa vaan se on vaan laiskuutta ja turhaa saikuttamista, mutta sitä mukaan kun palkka nouseen niin diagnoosi muuttu burnikseksi.
Aika harvoin voit mennä täydellä pokerilla sanomaan pomolle tai työlekurille 2100e br, palkalla että mulla on burnis. Varmaan tulee niin räkästä naurua ettei moni usko ja 2vko saikku ja laput seuraavissa YTssä.

Ei muuten ole työterveyslääkäri ikinä kysynyt minulta että paljonko tienaat, oli kyseessä sitten työhön liittyvä uupumus tai flunssa. Eivät ole edes firmaa kysyneet, niillä näkyy siellä koneen ruudulla että minkä vaivan takia on tullut eikä mitään muuta. Kyllä se burnout voi tulla palkasta riippumatta kenelle tahansa, jos työolosuhteet ei ole kunnossa.

Isommilla palkoilla on todennäköisesti keskimäärin enemmän vastuuta, ja sitä kautta ehkä enemmän niitä burnoutteja. Toki voi olla että noissa pienemmissä palkkaluokissa on isompi kynnys lähteä näistä asioista avautumaan, jos toimeentulo on enemmän kiinni palkasta.

 

[kuoris]

Onkohan yhtään projektipäällikköä joka ymmärtää että Suomessa ollaan yleesä lomalla heinäkuussa? Itse olen törmännyt tähän hiton monta kertaa ja sitten ihmetellään miksi ollaan kk myöhässä aikataulusta.

Joskus kaksikin kk jos osa tiimistä on Euroopan maissa jossa elokuu on lomakuukausi.

 

[finWeazel]

Sillä on hyvinkin paljon merkitystä. Näin yleensähän se on että burniksia ei saada pienissä palkaluokissa vaan se on vaan laiskuutta ja turhaa saikuttamista, mutta sitä mukaan kun palkka nouseen niin diagnoosi muuttu burnikseksi.
Aika harvoin voit mennä täydellä pokerilla sanomaan pomolle tai työlekurille 2100e br, palkalla että mulla on burnis. Varmaan tulee niin räkästä naurua ettei moni usko ja 2vko saikku ja laput seuraavissa YTssä.

Entä jos tuo johtuu siitä, että pitää ensin olla vastuuta, työtehtävät jotka seuraa töistä kotiin ja oma asenne siihen, että työt hoidetaan kelloa katsomatta. Tähän päälle niitä tekijöitä ettei itse voi tarpeeksi vaikuttaa työtehtävien suorittamiseen, kun tulee järjetöntä aikataulua, muutoksia jne. Voit laskea omassa päässä, että ton muutoksen takia hommien tekemiseen menee 1kk lisää mutta aikataulu ei jousta ja pomo+asiakas+tiimiläiset soittelee ja mailaa perää iltaisin ja viikonloppuisin. Koska olet vastuussa+vastuuntuntoinen niin hoidat 24/7 hommia.

Voisin kuvitella, että pienipalkkaisella ei työt seuraa kotiin ja hanskat tipahtaa kun työaika loppuu. Stressi voi sitten tulla just pienestä palkasta ja siitä miten pärjää mutta tämä ei liene burnouttia vaan jotain muuta.

 

[Ed!]

Näitä lukiessa toivoo itse olevansa hyvä esimies, oma edeltäjä oli ns kyrpä jolla on korvat. Eikä ollut kokemusta vastaavan kioskin pyörittämisestä. Ala on hankala resursoida ja itse yrittäjätaustalla koittaa minimoida seisontatunteja = nykyiset alaiset joutuvat ajoittain venymään koviin suorituksiin.
Itse koen tärkeäksi sen että "edestä johdetaan" eli jos pyydän alaisia venymään ihmeisiin niin olen myös itse siellä rivissä ja hoidan paperityöt sitten kun homma on valmis ja muut nukkuvat.

