Sinisen tulevaisuuden sisäpiirin vaikuttajat kertovat nyt ensimmäistä kertaa Iltalehdelle mikä uuden puolueen perustamisessa meni pieleen, kun siniset jäi prosentin kannatukseen ja menetti kaikki kansanedustajapaikkansa.
Näin Timo Soini vastasi 3. maaliskuuta kysymykseen: Eikö kantti riittänyt lähteä Halla-Ahoa vastaan?
Kun suomalaiseen poliittiseen historiaan jäävä perussuomalaisten puoluekokous Jyväskylässä kesäkuussa 2017 oli päättynyt
Jussi Halla-ahon valintaan puheenjohtajaksi sekä edeltäjän – ja puolueen perustajan –
Timo Soinin julkiseen nöyryytykseen, joukko perussuomalaisia kokoontui 13.6. helsinkiläishotellin kabinettiin sopimaan uuden puolueen perustamisesta.
Sininen tulevaisuus -nimen saanut puolue sai kerättyä vain vaivoin rekisteröimiseen tarvittavat kannattajakortit, vaikka puolueella oli 19 kansanedustajaa - joista viisi näkyvää ministeriä. Puoluekannatuskyselyissä siniset jäi 1–2 prosentin puolueeksi ja viime huhtikuun eduskuntavaaleissa puolue ei saanut yhden prosentin kannatuksellaan eduskuntaan enää yhtään kansanedustajaa.
Mikä meni pieleen?
Joukko sinisiä vaikuttajia kertoo sen nyt Iltalehdelle.
– Vielä maaliskuussa uskoimme, että saamme läpi 3–5 kansanedustajaa. Mutta kun pari viikkoa ennen vaaleja ei vaalikentillä tullut minkäänlaista palautetta – negatiivista tai positiivista – tajusin, että nyt on jotain vialla, eräs sininen vaikuttaja muistelee.
Koska moni Iltalehden haastattelemista sinisistä on edelleen aktiivisesti ja merkittävässä roolissa mukana puolueen toiminnassa, he haluavat puhua asiasta nimettöminä. Poikkeuksen tekee puolueen eduskuntaryhmän entinen puheenjohtaja
Simon Elo.
Perussuomalaisten perustaja ja pitkäaikainen puheenjohtaja Timo Soini piti tunteikkaan jäähyväispuheen Jyväskylän puoluekokouksessa 10. kesäkuuta 2017. Seuraavalla viikolla puolue hajosi kahtia. Tommi Parkkonen
Uho hyytyi
Eräs sinisten sisäpiirivaikuttajiin kuuluva henkilö torppaa heti alkuunsa tematiikan ”sinisten uhosta ja tuhosta”.
– Uhoa ei tullut missään vaiheessa. Ja miksi ei, se on hyvä kysymys.
Eräs sininen uskoo, että suurin uho hyytyi jo alkuhetkiin, jolloin alkuperäisiin loikkareihin kuuluneen kansanedustaja
Kike Elomaan paluu perussuomalaisiin oli ”kova henkinen isku” uuden puolueen perustamiselle.
Sinisen mukaan Elomaan paluu oli perussuomalaisten aktiivisen kampanjoinnin ansiota.
– Kun
Jussi Halla-aho kokosi itsensä ja joukkonsa, alkoi aktiivinen sähköpostiviestittely. Elomaa sai toistatuhatta sähköpostia, samoin monet muut. Ja perussuomalaisten viestittely toimi: osa ryhmässämme kipuili, että onko hän pettänyt äänestäjänsä ja pitäisikö palata takaisin perussuomalaisiin.
Sinisten vaikuttajien mukaan Jussi Halla-aho sai perussuomalaisten rivit nopeasti järjestykseen ja vastahyökkäykseen sinisiä vastaan. Kuva Jyväskylän puoluekokouksesta, jossa tuore puheenjohtaja oli median haastateltavana valintansa jälkeen. Tommi Parkkonen
– Perussuomalaisten aktiivinen kampanjointi ja suorastaan häiriköinti vei osalta porukkaamme mehut heti alkuunsa eivätkä he oikein koskaan toipuneet, sanoo toinen sininen.
