Teräksiset paistinpannut (ruostumaton, hiiliteräs, valurauta)

[Manala]

Arvausleikki ei nyt valitettavasti osunu kohdalleen. Pannu oli ekan polton ajan ylösalaisin ja seuraavat kaksi oikein päin siten että kahva oli vaaterissa (pannun pohja vinossa). Öljyä meni pannulle pienen pieni loraus jonka levitin "kuivaksi" talouspaperilla, kahdella jälkimmäisellä kerralla sudin pannun pintaa vaan tuolla samalla öljyisellä talouspaperilla enkä lisännyt enää öljyä missään vaiheessa.

Nuo jäljet ei erotu kynnellä mitenkään.

No, kerro miten käy.

 

[jonesky12345]

Nyt on oikeasti viimenen yritys tälle debuyerille tai lähtee kiertoon. Tällä kertaa hioin porakoneen teräslaikalla kiiltäväksi ja kaasugrillissä puoltoista tuntia lämpöä, kolmesti sudin talouspaperilla rypsiöljyä seitinohuen kerroksen.

Mitä helppoja ruokia tällä lähtisi paistamaan jotka ei tartu helposti? Viimeksi pari vuotta sitten taisin ensimmäisenä ruokana yrittää paistaa nakkeja öljyssä jotka jämähtivät kiinni kuin tauti.

Tossa on selkeästi liikaa öljyä käytetty rasvapoltossa, mutta se ei todennäköisesti haittaa. Polton jälkeenkin hiiliteräkseen kyllä helposti tarttuu paistettava tuote ja paras pinta syntyy käytön myötä, kiinni tarttumista voi pidemmän ajan päästäkin tapahtua hieman, mutta yleensä sen verran vähän ettei varsinaisesti haittaa ruuan valmistusta, pitää vaan pestä käytön jälkeen.

Sitten itse käyttöön, mitä ikinä tolla teetkin alkuun, niin tärkeää on kunnon lämpö ja tuotteen kypsennys kunnes ruskistuu ja irroittaa otteensa pannusta ennen kuin lähtee kääntelemään. Kokeilisin jotain nautaa tai kanaa kokolihamuodossa esim muutama kanan rinta kuumalle pannulle, antaa paistua sen 2-3minuuttia ennen ku flippaat, tunnet kyllä kun liha irtoaa ja jos vähän tarraa niin pesee vaan käytön jälkeen ja paistaa seuraavaa kamaa. Paistuuhan ne ruuat rosterillakin ilman mitään rasvapolttoja ja menetelmä on samankaltainen eli odota kunnes ruskistuu ja käännä sitten. Esim kananmuna ilman tarttumista on aika haastava ellei pannu ole tosi hyvässä hapessa rasvapolton suhteen ja tohon muna tarraa kuin tauti.

 

[Valtsu_82]

Arvausleikki ei nyt valitettavasti osunu kohdalleen. Pannu oli ekan polton ajan ylösalaisin ja seuraavat kaksi oikein päin siten että kahva oli vaaterissa (pannun pohja vinossa). Öljyä meni pannulle pienen pieni loraus jonka levitin "kuivaksi" talouspaperilla, kahdella jälkimmäisellä kerralla sudin pannun pintaa vaan tuolla samalla öljyisellä talouspaperilla enkä lisännyt enää öljyä missään vaiheessa.

Nuo jäljet ei erotu kynnellä mitenkään.

Rypsiöljy on ihan ok, mutta paljon parempia ovat rypäleensiemenöljy, pellavaöljy tai auringonkukkaöljy. Öljyssä pitää olla paljon monityydyttyttymättömiä rasvahappoja, jotka mudostaa niitä polymeereja.

"Rasvan polymerisoitumisessa tarvitaan hiiliatomien välisiä kaksoissidoksia, joihin toiset molekyylit voivat kiinnittyä. Tyydyttyneissä rasvoissa kaksoissidoksia ei ole, tyydyttymättömissä on yksi kaksoissidos per molekyyli ja monityydyttymättömissä vähintään kaksi. Kannattaa siis valita mahdollisimman monityydyttymätön rasva. Eri rasvojen ominaisuuksista tarkemmin alla olevassa taulukossa."

Valuraudan ja hiiliteräksen rasvapoltto

Internet on täynnä monenlaisia ohjeita valurauta- ja hiiliteräspannujen rasvapolttoon. Mutta mitä rasvapoltossa oikeastaan tapahtuu? Onko rasvan laadulla merkitystä? Valurauta ja hiiliteräs ovat mainioita materiaaleja, mutta niillä on kaksi huonoa puolta: molemmat ovat herkkiä ruostumaan ja ruoka t

paistopinta.net

Minusta parasta uudelle pannulle on rasvaiset naudan pihvit. Nauta kestää pienen tarttumisen esim. kalaan, munakkaaseen, pekoniin tai kanaan verrattuna ja oman kokemuksen mukaan tarttuu vähemmän kuin esim. pekoni vaikka pekoni onkin rasvaista. Muutama viikko sitten tein hiiliteräspannulla Wagyu:n ulkofilepihvit, jonka sivutuotteena pinnoite parani taas huomattavasti eikä tarttunut lainkaan eikä voita tarvinnut käyttää

 

[Jebus]

Nyt on oikeasti viimenen yritys tälle debuyerille tai lähtee kiertoon.

Paras pinta syntyy kun käytät sitä vaan. Itse paistelin alkuun kasviksia ja rasvaista lihaa reilussa öljyssä. Oma pannu on nykyään lähes pikimusta ja ei vaadi kuin pienen määrän öljyä niin saa munakkaan ja kalat yms. tehtyä ilman pelkoa kiinnipalamisesta.

 

[jonesky12345]

Rypsiöljy on ihan ok, mutta paljon parempia ovat rypäleensiemenöljy, pellavaöljy tai auringonkukkaöljy. Öljyssä pitää olla paljon monityydyttyttymättömiä rasvahappoja, jotka mudostaa niitä polymeereja.

"Rasvan polymerisoitumisessa tarvitaan hiiliatomien välisiä kaksoissidoksia, joihin toiset molekyylit voivat kiinnittyä. Tyydyttyneissä rasvoissa kaksoissidoksia ei ole, tyydyttymättömissä on yksi kaksoissidos per molekyyli ja monityydyttymättömissä vähintään kaksi. Kannattaa siis valita mahdollisimman monityydyttymätön rasva. Eri rasvojen ominaisuuksista tarkemmin alla olevassa taulukossa."

Valuraudan ja hiiliteräksen rasvapoltto

Internet on täynnä monenlaisia ohjeita valurauta- ja hiiliteräspannujen rasvapolttoon. Mutta mitä rasvapoltossa oikeastaan tapahtuu? Onko rasvan laadulla merkitystä? Valurauta ja hiiliteräs ovat mainioita materiaaleja, mutta niillä on kaksi huonoa puolta: molemmat ovat herkkiä ruostumaan ja ruoka t

paistopinta.net

Minusta parasta uudelle pannulle on rasvaiset naudan pihvit. Nauta kestää pienen tarttumisen esim. kalaan, munakkaaseen, pekoniin tai kanaan verrattuna ja oman kokemuksen mukaan tarttuu vähemmän kuin esim. pekoni vaikka pekoni onkin rasvaista. Muutama viikko sitten tein hiiliteräspannulla Wagyu:n ulkofilepihvit, jonka sivutuotteena pinnoite parani taas huomattavasti eikä tarttunut lainkaan eikä voita tarvinnut käyttää

Oma kokemus on kyllä päinvastainen eli esim pellavansiemenöljyllä rasvapoltto onnistuu huomattavan huonosti vs joku oliivi tai rypsiöljy.