Joskus rupeaa turhauttamaan että tällä alalla on mahdoton suunitella lomia yms. aina eletään tilanteen mukaan, vaimo on pitkään kuulunut liittoon eikä ymmärrä tälläistä omistautumista työlle.
Tuohon olen vastannut että kun hän rupeaa maksamaan laskut niin voin jäädä vaikka kotiin lapsia kaitsemaan.
Nykyinen työ on äärimmäisen stressaavaa, mutta myös palkka on oikeasti kohtuullinen käytettyyn aikaan nähden

 

[allunteri]

En pidä itseäni mitenkään erityisen lojaalina työntekijänä, mutta olen aina ajatellut että jos jotain alkaa tekemään, niin tehdään se sitten kunnolla eikä puolivaloilla. Tämä kai se omalta osalta on se juurisyy, pitäisi opetella välittämään vähemmän, jos vain on mahdollista. Muillakin se tuntuu onnistuvan.

Sama, ehkä lisäksi vielä se, että haluan olla ylpeä tekemästäni työstä. Eli tavallaan se rima on hilattu ihan omasta toimesta korkealle. Tavallaan palkitsevaa, kun riman ylittää ja oppii uusia asioita, mutta toisaalta myös tosi stressaavaa välillä jos asiat ei menekään kuten pitäisi.

Tätä lukiessa ja tänä keväänä on kyllä vahvistunut fiilis, että pakko se vaan on vaihtaa firmaa. Mielenkiintoisia hommia ja monista asioista tykkään työssäni ja firmassa (esim. hyvät työkaverit), mutta firmassa myös tehdään niin monia asioita päin persettä, mikä aiheuttaa aivan kohtuuttoman paljon stressiä tekevälle portaalle. Sama kaava toistuu projektista toiseen, ilman että virheistä opittaisiin mitään. Parempi vaihtaa firmaa ennen kuin vetää burnoutin tästä sekoilusta, ei ole sen arvoista.

 

[dropadrop]

Entä jos tuo johtuu siitä, että pitää ensin olla vastuuta, työtehtävät jotka seuraa töistä kotiin ja oma asenne siihen, että työt hoidetaan kelloa katsomatta. Tähän päälle niitä tekijöitä ettei itse voi tarpeeksi vaikuttaa työtehtävien suorittamiseen, kun tulee järjetöntä aikataulua, muutoksia jne. Voit laskea omassa päässä, että ton muutoksen takia hommien tekemiseen menee 1kk lisää mutta aikataulu ei jousta ja pomo+asiakas+tiimiläiset soittelee ja mailaa perää iltaisin ja viikonloppuisin. Koska olet vastuussa+vastuuntuntoinen niin hoidat 24/7 hommia.

Voisin kuvitella, että pienipalkkaisella ei työt seuraa kotiin ja hanskat tipahtaa kun työaika loppuu. Stressi voi sitten tulla just pienestä palkasta ja siitä miten pärjää mutta tämä ei liene burnouttia vaan jotain muuta.

Mua on viimeaikoina rasittanut aika paljon, ja olen aika varma että voisi tulla burnout jos jatkuisi näin. Olen pitänyt periaatteena ettei työ seuraa kotiin, eli joka päivä toimistolla ja max pari kertaa kuukaudessa illalla kotoa (esim joku säätö jenkkeihin).

Kuitenkin toimistolla on sitten yleensä 8-12 kokousta päivässä ilman taukoja ja pääosin eri aiheista.

Eli olen aika vakuuttunut, että onnistuu rasittuminen suht normaaleillakin tunneilla (olen toimistolla yleensä 8-9 tuntia).

Vastapallona aikoinaan tuli usein työskenneltyä myös kotoa, mutta työ oli palkitsevampaa ja pitkäjänteisempää (tunkkaamista tai koodaamista) eikä se koskaan tuntunut niin raskaalta.

 

[finWeazel]

Mua on viimeaikoina rasittanut aika paljon, ja olen aika varma että voisi tulla burnout jos jatkuisi näin. Olen pitänyt periaatteena ettei työ seuraa kotiin, eli joka päivä toimistolla ja max pari kertaa kuukaudessa illalla kotoa (esim joku säätö jenkkeihin).

