Mitä mieltä Olli Kotron kolumnista?
Niin Euroopassa kuin Suomessakin on viikkokausia pidetty yllä illuusiota, että Brexitiä ollaan lykkäämässä, se on kaatumassa tai että neuvotteluille haetaan lisäaikaa.
HS Pravda eli tuttavallisemmin Helsingin Sanomat kertoi vielä viime kuussa kuinka “
Paine järjestää uusi kansanäänestys kasvaa“. Sama “sanomalehti”
herkutteli eron perumisella joulukuun alussa. Lokakuussa oli jo ehditty
aprikoida, milloin britit saisivat äänestää uudelleen.
Vanhojen puolueiden suomalaismepit ovat tunnettuja korkealentoisuudestaan, jota ei anneta realismin häiritä. Vuoden 2017 joulukuussa oli kuulemma “
50-60“, perutaanko Brexit.
Tässä tapauksessa taru oli totuutta ihmeellisempää.
Britannian alahuone hylkäsi EU:n kanssa neuvotellun sopimuksen 15.1.2019 murskaluvuin. Moni eurofantsuttelija kuvitteli, että Brexit peruuntuu, Satakunnan Pravda varoitteli jopa “
tuuliajosta“. May sai kuitenkin parlamentilta seuraavana päivänä luottamuslauseen, lisäksi hänellä on oman puolueensa sisäinen luottamuslause eikä häntä voida haastaa vuoteen.
29.1.2019 suoritetussa äänestyksessä alahuone hylkäsi a) työväenpuolueen ehdotuksen tulliunionista ja no deal-vaihtoehdon hylkäämisestä b) tarkistuksen neuvotteluajan pidentämisestä c) vaatimuksen “kaapata” valtaa hallitukselta, jos 300 kansanedustajaa sitä haluaa d) toisen ehdotuksen neuvotteluajan pidentämisestä e) Skottien ehdotuksen neuvotteluajan pidentämisestä ja hyväksyi että
-ilman sopimusta ei tulisi lähteä (ei juridisesti sitovaa) sekä sen, että se haluaa muutoksia sopimukseen tulliunionin osalta. Tällä tarkoitetaan, että Britannia ei halua tilannetta, jossa sen olisi tahtonsa vastaisesti jäätävä tulliunioniin, jos ratkaisua Irlannin rajakysymykseen ei löydy.
Lopputulema on, että Britannia on valmis sopimukseen, jos EU on valmis myönnytykseen tulliunionin osalta. Samaan aikaan maa menee päättäväisesti kohti 29.3.2019 koittavaa EU-eroa ja on valmis sopimukseen, vain, jos sen edut turvataan. Tämä onkin järkevää ja varmasti uutta erityisesti vanhojen puolueiden suomalaisille kansanedustajille ja mepeille, joille kansallisen edun käsite on tuntematon. Britannialla on erittäin vahva asema neuvotteluissa, sillä tekipä EU mitä vain, Britannia selviää voittajana. Nyt on Suomen agendamedialla selittelemistä, kun pallo onkin Brysselin päässä ja hätä on suuri. Tehdäkö pieni myönnytys ja saada asiat sujumaan vai vastustaako loppuun asti?
Yhteenvetona todettakoon, että Britannialla on vahva pääministeri ja hyvä neuvotteluasema. Eli ei ollenkaan niin, kuin Suomen agendamedia on meille kuukausia toistellut.