Alun näkymättömyys
Kun puolue oli alkukesästä 2017 päätetty perustaa, uudella ryhmällä olisi ollut täydellinen mahdollisuus hyödyntää eduskunnan parin kuukauden istuntotaukoa ja tehdä näkyvää kampanjointia, kun muu Suomi oli poliittisesti kesälomalla.
Mutta tuolloin vielä Uusi vaihtoehto -nimellä kulkeneen ryhmän kansanedustajat eivät julkisuudessa näkyneet ja liikkuneet.
– Odotettiin, että kenttäväkeä siirtyy kansanedustajien mukana, mutta kun ei käyty siellä kentällä, niin eihän se siirtynyt, sininen taustahenkilö sanoo.
Hänellä kuitenkin riittää ymmärrystä kesän hengenvedolle.
– Kaikki olivat henkisesti niin loppu kahden vuoden riitaisan hallituskauden jälkeen. Lisäksi ei ollut kenttäorganisaatiota, joka olisi järjestänyt toritapahtumia.
– Eduskuntaryhmän perustaminen sekä kannattajakorttien kerääminen vei rajallisen porukan aikaa ja tarmoa, Elo puolestaan toteaa.
Yksi syy monen sinisen kansanedustajan laiskaan kampanjointiin saattoi olla sekin, että usea heistä oli jo tehnyt päätöksen, että ei aio asettua ehdolle enää vuoden 2019 eduskuntavaaleissa.
– Siksi olisi kaivattu puheenjohtajan (
Sampo Terho) osallistuvaa näkymistä. Sitä ei tullut, eräs sininen sanoo.
Turun puukotus
Joka tapauksessa kesän hiljaisten kuukausien hyödyntämisen jättäminen väliin harmittaa edelleen useampaakin sinistä.
– Se oli suuri virhe. Menetimme siinä paljon mahdollisuuksia.
Elo muistuttaa, että itse asiassa tuolloin heti kesällä 2017 sinisten suosio puoluekannatuskyselyissä oli puolueen olemassaolon korkein.
Mutta sitten tapahtui jotain, joka Elon mukaan oli ratkaisevaa sinisille: marokkolainen turvapaikanhakija puukotti Turussa kuoliaaksi kaksi ihmistä.
– Siihenhän puolue ei voinut mitenkään vaikuttaa. Mutta olimme hallituksessa, ja tapaus auttoi mentaalitasolla oppositiota – erityisesti perussuomalaisia. Tapaus tuli kannaltamme poliittisesti pahimpaan mahdollisen aikaan.
Elo uskoo myöhempien Oulun ulkomaalaisten tekemien seksuaalirikostapausten myös auttaneen perussuomalaisia ja laskeneen hallitusvastuussa olleen sinisten suosiota.
Totuus toistosta
Sininen tulevaisuus -puolueen rekisteröintiin tarvittavien 5 000 kannattajakortin kerääminen oli tikkuista ja kesti paljon alun perin suunniteltua pitempään.
– Hidas kerääminen kertoo, että aktiivikannattajia ei ollut riittävästi. Jotain kertoo sekin, että
Paavo Väyrynen ja Suomen Kansa Ensin saivat korttinsa kasaan lyhyemmässä ajassa, yksi sininen toteaa.
– Moni uskoi, että perussuomalaisten puolueorganisaatiosta isompi osa siirtyisi sinisiin.
Sinisen eduskuntaryhmän Tiina Elovaara, Sampo Terho ja Simon Elo esittelivät ryhmän periaateohjelmaa eduskunnassa 1.9. 2017. Tommi Parkkonen
Eräs sininen antaakin tunnustusta perussuomalaisten vastastrategialle:
– Aina kun Halla-aho pääsi ääneen, hän tölväisi sinisiä. Ja puolueen ns. somevaikuttajat muistuttivat Juudas Iskariotista. Kun tarpeeksi usein toistaa jotain, siitä tulee totuus.
Elo sanoo, että sinisten etsikkoaika oli keväällä ja kesällä 2018.