Mulla oli viimonen niitti pakettiin se, että ei saanut enää hyvää unta. Öisin unissaan kelas työjuttuja, että miten saadaan projektit kuntoon. Samaan normi stressihomma, että ei saa nukuttua riittävän pitkään stressin takia. Heräät aamuyöstä lopenväsyneenä kun unissas kelannut duunijuttuja ja unta ei saa. Pinna kireellä ja alat tiuskimaan, maailmankuva synkistyy. Asiat mistä olet tykännyt ei huvita eikä jaksa harrastaa, mistään ei saa iloa. Burnoutin tasoja ja syitä aika monenlaisia. Yhden setvimiseen rittää kesäloma, toinen vaatii vuoden täyslepoa töistä.

Ei 50h-60h työviikot tuntuneet miltään sillon kun homma oli mielekästä. Olis voinut "Ilmaiseksikin" tehdä. Siinä kohtaa kun jutut lähti lapasesta ja mielekkyys hommista katosi oli lyhkäsemmätkin päivät piinaa. Pahinta se, että vaikka kuinka sykki niin näki, että tää menee aina vaan huonommaksi kiitos huonon työnjohdon. Pitkään sitä uskoi kun esimies oli ymmärtäväinen ja "kun tää on setvitty niin aletaan tekeen fiksummin, palkataan tyyppejä lisää jne.". Vuosia vieri ja aina vaan syvempi kuoppa mihin tiimiä ja hommia kaivettiin.

 

[mailman]

Mulla oli viimonen niitti pakettiin se, että ei saanut enää hyvää unta. Öisin unissaan kelas työjuttuja, että miten saadaan projektit kuntoon. Samaan normi stressihomma, että ei saa nukuttua riittävän pitkään stressin takia. Heräät aamuyöstä lopenväsyneenä kun unissas kelannut duunijuttuja ja unta ei saa. Pinna kireellä ja alat tiuskimaan, maailmankuva synkistyy. Asiat mistä olet tykännyt ei huvita eikä jaksa harrastaa, mistään ei saa iloa. Burnoutin tasoja ja syitä aika monenlaisia. Yhden setvimiseen rittää kesäloma, toinen vaatii vuoden täyslepoa töistä.

Ei 50h-60h työviikot tuntuneet miltään sillon kun homma oli mielekästä. Olis voinut "Ilmaiseksikin" tehdä. Siinä kohtaa kun jutut lähti lapasesta ja mielekkyys hommista katosi oli lyhkäsemmätkin päivät piinaa. Pahinta se, että vaikka kuinka sykki niin näki, että tää menee aina vaan huonommaksi kiitos huonon työnjohdon. Pitkään sitä uskoi kun esimies oli ymmärtäväinen ja "kun tää on setvitty niin aletaan tekeen fiksummin, palkataan tyyppejä lisää jne.". Vuosia vieri ja aina vaan syvempi kuoppa mihin tiimiä ja hommia kaivettiin.

Taas niin paljon samaistumista tähän viestiin

Unohtui itsellä mainita toi uni. Itsellä meni ne myös, osittain vieläkin. Mutta alkuvuosi 2023 meni kyllä sellaisessa sumussa että huh huh. Lääkkeisiin oli mentävä että edes jotenkin sammui. Ja sehän ei tosiaan sama asia ole kuin norminukkuminen.
Unettomuus kyllä todella ilkeä homma, zombieta puoliunessa ihmettelyä ei montaa yötä vaadi että nuppi on totaalisen sekaisin.

 

[Pizzan ystävä]

Mä paahdoin burnoutia edeltävät 2 - 3 kuukautta suunnilleen 4,5 tunnin yöunilla. Ei ihme senkään puolesta että iso pyörä alkoi ensin heittää ja sitten leikkasi kiinni. Sinänsä aikaa nukkumiselle toki oli, mutta heräilin aina joskus aamuyöstä aivot valmiiksi täysillä kierroksilla enkä saanut enää unta.

