Ostaja maksaa energiasta pörssissä huutamansa hinnan energian myyjälle, ja vaikka kaikissa muissa hyödykkeissä tällaisista kaupoista johdettu spot-hinta on kauppojen hintojen keskiarvo (tai keskiarvo suhteessa määrään), muodostuu sähkön spot-hinta pelkästään yksittäisen kalleimman huudon perusteella, jonka mukaan taas loppukäyttäjä maksaa energianastaan, kun ostaa "pörssisähköä".
Hypoteettinen esimerkki; Neste ostaa 10 eri huutokaupalla yhteensä 10tn raakaöljyä pörssistä, ja 9 näistä kaupoista on hinnaltaan $50 / tn, ja viimeinen 1tn maksaakin $1800 / tn, mutta sillä saadaan laiva täyteen, joka ei suostu öljyä toimittamaan vajaassa lastissa, jolloin öljy saadaan kohti Suomea, jotta Suomessa ei tule öljypulaa.
Pumpulla bensan hinta määräytyy tämän (ostetun)öljyn hinnan mukaan spot-hintana, jonka pitäisi olla koko laivalastin pörssissä maksettu keskiarvo.
Miksi hinta pumpulla on $1800 / tn (tai $1,8 / L) eikä $225 /tn (tai $0,225 / L)?
Sun öljyesimerkki on täysin epärealistinen. Ensinnäkin, öljykaupassa ei todellakaan ole mitään noin isoja vaihteluja niissä tarjoushinnoissa. Vaan ne tarjonnan ja kysynnän käyrät kohtaavat jossain kohtaa ja sitten kaikki ostajat maksavat about yhtä paljon kaikille myyjille siitä öljystä. Eli kyse ei ole siitä, että joku saa $50 per barreli ja joku $150 per barreli, vaan joku saa $50,01 per barreli ja joku $ 49,90 per barreli.
Toiseksi, sähkömarkkinoilla tuo aiheuttaisi erittäin epätehokkaan markkinan.
Nykyjärjestelmässä jokainen sähköntuottaja voi laittaa tuotantonsa myyntiin sillä hinnalla, mikä kattaa ne tuotannon muuttuvat kustannukset. Tuuli-, aurinko- ja ydinvoima (ja osa vesivoimasta) voi laittaa tuotantonsa myyntiin sillä nolla (tai jopa negatiivisella) hinnalla ja järjestelmä sitten varmistaa, että he saavat sen markkinahinnan tuosta sähköstä. Polttoainetta tarvitsevat voivat laittaa sen sähkön myyntiin sillä hintaa, millä kattavat nuo polttoainekulut. Järjestelmä varmistaa, että saavat taas sen markkinahinnan siitä sähköstä.
Järjestelmä sitten varmistaa sen, että ensinnä käytetään se halvin tuotanto, puskien kuluttajien hinnat sen seurauksesta mahdollisimman alas.
Jos siirrytään tuohon sun ehdottamaan malliin, niin tuo mekanismi rikkoontuu täysin. Jokainen sähköntuottaja joutuu itse arvaamaan, että mikä tulee olemaan se markkinahinta milläkin ajan hetkellä. Joka taaskin väistämättä johtaa siihen, että aina välillä vaikkapa tuulivoimaa myyvät firmat arvaavat hinnan yläkanttiin ja eivät saa tarjoustaan läpi day-ahead kaupassa ja sen sijaan joku kuluiltaan reippaasti kalliimpi tuotanto saa tarjouksensa läpi, koska arvasivat hinnan alhaisemmaksi. Todennäköisesti tuossa vaiheessa sitten tuulivoimalat myyvät tuotannon intraday kaupassa pois niille kalliimmille vaihtoehdoille, jotka saivat tarjouksensa läpi. Nuo tuottajat sitten vetävät tuo erotuksen verran voittoa.
Tuo sitten puskee hinnat tarpeettoman korkeiksi, kun kyseinen kulutus olisi voitu kattaa paljon halvemmalla tuotannolla suoraan intraday kaupassa.
Puhumattakaan sitten niistä kulutuspiikeistä, joissa tuottajat tietävät, että tarjonta tulee olemaan niukkaa ja sitten lähtevät jahtaamaan niitä korkeita hintoja. Sinne sitten tuulivoimalat alkavat lyömään sisään jotain 500e / MWh tarjouksia.