 

[Valtsu_82]

Oma kokemus on kyllä päinvastainen eli esim pellavansiemenöljyllä rasvapoltto onnistuu huomattavan huonosti vs joku oliivi tai rypsiöljy.

Pitäisi kokeilla kun löytyy pellavansiemenöljyä, yleensä teen rypsiöljyllä. Linkin jutussa on kuitenkin tieteellisiltä vaikuttavat perusteet. Savuamispiste pellavaöljyssä on matala, tekeekö se sitten siitä vaikeammin käytettävän? Tuossa artikkelissa todetaan, että poltto kannattaa tehdä savuamispisteen yläpuolella...toki näin tulee tehtyä myös rypsiöljyllä.

 

[Jetula]

Nyt on oikeasti viimenen yritys tälle debuyerille tai lähtee kiertoon. Tällä kertaa hioin porakoneen teräslaikalla kiiltäväksi ja kaasugrillissä puoltoista tuntia lämpöä, kolmesti sudin talouspaperilla rypsiöljyä seitinohuen kerroksen.

Mitä helppoja ruokia tällä lähtisi paistamaan jotka ei tartu helposti? Viimeksi pari vuotta sitten taisin ensimmäisenä ruokana yrittää paistaa nakkeja öljyssä jotka jämähtivät kiinni kuin tauti.

Sulla pannusta näkee vuorenvarmasti, että olet yrittänyt rasvapolttoa liian matalassa lämpötilassa. Pannussa ei ole tapahtunut reaktiota rasvan ja teräsken välillä, ja lopputuloksena rasva on vain palanut pannun pintaan karstaksi. Rasvapoltoissa kuumaan hiiliteräksen pintaan kiinnittyy kovalenttisesti rasvahappoja mikä näkyy yksinkertaisesti siinä, että pinta vaihtaa väriä. Ei ole tarkoitus saada mitään karstaa pintaan.

Muutama periaate alla:

- Rasvapoltossa pannu täytyy saada noin sinihehkuun, liian kuumaksi saatunakaan ei lopputulos ole piloilla.
- Rasvaa ei voi olla liikaa. Unohda jotkun ihmeen talouspaperillä pyyhkimiset, ym. ihmeelliset somekikat. Noissa lämpötiloissa ylimäärä kyllä höyrystyy pois, ja jos öljyä on liian vähän joudut lisäämään koko ajan jos poltat vähääkään kauempaa. Moni kaataa öljyä jatkuvalla syötöllä ja samalla hinkkka puuvillarätillä öljyä pannuun.
- Useat kokit (Euroopassa) käyttävät perinteen mukaan sian läskipalaa jolla hinkataan poltossa pintaa. Kuulemma parempi rasvahappokoostumus. Vihreä siirtymä vähentänyt tätä neuvoa somekanavilla. Aasiassa käytetään taas kasviöljyjä. Todellisuus lienee, että se on melkein ihan sama mitä rasvahappoa käyttää kun kaikista löytyy paljon erinäköistä ja kokoista rasvahappoa, lämpö vaikuttaa mitä teräs suosii, kaikilla on tehty onnistuneita polttoja, ym. ym. Ei oo siis mitään rakettitiedettä.


Alla simmpelillä tavalla poltettu pannu. Poltossa kesti noin puoli mituuttia siitä kun pannu oli pesty ja lämmitetty.

 

[Valtsu_82]

Sulla pannusta näkee vuorenvarmasti, että olet yrittänyt rasvapolttoa liian matalassa lämpötilassa. Pannussa ei ole tapahtunut reaktiota rasvan ja teräsken välillä, ja lopputuloksena rasva on vain palanut pannun pintaan karstaksi. Rasvapoltoissa kuumaan hiiliteräksen pintaan kiinnittyy kovalenttisesti rasvahappoja mikä näkyy yksinkertaisesti siinä, että pinta vaihtaa väriä. Ei ole tarkoitus saada mitään karstaa pintaan.

Muutama periaate alla:

- Rasvapoltossa pannu täytyy saada noin sinihehkuun, liian kuumaksi saatunakaan ei lopputulos ole piloilla.
- Rasvaa ei voi olla liikaa. Unohda jotkun ihmeen talouspaperillä pyyhkimiset, ym. ihmeelliset somekikat. Noissa lämpötiloissa ylimäärä kyllä höyrystyy pois, ja jos öljyä on liian vähän joudut lisäämään koko ajan jos poltat vähääkään kauempaa. Moni kaataa öljyä jatkuvalla syötöllä ja samalla hinkkka puuvillarätillä öljyä pannuun.
- Useat kokit (Euroopassa) käyttävät perinteen mukaan sian läskipalaa jolla hinkataan poltossa pintaa. Kuulemma parempi rasvahappokoostumus. Vihreä siirtymä vähentänyt tätä neuvoa somekanavilla. Aasiassa käytetään taas kasviöljyjä. Todellisuus lienee, että se on melkein ihan sama mitä rasvahappoa käyttää kun kaikista löytyy paljon erinäköistä ja kokoista rasvahappoa, lämpö vaikuttaa mitä teräs suosii, kaikilla on tehty onnistuneita polttoja, ym. ym. Ei oo siis mitään rakettitiedettä.


Alla simmpelillä tavalla poltettu pannu. Poltossa kesti noin puoli mituuttia siitä kun pannu oli pesty ja lämmitetty.

Eikö tämä kovalentti sidos ole jo kerran ammuttu alas tässä ketjussa? E se rasva muodosta mitään kovalenttia sidosta teräksen kanssa. Muuten nuo luettelon neuvot ovat kaikki väärin.

 

[Jetula]

Eikö tämä kovalentti sidos ole jo kerran ammuttu alas tässä ketjussa? E se rasva muodosta mitään kovalenttia sidosta teräksen kanssa. Muuten nuo luettelon neuvot ovat kaikki väärin.

Tässä ketjussa nyt jaetaan muutenkin typeriä neuvoja ja mutuillaan mitä ihmeellisimpiä syitä epäonnistuneisiin pannuihin. Esim. sinun neuvosi ovat oudon monimutkaisia ja luovat ensin ongelman, jota yrität ratkoa.

Loppujen lopuksi, rasvapoltto on pirun yksinkertaista. Lämmitä pannu ja tarjoa teräkseen rasvaa. Noin sen tehdään niin ammttilaisten kuin teollisuuden teräksissä. Olen polttanut useita kymmeniä pannuja, myös kavereiden "tämä on varmaan kymmenes kerta, ei vaan onnistu", eikä koskaan ole ollut minkään tason ongelmia saada polttoa onnistumaan.

 

[Valtsu_82]

Tässä ketjussa nyt jaetaan muutenkin typeriä neuvoja ja mutuillaan mitä ihmeellisimpiä syitä epäonnistuneisiin pannuihin. Esim. sinun neuvosi ovat oudon monimutkaisia ja luovat ensin ongelman, jota yrität ratkoa.

Ja taas ad hominemia. Kerrotko mitä erityisiä neuvoja olen edes antanut, miten ne ovat monimutkaisia ja typeriä?

