Aikaisemmassa työpaikassa tuota yritettiin. Eli miehet alkaisivat kahta konetta ajaa yhtäaikaa kun ne kumminkin on vierekkäin. palkassahan tämä ei tulisi näkymään. Kummasti kun vahingossa ajetaan pari konetta solmuun niin kummasti ajatuksesta luovuttiin. Lisäksi tuotantopalkkiot muodostuivat siitä että kuinka nopeasti valmistit kappaleen vs suunniteltu aika. Kun nopeutit prosessia ja pyöritit konetta kahvi- ja ruokatauot (ajoittamalla tauot koneen rytmin mukaan niin että se pyöri tauon ajan tai söit koneen ääressä.) sait enemmän palkkaa, mikä taas johti siihen että laskennallisia aikoja kiristettiin. Mikä taas johti siihen että ei kannattanut kiirehtiä jolloin aikoja jouduttiin laskemaan koska palkkiot jäivät liian pieniksi. Töitä piti tehdä sopivalla tahdilla.
Se on juuri näin. Tässä toinen tositarina. Eräässä isossa firmassa, jossa rakennetaan laitteistoja tehtaisiin yms. No tuossa firmassa hyvin tiedettiin, että paljonko se laitteiston asentaminen kestää yms. ja laskutti asiakasta kiinteällä hinnalla asennuksesta. Työntekijöille annettiin aikaraami, joka oli suurinpiirtein, että 2 miestä ja 4 viikkoa ts. saivat 4 viikon palkan tuosta asentamisesta.
Homma meni sitten siten, että nämä asennusmiehet sitten painoi pitkää päivää ja laitto vehkeet paikalleen 3 viikossa ja pitivät viikon palkallista lomaa, koska urakka oli laskettu 4 viikon mukaan. Kaikkihan olivat tyytyväisiä, koska firma sai asiakkaalta rahat neljän viikon mukaan ja ukot "palkittiin" tuosta huhkimisesta (käytännössähän ne tunnit oli tehty sisään juoksemalla ja pidemmillä päivillä, joita ei merkitty mihinkään). Kunnes sitten tuottavuutta piti tehostaa ja säästää jne. (tuttu juttu monelle?), jolloin säästökohteita etsiessä pomoille tuli mieleen että mites kun näissä tämä käyttöönotto tapahtuu aina huomattavasti aiemmin kun on laskettu??
Lopputulema oli se, että nyt yksi mies hoitaa tuon saman työn neljässä viikossa, missä aiemmin oli kaksi miestä. Siinä ei paljon kahvi/lounastauot enää veny, kun sen ehtii just ja just tehdä valmiiksi kovalla työtahdilla. No sitten firma varmaan laskuttaa asiakasta vähemmän kuin ennen, kun saa irroitettua tämän toisen asennusmiehen toiseen projektiin? Tai näille asennusmiehille nostettiin reilusti palkkaa, koska nyt firma voi tehdä kaksi käyttöönottoa kahdella miehellä yhtäaikaa?
No ei tietenkään, vaan kate parani ja se kate revittiin sieltä työntekijän selkänahasta.
Tässä malliesimerkki miten hyvät työntekijät aluksi luulivat hyötyvänsä tehokkuudestaan, mutta lopputulema oli se, että kyseinen tehokkuus nostettiin vaan nykyiseksi standardiksi palkan pysyessä samana.
No sitten toinen esimerkki. Kaveri oli aiemmin ajamassa roska-autoa. No näillä kuskeilla on tietysti omat alueensa, jotka pitää hoitaa päivän aikana. Tämän lisäksi on mahdollista myös käydä keräilemässä ylimääräistä, jos toimii nopeasti ja käytännössä juoksee astiat autolle. Joka kuukausi katsotaan kaikkien kuskien keskiarvo kerätyistä astioista ja tuon keskiarvon ylittämällä saa sitten ylimääräistä palkan päälle. Reilua eikö totta? No jos kaikki työntekijät tekisi noin, niin keskiarvo nousee ja pitää juosta entistä enemmän saadakseen palkanlisää. Työnantaja tietysti saa katteen, kun ukot ehtii kerätä enemmän astioita, mutta ei tarvitse maksaa enää palkanlisää (koska kaikki ovat samassa keskiarvossa).
Tässä pari käytännön elämän esimerkkiä, josta voidaan todeta, että tietyillä aloilla töitä ei pidä tehdä liian laiskasti eikä liian nopeasti vaan juuri sopivalla tahdilla.
Tästä voisi myös nuo duunarifirmojen pomot oppia sen verran, että antamalla sen porkkanan kate nousee, mutta jos porkkana otetaan pois, niin käytännössä kukaan ei enää yritä vaan työt tehdään juuri siinä ajassa kun on annettu.
