Venäjä on pahassa pulassa, jos Syyriassa syttyy sota
Venäjä on ahdistanut itsensä nurkkaan Syyriassa.
Venäjän Syyriaan siirtämät ilmapuolustusjärjestelmät olivat hiljaa, kun Britannia, Ranska ja Yhdysvallat ampuivat yli sata risteilyohjusta tarkoin valittuihin sotilaskohteisiin Syyriassa perjantain ja lauantain välisenä yönä.
Venäjä on varoittanut ”seurauksista”, povannut ”kaaosta” ja uhannut jopa suorilla sotilaallisilla vastatoimilla Syyrian iskujen vuoksi. Mitään puhetta kummempaa ei kuitenkaan ole vielä tapahtunut. Syynä ei ole ollut Venäjän kylmäpäinen itsehillintä. Venäjä pysyi toimettomana, koska sillä ei ollut muutakaan vaihtoehtoa.
Venäjän kannalta inhottava totuus on, että maan johto on onnistunut maalaamaan itsensä nurkkaan Syyriassa.
Paperitiikeri
Presidentti
Vladimir Putin on ostanut Venäjän mukaan Syyrian sisällissotaan verrattain pienellä sotilaallisella investoinnilla. Venäjän joukot ovat riittäneet kääntämään sodan
Bashar al-Assadin hallinnon eduksi. Torjumaan Yhdysvaltoja tai sen liittolaisia niistä ei kuitenkaan ole.
Venäjän Syyrian joukkojen tilannetta vaikeuttaa entisestään se, ettei Venäjällä ole Yhdysvaltojen kaltaista kykyä lähettää ja tukea merkittävää sotavoimaa kovinkaan kaukana maan omista rajoista.
Venäjällä on kovista puheista huolimatta Syyriassa vain joitakin kyvykkäitä ilmataisteluhävittäjiä ja kaikkiaan parisen tuhatta sotilasta. Venäjän suitsuttamat ilmatorjuntajärjestelmät pystyisivät puolestaan parhaimmillaankin torjumaan vain osan Syyrian venäläistukikohtiin ammutuista ohjuksista. Tosipaikan tullen Venäjän huoltoyhteydet Syyriaan olisivat nopeasti poikki ja harvalukuiset joukot omillaan. Tämä tarkoittaisi kasvojen menetystä Venäjän presidentille.
Berkeleyn yliopiston apulaisprofessori
Edward W. Walker arvioi Euraasiaan keskittyvässä
blogissaan, etteivät Syyrian iskut ole ohi, vaikka Yhdysvaltojen johto näin on antanutkin ymmärtää.
Viikonlopun iskujen on kuvattu vain ”heikentäneen” Syyrian hallinnon kemiallisten aseiden kykyjä. Mahdollisuus uusin kemiallisiin hyökkäyksiin ja siten myös uusiin länsimaiden vastareaktioihin on yhä pöydällä. Tässä yhteydessä on hyvä myös muistaa, ettei Yhdysvaltojen aiempi ilmaisku Syyriassa estänyt Bashar al-Assadia jatkamasta kansansa kaasuttamista.
Venäjän vaihtoehdot
Edward W. Walkerin mukaan Venäjä on vaikean paikan edessä. Yhdysvalloilla ja sen liittolaisilla on Syyriassa niin kutsuttu eskalaatiodominanssi.
– Mitä ikinä Venäjä koalitiolle tekeekin, voi koalitio vastata samalla mitalla tai enemmälläkin, ja pienemmällä riskillä, Walker avaa.
Lännen sotilaallinen etulyöntiasema merkitsee sitä, ettei Venäjä voi toteuttaa uhkauksiaan paikallisilla sotilaallisilla vastatoimilla. Kuumaksi kääntyvä konflikti Syyriassa näkyisikin todennäköisesti muilla rintamilla. Esimerkiksi kyberhyökkäyksinä tai jopa provokaationa Ukrainassa.
Muihin sotilaallisiin vaihtoehtoihin lukeutuvat Kaliningradin ja Krimin hyökkäys- ja puolustuskykyjen kasvattaminen, luopuminen INF-sopimuksesta ja erityisesti Eurooppaa uhkaavien lyhyen kantaman ydinasekykyjen kehittäminen.
– Kremlin ongelma on se, että vaikka kaikki nämä toimet muodostaisivatkin hankaluuksia lännelle, eivät ne mielestäni paranna Venäjän turvallisuutta. Pikemminkin päinvastoin, Edward W. Walker arvioi.
Sama logiikka pätee vastapakotteisiin. Venäjä pohtii parhaillaan muun muassa titaanin vientikieltoa ja muita pakotteita, joiden pitäisi ainakin teoriassa kirpaista länsimaisia yrityksiä. Todellisuudessa niidenkin kohdalla on kyse pelistä, joka sattuu vielä enemmän jo ennestään talousvaikeuksista kärsivään Venäjään.
Walkerin mukaan Venäjän tehokkain keino rankaista länttä onkin sen nykyisen ”yleisen häirintäkampanjan” jatkaminen. Mikäli Syyrian tilanteessa ei tapahdu liennytystä, tullaan Euroopassakin näkemään mitä todennäköisemmin yhä enemmän hakkerointitapauksia ja muita vaikuttamisoperaatioita.