Loppujen lopuksi, rasvapoltto on pirun yksinkertaista. Lämmitä pannu ja tarjoa teräkseen rasvaa. Noin sen tehdään niin ammttilaisten kuin teollisuuden teräksissä. Olen polttanut useita kymmeniä pannuja, myös kavereiden "tämä on varmaan kymmenes kerta, ei vaan onnistu", eikä koskaan ole ollut minkään tason ongelmia saada polttoa onnistumaan.

Jos tuon sinun neuvolistan käy kohta kohdalta läpi niin ainakin seuraavat virheet:

- Rasvapoltossa pannu täytyy saada noin sinihehkuun, liian kuumaksi saatunakaan ei lopputulos ole piloilla. =>Oman kokemuksen mukaan liian kuuma, esim. rypsiöljyllä noin 350C polttaa pinnoitteen pois vrt. grillien ja uunien puhdistus pyrolyysillä.

- Rasvaa ei voi olla liikaa. Unohda jotkun ihmeen talouspaperillä pyyhkimiset, ym. ihmeelliset somekikat. Noissa lämpötiloissa ylimäärä kyllä höyrystyy pois, ja jos öljyä on liian vähän joudut lisäämään koko ajan jos poltat vähääkään kauempaa. Moni kaataa öljyä jatkuvalla syötöllä ja samalla hinkkka puuvillarätillä öljyä pannuun. =>liiallisella öljymäärällä pannuun ei tule kiiltävää pintaa vaan tahmainen puolikiinteä jankki.

- Useat kokit (Euroopassa) käyttävät perinteen mukaan sian läskipalaa jolla hinkataan poltossa pintaa. Kuulemma parempi rasvahappokoostumus. Vihreä siirtymä vähentänyt tätä neuvoa somekanavilla. Aasiassa käytetään taas kasviöljyjä. Todellisuus lienee, että se on melkein ihan sama mitä rasvahappoa käyttää kun kaikista löytyy paljon erinäköistä ja kokoista rasvahappoa, lämpö vaikuttaa mitä teräs suosii, kaikilla on tehty onnistuneita polttoja, ym. ym. Ei oo siis mitään rakettitiedettä. =>Läski on ihan ok kun se on ollut lähes ainoa helposti saatavilla oleva rasva, mutta monityydittymättömät rasvahapot ovat parhaita. Ne pystyvät muodostamaan eniten sidoksia ja sitä kautta pitkäketjuisia polymeereja. Kyse on siis polymeroinnista, ei kovalenteista sidoksista.

 

[Jetula]

Ja taas ad hominemia. Kerrotko mitä erityisiä neuvoja olen edes antanut, miten ne ovat monimutkaisia ja typeriä?



Jos tuon sinun neuvolistan käy kohta kohdalta läpi niin ainakin seuraavat virheet:

- Rasvapoltossa pannu täytyy saada noin sinihehkuun, liian kuumaksi saatunakaan ei lopputulos ole piloilla. =>Oman kokemuksen mukaan liian kuuma, esim. rypsiöljyllä noin 350C polttaa pinnoitteen pois vrt. grillien ja uunien puhdistus pyrolyysillä.

- Rasvaa ei voi olla liikaa. Unohda jotkun ihmeen talouspaperillä pyyhkimiset, ym. ihmeelliset somekikat. Noissa lämpötiloissa ylimäärä kyllä höyrystyy pois, ja jos öljyä on liian vähän joudut lisäämään koko ajan jos poltat vähääkään kauempaa. Moni kaataa öljyä jatkuvalla syötöllä ja samalla hinkkka puuvillarätillä öljyä pannuun. =>liiallisella öljymäärällä pannuun ei tule kiiltävää pintaa vaan tahmainen puolikiinteä jankki.

- Useat kokit (Euroopassa) käyttävät perinteen mukaan sian läskipalaa jolla hinkataan poltossa pintaa. Kuulemma parempi rasvahappokoostumus. Vihreä siirtymä vähentänyt tätä neuvoa somekanavilla. Aasiassa käytetään taas kasviöljyjä. Todellisuus lienee, että se on melkein ihan sama mitä rasvahappoa käyttää kun kaikista löytyy paljon erinäköistä ja kokoista rasvahappoa, lämpö vaikuttaa mitä teräs suosii, kaikilla on tehty onnistuneita polttoja, ym. ym. Ei oo siis mitään rakettitiedettä. =>Läski on ihan ok kun se on ollut lähes ainoa helposti saatavilla oleva rasva, mutta monityydittymättömät rasvahapot ovat parhaita. Ne pystyvät muodostamaan eniten sidoksia ja sitä kautta pitkäketjuisia polymeereja. Kyse on siis polymeroinnista, ei kovalenteista sidoksista.

Luulen, että sulla on ollut ongelmana liian hidas ja pitkäkestoinen poltto. Kuvaamasi "tahmainen puolikiinteä jankki" voi tulla jos yrittää keittää öljyä liian kauaa hieman liian pienessä lämpötilassa. Rasvakeitinten kuumimpiin osaan alkaa muodotua aina sellaista mitä varmaan tarkoitat. Jos ongelma meinaa uusia, tai pannu ei tahdo pysyä riittävän kuumana, voi pannun kääntää ylösalaisin heti kun rasva on levitetty, jolloin ylimäärä valuu pois ja jäljelle jäänyt kerros viimeistelee rasvapolton.

Liian kuumassa rasvapolton aikana ei tapahdu minkään tason pyrolyysiä, koska kiehuva rasva ei lämpeä yli kiehumispisteen. Toki jos polttaa kuivaa pannua liian kauaa polton jälkeen voi pinta palaa pois. Itse olen rasvapolttanut wokkeja 450 asteisessa pitsauunissa, jossa lämpö on ollut jopa liian pieni. 800 asteinen oiekasti tehokas wokkikeitin on paljon näppärämpi ja nopeampi.

 

[lelfonso]

Sulla pannusta näkee vuorenvarmasti, että olet yrittänyt rasvapolttoa liian matalassa lämpötilassa. Pannussa ei ole tapahtunut reaktiota rasvan ja teräsken välillä, ja lopputuloksena rasva on vain palanut pannun pintaan karstaksi. Rasvapoltoissa kuumaan hiiliteräksen pintaan kiinnittyy kovalenttisesti rasvahappoja mikä näkyy yksinkertaisesti siinä, että pinta vaihtaa väriä. Ei ole tarkoitus saada mitään karstaa pintaan.

Muutama periaate alla:

- Rasvapoltossa pannu täytyy saada noin sinihehkuun, liian kuumaksi saatunakaan ei lopputulos ole piloilla.
- Rasvaa ei voi olla liikaa. Unohda jotkun ihmeen talouspaperillä pyyhkimiset, ym. ihmeelliset somekikat. Noissa lämpötiloissa ylimäärä kyllä höyrystyy pois, ja jos öljyä on liian vähän joudut lisäämään koko ajan jos poltat vähääkään kauempaa. Moni kaataa öljyä jatkuvalla syötöllä ja samalla hinkkka puuvillarätillä öljyä pannuun.
- Useat kokit (Euroopassa) käyttävät perinteen mukaan sian läskipalaa jolla hinkataan poltossa pintaa. Kuulemma parempi rasvahappokoostumus. Vihreä siirtymä vähentänyt tätä neuvoa somekanavilla. Aasiassa käytetään taas kasviöljyjä. Todellisuus lienee, että se on melkein ihan sama mitä rasvahappoa käyttää kun kaikista löytyy paljon erinäköistä ja kokoista rasvahappoa, lämpö vaikuttaa mitä teräs suosii, kaikilla on tehty onnistuneita polttoja, ym. ym. Ei oo siis mitään rakettitiedettä.


