Mielestäni jokaisen pitää tehdä oma harkintansa siitä, mihin sopimukseen haluaa lähteä ja mihin ei. Toistaiseksi kukaan täällä tai oikeastaan missään muuallakaan tuskin osaa kovin luotettavasti ennustaa sähkön hinnan pidempiaikaisia liikkeitä. Vallitsevasta epävarmuudesta johtuen sopimuksiin on kuitenkin lähes varmasti hinnoiteltu useimmissa yhtiöissä riskilisää. Oma lähestymistapani tähän asiaan on ollut se, että kun muuton myötä joudun pakosta luopumaan nykyisestä määräaikaisesta sopimuksestani (oli 8,49 snt/kwh + 0 e perusmaksu ja kahden vuoden määräaika, joka alkoi huhtikuun alussa 2022), niin en viitsinyt tässä vaiheessa kevättä tarttua vielä mihinkään yli kymmenen sentin kahden vuoden määräaikaiseen sopimukseen. Etenkin tuo kahden vuoden määräaika on saanut hillitsemään sopimishaluja, koska sillä varmistaisin seuraavaksi kahdeksi vuodeksi, että maksan korkeata hintaa sähköstä joka tapauksessa kahden vuoden ajan. Jos täytyy, niin melkein otan sitten ennemmin yhden vuoden hieman kalliimman sopimuksen. Jos kesän myötä hinnoissa ei tulla ollenkaan alaspäin tai nuo +15 snt sopimukset jatkuvat, niin sitten minun pitää tarkkaan harkita, raaskinko lähteä loppuvuotta kohden pörssisopparilla, vai kärsinkö kalliista vuoden määräaikaisesta, välttäen kuitenkin kalleimmat tuntihuiput. Toisaalta mitä myöhempään kesään jätän asian, sitä pidempään myös ensi vuoden puolella joudun tietysti maksamaan kalliista sopimuksesta, osittain sitten myös kesäajalta. Yksi vaihtoehto on toistaiseksi voimassaoleva sopimus tai kvartaalisopimukset, mutta nuokin voivat ikävästi yllättää silloin talvikuukausina ja silloin sopimuksen vaihto voi tulla erityisen kalliiksi, kuten saimme viime talvena todeta.
Omaa tilannettani toki rauhoittaa se, että uudessa asunnossa ei lämmitys tapahdu sähkölämmityksellä, vaan isoimmat kuluttavat asiat on ruuanlaitto ja saunominen. Kumpaankin voin jossain määrin vaikuttaa, samoin kun sitten muihin pienempiin sähkönkäyttökohteisiin. Myös pesukoneiden käyttöä voin ajastaa yöajalle tai etätyöpäivinä työpäivien halvempiin tunteihin. Mutta en näistä toimenpiteistä huolimatta viitsisi silti aivan mahdottomia laskuja maksella. Tämän sanottuani korostan kuitenkin kunkin harkitsemaan tilannetta omista lähtökohdistaan. Jos asut omakotitalossa, joka lämpiää suoralla sähköllä ja sähkönkulutus vuodessa on jopa yli 15.000 kwh kulutuksen painottuessa talvikuukausille, niin miettisin tarkkaan, ottaisinko sitten kalliimman määräaikaisen vai miten mitigoisin riskiä, ettei talvella tulisi aivan jäätäviä laskuja.
Jos sitten on pakko ottaa joku kalliimpi sopimus, niin itse olen suosinut kunnallisia sähköyhtiöitä. Miksi? No siksi, että riippuen vähän mistä yhtiöstä on kyse, useimmiten nuo jakavat osinkonsa emokunnalle tai konsernille ja ainakin välillisesti sitten rahoittavat kunnan/kaupungin muuta palveluntuotantoa. Kunnalliset toimijat ovat myös siinä määrin turvallisempia, että kun ne ovat lähtöisin kuntien omista energiayhtiöistä, niin useimmilla on omaa tuotantoa ja tuo oma tuotanto tasapainottaa niiden taloutta melkoisesti verrattuna yhtiöön, jolla ei ole lainkaan tai hyvin vähän omaa tuotantoa. Osittain varmasti siksi täällä mainittu Seinäjoen sähköyhtiö pystyy tuottamaan kohtuuhintaista sähköä asukkailleen, koska varmaan melko suuri osa sähköstä tulee omasta tuotannosta ja voivat sillä kattaa asiakkaiden tarpeita. Lisäksi heillä on mahdollisuus myydä sähköä pörssiin ja korkeilla hinnoilla voivat tehdä ihan kiitettävää tulosta ja osa on näin jo tehnytkin. Nuo aiemmat maininnat kovista tappioista ei todellakaan koske kaikkia sähköyhtiöitä, vaikka toki moni otti jossain määrin kyllä turskaa silloin viime jouluna, kun homma lähti ihan lapasesta. Moni on siitä huolimatta tehnyt hyvää tulosta.