Vasta nyt, melkein vuotta myöhemmin, alkaa olemaan edes ajoittain virkeäkin. Edelliset kuukaudet ovat olleet aika väsymyksentäyteisiä, eikä akut kyllä vieläkään ihan 100 prosenttiin lataudu.

e. Tosin tämä nykyinen kohtalainen henkinen tilani ja tarmoni rakentuu aika pitkälti SNRI- ja SSRI-lääkkeiden varaan – vähän karmii, mitä käy, kun lääkitykset aikanaan ajetaan alas...

 

[kuoris]

Tosin tämä nykyinen kohtalainen henkinen tilani ja tarmoni rakentuu aika pitkälti SNRI- ja SSRI-lääkkeiden varaan – vähän karmii, mitä käy, kun lääkitykset aikanaan ajetaan alas...

Riippuu kuinka kauan olet käyttänyt ja määristä. Sähköiskuja, huimausta, rytmihäiriöitä, masennusta, seksuaalista haluttomuutta joka on monella pysyvää (PSSD)…noin niinkuin alkuun. Kannattaa vähentää pikkuhiljaa niin et joudu kovin montaa kertaa päivystykseen.

Nämä lääkkeet pitäisi kieltää lailla ja burnikseen vaan sairaslomaa ja terapiaa. Mutta halpahan toi ”hoito” on. Pillerit naamaan ja kuli takaisin töihin.

 

[asddsa]

Kai teille edes on maksettu asianmukaisesti, jos olette painaneet noin paljon duunia?

 

[Pizzan ystävä]

Kai teille edes on maksettu asianmukaisesti, jos olette painaneet noin paljon duunia?

Hahahahaha

...

 

[_epe_]

Kai teille edes on maksettu asianmukaisesti, jos olette painaneet noin paljon duunia?

Yleensä hyvästä ja nopeasta työstä palkitaan lisätöillä

 

[finWeazel]

Kai teille edes on maksettu asianmukaisesti, jos olette painaneet noin paljon duunia?

Maksettiin hyvin, mutta raha oli sivuosuma eikä tarkoitus. Palkka ja osakekannustimet nousi joka vuosi kun kannatteli "heroic effort":lla tiimiä. Maine antoi hyvää vielä senkin jälkeen kun työn tulokset meni pohjamutiin väsymyksen vuoksi.

Jos jälkikäteen pääsis saman tekeen uusiksi niin olisi parempi ollut heti alkuvaiheessa ajaa projekti seinään pelastamisen sijaan. Ehkä sen jälkeen olisi projektin perusta saatu rakennettua tukevaksi. Tilanne se, että menin uudehkoon juttuun mukaan missä oli vajaa vuosi tehty asioita. Tarkoitus oli aluksi heroic effort:lla saada homma lentoon ja sitten alkaa tekemään pitkäjänteisesti ja hyvää ja kestävää lopputulosta. Mentiinkin sitten kriisistä kriisiin 5v ajan. Pitkäjänteinen tekeminen unohtui muuten kuin juhlapuheissa/ylöspäin menevässä viestissä. Kriisejä julistettiin voitetuksi ja hetken päästä uusi akuutti kriisi sylissä ja all hands on deck.

Iso osa kriiseistä johtui siitä, että asiat ympärillä menivät aina vain isompaan skaalaan missä tulee uusia ongelmia joita ei osattu väistää tekemällä etukäteen asioita oikein. Jossain kohtaa projekti alkoi olemaan niin iso, että yritystason politiikka ja byrokratia toi omat ongelmansa. "tässä firmassa käytetään työkalua X. Projektissa työkalu Y käytössä, pakko vaihtaa vaikka työkalun vaihtoa ei ollut speksattu ja resursoitu aikatauluihin. Tai organisaatio A hoitaa tietyn asian. Piti alkaa siirtämään asioita omasta tiimistä toisten tiimien hoidettavaksi sen sijaan, että olis jatkettu alkuperäisen vision mukaan. Lopussa sen lisäksi, että piti tehdä kaikki tekninen työ oli valtava määrä byrokratiaa ja tiimienvälistä(ja aikavyöhykkeiden) välistä kommunikaatiota lisätty pakettiin samalla kun moni standardi "työkalu" vaihtui firman omiin huonompiin työkaluihin.