Alla simmpelillä tavalla poltettu pannu. Poltossa kesti noin puoli mituuttia siitä kun pannu oli pesty ja lämmitetty.

Ei toi mun pannun pinta ekan rasvapolton jälkeen ollut karstanen vaan täysin sileä ja "kova", ei lainkaan tahmainen. Tiiän kyllä millanen siitä pinnasta tulee jos lämpöä ei ole tarpeeksi.

Viimeksi kun hehkutin pannun överikuumaksi ja oli todennäköisesti lähellä että rypsiöljy ei leimahda palamaan, tuloksena oli siisti ja tasainen musta pinta joka kuitenkin lohkeili samantien irti. Käyttökelvoton siis.

Noh, käyttökokemuksia:

Aamulla paistelin pannussa testiksi pekonit muutamassa erässä. Aluksi pannu oli aika huono ja ruoka meinasi tarttua kiinni. Annoin välillä pannun viilentyä ja poistin aina kiinni tarttuneet ainekset hankaamalla. Viimeiset pekonit oli jo hankala saada tarttumaan kiinni. Tämän jälkeen näytti, että joistakin kohdista rasvapoltto oli haalistunut, niin tein samanlaisen 3x rasvapolton grillissä kuin eilenkin.

Testasin tämän jälkeen paistaa reilulla rypsiöljyllä jotain biojätteeseen meneviä vihanneksien perkeitä ja kantoja noin puoli tuntia, ja pannu oli jo paljon parempi kuin aamulla pekonia paistaessa. Suurin osa roippeista lähti ihan talouspaperilla pyyhkimällä ja ihan muutamaan kohti jäi jotain mikä pitää hangata irti.

Jatketaan testailua.

 

[Baldrick]

Kannattaa muistaa ettei paistossa käytetty kasviöljy ole mitenkään älyttömän epäterveellistä jollei sitä vedä höyryksi ja henkeen. Aika harva lihoaa siitä, että paistorasvaa oli liikaa. Annoskoot tekee eron.

 

[Valtsu_82]

Luulen, että sulla on ollut ongelmana liian hidas ja pitkäkestoinen poltto. Kuvaamasi "tahmainen puolikiinteä jankki" voi tulla jos yrittää keittää öljyä liian kauaa hieman liian pienessä lämpötilassa. Rasvakeitinten kuumimpiin osaan alkaa muodotua aina sellaista mitä varmaan tarkoitat. Jos ongelma meinaa uusia, tai pannu ei tahdo pysyä riittävän kuumana, voi pannun kääntää ylösalaisin heti kun rasva on levitetty, jolloin ylimäärä valuu pois ja jäljelle jäänyt kerros viimeistelee rasvapolton.

Liian kuumassa rasvapolton aikana ei tapahdu minkään tason pyrolyysiä, koska kiehuva rasva ei lämpeä yli kiehumispisteen. Toki jos polttaa kuivaa pannua liian kauaa polton jälkeen voi pinta palaa pois. Itse olen rasvapolttanut wokkeja 450 asteisessa pitsauunissa, jossa lämpö on ollut jopa liian pieni. 800 asteinen oiekasti tehokas wokkikeitin on paljon näppärämpi ja nopeampi.

Ei mulla ole ollut erityisiä ongelmia. Jos tulee liian paksu kerros niin se ei oman kokemuksen mukaan ole erityisen tarttumaton ja lähtee pois herkästi. 400C:ssä rypsiöljypinta hilseilee pois ainakin jos sitä tuossa lämmössä pyyhkii edes kevyesti. Noin 250-300C välillä tulee hyvä. Ohuita kerroksia pystyy pyyhkimään nopeasti useita ilman, että välillä edes jäähdyttää pannua, uusi kerros aina kun savuaminen loppuu. Käytän infrapunalämpömittaria, jolla saa tarkan kuvan pannun lämmöistä eri kohdissa. Olit oikeassa sinisen värin suhteen, teräksessä sininen väri on jo 300C:ssä ja sillä tosiaan teen rypsiöljypinnan keraamisella liedellä, joka pääsee vaivattomasti tuohon. Sitä sinistä väriä ei vaan näe jos ei ole kiiltäväksi hiottu pinta.

 

[Leterface]

Lainaus ja suomennos "siniseen väriin" liittyen joka myös estää ruostumista:

"Jos puhdas hiiliteräs kuumennetaan yli 288 celsius asteeseen se reagoi ilman hapen kanssa ja pintateräs hapettuu mustaksi rautaoksidiksi, Fe3O4:ksi. Tämä musta pinta antaa teräkselle kauniin musta-sinisen tai vesi-sinisen patinan. Tämä sinistetty teräs tai musta rautaoksidipinta kiinnittyy nopeasti öljyihin. Öljyllä pinnoitettuna öljytty siniteräs on erittäin ruosteenkestävä, se on myös tarttumaton pinta ruoanlaittoon. Sepät (ja kiinalaiset kokit) ovat käyttäneet sitä vuosituhansien ajan teräspintojen käsittelyyn."

Itse nähnyt osittaista sinertämistä hiiliteräksessä esim. uunissa jo noin 240 asteessa kunhan ollut siellä riittävän kauan.

 

[Valtsu_82]

Lainaus ja suomennos "siniseen väriin" liittyen joka myös estää ruostumista:

"Jos puhdas hiiliteräs kuumennetaan yli 288 celsius asteeseen se reagoi ilman hapen kanssa ja pintateräs hapettuu mustaksi rautaoksidiksi, Fe3O4:ksi. Tämä musta pinta antaa teräkselle kauniin musta-sinisen tai vesi-sinisen patinan. Tämä sinistetty teräs tai musta rautaoksidipinta kiinnittyy nopeasti öljyihin. Öljyllä pinnoitettuna öljytty siniteräs on erittäin ruosteenkestävä, se on myös tarttumaton pinta ruoanlaittoon. Sepät (ja kiinalaiset kokit) ovat käyttäneet sitä vuosituhansien ajan teräspintojen käsittelyyn."

Itse nähnyt osittaista sinertämistä hiiliteräksessä esim. uunissa jo noin 240 asteessa kunhan ollut siellä riittävän kauan.

Sinistäminen on mielestäni paistinpannuissa aika ristiriitaisia ajatuksia herättävä kun vähän selvitteli asiaa. Hiiliteräsveitsiin tulee helposti sininen patina kun antaa hallitusti oksidoitua (leikkaa ja pyyhi puhtaaksi ennen kuin ruostuu). Vanha aseiden pintakarkaisutapa on kirjokarkaisu, jossa karkaistava teräs lämmitetään eläinten luiden tuhkassa. Öljy on erittäin haitallinen tässä.

Color Case Hardening - Turnbull Restoration

Examples of Turnbull Color Case Hardening. The process leaves a hard surface finish and a beautiful layer of colored carbon. Learn more about out process.

www.turnbullrestoration.com

Sitten on kiinalaisen keittiöjumalan siunaus, korkean lämpötilan pinnoittaminen, jossa naudan rasva (oman ymmärryksen mukaan) toimii katalyyttinä, että pintaan saadaan rautaoksidikerros (Magnetiitti (Fe3O4)). Tämä kerros on vettä sitova kun sitä on paljon ja hylkivä kun sitä on vähän. Näin pinnoitettu wok-pannu kypsentää hyvin raakoja aineita (kun niissä on paljon vettä) ja lopettaa kypsentämisen (kun kypsistä on vettä haihtunut).