– Meitä kohdeltiin ihan hyvin mediassa ja puolustusministerimme (
Jussi Niinistö) oli suosittu. Siksi hämmästytti, miksi kannatuksemme ei vain nouse.
Vielä Tampereen puoluekokouksessa edellisvuoden joulukuussa oli Elon mukaan ollut ”hyvä tunnelma ja hyvin ihmisiä”.
– Uskoin, että homma lähtee hyvin lentoon. Mutta jostain syystä kelkka ei lähtenyt luistamaan.
Elo sanoo, että ”joitakin asioita” olisi voinut tehdä toisin.
– Mutta kun vaaleissa on yhden prosentin kannatus, niin eihän se silloin ole yksittäisistä asioista kiinni.
Yksi asioista, jotka Elo olisi halunnut tehdä toisin, oli alkuvuoden 2019 keskustelu ulkomaalaisten seksuaalirikoksista. Hän olisi ollut valmis tuolloin jopa kyseenalaistamaan hallitusyhteistyön jatkumisen.
– Hallituksen olisi pitänyt toimia tiukemmin. Kokoomus, keskusta ja hieman mekin aliarvioimme ihmisten kiehumispisteen.
Terhon johtamisongelma
Sampo Terhon johtamistyyli saa puolueen sisäpiiriläisiltä kritiikkiä.
– Eduskuntaryhmän puheenjohtajana hän pärjäsi hyvin, mutta puolueen puheenjohtajana hänestä ei löytynyt samanlaista johtajuutta.
Kaikki kehuvat Terhon analyyttisyyttä ja älykkyyttä, mutta se ei enää nykypäivänä riitä nostamaan puolueen kannatusta.
– Puoluepolitiikka lähtee puolueen puheenjohtajan innostuksesta, habituksesta ja karismasta.
Moni sininen olisi toivonut puheenjohtaja Sampo Terhon olleen enemmän julkisuudessa. Tommi Parkkonen
Kesällä 2017, kun uusi puolue olisi kaivannut innostusta ja innostajaa, Terho ei ollut missään julkisuudessa.
– Toki ymmärrettävää, että taustalla oli riitainen puheenjohtajataisto. Hänet oli ajettu henkisesti finaaliin.
Toinen sininen on vähemmän ymmärtäväisempi.
– Häntä olisi ehdottomasti tarvittu tuolloin. Kun näytti ulospäin siltä, että edes puheenjohtaja ei jaksa innostua puolueestaan, niin miksi kukaan muukaan olisi kiinnostunut.
Moni sininen jäikin kaipaamaan Terholta enemmän näkyvyyttä ja johtajuutta.
– Muut ministerit olivat enemmän julkisuudessa kuin puolueen puheenjohtaja.
Soini ei auttanut
Eräs sininen kuvailee Terhoa liian teoreettiseksi ja etäiseksi johtamaan puoluetta, jonka jäsenistä moni on alun perin kiinnostunut politiikasta karismaattisen ja räväkän Timo Soinin vuoksi. Terho uskoi, että kun tekee työn hallituksessa hyvin, niin puolueen kannatus nousee.
– Mutta eihän se niin mene.
Elo ymmärtää Terhon johtamistyylin, mutta:
– Terho on suomalainen herrasmies, vyön alle ei lähdetä iskemään. Itse tosin kannatan enemmän soinilaista linjaa.
Moni sininen olisi kaivannut Soinia edes puolueen alkuhetkillä julkisuuteen Terhon kumppaniksi, mutta tämä päätti omasta tahdostaan siirtyä täysin syrjään puoluepolitikoinnista ja keskittyä ulkoministerin hommien hoitamiseen.
– Se ei todellakaan auttanut puolueen asemaa, eräs sanoo.
Elo sen sijaan ei usko, että Soinin vetäytymisellä olisi ollut suuri vaikutus sinisten suosioon.
– Mutta olisin mielelläni nähnyt hänet vielä eduskuntavaaliehdokkaana.
”Puolueen rivijäsen” Timo Soini kävi äänestämässä sinisten puoluekokouksessa Tampereella joulukuussa 2017. Tommi Parkkonen
Elo ei halua syyttää vain Terhoa ja Soinia näkymättömyydestä, vaan laittaa vastuun kollektiivisesti koko sinisten eduskuntaryhmälle.