 

[Zeeri]

Olen kyllä näissä kysynyt että mihin sellaista normaalissa työelämässä tarvitaan, onko teidän firmassanne asiat niin päin persettä organisoitu ja resursoitu, että on jatkuva kiire ja aliresursointi vai onko siellä niin paskaa väkeä töissä vai mistä tämä tarve "stressin ja paineensietokyvylle" tulee?

Hyvä kysymys ja huomio ja pitää pistää talteen. En ole itse aikaisemmin edes tajunnut kyseenalaistaa tätä stressinsietokyky-kysymystä ja sen tarkoitusta. Yleensä se on ollutkin tuota huonoa johtamista tai muuta logistista sähläystä oikean kiireen tai hädän sijaan.
Hoitoalalla haastatteluissa tuo kysymys tuntuukin ihan järkevältä koska jossain sairaalan osastolla voi oikeasti tulla hätä ja pitää tehdä päätöksiä kun joku ulvoo kuin hyeena ja tarvitsee apua välittömästi.
Jossain tehtaalla kun oli aikaisemmin niin ei ne muovipakkaukset tai paketointi stressaavaa ollut vaikka miten kiire oli, firman johto, hr-jakkukalkkunat sekä yksittäiset ikävät työkaverit sen stressin aiheuttivat.

 

[Zeeri]

Aika harvoin voit mennä täydellä pokerilla sanomaan pomolle tai työlekurille 2100e br, palkalla että mulla on burnis. Varmaan tulee niin räkästä naurua ettei moni usko ja 2vko saikku ja laput seuraavissa YTssä.

Lääkärissä ei kysellä palkan perään, jos henkilö on rasittunut niin hän on rasittunut riippumatta siitä onko hän paketoimassa jauhelihaa 1800€/kk vaiko tärkeä johtohenkilö kymppitonnin palkalla.

 

[GuntherPrien]

... hr-jakkukalkkunat ...

Jakkukalkkunat

Onko sellaista isompaa firmaa edes olemassa missä hr-osasto olisi auttamassa duunin tekoa, eikä vain heittämässä kapuloita rattaisiin. Mitä vuosien varrella on omalla työpaikalla asioita seurattua, niin kun asiat alkavat mennä reisille niin hr-osasto on tavalla tai toisella ollut sähläämässä. Eräskin kommentti oli hr-osastosta oli, että "häntä heiluttaa koiraa, eikä päinvastoin".

 

[Jezme]

Sillä on hyvinkin paljon merkitystä. Näin yleensähän se on että burniksia ei saada pienissä palkaluokissa vaan se on vaan laiskuutta ja turhaa saikuttamista, mutta sitä mukaan kun palkka nouseen niin diagnoosi muuttu burnikseksi.
Aika harvoin voit mennä täydellä pokerilla sanomaan pomolle tai työlekurille 2100e br, palkalla että mulla on burnis. Varmaan tulee niin räkästä naurua ettei moni usko ja 2vko saikku ja laput seuraavissa YTssä.

Tämä ehkä älyttömintä mitä taas hetkeen kuullut. Esimerkiksi ravintola ja sote puolella työskentelevät voisivat olla hyvin eri mieltä. Taustasyyt siihen burnikseen tuossa lähinnä saattavat erota voimakkaasti. Siellä raflassa ehkä herkemmin paletaan loppuun kun saa jatkuvasti tehdä pitkää vuoroa tauotta ja painaa liian pienellä työvoimalla koko ajan sata lasissa. Korkeammalla liksalla tekevillä taas liittynee herkemmin henkiseen rasitukseen, kun tietotyö ja päätöksenteko rasittaa aivoja ja asioiden miettiminen seuraa herkästi myös vapaa-ajalle. Fyysinen tai henkinen ylikuormitus ovat molemmat ihan yhtä valideja syitä burnikseen ja tuo on mahdollista kaikille ihmisille palkkaluokasta ja työnkuvasta riippumatta.