Tässä aiheesta tutkimuspaperi. Ilmeisesti tämä liittyy @Jetula mainitsemaan korkeaan lämpötilaan.

https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S2589965120300416?via%3Dihub

Mihinkään sinistys/rautaoksidipinnotteeseen ei liity rasva muuta kuin katalyyttinä tai haitakkeena. Itse pitäydyn edelleen rasvan polymeroinnissa ilman kiinalaisten keittiöjumalien siunausta.

 

[Manala]

Sen enempää tuohon taisteluun ottamatta osaa tuo video on kyllä hyvä ja noin käytännössä itsekin nykyään rasvapoltan pannut: pyörittämällä jonkin aikaa savuamispisteessä olevaa reilumpaa öljymäärää pannussa. Jonkin aikaa sitten jaksoin vielä tehdä sitä ennen uunissa yhden poltto-polton ohuella pellavaöljykerroksella ylösalaisin olevaan pannuun. Mutta olen nykyään tullut siihen tulokseen, että sekin on aika lailla turhaa, kun tuo kuuman öljyn pannulla pyörittely riittää käytännössä yhtä hyvään tulokseen ilman enempiä käryttelyjä.

Jos haluaa niin sen pyörittelyöljyn voi ottaa takaisin talteen tätä kyseistä operaatiota varten ja käyttää uudelleen ja uudelleen, niin sitä ei kovin paljoa ajan kanssa myöskään kulu.

 

[Valtsu_82]

Sen enempää tuohon taisteluun ottamatta osaa tuo video on kyllä hyvä ja noin käytännössä itsekin nykyään rasvapoltan pannut: pyörittämällä jonkin aikaa savuamispisteessä olevaa reilumpaa öljymäärää pannussa. Jonkin aikaa sitten jaksoin vielä tehdä sitä ennen uunissa yhden poltto-polton ohuella pellavaöljykerroksella ylösalaisin olevaan pannuun. Mutta olen nykyään tullut siihen tulokseen, että sekin on aika lailla turhaa, kun tuo kuuman öljyn pannulla pyörittely riittää käytännössä yhtä hyvään tulokseen ilman enempiä käryttelyjä.

Jos haluaa niin sen pyörittelyöljyn voi ottaa takaisin talteen tätä kyseistä operaatiota varten ja käyttää uudelleen ja uudelleen, niin sitä ei kovin paljoa ajan kanssa myöskään kulu.

Sama täällä. En tosin pyörittele isoa öljymäärää kerralla, mutta sitä on helppo pyyhkäistä lisää kuumana isolla rätillä, jolla näpit ei pala.

 

[Leterface]

Ei ole tarvetta sinistämiselle pannuilla mutta ei siitä haittaakkaan ole vaan mahdollista hyötyä kuten esimerkki video näyttää yleisesti miten teräsosia "sinerretään" jotta ne eivät ruostu helposti ja viimeinen vaihe tehdään nimenomaan dippaamalla teräs öljyyn (kuuma sinertäminen ilman kemikaaleja):

 

[Paskisti]

Jos pannun kanssa on ongelmia, niin pesu ja paistaa lettuja litran taikinasta voin kanssa ja alkaa pannu olemaan iskussa. Käyttöpannussa kotikeittiössä turha havitella mitään tasaisia pintoja jotka kestää ikuisesti. Ja kannattaa hyväksyä tosiasia että hiiliteräs ei ole 100% tarttumaton, kyllä niitä erheitä sattuu ja ruoka palaa kiinni. Yleisimpänä syynä joko liian kylmä tai likainen pannu, tai kuun asento

 

[Leterface]

Darto hiiliteräspannuilla on 1-15 elokuuta ilmainen rahti sekä verovapaus (Darto maksaa verot): Home | Darto International

 

[Manala]

Nyt sais myös isoa 32-senttistä DeBuyerin Carbone plussaa halvalla:

De Buyer Carbone Plus -paistinpannu, hiiliteräs, 32 cm 45,00

Ammattikokin paistinpannu erinomaisilla paisto-ominaisuuksilla ja lähes ikuisella käyttöiällä! Hiiliteräspannu on hyvä vaihtoehto teflonpannuille, ja valuraudan tapaan vaatii pientä hoitoa. Hyvin hoidettuun hiiliteräspannuun muodostuu rasvan ja hiilen muodostama luonnollinen non-stick -pinta...

www.verkkokauppa.com

 

[pnklol]

Huomenna käyn Sokoksen alesta hakemassa Fiskarsin All steel pure paistinpannun.

Meillä suurimman induktiolevyn halkaisija on 21 cm niin kannattaako ostaa 24 cm pannu (pohjan halkaisija 19,5 cm) vai 28 cm pannu (pohjan halkaisija 23,4 cm)? Eli kannattaako olla hieman isompi vai hieman pienempi pannu kuin levy itsessään vai onko -1,5 tai +2,4 cm sen suurempaa väliä?

 

[Manala]

Huomenna käyn Sokoksen alesta hakemassa Fiskarsin All steel pure paistinpannun.

Meillä suurimman induktiolevyn halkaisija on 21 cm niin kannattaako ostaa 24 cm pannu (pohjan halkaisija 19,5 cm) vai 28 cm pannu (pohjan halkaisija 23,4 cm)? Eli kannattaako olla hieman isompi vai hieman pienempi pannu kuin levy itsessään vai onko -1,5 tai +2,4 cm sen suurempaa väliä?

No induktioiden kohdalla se on muutenkin ihan sama mitä siihen keramiikkaan on piirretty, ei se todennäköisesti vastaa kelan todellista kokoa. Jos ei kerran molempia kokoja ole varaa pitää yhtä aikaa kaapissa niin ehdottomasti siinä tapauksessa isompi.

 

[Valtsu_82]

Darto hiiliteräspannuilla on 1-15 elokuuta ilmainen rahti sekä verovapaus (Darto maksaa verot): Home | Darto International

Itekin tykkään harrastaa juttuja, johon kuuluu hypetetyn, ylihintaisen, limited edition krääsän kerääminen pää märkänä, mutta mitä erikoista näissä Darton pannuissa on? Samaa terästähän nämä kaikki on? Paitsi tällä voi tietysti sinetöidä pihvien pinnat, että mehu pysyy sisällä

 

[Valtsu_82]

Nyt sais myös isoa 32-senttistä DeBuyerin Carbone plussaa halvalla:

De Buyer Carbone Plus -paistinpannu, hiiliteräs, 32 cm 45,00

Ammattikokin paistinpannu erinomaisilla paisto-ominaisuuksilla ja lähes ikuisella käyttöiällä! Hiiliteräspannu on hyvä vaihtoehto teflonpannuille, ja valuraudan tapaan vaatii pientä hoitoa. Hyvin hoidettuun hiiliteräspannuun muodostuu rasvan ja hiilen muodostama luonnollinen non-stick -pinta...

www.verkkokauppa.com

Kiitokset vinkistä. Pienempi Mineral B löytyy, mutta tämä menee hankintaan edullisuuden vuoksi. Kun tässä ei ole mehiläisvahaa niin pinnoittamisen voisi kokeilla ihan alusta lähtien - sinistys, pellavansiemenöljy, rypäleensiemenöljy ja pannujumalille uhraukset.

