Fiilikset Niinistöstä pressana ovat vähän valjun pettyneet. Hänellä olisi ollut mahdollisuus olla jämerä, hyvä presidentti, mutta hän selvästikin yrittää vain olla kaikkien kanssa samaa mieltä. Eli välttää viimeiseen asti huonoa mainetta. Hän on toki lähtökohdiltaan Kokoomuksesta, mutta puhua pälpättää feminismistä ja ilmastonmuutoksesta maailman suurimpana ongelmana siinä missä vihreätkin. Hyvä juttu tietenkin on se, että hän ei aktiivisesti yritä levittää Haloskan kaltaista vihervassaristalinismia ja saada virkamieskuntaan mahdollisimman paljon punaviherkätyreitä. Eli siinä mielessä parannus edellisestä presidentistä on positiivinen, vaikka vähän pettynyt olenkin. Tilanne olisi ollut Haaviston voittaessa paljon pahempi.
Torvalds on mielenkiintoinen tapaus. Hän on vilpillinen. Hän silmät kirkkaina on täysin samaa mieltä sinun kanssasi ja tekee täysin päinvastaista. Kysyin häneltä hänen äänestyskäyttäytymiseensä EU:ssa liittyen uusiutuviin. Hän ei muistanut äänestäneensä niiden puolesta ja oli kanssani samaa mieltä uusiutuvien ongelmista ja toimimattomuudesta. Hän antoi ihan vapaasti minun uskoa, että kyse oli vahingosta. Sitten tuli seuraava äänestys ja sama linja jatkui. Hyvin todennäköistä on se, että vaikka Torvalds puhuu mitä tahansa pakkoruotsista tai Natosta, niin se on pelkkää puhetta. Hänen dna:ssaan oleva vasemmistolaisuus on se, mikä miestä vie.
Ketä äänestäisin? Vihreitä, kommareita ja demareita ei todellakaan! Keskustan Vanhanen on mitäänsanomaton. Väyrystä en tunne. Voi hyvin olla, että hän on median vuosikymmeniä ajojahtaama mies, mutta yhtä hyvin hän voi olla maineensa ansainnut. En jaksa syventyä häneen tarpeeksi, että viitsisin selvittää, kummasta on kyse. Huhtasaarta en tunne alkuunkaan.
Joten protestiääneksi menee, kuten tavallista. Ja jos toinen kierros tulee, niin siinä luultavasti Niinistöä.