Sipilägate eli Terrafame-uutisoinnista alkanut julkinen keskustelu pääministeri Juha Sipilän
Yleen kohdistamasta painostuksesta ei ollut yksittäistapaus vaan oire Ylen kroonistuneesta sairaudesta, kuuluu
Jussi Erosen,
Jarno Liskin ja
Salla Vuorikosken kirjan keskeinen viesti.
Palomuuri poliitikkojen suuntaan vuotaa, poliitikkojen rahoitusruuvi tuntuu toimittajien arjessa ja yhteiskunnan valtaapitäviä koskevien uutisten kohdalla Ylessä on muita korkeampi julkaisukynnys.
Julkisen sanan neuvoston päätökset liitteineen lukeneelle ja Terrafame-uutisointia seuranneelle
Ylegate ei sisällä uutispommeja. Sen sijaan se antaa talven tapahtumille kontekstin.
Kirja piirtää vuodesta 2007 tähän päivään ulottuvan ajallisen kaaren, jossa lomittuvat kertomukset organisaatiouudistuksesta ja vallanpitäjiä koskevan journalismin kasvavasta varovaisuudesta sekä monien Yle-journalistien turhautumisesta tiukkaan ja raskaaseen johtamiseen.
Kehityksen alkupisteeksi kirjoittajat nimeävät vuoden 2009
Silminnäkijä-ohjelman
Matin talot ja niin sanotun lautakasauutisoinnin, joka suututti pääministeri
Matti Vanhasen, tulehdutti välit keskustaan ja tuotti Ylen sisään puheen ”vastuullisesta” ja ”reilusta” journalismista.
Kirjan keskeisen väittämän mukaan juuri lautakasajupakalla perusteltiin organisaatiouudistus, jossa suomenkielisen uutis- ja ajankohtaistoiminnan kaikki päätösvalta keskitettiin yhdelle henkilölle:
Atte Jääskeläiselle.