 

[banaani]

Itekin tykkään harrastaa juttuja, johon kuuluu hypetetyn, ylihintaisen, limited edition krääsän kerääminen pää märkänä, mutta mitä erikoista näissä Darton pannuissa on? Samaa terästähän nämä kaikki on? Paitsi tällä voi tietysti sinetöidä pihvien pinnat, että mehu pysyy sisällä

Kaunis oikeastaan tuo valmistus, koko pannu on yksi pala metallia. Pitääpä pistää harkintaan. En ole aiemmin törmännyt tuohon, mutta vaikuttaa just hyvältä. Päivittämässä peruskakka-Tefalista vihdoin.

 

[Manala]

Noiden Dartojen kanssa kannattaa muistaa, että meikäläisittäin epästandardi kokojaottelu aiheuttaa myös ongelman kansien kanssa. Aika harvoinhan sitä onneksi hiiliteräkselle muutenkaan haluaa kantta päälle, mutta silloin joskus kun sen hetkeksi haluaa on ihan kiva, että se laatikossa pyörivä jonkun kasarin mukana tullut kansi sopii siihen pannuun edes vähän sinnepäin.

 

[banaani]

Noiden Dartojen kanssa kannattaa muistaa, että meikäläisittäin epästandardi kokojaottelu aiheuttaa myös ongelman kansien kanssa. Aika harvoinhan sitä onneksi hiiliteräkselle muutenkaan haluaa kantta päälle, mutta silloin joskus kun sen hetkeksi haluaa on ihan kiva, että se laatikossa pyörivä jonkun kasarin mukana tullut kansi sopii siihen pannuun edes vähän sinnepäin.

Joo, itellä on myös erikseen ostettuja kansia, mm. Pyrex Classic sarjaa. Borosilikaattia koko juttu, jos vaihtaa nupin siitä muovisesta vaikka Staubin valurautapatojen nuppiin (ja näyttää silloin oikein upealta), voi pistää myös pannun uuniin kannen kera. Suosittelen jotain lämpöä kestävää pehmustetta metallinupin ja lasin väliin.

Harmi, että noi Pyrexit ovat vain 28cm asti. Olisi kiinnostanut vaikka tuohon Carbone Plus -pannuun, joka on verkkiksessä alessa, mutta se on 32cm. Darton esim. N27 taas aavistuksen liian pieni. Hyvä pointti sinänsä. Lämmin suositus silti Pyrexeille, jos meinaa kansia ostaa. Saa Prismastakin edullisesti ja Made in Frääns.

 

[Valtsu_82]

Testailin patinoitunutta DeBuyerin Mineral B:tä kananmunalla ja voin kanssa tarttui paikka paikoin kiinni, niin että sai kunnolla käyttää lastaa irrotukseen. Kokeilin sitten tehdä rasvanpolton alusta alkaen uudelleen eli 400:lla hiekkapaperilla vanha kerros pohjasta pois ja teräs kiiltäväksi. Nopea pesu ja kuivana keraamiselle liedelle. Sinistäminen oli tosi helppoa ja nopeaa eikä infrapunamittarista ollut edes apua kun alkoi sinistyä aikaisemmin/nopeammin mitä mittari näytti lämpötiloja. Tummin sininen tulee noin 280C:ssä. Sinistämisen jälkeen jäähdyttely ja talouspaperilla ohut kerros pellavaöljyä, lämpö noin 200C:een ja toisto pari kertaa. Pellavaöljy ruskettui sinisen patinan päälle ja pohjan sai alle 5 minuutissa hyvin tummaksi niin, että pohjalta kuultaa sininen patina ja ruskea polymeroitunut öljy päällä.

Testaus kananmunalla ja sama määrä voita kuin aiemmin. Eipä ole koskaan aikaisemmin lähtenyt hiiliteräspannulla paistettu kananmuna liikkeelle pelkästään pannua kallistamalla. Piti tehdä useampi kun oli niin hauskaa ja samalla tavalla onnistui ilman rasvan lisäämistä. En tiedä onko sinistämisestä mitään hyötyä, mutta oksidikerros suojaa kuitekin ruosteelta. Tuo uusi pannu menee kyllä samalla metodilla ja on varmasti helpompi kun on puhdas ilman mehiläisvahaa. Aion sen kuitenkin hioa, jonka jälkeen sinistys ja liedellä pellavaöljyllä rasvanpoltto. Onnistuu liedelläkin ihan hyvin joten uunissa tuntikausien lämmittäminen tuntuu turhalta.

Pari lisäystä: vaikuttaa siltä, ettei infrapunamittari toimi oikein oksidoituneella teräksellä? Ihmettelin, kuinka teräs sinistyy selvästi alle 200C:ssä. Toinen ihmetys oli se, että voi paloi hetkessä ruskeaksi ja lämpöä oli vain 100C. Mittasin jäähtymässä olevasta pannusta pinnalta 100C ja pohjasta (kääntöpuolelta) 200C. Patinan värit johtuvat ohuen kerroksen interferenssistä ja väri määräytyy oksidikerroksen paksuuden mukaan. Ilmiö taitaa vaikuttaa myös infrapunaan.

Toinen havainto on se, että pelkkä sinistetty pannu toimii paremmin kuin huono rasvapinta ja hiiltyneet ruuan tähteet. Kokeilin pannua kuivana ja kananmuna jämähti tietysti kiinni. Sen jälkeen pannu alkoi tartuttamaan myös rasvan kanssa. Hioin uudelleen metallinkiillolle ja pelkällä sinistyksellä toimi kananmunalle oikein hyvin kun käytti rasvaa eikä sitä tarvinnut kovin paljon edes käyttää. Nyt tuntuu siltä, että uuteen pannuun riittää sinistys ja sitten kovaa käyttöä rasvan kanssa ja siitä sitten paranee ajan oloon. Sinistetty puhdas teräs on helpompi pitää myös puhtaana kun hiiltyneet ruuan tähteet hyppää silmille ihan eri tavalla kuin mustan rasvapatinan seasta.

 

[banaani]

Kävin verkkiksessä tsekkaamassa tuota 32cm alennuksessa olevaa Carbone Plussaa. Epäilinkin, että on turhan kookas, ei ihan jokapäiväiseen käyttöön tulisi. Darton kaksfemmaa katselen nyt. Onko kellään kokemusta?

 

[Jetula]

Itekin tykkään harrastaa juttuja, johon kuuluu hypetetyn, ylihintaisen, limited edition krääsän kerääminen pää märkänä, mutta mitä erikoista näissä Darton pannuissa on? Samaa terästähän nämä kaikki on? Paitsi tällä voi tietysti sinetöidä pihvien pinnat, että mehu pysyy sisällä

Paketti ja kahvan ulkonäkö maksaa.

Debuyerit maksavatkolme kertaa enemmän kuin lidlin tai muun saksalaisen marketin pannut, vaikka molemmat tulevat samalta tehtaalta ja tehdään samasta teräksestä.

Jos haluaa vain käyttöpannu, eipä juuri muulla ole merkitystä kuin halkaisijalla, materiaalivajvuudella ja kahvan ergonomialla.