 

[finWeazel]

Fyysinen tai henkinen ylikuormitus ovat molemmat ihan yhtä valideja syitä burnikseen ja tuo on mahdollista kaikille ihmisille palkkaluokasta ja työnkuvasta riippumatta.

Tämä on niin totta. Hyvin näkyy sekä fyysinen että henkinen stressi sykevälivaihtelussa. Urheilijatkin tän tietää, ihminen on monimutkainen kokonaisuus missä kaikki vaikuttaa kaikkeen. Mulla auttoi kevyt liikunta(ovesta ulos, käveleen), hengitysharjoitukset, mindfullness, kiitollisuusharjoitukset paljon akuutissa vaiheessa. Jos jotain hyvää burnoutissa niin oppi paljon omasta pääkopasta ja miten sitä huolletaan parempaan kuntoon.

 

[N1kkel]

Korkeakoulutetulla monesti rassaa asioiden pohtiminen, päätöksenteko ja duunarilla on monessa suhteessa helpompaa, kun työt jäävät työpaikalle. Duunarilla voi olla helpottavaa, kun työn tuloksen näkee heti, kun taas toimihenkilöllä voi olla useita kymmeniä asioita yhtäaikaa pähkittävänä ja jotenkin ne on itse pystyttävä aikatauluttamaan ja priorisoimaan. Työn tuloksen ja vaikutukset näkee sitten myöhemmin.

Ja minusta nykyaika on tuonut toimistotyöntekijälle omat "haasteensa", kun nykyään on puhelin, sähköpostit, whatsappit, signalit, teamsit ja varmaan viisi eri sovellusta pelkästään perusasioita varten kuten työajan kirjaamiseen jne. Tähän päälle toki ne varsinaiset työsovellukset 10- 20 kpl.

 

[Mikkos]

Tämä ehkä älyttömintä mitä taas hetkeen kuullut. Esimerkiksi ravintola ja sote puolella työskentelevät voisivat olla hyvin eri mieltä. Taustasyyt siihen burnikseen tuossa lähinnä saattavat erota voimakkaasti. Siellä raflassa ehkä herkemmin paletaan loppuun kun saa jatkuvasti tehdä pitkää vuoroa tauotta ja painaa liian pienellä työvoimalla koko ajan sata lasissa. Korkeammalla liksalla tekevillä taas liittynee herkemmin henkiseen rasitukseen, kun tietotyö ja päätöksenteko rasittaa aivoja ja asioiden miettiminen seuraa herkästi myös vapaa-ajalle. Fyysinen tai henkinen ylikuormitus ovat molemmat ihan yhtä valideja syitä burnikseen ja tuo on mahdollista kaikille ihmisille palkkaluokasta ja työnkuvasta riippumatta.

Pointti ei ollut se, että matalapalkkaiset eivät saisi burnoutteja, vaan se että niitä ei koskaan diagnosoida burnouteiksi vaan laskuudeksi ja saamattomuudeksi ja korkeintaan parin viikon saikku.

 

[Honzo]

Pointti ei ollut se, että matalapalkkaiset eivät saisi burnoutteja, vaan se että niitä ei koskaan diagnosoida burnouteiksi vaan laskuudeksi ja saamattomuudeksi ja korkeintaan parin viikon saikku.

Höpöhöpö. Ei kukaan lääkäri anna saikkua laiskuudesta tai saamattomuudesta.

Kyllä lääkärit burnoutin tunnistavat, eikä siinä työntekijän asema firmassa merkitse mitään.

 

[kuoris]

Pointti ei ollut se, että matalapalkkaiset eivät saisi burnoutteja, vaan se että niitä ei koskaan diagnosoida burnouteiksi vaan laskuudeksi ja saamattomuudeksi ja korkeintaan parin viikon saikku.

