Kääntyväsiipisyydellä ei ole mitään tekemistä hangaariin mahtumisen kanssa.
Tukialuskoneissa on tyypillisesti siivenkärjet kääntyneet ylöspäin, jotta koneen saa mahtumaan pienempään tilaan.
F-14ssa on kääntyvät siivet, jotta kone sopeutuu paremmin lentämiseen eri nopeuksilla.
Tukialukselta noustessa ja sille laskeutuessa koneen pitää pystyä lentämään hyvin hiljaisella vauhdilla, mutta toisaalta F-14n piti pystyä lentämään hyvin suurella nopeudella jotta se saa ajoissa kiinni vihollisen pommikoneet.
Pienillä nopeuksilla lentämiseen tarvitaan pitkää siipien kärkiväliä, mutta siitä tulee myös suuri ilmanvastus. Jotta koneella pääsee suurta nopeutta, sen siipien kärkivälin pitäisi olla pieni. Ratkaisu on siis kääntyvät siivet, jolloin siipien kärkiväliä voidaan muuttaa.
Lisäksi yliäänennopeudella koneen siipien nostovoiman paikka muuttuu verrattuna aliäänennopeuteen, ja siipien kääntäminen auttaa kompensoimaan tätä, ja koneen korvausvakaimen "neutraalia kohtaa" tarvii muuttaa vähemmän (tai toiseen suuntaan), tämä vielä entisestään vähentää korkausvakaimen aiheuttamaa indusoitunutta ilmanvastusta.
Kääntyväsiipisyydestä kuitenkin luovuttiin myöhemmissä koneissa, koska
1) siipien kääntömekanismi painaa paljon, mikä tekee koneesta hitaammin nousevan ja kömpelömmän, ja n. puolet kääntyvien siipien hidaslento-ominaisuus-hyödystä myös hukataan niistä tulevaan lisäpainoon
2) Siipien kääntömekanismi lisää koneen tutkavastetta, nykyään halutaan tehdä mahdollisimman vähän tutkassa näkyviä koneita
3) Siipien kääntömekanismi lisää koneen hintaa ja huoltotarvetta.
4) Laivasto ei enää koe tarvitsevansa niin nopeita koneita kuin F-14 joten voidaan tehdä hitaampia koneita, joiden siipien kärkiväli on suurempi kuin F-14ssa siivet takana (F-18, F-35C).
5) Ilmavoimat taas ei koe tarvitsevansa hyviä hidaslento-ominaisuuksia, vaan voi tehdä koneita joiden siipien kärkiväli on pienempi, eikä koskaan ottanut käyttöön kääntyviä siipiä yhdessäkään oikeassa hävittäjässä (vaan vain aikoinaan F-111-rynnäkkökoneessa ja B-1B-pommikoneessa, mutta F-111 korvattiin jo kiinteäsiipisellä F-15E:llä).
6) Moottoritekniikan kehityttyä koneessa voi olla parempi työntövoima-paino-suhde jolloin kone voi kiihdyttää nopeammin suureen nopeuteen ja lentoonlähtö voidaan lyhyelläkin kentällä tehdä suuremmalla vauhdilla, vähentäen tarvetta hyville hidaslento-ominaisuuksille. Tämä tosin ei ratkaise laskeutumista.
7) Aerodynamiikka on kehittynyt ja nyt osataan pienelläkin siipien kärkivälillä tehdä parempia hidaslento-ominaisuuksia kuin aiemmin. Ja esim. fly-by-wire-tekniikka mahdollistaa sellaiset epävakaat aerodynaamiset ratkaisut joita 1970-luvulla ei voitu käyttää.
Kyllä kääntyvistä siivistä edelleen hiukan olisi hyötyä lyhyeltä kentältä/tukialukselta nousevalle torjuntahävittäjälle(*) tai rynnäkkökoneelle, mutta hyödyt ovat käyneet niin pieniksi ja haitat nouseet selvästi suuremmiksi, ettei enää kannata.
(*) torjuntahävittäjällä tarkoitan tässä hävittäjää, joka on suunniteltu ampumaan alas pommikoneita ja risteilyohjuksia pitkän kantaman ohjuksilla, eikä taistelemaan vihollisen hävittäjäkoneita vastaan.