– Itseäni harmittaa, että sinisten kansanedustajat eivät ottaneet riittävästi julkisesti kantaa ajankohtaisiin asioihin. Jokainen meistä voi pohtia tekikö riittävästi työtä kentällä. Minun omatuntoni on puhdas siinä suhteessa.
Eräs Iltalehden haastattelemista sinisistä sisäpiirivaikuttajista näkee Soinin toisaalta toimineen rasitteenakin sinisille.
– Soinin aborttikannanotot olivat monille aivan liikaa. Tuskin Soini itsekään tajusi, että halunsa näyttää ja halunsa tahallisesti ärsyttää, aiheutti paljon hallaa hänelle itselleen sekä koko puolueelle.
– Puolue ei voi olla samaan aikaan konservatiivi ja liberaali.
Väärä puoluesihteeri
Vaikka sinisten alkutaival kesällä ja syksyllä oli hankala, eräs sininen vaikuttaja näkee lopullisen alamäen alkaneen Tampereen puoluekokouksessa joulukuussa 2017.
Vaikuttaja nimeää alamäen syyksi tuolloin puoluesihteeriksi valitun kansanedustaja
Matti Torvisen, joka nousi Euroopan neuvoston asiantuntijatehtäviin siirtyneen
Hanna Mäntylän tilalle eduskuntaan kesken viime vaalikauden.
Korkean tason sininen haukkuu rovaniemeläisen asianajaja Torvisen kovin sanamuodoin.
– Äärimmäinen narsisti, joka toimi koko ajan puolueen etua vastaan.
Sinisen mielestä myös Torvisen nettivideot olivat monille liikaa. Eräässä videossaan Torvinen makasi sängyllä ilman paitaa ja haukkui hallituskollega kokoomuksen puheenjohtajaa
Petteri Orpoa.
– Jos kuka tahansa muu olisi valittu puoluesihteeriksi, sinisten tie olisi ollut erilainen. Matin ymmärrys ei aina riittänyt valtakunnanpolitiikkaan.
Väitettään sinisten tien erilaisuudesta sininen vaikuttaja perustelee sillä, että hänen mielestään sinisillä olisi ollut hyvät mahdollisuudet saada vaaleissa läpi 1–2 kansanedustajaa, jos vaaliliitto kristillisdemokraattien kanssa olisi toteutunut.
Mutta sitten Torvinen kuvaili julkisuudessa nettikiusaajiensa olevan ”Mooses-uskovaisia fundamentalisteja”, joista moni on kristillisdemokraatteja. Tämä kaatoi vaaliliiton KD:n kanssa.
– Hän suututti sekä omat että kristillisdemokraatit.
Voit lukea Torvisen vastineen väitteisiin
täältä.
Sinisten puoluesihteeri Matti Torvinen saa poikkeuksellisen kovaa kritiikkiä puoluetovereiltaan. Eräs sinisten vaikuttaja uskoo hänen toimintansa vieneen puolueen viimeisetkin kansanedustajapaikat. Tommi Parkkonen
Torviselle huomautettiin usein hänen toiminnastaan ja kommentoinneistaan julkisuudessa, mutta se ei auttanut. Iltalehden lähteen mukaan tilanne Torvisen kanssa meni lopulta sellaiseksi, että puolueen johtoryhmä piti kokouksiaan ilman puoluesihteeriä.
Sitoutumisongelmia
Jos Elomaan paluu perussuomalaisiin jo heti alkuvaiheessa oli kova kolaus, niin vielä kovempi oli kansanedustaja
Kaj Turusen loikkaus kokoomukseen huhtikuussa 2018. Turunen oli sinisissä tärkeissä vastuutehtävissä.
– Hän petti meidät kaikki istumalla kokouksissamme kokoomuslaisena. Tuollainen murensi yhteishenkeämme.
Sen sijaan ex-puhemies
Maria Lohelan viime hetken loikka
Hjallis Harkimon Liike Nytiin ei sinisiä enää hetkauttanut.
– Hän ei ollut sitoutunut puolueeseen.
