Tähän liittyen hyvä argumentti on, että on kyseenalaista, kuinka pitkään F35:n häiveominaisuuksilla on merkitystä. Tutkatekniikkaa kun kehitetään juuri F35:n takia.
"Häiveominaisuudet" ei ole mikään on-off-juttu. Vaan kyse on siitä, millainen on koneen tutkapoikki-pinta-ala mistäkin suunnasta millekäkin aallonpituudelle, eli että
kuinka kaukaa kone havaitaan.
"Tutkatekniikan kehityksellä" häivekoneiden havaitsemiseen tarkoitetaan yleensä VHF-taajuuksilla toimivia tutkia, paluuta 1930-luvun tekniikkaan. Oli aika paljon hyviä syitä, miksi britit jo 1940-luvulla siirtyivät käyttämään lyhytaaltoisempia tutkia, heti kun oppivat niitä tekemään.
VHF-tutkalla nähdään, että "tuolla suunnassa suurinpiirtein noin kaukana varmaan lentää jotain". Se saattaa olla lentokoneen lisäksi lintuparvi tai sadepilvi, eikä sillä ainakaan eroteta, lentääkö siellä yksi kone vai kuusi konetta tiiviissä muodostelmassa.
Sitä ei siis voi käyttä tulenjohtoon, sen perusteella ei ole järkeä alkaa ohjuksia ampumaan. Sen lisäksi tarvitaan joku tarkempi keino paikallistaa häivekone tarkemmin.
Lisäksi edes sen hyvin karkean suuntatiedon saamiseksi VHF-tutka tarvii valtavan antennin.
Muu tutkatekniikan kehitys.. se, että tutkien teho ja erottelukyky paranee, tarkoittaa myös sitä, että "perinteiset" suuren tutka-poikki-pinta-alan omaavat kohteet havaitaan vaan entistä kauempaa.
Monen koneen tutkan linkittäminen yhteen siten, että toinen lähettää ja toinen vastaanottaa.. Tämä voi jonkin verran helpottaa häivekoneen havaitsemista mutta ei vielä merkittävästi. Tämä menee linjalle että meillä on vaikka arpoja joista 1/100 voittaa (kone on juuri sellaisessa asennossa että se peilaa säteilyn takaisin) niin sitten yhden arvan sijasta nostetaankin muutama arpa.
Ja sitten häiveominaisuudet ja häirintä. Jossain on ehdotettu että "ei tarvi häivettä kun häiritään". Häirintä ei onnistu lähestkään täydellisesti, ja jotta kannattaa edes yrittää, pitää tietää millaista tutkaa ollaan häiritsemässä, ja uudet AESA-tutkat on melko hankalia häiritä, ja mitä suuremmalla teholla ja lähempää tutkataan, stiä vaikeampaa on häiritä kun signaalin kohinasuhde pysyy silti-hyvänä.
Mutta kun tehdään SEKÄ häirintää ETTÄ kohteen tutkapoinkki-pinta-ala on hyvin pieni, silloin sen havaitseminen alkaa mennä todella hankalaksi, kun oikea signaali jää todella pieneksi, jolloin signaali-kohina-suhde menee todella huonoksi. Ja F-35ssa on myös erittäin kehittyneet häirintälaitteistot.
Ja niin, vaikka tutkatekniikan kehitys menisi siihen, että F-35 alettaisiin havaita perushävittäjän tutkalla esim. 20km sijasta 50km päästä, tarkoittaisi se sitä, että sama tutkatekniikan kehitys johtaisi siihen, että se "ei-stealth"-kone havaittaisiin sitten esim. 200km sijasta esim. 400km päästä. Ja se 50km olisi edelleen sellainen matka, että F-35 voisi ampua omat tutkahakuiset ohjuksensa sen ulkopuolelta.