Tässä on varmaan hiukan vaihtelua tutkien välillä. En tunne AESA tekniikkaa, mutta tutkatekniikkaa himpun verran. Nimensä mukaisestihan jokainen AESA antennin elementti on itsenäinen ja muista riippumattomasti ohjattava aktiivinen lähetin ja taitaa olla myös vastaanottava antenni. Tutkaa kohden taitaa olla vain yksi signaalinkäsittelijä, mutta mistäpä sitä tietää, kun nykyään virtualisoimalla voi tehdä tehokasta rinnakkaistakin prosessointia. Teoriassa jokaisesta AESA antenniryhmän elementistä voisi lähettää yksittäisen keilan, mutta sähkömagnetiikan lakien mukaan nämä samanaikaisesti lähetettyjen keilojen SM kentät interferoi toisten keilojen SM kentän kanssa. Juuri tuota interferenssiä halllitsemalla AESA antennin muodostamaa keilaa muokataan lennosta (pun). Tosin nykyään prosessointi on niin nopeaa ja tehokasta, että yksittäisten tai useiden keilojen ryhmien muodostaminen on mahdollista, kun sen tekee nopeasti peräkkäin. Kuten tuossa
@TemeV mainitsi, niin eri taajuuksilla voidaan myös erotella keiloja, mutta nuo järjestelmät eivät taida olla kovin laajakaistaisia ja taajuuden vaihtaminen keilojen välillä vaatisi myös vastaanottimelta äärimmäisen nopeaa mukautumista. En kyllä tiedä mitä vuoden 2021 tutkatekniikka mahdollistaa. Voi olla, että tuokin on jo ratkaistu.
Tutkatekniikan kannalta tuossa on pieni ongelma, josta en ole varma miten se on ratkaistu. Kun samaa antennia käytetään lähettämiseen ja vastaanottamiseen, niin vastaanottolinja pitää sulkea lähettimen päälläolon ajaksi, ettei se lähetysteho heijastu suoraan vastaanottimeen ja hajota sitä. Näin tehdään passiiviantennilla varustetuissa tutkissa. Kun AESA:ssa jokainen elementti on itsenäinen lähetin, niin voisi kuvitella, että riittää, kun osa elementeistä ei lähetä, niin ne voi toimia vastaanottimina muiden elementtien lähettämille pulsseille. Passiiviset antennit ovat resiprookkisia eli niillä on samat ominaisuudet (suuntaavuus, keilakuvio, jne) lähettäessä ja vastaanotettaessa. AESA antenni ei ole resiprookkinen ja sen vastaanottava keilakuvio on mulle ihan täysi mysteeri. Käytännössähän tuollainen vaatii ihan jäätävän signaaliprosessoinnin lähdössä ja vastaanotossa. Jokainen lähtevä pulssi pitää koodata yksittäisesti ja aikaleimata, että tiedetään vastaanotettaessa milloin se pulssi on lähtenyt ja voidaan laskea kauanko matkaan meni aikaa. Sitten kun pulsseja varmasti lähetetään aika suurella taajuudella, niin tuon kaiken pitää tapahtua hihasta heitettynä satoja tuhansia kertoja sekunnissa. Siihen päälle kaikki muu laskenta mitä tutka tekee erotellakseen maaleja, pitääkseen niitä seurannassa, ja ECCM toiminnassa.
Kyllä tämä on yksi keilaustapa. Ainakin valvontamoodissa hyödyllinen, kun skannataan laajaa aluetta. Seurantaa varten käytetään erilaista keilausta, että maalin liikkeistä saa jatkuvasti tietoa. Esim. se elektroninen pyyhkäisy olisi päällä koko ajan 140 asteen sektorilla ja tämän alueen pyyhkäisy kestää varmaan joitain sekunnin murto-osia. Sitten se antenni liikkuu samanaikaisesti mekaanisesti vasemmalle ja oikealle hitaasti, jolloin ihan sinne äärilaitoihin keilaaminen kestää hiukan pidempään. Vahva mutu on, että kapeimmillaan keilat on paljon alle yhden asteen lähtökulmalla, jotta sivusuuntainen maalien erottelukyky olisi mahdollisimman hyvä.
www.radartutorial.eu