Kiinalaiset on vähän huonoja vastaamaan sellaiseen tarpeeseen että koneistettu kappale tarvitaan nyt. Tietty monet suomalaisetkin, mutta osa taas pystyy.
hämmentävää paskaa on myös että jo työhaastatteluissa kysytään että onko stressin ja paineensietokykyä. Jo siinä kohtaa tuodaan asia siis esiin että mein firmassa on muuten asiat päin vittua, siedätkö sen. Olen kyllä näissä kysynyt että mihin sellaista normaalissa työelämässä tarvitaan, onko teidän firmassanne asiat niin päin persettä organisoitu ja resursoitu, että on jatkuva kiire ja aliresursointi vai onko siellä niin paskaa väkeä töissä vai mistä tämä tarve "stressin ja paineensietokyvylle" tulee?
mitä väliä on esimiehen antamilla varoituksilla? Monet esimiehet ovat lähtökohtaisesti sellaisia turhanpäiväsyyksiä, että ei niitten selityksistä kannata hirveemmin välittää mitään. Jos sieltä tulee joku typerä aikataulu sano ettet kerkeä sitä tuohon mennessä tekemään, teen sen päivämäärään X mennessä. Esimies saattaa valittaa, mutta voit joko sanoa että sori nyt että näin nää menee sönkötyksistäsi huolimatta tai voit vaihtoehtoisesti poissulkea koko ihmisen esim. "en kuule nyt mitään, kuuletteko te täältä jotain kun minä en kuule yhtään mitään" menetelmillä ja anna esimiehen sitte ottaa se paine vastaan että joutuu selittelemään jollekkin pampulle miksi projekti myöhästyy ja sitä rataa.
Todennäköisesti se ainakin hankaloittaa poistumista k.o. ihmispaskan alaisuudesta sisäisellä siirrolla.
Okei, kuulun kyllä tuohon ryhmään missä duunit on vaan duuneja enkä vie niitä kotiini mukaan.
Olin pitkää postausta kirjoittamassa. Hyvin summasit yhteen lauseeseen. Omalla kohdalla ei päivien pituudella ollut merkitystä burnoutin kanssa. Siinä kohtaa kun asiat ei enää olleet omissa käsissä ja johtaminen huonoa niin alkoi väsymystilaa kertymään. Näki, että tehdään päätöksiä millä suo ei tule koskaan loppumaan. Uhrattiin pitkän aikavälin menestys lyhyen aikavälin pikavoittoihin. Suota jaksoi kuitenkin useamman vuoden tarpoa kun "kunhan tämä akuutti kriisi setvitään niin sitten ollaan kuivilla ja tehdään fiksummin"
Sillä on hyvinkin paljon merkitystä. Näin yleensähän se on että burniksia ei saada pienissä palkaluokissa vaan se on vaan laiskuutta ja turhaa saikuttamista, mutta sitä mukaan kun palkka nouseen niin diagnoosi muuttu burnikseksi.
Entä jos tuo johtuu siitä, että pitää ensin olla vastuuta, työtehtävät jotka seuraa töistä kotiin ja oma asenne siihen, että työt hoidetaan kelloa katsomatta. Tähän päälle niitä tekijöitä ettei itse voi tarpeeksi vaikuttaa työtehtävien suorittamiseen, kun tulee järjetöntä aikataulua, muutoksia jne. Voit laskea omassa päässä, että ton muutoksen takia hommien tekemiseen menee 1kk lisää mutta aikataulu ei jousta ja pomo+asiakas+tiimiläiset soittelee ja mailaa perää iltaisin ja viikonloppuisin. Koska olet vastuussa+vastuuntuntoinen niin hoidat 24/7 hommia.
Sama, ehkä lisäksi vielä se, että haluan olla ylpeä tekemästäni työstä. Eli tavallaan se rima on hilattu ihan omasta toimesta korkealle. Tavallaan palkitsevaa, kun riman ylittää ja oppii uusia asioita, mutta toisaalta myös tosi stressaavaa välillä jos asiat ei menekään kuten pitäisi.
Mua on viimeaikoina rasittanut aika paljon, ja olen aika varma että voisi tulla burnout jos jatkuisi näin. Olen pitänyt periaatteena ettei työ seuraa kotiin, eli joka päivä toimistolla ja max pari kertaa kuukaudessa illalla kotoa (esim joku säätö jenkkeihin).
Sinänsä aikaa nukkumiselle toki oli, mutta heräilin aina joskus aamuyöstä aivot valmiiksi täysillä kierroksilla enkä saanut enää unta.
Yleensä hyvästä ja nopeasta työstä palkitaan lisätöillä
Maksettiin hyvin, mutta raha oli sivuosuma eikä tarkoitus. Palkka ja osakekannustimet nousi joka vuosi kun kannatteli "heroic effort":lla tiimiä. Maine antoi hyvää vielä senkin jälkeen kun työn tulokset meni pohjamutiin väsymyksen vuoksi.
Hyvä kysymys ja huomio ja pitää pistää talteen. En ole itse aikaisemmin edes tajunnut kyseenalaistaa tätä stressinsietokyky-kysymystä ja sen tarkoitusta. Yleensä se on ollutkin tuota huonoa johtamista tai muuta logistista sähläystä oikean kiireen tai hädän sijaan.
Lääkärissä ei kysellä palkan perään, jos henkilö on rasittunut niin hän on rasittunut riippumatta siitä onko hän paketoimassa jauhelihaa 1800€/kk vaiko tärkeä johtohenkilö kymppitonnin palkalla.
Jakkukalkkunat
Pointti ei ollut se, että matalapalkkaiset eivät saisi burnoutteja, vaan se että niitä ei koskaan diagnosoida burnouteiksi vaan laskuudeksi ja saamattomuudeksi ja korkeintaan parin viikon saikku.
Höpöhöpö. Ei kukaan lääkäri anna saikkua laiskuudesta tai saamattomuudesta.
johonkin 2 alkavien ikävuosien keskivaiheille tai loppupuolelle jaksoi pitää jonkunlaista ammattiylpeyttä ja lojaalisuutta. Sen jälkeen juurikaan välittäny enää mistään työjutuista tuon taivaallista.
näitä kaikkia pitää myös muuttaa koko ajan.
Jep, muutoksia muutoksen vuoksi ja koulutus omatoimisesti töiden ohessa.
Huhhuh. Pitää varmaan olla yksityisellä puolella aika korkeassa asemassa, tai julkisella puolella missä tahansa työssä jos noin paljon on palavereita päivässä.