Myös monilla muilla sinisillä aivan ylintä johtoa myöten esiintyi eräänlaista poliittista sitoutumiskammoa. Esimerkiksi puolustusministeri
Jussi Niinistö kertoo tänä vuonna julkaistussa kirjassa, että hän pohti mahdollisuutta jatkaa hallituksessa sitoutumattomana ammattiministerinä eikä sinisenä ministerinä.
– Sitoutumisen taso nähtiin siinä, eräs sininen toteaa.
Myös puheenjohtaja Terholta loppui sitoutuminen ja into kesken: hän ilmoitti toukokuun alussa jättävänsä europarlamenttivaalien vetovastuun varapuheenjohtaja
Tiina Ahvalle ja eroavansa tehtävästään kesäkuun puoluekokouksessa.
Terhon ilmoitus ei tullut yllätyksenä puolueen sisäpiirille.
– Puolueväen keskuudessa on asiasta ollut ristiriitaista suhtautumista: osa ymmärtää, että hän teki parhaansa, osan mielestä ei olisi pitänyt antaa näin helposti periksi.
Poliittista vaisuutta
Sininen vaikuttaja pohtii sinisten poliittisen profiilin jääneen vaisuksi jo alusta lähtien, kun puheenjohtaja Terho käytännössä kielsi hallituskumppaneiden moittimisen julkisuudessa. Siksi hallituspolitiikassa näkyvyyttä saivat keskusta ja kokoomus, ei siniset.
– Pitää ärsyttää tai saada innostumaan. Jos ollaan harmaita ja värittömiä eikä herätä intohimoja, ei pärjää politiikassa.
Toinen sininen moittiikin Terhon linjaa liian varovaiseksi.
– Kyllä puheenjohtajan pitää uskaltaa ottaa julkisesti kantaa muutenkin kuin kirjoittaa välillä blogeja. Tai voi sitä blogeillakin saada julkisuutta, kuten Soini, mutta kuinka monta kertaa Sampon blogit ovat nousseet otsikoihin?
Sinisten surullisenkuuluisaan vapputilaisuuteen vuonna 2018 saapui puheenjohtaja Terhon puhetta kuuntelemaan vain media ja muutama puolueaktiivi. Tommi Parkkonen
Vielä maaliskuussa siniset uskoivat saavansa eduskuntavaaleissa 3–5 kansanedustajapaikkaa. Lähes varmoina läpimenijöinä pidettiin puolustusministeri Niinistöä, puolueen nykyistä puheenjohtajaa
Kari Kulmalaa ja kansanedustaja
Reijo Hongistoa.
Juuri ennen vaaleja uskottiin ainakin yhden hengen eduskuntaryhmään. Yksikin kansanedustaja ja hänen avustajansa olisivat pitäneet siniset mukana päivänpolitiikassa ja antaneet lisää aikaa sekä mahdollisuuksia rakentaa puolueen kenttäorganisaatiota.
Lisäksi puolueessa muistettiin hyvin perussuomalaisten perustajiin kuuluvan
Raimo Vistbackan sinnittely yhden miehen eduskuntaryhmässä 1990-luvulla.
”Skandaali”
Sinisten omat eduskuntavaalivalvojaiset helsinkiläisessä korttelibaarissa olivat käytännössä ohi jo iltakymmenen aikoihin, kun oli selvää, että puolueen äänisaalis tulee jäämään katastrofaalisen huonoksi.
– Onhan se skandaali – ei siitä pääse mihinkään – jos Halla-aho kerää yksin enemmän ääniä kuin koko puolue koko maassa.
Puolustusministeri Niinistön erityisavustajan, puolueen perustamiseen aktiivisesti osallistuneen ja Sininen tulevaisuus -nimen keksineen
Petteri Leinon kuultiin tuolloin toteavan: ”vituiksi meni koko vallankumous”.
– Nyt julkisuutta ei enää tule. Se hankaloittaa puolueen tulevaisuutta, yksi sininen sanoo.
Osa Iltalehden haastattelemista sinisistä antaa tunnustusta ”arkkiviholliselleen” Jussi Halla-aholle ja hänen johtamalleen perussuomalaisille.
