Muistaakseni armeijassa opetettiin että ensimmäisenä putoavat mukulat aiheuttaa lähes kaikki tappiot. Sen takia ei ole mitään järkeä ampua kun muutama yhteislaukaus.
Riippunee siitä mikä on tavoite. Jos halutaan pysöypysä liike, niin sitä tulitusta pitää jatkaa sen tulenavauksen jälkeenkin. Toki siihen alkuun kannattaa varmaan noilla nykytykeillä ampua se MRSI, jos vaan aika antaa myöten. (MRSI tarkoittaa käytännössä sitä, että ensimmäinen ammus saapuu noin 20 s myöhemmin kuin konventionaalisessa ammunnassa...)
Kymmenen vuotta sitten ainakin oli tapana ampua ensimmäinen yhteislaukauksena ja sen jälkeen jokainen tykki ampui niin nopeasti kuin pystyi,koska yllätysmomenttia ei enää toisella laukauksella ole.
Tämä. Mutta toki kuten yllä, riippuen mitä halutaan saada aikaan. Joskus, historiaa katsottaessa sen noin pari kertaa ainakin, on kannattavaa jauhaa sitä maisemaa varttikaupalla kunnes kukaan ei enää vastaa tuleen. Suurin osa kerroista varmaan menee kuitenkin lähemmäs minimiammuskulutuksen tavoitetta, eli muutama ammus per tykki.
Ei tietenkään ole ajatus ampua kaikkia 200 peräkkäin! Kerralla voidaan ampua vain sen verran mitä ehtii ennen kuin vihollinen voi tehdä vastatoimenpiteitä. Tässä pitää ottaa myös huomioon aika, joka kuluu siirtymisessä riittävän etäälle ko. ampumapaikasta. En usko, että on kovin vaikea asia laittaa putkeen jäähdytintä, joka ei suuresti kohota painoa.
Miksi haluan vain kaksi henkilöä käyttämään tykkiä ja miksi haluan suuren määrän mukana kuljetettavia ammuksia? Asia liittyy Suomen armeijan akilleenkantapäähän eli hitaaseen liikekannallepanoon. Jotta tykit saataisiin käyttön heti/nopeasti, niin pitää käyttää henkilöitä, jotka ovat jo paikalla eli kantahenkilökuntaa ja varusmiehiä (riittävän koulutuksen saaneita). Jos siis tykkiä operoi vain kaksi henkilöä viiden sijasta saadaan 2,5 kertainen määrä tykkejä liikkeelle heti. Jos mukana kuljettavien ammusten määrä on suuri, niin tykillä voi ampua pidenpään ilman täydennystä. Tämä on täkeää, koska logistiikalla kestää aikansa saada systeeminsä toimimaan liikekannallepanon jälkeen.
Jos laskelmia on tehty puoli vuosisataa sitten niin laskelmat kannattaa tehdä uudelleen, koska tekniikka kehittyy. Toisaalta olen puhunut automaattisesti lataavasta tykistä. Sen voi saada toimimaan nopeammin kuin käsikäyttöiset.
Erikoistarkoituksiin voidaan käyttää. On kuitenkin muistettava, että silloin räjähtävää ainetta on vähemmän.
Laskelmat on varmasti tehty uudelleen monta kertaa, mutta jos alkuarvoja ei muuta, niin se sama fysiikka tuottaa saman lopputuloksen. K9 pystyy ampumaan hieman pidemmän sarjan kuin Bandkanon 1... tosin myös hieman hitaammalla tulinopeudella.
Tuo tarvittava jäähdytysteho on jotain ihan tolkutonta, ei sitä saa millään pienellä laitteella aikaan. (Pari ideaa olisi, joilla sarjaa voi pidentää, mutta harmi kun työskentelen ihan muun alan lämpenemisongelman kanssa. Osa näistä toki voi jo tuolla ”pellin alla” olla käytössä.)
Mutta, entä jos tuo apumootori lisääkin sitä (tehollista) kaukana olevaan maaliin saatavaa räjähdemäärää? Siis, koska pienempi lähtönopeus antaa saman kantaman, niin voi käyttää painavampia murkuloita samalla ajoaineen määrällä... Tämä on klassinen optimointiongelma, optimi ei välttämättä ole ”ei moottoria” tai ”täysi raketti”... Optimi riippunee myös tavoitekantamasta. Tai, no, korjaan: riippuu varmasti. Lähelle ammuttaessa ei kannata moottoroida, ja selvästi yli 40 km kantamaa nyt ei näytä kukaan saaneen mistään tolkun tykistä koskaan, vaikka 40 km on ”tosi helppo” rakettiaseille. Kauas ammuttaessa kannattaa moottoroida. Välillä... ;-)
