Huvittavaa lukea tätä ketjua, kun ehdotetaan talouden kroonisen alijäämän ratkaisuksi tasaverotusta tai leirejä työttömille (vankila- ja eläkepäivä maksaa 200 €, laskekaa siitä kuinka halvaksi tuollainen sosiaalinen majoittaminen tulisi erilaisille matalemman luokan väestölle. Vai eikö sielä tarvita vartijoita? Sitten siellä käy jatkuvasti poliisit ja ambulanssit, ja se lysti maksaa vielä enemmän).
Minimisosiaalietuuksia maksetaan juuri sen takia, ettei tarvitse maksaa vielä enemmän muita menoja. Suomen minimisosiaalituet ja muut etuudet (esim. julkinen terveydenhuolto) maksaa yhtä köyhää kohden vähemmän kuin jenkkimalli, jossa köyhät työllistää vankiloita, oikeuslaitosta, poliisia ja terveydenhuoltoa (esim. ensiapuun joutuvien huumenarkomaanien takia) enemmän kuin täällä. Lisäksi erittäin köyhien ihmisten osuus on Suomessa pienempi kokonaisväestöstä, joka on seurausta siitä, että täällä ei ajeta ihmisiä totaaliseen epätoivoon, jossa ei ole mitään menetettävää ja kaikki keinot rikastua ovat sallittua (esim. ryöstöt, petokset ja huumerikollisuus).
Sen lisäksi verotuksen painopisteen siirtäminen työn verotuksesta kulutuksen verotukseen on pelkkää silmänlumetta, koska köyhyys lisää kuitenkin vankeinhoitokuluja ja oikeusmenoja, kun köyhiltä ja alemmalta keskiluokalta palaa sulakkeet päästä, mikäli toimeentulemisesta tulee äärimmäisen vaikeaa tai joskus jopa mahdotonta korkeiden kulutusverojen takia. Haittaverot lienee kuitenkin hyvä poikkeus, enkä vastusta niitä, niin kauan kun ne tutkitusti vähentää haittoja.
Sitten velasta. Aloitetaan nyt siitä, että euromäärällistä lisävelkaantumista ei kansantaloudellisessa mielessä edes kannata lopettaa, vaan velan suhde bruttokansantuotteeseen kannattaa vakauttaa nykytasolleen, jotta inflaatio syö nettovelkaa pois, joka mahdollistaa taas uuden velan ottamisen. Tähän koko moderni yhteiskunta perustuu, eli fiskaaliseen joustavuuteen. Ideaalitapaus Suomelle olisi se, että hyvät ajat maksaisi huonojen aikojen lainanoton pois, ellei EU ala vääristämään lisää velkaantumisesta saatavaa hyötyä velanottajan eduksi. Nyt näyttää siltä, että näin ei ole, koska velaksi eläminen yleensä ei tuota valtavaa kasvua ja vuosikymmenten leikkauspolitiikka taas lamaannuttaa talouskasvun lähes totaalisesti, kuten Kreikassa kävi rahan kierron vähentyessä valtion maksaessa valtavaa velkataakkaa ja korkeita korkojaan.
Sitten päästäänkin siihen kysymykseen, että miten se velkaantuminen tasapainotettaisiin pitkällä aikavälillä tuohon nykyiseen Suomen noin 80 % BKT:sta tasoon, joka on eurooppalaista keskitasoa. Kun katsoo meidän julkisia menoja, niin sielä yli 20 % kaikista menoista on eläkkeitä ja eläkeläisten määrä suhteessa työllisten määrään kasvaa. Ainut varmasti toimiva konsti tasapainottaa julkisia menoja, on raippaverottaa eläkkeitä jo yli 2000 € bruttotasolla ja kiristää eläkeverotuksen progressiota entisestään. Se aiheuttaa valtavaa napinaa, mutta sieltä löytyy useampi miljardi otettavaa. Oikeastaan mitään muuta järkevää isoa verotuksen painopisteen muutoksen vaihtoehtoa ei ole, koska verotukselliset keinot on käytetty loppuun ja varaa veronalennuksiin ei ole ellei haluta lisävelkaa. Ja vaikka joku hyvätuloinen kokeekin sen epäoikeudenmukaiseksi, että työn marginaaliveroprosentti on yli 50 %, niin valitettavasti massiivisia leikkauksia ei ole tulossa, ellei oikeasti ajeta hyvinvointiyhteiskuntaa alas, ja silloinkin voitot katoaa poliisivaltion kuluihin kuten vaikka briteissä tai jenkeissä.