– Puolueen ”Äänestä Suomi takaisin” -kampanja puhutteli kansaa.
– Samaan aikaan me yritimme hokea, että ”Siniset turvaa”. Turvaa mitä? Kampanjamme oli vaisu.
Eräs sininen harmittelee puolueen poliittisen aatteen jääneen vaaleissa epäselväksi äänestäjille. Puheenjohtaja Terho luotti ohjelmien tekemiseen - ja niitä tehtiinkin liki parikymmentä.
– Ei vaaleja voiteta ohjelmia tekemällä, eräs sininen moittii.
Elo sen sijaan puolustaa ohjelmien tekemistä.
– Alussa meitä kohtaan oli kritiikkiä ja median painetta, että keitäs te nyt oikein olette. Siksi piti tehdä ohjelmia ja kertoa keitä me olemme.
Se ei kuitenkaan auttanut.
– Kun katsoo vaalitulosta, niin ilman muuta puolueen linja jäi äänestäjille epäselväksi, Elo toteaa.
Huono tekosyy
Sinisten virallinen perusselitys koko olemassaoloaikansa surkeille tuloksille puoluekannatuskyselyissä ja vaaleissa on ollut se, että ihmiset eivät osaa vieläkään erottaa sinisiä ja perussuomalaisia toisistaan, eikä sinisten olemassaoloa tunneta tarpeeksi.
Eräs sininen päättäjä tyrmää tämän.
– Kyllä ainakin vaalien aikaan ihmiset erottivat siniset ja persut toisistaan, eivät ihmiset tyhmiä ole.
– Tuo on ollut koko ajan huono tekosyy, toinen sininen sanoo.
Vielä Tampereen puoluekokouksessa joulukuussa 2017 Simon Elolla riitti kättelyseuraa toritapahtumassa. Tommi Parkkonen
Heti eduskuntavaalien jälkeen pieni joukko sinisiä oli sitä mieltä, että puolue pitäisi lakkauttaa Espoon puoluekokouksessa kesäkuussa, mutta Espoossa ei enää kukaan esittänyt sellaista virallisesti.
– Kyllä tässä katsotaan ainakin vielä vuoden 2021 kuntavaalit sekä 2023 eduskuntavaalit. Toki jo kuntavaalit antavat osviittaa mitä tuleman pitää.
Ei jälkiviisautta
Vaikka sinisten taru tähän mennessä ei ole ollut poliittista voittokulkua, kaikki Iltalehden haastattelemat siniset tekisivät edelleen tänä päivänä saman ratkaisun.
– Ei voi todeta jälkiviisaasti, että 13.6. tapaaminen olisi kannattanut jättää tekemättä. Perussuomalaisissa oli niin paljon ihmisiä, jotka yksinkertaisesti eivät voineet jatkaa puolueessa, joten hajoaminen oli väistämätöntä. Ja se olisi voinut tapahtua jo aikaisemminkin, sininen vaikuttaja sanoo.
– En kadu mitään, mutta onhan tämä harmi, että sinisten tila on nyt tämä mikä se on. Itse tunnen suorastaan pettäneeni ne ihmiset, jotka houkuttelin tähän mukaan. Mutta olen silti heistä ylpeä, että he lähtivät ja että me yritimme. Ja yritämme edelleen.
Mutta sisäpiiriläisten mielestä puolue tarvitsee suunnanmuutoksen säilyäkseen hengissä.
– Light-versio perussuomalaisista ei riitä, pitää olla jotain muuta.
Elo antaa sinisten taipaleelle tähän saakka asteikolla 1-10 arvosanan 7.
– Tietysti harmittaa ja sanoin jo alunperin, että tämä voi tarkoittaa poliittista itsemurhaa. Mutta ratkaisu oli oikea.
– Periaatteella ei ole mitään arvoa, jos se ei maksa joskus jotain, Elo sanoo.
Sisäpiiri paljastaa: Sininen tulevaisuus kaatui johtamisongelmiin ja perussuomalaisiin – ”Soini ei tajunnut tekevänsä hallaa koko puolueelle”
Ja hyvä niin. 
