Oma pieni uskoni siihen miksi sähkö voisi jotenkin mullistaa ilmailun lähiliikennettä on se että se paljon halvempi huoltaa. Siksi melkein epäilen että Quadkopteri malliset ratkaisut tulevat paljon helpommin kuin VTOL ratkaisut kun liikkuvia osia on niin vähän ja loput osat voivat diagnosoida itsensä. Quadiin voi rakentaa helposti redundanttisuutta siten että moottoreita on 8 ja akkupaketteja 2 niin ei olla niin helposti single failuren varassa kuten VTOL kanssa helposti käy.
Ilmailun lähiliikennettä siis olisi esimerkiksi lentävätaksi liikenne miljoonakaupungeissa, joissa matka autolla kestää 1-2 tuntia siinä missä lentotaksilla 5 minuuttia.
Autolla kuitenkin silti pääsee ovelle siinä missä lentävällä taksilla vain kortteliin.
Järkevintä käyttöä sähkökoneelle tosiaan on nuo pienet "ilmataksit", mutta helikopteri on vaan fundamentaalisti selvästi epätehokkaampi tapa lentää vaakalentoa kuin kiinteän siiven avulla lentäminen.
Kiinteäsiivisen VTOL-koneen kanssa taas on dilemma siitä, että mitä propulsiojärjestelmää käytetään pystysuorassa lentomoodissa?
1) Jos tehdään sama propulsiojärjestelmä molemmille jonkinlaisella thrust vectoringilla (harrier, V-22), se propulsiojärjestelmä voidaan optimoida vain toiseen ja se sukkaa toisessa, koska vaatimukset on ihan erilaiset. V-22 on optimoitu jonnekin välimaastoon, ja sen lentokoneena hidas ja epätaloudellinen ja silti vaatii selvästi enemmän tehoa kuin vastaavan painoinen helikopteri. Harrier on optimoitu enemmän suurempiin nopeuksiin ja vaakalentoon, mutta silti ei kykene ylittämään äänivallia ja se on niin epätehokas pystysuorassa lentomoodissa että se on järkevällä lastilla vain STOVL eikä VTOL
2) Jos tehdään erilliset propulsiojärjestelmät molempiin moodeihin, se pystysuora propulsiojärjestelmä on kuollutta painoa vaakalennossa. Sen painon voisi käyttää lastiin tai polttoaineesen ja tällöin kone oliis myös selvästi halvempi ja suorituskyvyltään parempi.
F-35B taas on hassu välimalli näistä, käytetään samaan voimanlähdettä näille, mutta se etupäässä on ihan erillinen propelli pystysuorassa lentomoodissa, mikä parantaa sen tehokkuutta, mutta ei kuitenkaan vaadi erillistä kallista ja painavaa moottoria. Se propelli on kuitenkin melko pieni minkä takia se ei ole paljoa harrieriä parempi, ja siitä silti tulee n. tonni lisäpainoa.
Sähkö tosiaan auttaa tässä dilemmassa siten, että sähkömoottoreilla on erinomainen teho-paino-suhde, joten se avaa kaksi uutta mahdollisutta:
joko
1) Sen koneen yhden yhteisen propulsiojärjestelmän propellien koko voidaan voidaan optimoida taloudellista ja helikopteria selvästi nopeampaa matkalentoa silmälläpitäen, mutta moottoreista voidaan tehdä vaakalentoon selvästi "ylitehokkaita", jotta kone pystyy nousemaan suuressakin lastissa pystysuoraan (koska tehokkaammat sähkömoottorit on silti pieniä ja kevyitä)
2) Sen erillisen pystysuoran propulsiojärjestelmän voi tehdä kevyemmäksi ja havemmaksi kuin jonkinlaiseen polttomoottoriin perustuvan erillisen pystysuoran propulsiojärjestelmän. Mutta sähkö menettää tätä etuaan hyvin nopeasti akkujen painon myötä mitä pidempään koneella pitää olla toiminta-aikaa siinä moodissa
Itse näkisin, että sähköinen (VTOL-)matkustajakone voisi ehkä olla järkevä pienehköissä koneissa esim. jollain Helsinki-Tallinna-välillä tms, maksimissaan reilun 100km matkalla ja n. puolen tunnin lentoajalla tms. , jos vaan saataisiin niitä helikopterikenttiä kaupunkien keskustoihin.
Tuollaisella matkalla kiinteäsiipinen sähköinen VTOL-kone voi olla jonkin verran nopeampi kuin helikopteri, mutta lentotuntia ja kilometriä kohden voi tulla selvästi helikopteria halvemmaksi (jos vaan koneen kehityskustannukset saadaan jotenkin kuoletettua).
Tämä ketju vaan alkoi täysin epärealistisilla visioilla jostain isojen matkustajakoneiden korvaamisesta selvästi pidemmillä matkoilla, sekä visoista joistain aurinkoenergiasta ja polkukoneista, missä ei ole mitään järkeä kaupallisessa liikenteessä.