Sitten jää jäljelle ne leikkaukset. Meiltä löytyy varmasti leikattavaa maatalousetuuksista, jotka on yleisesti ottaen kaikista tehottomimpia yritystukia mitä taloudellisessa mielessä on. Sen lisäksi olisi hyvä käydä läpi kaikkien yritystukien ja yritysten saamien erilaisten alennettujen verokantojen dynaamiset vaikutukset, sieltä löytyy varmasti lobbauksen avulla saavutettuja etuuksia, jotka ei palvele yleistä etua vaan edunsaajaa, jolla on läheiset suhteet edun läpi ajaneeseen politiikkoon. Siltarumpuhankkeet tulee myös sysätä ensisijaisesti kuntien maksettavaksi, sekä luoda tiukka lainsäädännöllinen ohjeisto sille, millaisissa poikkeustapauksissa valtiolla on laillinen oikeus tukea jotain paikallisprojektia tai kohdentaa tukea paikallisesti. Jos maksaja ei ole sama kuin edunsaaja, rahasta tulee laiskaa, ja rahan tahallisen laiskuuttamisen pitäisi olla rikos.
Jos noillakaan avuilla ei saada velkasuhdetta tasoitettua, niin viimeisenä epätoivoisena toimena vetäisin hatusta sen, että eläkerahastojen voitot pakotetaan lain voimin kohdistumaan kotimaisiin yrityksiin. Kyllä, siinä voi tulla samanlaisia tehottomuusongelmia kuin siltarumpuprojekteissa, mutta ainakin se kaikki raha mikä rahastojen uusista voitoista tulee, kiertää Suomen kansantalouden sisällä, luomassa tänne työtä ja hyvinvointia. Me ei hyödytä eläkerahastoista mitään, ellei ne joko auta meitä maksamaan eläkkeitä, tai tue talouskasvua.
Lisäksi sanotaan noin yleisesti, että byrokratiaa tulee purkaa. Sen purkaminen on vaan pirun hidasta, koska valtiolla on kaikenlaisia laillisia velvollisuuksia. Pidemmässä juoksussa tulisi kuitenkin päästä lähemmäs sitä tasoa, mitä vapaammissa länsimaalaisissa talouksissa on, vaarantamatta kuitenkaan kohtuuttomasti ihmisiä tai luontoa. Osa byrokratiasta myös tukee tervettä kilpailua ja sitä myötä vahvempaa kasvua, joten byrokraattisen koneiston lamaannuttaminen ei käy ratkaisuksi.
Työmarkkinoiden jäykkyyksiäkin on hyvä tutkia, mutta loppupeleissä ne on varmaan aika optimoituja jo nykyisellään, koska Suomen palkat eivät ole kovinkaan suuret bruttokansantuotteeseen nähden, sekä työehtosopimukset ovat ala jota hienosäädetään noin vuosittain, siinä missä muuta byrokratiaa ei välttämättä edes joka vuosikymmen, ellei jotain ongelmia nouse esille. Jos jotain pitäisi säätää, niin ehkä yli 50 vuotiaiden TES-palkkausta pitäisi alentaa. Meidän pitää kansakuntana hyväksyä se, että paras tapa pitää ikääntyvä väestö töissä, on olla estämättä heidän työnsaantia liian hyvällä minimipalkalla, joka kannustaa antamaan työtä nuoremmalle keski-ikäiselle ja ajaa samat ihmiset aina uudestaan työmarkkinatuelle odottamaan eläkkeelle pääsyä.
Radikaalimpana vaihtoehtona sanotaan vielä, että eläkeikää saattaa joutua nostamaan, jos mikään muu ei pure. Olisi kiva, jos ihmisellä olisi oikeus elää vapaata elämää vailla huolta huomisesta edes vanhana, mutta jos työväestön määrä suhteessa eläkeväestön määrään huononee, niin lienee ainut vaihtoehto ajaa ihmiset töihin vaikka pienemmällä palkalla, joka huomioi eläkeikää lähenevien ihmisten alentuneen työtehon. Toisaalta tärkeintä olisi kuitenkin saada nuoret töihin, sillä jos nuoret ei saa työtä, se ajaa nuoret asemaan, mikä saattaa tuhota heidän loppuelämän tuottavuutensa täysin, esim. alkoholisoitumisen tai rikollisen elämän myötä.
/img-s3.ilcdn.fi/a0c51a265d5134c2f9de2a1d44b87cf68e65cb449005037ce00fe6cfec667a25.jpg)
/img-s3.ilcdn.fi/46d396b309e5cf933663fc7b810d3c1edd9a657a0ae9ec9d0b620fff3ecaa531.jpg)