Yleensä työterveyslääkäri ei tiedä kuin potilaan ja firman nimen? Joskus on vähän kysynyt mitä teen.

Olen kyllä kuullut urbaaneja legendoja että hoito on parempaa jos menet sinne kauluspaidassa toisin kuin haalareissä, tiedä sitten. Olisko se vaan näitä maanantai saikkuja kun on vähän duunarilla krapula..

 

[Jezme]

Pointti ei ollut se, että matalapalkkaiset eivät saisi burnoutteja, vaan se että niitä ei koskaan diagnosoida burnouteiksi vaan laskuudeksi ja saamattomuudeksi ja korkeintaan parin viikon saikku.

Oma pointti vastaavasti oli, että tällainen ajatusmaailma lääkäriltä, esihenkilöltä tai keneltä tahansa on ihan älytöntä ja kivikautista. Toisekseen enpä kyllä muista, että lääkärit olisivat koskaan hirveästi kyselleet työnkuvasta. Ehkä korkeintaan sen tekeekö toimistotyötä ja mahdollisesti etätyötä.

 

[dropadrop]

Tosta ”heroic effort” lauseesta tuli mieleen kun taannoin kuulin muutoksia firmoissa (konsulttina) valittelevan kun tiimiksi saa semmoisen jossa on vain yksi kova tekijä. Muut olivat ”legacy employees”.

 

[3dfx]

Tämäpä se, kovasti koittanut olla myös ns. lojaali työntekijä ja tyhmästi kuvitellut että kyllä se työnantajakin joustaa tms. kun itsekin niin tekee.
Ei se sitten enää loppupeleissä noin mennytkään, ja nyt vielä huonommin.

johonkin 2 alkavien ikävuosien keskivaiheille tai loppupuolelle jaksoi pitää jonkunlaista ammattiylpeyttä ja lojaalisuutta. Sen jälkeen juurikaan välittäny enää mistään työjutuista tuon taivaallista.

 

[3dfx]

minusta nykyaika on tuonut toimistotyöntekijälle omat "haasteensa", kun nykyään on puhelin, sähköpostit, whatsappit, signalit, teamsit ja varmaan viisi eri sovellusta pelkästään perusasioita varten kuten työajan kirjaamiseen jne. Tähän päälle toki ne varsinaiset työsovellukset 10- 20 kpl.

näitä kaikkia pitää myös muuttaa koko ajan.

 

[arix]

näitä kaikkia pitää myös muuttaa koko ajan.

Jep, muutoksia muutoksen vuoksi ja koulutus omatoimisesti töiden ohessa.

 

[_epe_]

Ja yleensä kauniisti tullaan kertomaan, että meidän tahtotila on tehostaa tuotantoa, mutta tarkoitus ei ole lisätä teidän työtaakkaa. Ja tarkoitus on saada tekemään urakkatöitä tuntipalkalla. Pikkusen vituttaa, kuinka tyhmiksi ihmisiä luullaan.

 

[Smugu]

Kuitenkin toimistolla on sitten yleensä 8-12 kokousta päivässä ilman taukoja ja pääosin eri aiheista.

Huhhuh. Pitää varmaan olla yksityisellä puolella aika korkeassa asemassa, tai julkisella puolella missä tahansa työssä jos noin paljon on palavereita päivässä.

Itse olen siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että vaikka työ on projektien parissa olemista ja eri sidosryhmiä on paljon, niin palavereita on 0-3 per viikko kestoltaan 15-60min.

 

[OscarK]

Huhhuh. Pitää varmaan olla yksityisellä puolella aika korkeassa asemassa, tai julkisella puolella missä tahansa työssä jos noin paljon on palavereita päivässä.

Itse olen siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että vaikka työ on projektien parissa olemista ja eri sidosryhmiä on paljon, niin palavereita on 0-3 per viikko kestoltaan 15-60min.

Lisäksi noista palavereista 90 % on täysin turhia ja niitä pidetään vain siksi, että managerit voisivat vaikuttaa tärkeiltä.