 

[eddye]

Pari lisäystä: vaikuttaa siltä, ettei infrapunamittari toimi oikein oksidoituneella teräksellä? Ihmettelin, kuinka teräs sinistyy selvästi alle 200C:ssä. Toinen ihmetys oli se, että voi paloi hetkessä ruskeaksi ja lämpöä oli vain 100C. Mittasin jäähtymässä olevasta pannusta pinnalta 100C ja pohjasta (kääntöpuolelta) 200C. Patinan värit johtuvat ohuen kerroksen interferenssistä ja väri määräytyy oksidikerroksen paksuuden mukaan. Ilmiö taitaa vaikuttaa myös infrapunaan.

Metallisia ja kiiltäviä pintoja on hankala mitata infrapunalla, kun se heijastaa lämpösäteilyä. Mittaustulokset näyttää aivan mitä sattuu.

 

[Valtsu_82]

Metallisia ja kiiltäviä pintoja on hankala mitata infrapunalla, kun se heijastaa lämpösäteilyä. Mittaustulokset näyttää aivan mitä sattuu.

Jep, tuossa ohuen kerroksen interferenssissä kalvon pohja ja pinta heijastavat valoa ja väri määräytyy kalvon paksuuden mukaan. Tuosta väristä vaikuttaa olevan paljon väärinkäsityksiä esim. Redditin r/carbonsteel alueella, jossa joidenkin mukaan oranssi väri (200-260C välillä) olisi ruostetta Fe2O3 ja sininen väri "hyvää patinaa" Fe3O4. Mutta taitaa olla samaa rautaoksidia, mutta kerrokset eri vahvuisia.

Thin-film interference - Wikipedia

en.wikipedia.org

Tästä löytyy hyvin nuo lämpötiloja vastaavat värit ja esimerkiksi tuo sininen (280-310C) on todella helppo saada aikaan ihan tavallisella sähköliedellä silmämääräisesti.

Tempering (metallurgy) - Wikipedia

en.wikipedia.org

Lisäys: Näköjään sinistäminen onnistuu 200C:ssä kun lämpökäsittely kestää riittävän pitkään. Pitääkin uusi pannu sinistää kokonaan sähköuunissa eli Carbone Plus vielä #360 hiomahuovalla metallinkiillolle ympäriinsä ja sitten uuniin 200C:een.

 

[bunville]

Jep, tuossa ohuen kerroksen interferenssissä kalvon pohja ja pinta heijastavat valoa ja väri määräytyy kalvon paksuuden mukaan. Tuosta väristä vaikuttaa olevan paljon väärinkäsityksiä esim. Redditin r/carbonsteel alueella, jossa joidenkin mukaan oranssi väri (200-260C välillä) olisi ruostetta Fe2O3 ja sininen väri "hyvää patinaa" Fe3O4. Mutta taitaa olla samaa rautaoksidia, mutta kerrokset eri vahvuisia.

Thin-film interference - Wikipedia

en.wikipedia.org

Tästä löytyy hyvin nuo lämpötiloja vastaavat värit ja esimerkiksi tuo sininen (280-310C) on todella helppo saada aikaan ihan tavallisella sähköliedellä silmämääräisesti.

Tempering (metallurgy) - Wikipedia

en.wikipedia.org

Vaikka aihe onkin kiinnostava, en ymmärrä miksi teet pannun käyttämisestä liian vaikeaa. Pannuhan on temperoitu jo tehtaalla.

Ei se hiiliteräspannu muuta vaadi kuin kuuman (savuavan) lämmön johon sitten öljyllä laitetaan pinta kiinni. Sen jälkeen käytetään ensimmäiset kerrat kovalla lämmöllä kunnes pannu on non-stick. Mitään paksua patinaa ei myöskään tarvita toisin kuin valurautapannussa.

Muuten asiasi on kyllä kiinnostavaa (itse käynyt läpi aikoinaan kokkiveitsien kanssa), paistinpannujen suhteen vain tarpeetonta.

;edit

Eikä ole koskaan ollut tarvetta pannuja hiekkapaperilla hioa.

 

[Valtsu_82]

Vaikka aihe onkin kiinnostava, en ymmärrä miksi teet pannun käyttämisestä liian vaikeaa. Pannuhan on temperoitu jo tehtaalla.

Kiva selvittää taustalla olevat faktat eikä mennä pelkkien luulojen perusteella. Tuo oli tosiaan kokeilua vanhalla pannulla, jossa ei ollut hyvä rasvanpoltto - pinta hilseillyt pois, mukana hiiltynyttä ruokaa ja pohjalla mehiläisvahan rippeitä niin siksi hioin sen pois. Huomasin vaan sen, että pelkkä sinistys toimii hyvin eli ei tarvitse mitään monimutkaisia rasvanpolttoja eli mahdollisimman suoraviivaista ja yksinkertaista.

Tuo tehdastemperointi on hyvä ja oikeaan osunut pointti, eihän tuo Carbone Plus tule metallinkiiltoisena vaan siinä on lämpökäsittely, muutenhan se ruostuisi heti. Eli sitä on tosiaan turha hioa ja sinistää uudelleen. Otan vaan suoraan käyttöön. Aluksi vähän enemmän rasvaa ja aina käytön jälkeen riittävä puhdistus.

Eikä ole koskaan ollut tarvetta pannuja hiekkapaperilla hioa.

Jep, hionta on kyllä poikkeus ja viimeinen keino. Nyt halusin vaan kokeilla kun käytössä ollut pannun pinta oli karstainen ja tartuttava.

 

[ympyr]

Olen miettinyt ensimmäisen pinnoittamattoman pannun hankintaa enkä osaa päättää hiiliteräksen ja valuraudan välillä. Pääasiallisesti haluan pinnoittamattoman pannun ympäristösyistä, teflonpannuja on saanut uusia vuoden-kahden välein.

Käyttö on arkista kokkailua, en erityisesti harrasta ruuanlaittoa. Lihaa, kanaa, ja aika paljon tehdään kasviksia. Kalaa harvemmin ja sekin yleensä aina uunissa. Kastikkeille arvelin hankkia vielä rosteripannun jossain vaiheessa erikseen.

Kumpi kannattaisi ottaa? Valurauta houkuttaisi ehkä enemmän, onko se parempi kuin hiiliteräs vai onko kyseessä enemmänkin vain makuasia?

 

[RaivokasMagma]

Varmaan makuasia. Ite päädyin hiiliteräkseen aikoinaan, kun olen fyysisesti heikompi luonnostaan, niin valurauta painaa kuin synti (vaikka sellaisenkin omistan). Ja nyt kun kumpaakin käyttänyt, niin ainakin koen, että hiiliteräksestä näkee paremmin, milloin se pintaa kaipaa hoitoa paremmin. Ja lämpiää nopeammin.

 

[Manala]

Olen miettinyt ensimmäisen pinnoittamattoman pannun hankintaa enkä osaa päättää hiiliteräksen ja valuraudan välillä. Pääasiallisesti haluan pinnoittamattoman pannun ympäristösyistä, teflonpannuja on saanut uusia vuoden-kahden välein.

Käyttö on arkista kokkailua, en erityisesti harrasta ruuanlaittoa. Lihaa, kanaa, ja aika paljon tehdään kasviksia. Kalaa harvemmin ja sekin yleensä aina uunissa. Kastikkeille arvelin hankkia vielä rosteripannun jossain vaiheessa erikseen.

Kumpi kannattaisi ottaa? Valurauta houkuttaisi ehkä enemmän, onko se parempi kuin hiiliteräs vai onko kyseessä enemmänkin vain makuasia?

Mä laittaisin tässä tilanteessa ehdottomasti ekana sen rosteripannun. Se kuitenkin pystyy tekemään enemmän kuin valurauta saati sitten hiiliteräs ilman, että käytännössä tarvitsee tinkiä juuri mistään paisto-ominaisuuksista tai muusta.

 

[baggio]

Kyllä vituttaa kun vuosikausia huoltovapaa ollut pinta meni piloille hiiliteräspannun unohduttua kuumalle liedelle. Toisaalta pinnoitetulla pannulla olisi mennyt roskiin koko pannu. Katsotaan kauanko menee ennen kuin pannu on taas hyvä, varmaan kuukausia.

 

[jarith70]

Olen miettinyt ensimmäisen pinnoittamattoman pannun hankintaa enkä osaa päättää hiiliteräksen ja valuraudan välillä. Pääasiallisesti haluan pinnoittamattoman pannun ympäristösyistä, teflonpannuja on saanut uusia vuoden-kahden välein.

Käyttö on arkista kokkailua, en erityisesti harrasta ruuanlaittoa. Lihaa, kanaa, ja aika paljon tehdään kasviksia. Kalaa harvemmin ja sekin yleensä aina uunissa. Kastikkeille arvelin hankkia vielä rosteripannun jossain vaiheessa erikseen.

Kumpi kannattaisi ottaa? Valurauta houkuttaisi ehkä enemmän, onko se parempi kuin hiiliteräs vai onko kyseessä enemmänkin vain makuasia?

Minä taas laittaisin sen kunnon korkeareunaisen valuraudan, täällä on kaikki muut jääneet kaappiin. Mitä sillä ei pystyisi tekemään ?

 

[ympyr]

Pelottelevat että sillä ei oikein voisi tehdä happamia kastikkeita, tiedä sitten todellisuutta. Ennen aikaanhan sillä on tehty kaikki.

 

[jarith70]

Pelottelevat että sillä ei oikein voisi tehdä happamia kastikkeita, tiedä sitten todellisuutta. Ennen aikaanhan sillä on tehty kaikki.

Niinpä. Toki myönnän että pitää laitta pikkaisen voita pannulle paistaessa, tulee sitten myös sekä maku että väri. Eikä ole ongelmia minkäänlaisien soosien kanssa. Ja puhdistuu aina vain hanan alla, sitten kevyt öljy pintaan.

Juuri laitoin tuon largen, medium meni tyttären mukaan. Aivan paras.

Fox Outdoor Valurautapannut - Mökkimies.com

Fox Outdoor Valurautapannut kaikenlaiseen kokkailuun! Löytyy kolmea eri kokoa ja näitä voi käyttää niin nuotiolla, grillissä, kaikilla liesillä ja vaikka uunissa gratiinin tai piiraan valmistuksessa. Valurautapannulla tehdään tunnetusti maittavimmat sapuskat, eikä siitä irtoa mitään...

www.mokkimies.com

 

[Manala]

Pelottelevat että sillä ei oikein voisi tehdä happamia kastikkeita, tiedä sitten todellisuutta. Ennen aikaanhan sillä on tehty kaikki.

Niin no, ei sitä ennen kovin happamia kastikkeita tehtykään. Jos sinne ruskeaan soosiin edes jotain läskinpalaa ja suolaa sai sekaan niin sen pystyi jo laskemaan voitoksi.

Kyllähän hyvä valurautapannu yleensä helpompi ja monikäyttöisempi on kuin hiiliteräspannu, mutta kerrospohjalla varustettu rosteripannu on kaikkein monikäyttöisin ja helppohoitoisin ja yleensä levittää lämmön huomattavasti paremmin etenkin induktioliedellä kuin pelkkä valurauta ja on myös keveytensä vuoksi huomattavasti helpompi käsitellä.

 

[Leterface]

Kävin verkkiksessä tsekkaamassa tuota 32cm alennuksessa olevaa Carbone Plussaa. Epäilinkin, että on turhan kookas, ei ihan jokapäiväiseen käyttöön tulisi. Darton kaksfemmaa katselen nyt. Onko kellään kokemusta?

Darto 25 on yleisesti paras pannuni vaikka syistä että Darto pannut tuntuu lämpiävän pienelläkin teholla nopeasti, nimenomaan n25 mallin pohjan läpimitta on kuin tehty suuremmalle n. 21.5 cm levylleni, sekä Dartojen patinan muodostus on ollut ehkä paras kaikista hiiliteräspannuistani. Hinta-laatusuhde verrattuna pohjan paksuuteen on myös hyvä. Ainoa asia mikä saattaa olla miinus on kahvan mahdollisen kulmikkuuden rasitus paljaan käden iholle.

 

[jonesky12345]

Jos haluaa pinnoittamattoman pannun niin hyvä yhdistelmä on rosteri+hiiliteräs/valurauta. Valurautapannussa mulla rasvapoltto on keskimäärin pysynyt parempana kuin hiiliteräksessä ja teenkin esim kananmunat valuraudalla, mut voi johtua siitä että hiiliteräs on vaan ajautunut enemmän välimallin hälläväliäpannuksi. Rosterilla sit kokkaan kaiken mihin liittyy kastike. Esim jauhelihan ruskistan mielummin rasvapoltetulla pannulla rosterin sijaan ja saatan kyllä tehdä jonkun ruskean kastikkeen sinne rasvapoltettuun hiiliteräspannuun. Jos haluan tehdä esim tomaattikastikkeen ja haudutella niin lorautan tilkan vettä, varmistan että pannuun tarttunut ruskistunut kama irtoaa mukaan ja kippaan noi vaan kattilaan muun kaman kanssa ja huuhtasen pannun.

Makuasioita nää on, mutta rosterin ja rasvapoltettavan pannun yhdistelmä on kyllä kätevä.

 

[banaani]

Valurautaa mulla on ollu aiemmin käytössä, ihan sellane perus Ikean pannu ja hyvin on toiminut. Ainoa vaan, että alkaa tuntua ranteessa, kun joka päivä laittaa ruokaa ja tykkään kananmunatkin "flipata". Nyt sellaiset pikkuiset Rustan halpisvalurautapannut siinä käytössä. Hiiliteräksinen olis mulle oikeastaan täysin uus juttu.

 

[jkm]

Itse tullut alkuinnostuksien jälkeen päädyttyä Lodgen valurautaan, jotka molemmat hioin paistopinnaltaan sileiksi. Jotenkin helpompi puhdistaa ja pinta pysyy parempana, kuin hiiliteräksessä. Tosin hiiliteräksellä sitten mielestäni tulee pihveihin parempi pinta, joten on jäänyt vain tuohon pihvihommaan hiiliteräs.

 

[banaani]

Staubin valurautapata mulla on kyllä sitten pidempään kypsyttämiseen, pihviä en syö yhtä paljon kuin mm. kanaa. Mutta valurautapannuihin olen jo vähän kypsynyt!

 

[Roskakuski]

Valuraudalle ehdoton plussa täältä. De buyerin hiiliteräs vertailukohtana ja ainakin itse tykkään heittämällä enemmän valuraudasta. Siitä syystä niitä pannuja onkin nyt kolmessa eri koossa. Kellään heittää suositusta laadukkaasta rosteripannusta?