GE Hitachilla on myös ollut omaa valmistusta, mutta niitä ei lähteideni mukaan ole 2000-luvulla rakennettu Japanin ulkopuolelle, ja sielläkin Fukushima aiheutti pitkän pysäytyksen työmaalla, joten vertailukelpoista tietoa ei ole saatavilla.
Katsoin Areenassa olevan saksalaisen Tšernobyl-sarjan. Se oli sinänsä mielenkiintoinen, siinä haastateltiin mm. voimalan entistä työntekijää ja reaktorin rakennuksessa mukana ollutta insinööriä. Mielenkiintoista oli, että saksalaisten historioitsijoiden käyttämä ydinvoimaretoriikka oli samanlaista kuin se mitä on joskus käytetty tuuli- ja aurinkovoiman lobbaajista, puhuttiin mm. utopiasta ja unelmoijista. Jäi vähän epäselväksi, kohdistuiko kritiikki Neuvostoliiton nukleaariteollisuuteen vai koko maailman nukleaariteollisuuteen.
Itse asiaan. Sarjasta tuli mieleen tämä GE Hitachi johon perehdyin vähän ylimalkaisesti lainattua postausta kirjoittaessani. Kuitenkin tarkemman tutkiskelun pohjalta sen ABWR saattaisi olla erittäin mielenkiintoinen reaktorityyppi. Vai mitä olette mieltä seuraavista rakennusajoista ja kustannuksista:
Shika 2, rak. alkoi 20.8.2001, sähköä verkkoon 15.3.2006, kustannus 2,2 mrd. euroa, teho 1304 MW
Hamaoka 5, rak. alkoi 12.7.2000, sähköä verkkoon 18.1.2005, kustannus 2,2 mrd. euroa, teho 1325 MW
Tiivistettynä:
Shika 2, rakennusaika 1668 päivää, kustannus 1,7 miljoonaa euroa/MW
Hamaoka 5, rakennusaika 1651 päivää, kustannus 1,7 miljoonaa euroa/MW
Vertailun vuoksi:
Barakahin korealaisreaktorit, rakennusaika ollut noin 3100 päivää/reaktori, vastaavan reaktorin hinta Koreassa yli 2 miljoonaa/MW
OL3, 6456 päivää, kustannus TVO:lle 3,4 miljoonaa/MW
OL1, rakennusaika 2078 päivää.
Näillä luvuilla voitaisiin ehdottomasti sanoa, että nämä ABWR:t ovat 2000-luvun parhaimmin onnistuneet ydinvoimaprojektit. Kuitenkin näissäkin on ollut mutkia matkassa. Turbiineissa on ollut vikaa ja lopulta sitten Fukushiman jälkeen reaktorit ovat jääneet regulatoriseen limboon (josta ehkä tulevina vuosina ollaan pääsemässä eteenpäin). Ainoa yritys rakentaa reaktoreita Japanin ulkopuolelle päättyi katastrofiin, kun taiwanilaiset pilkkoivat projektin useampaan osaan, pysäyttivät sen kokonaan hetkeksi aikaa ja lopuksi löivät sille henkselit ylle kun toista reaktoreista oltiin jo testailemassa. Kuulemma GE on lopettanut joidenkin komponenttien valmistuksen, joten Taiwanin reaktoreita ei ehkä koskaan saada käyntiin.
Olisipa mielenkiintoista tietää mitä olisi käynyt, jos OL4 oli edennyt GE Hitachin voimin tai Pyhäjoelle olisi valittu Rosatomin sijaan Toshiban vastaava ABWR. Jos kuokka olisi lyöty maahan vaikka 2016, olisivat reaktorit voineet hyvässä lykyssä valmistua jo ennen OL3:a. Japanin kokemusten perusteella niitä olisi ehkä ensimmäisen vuoden jälkeen korjattu puoli vuotta, mutta mieluummin rakentaa 1700 päivää ja korjaa 180 kuin rakentaa 3000-6000 päivää.
GE Hitachin suorituskyky onneksi nähdään pian:
- Ontario Power Group aikoo aloittaa BWRX-300:n rakennustyöt tänä vuonna
- Virolainen Fermi Energia aikoo saada niin ikään BWRX-300:n valmiiksi jouluun 2031 mennessä
- Puolassa aiotaan rakentaa 24 kpl BWRX-300-reaktoreita
Jos SMR:n edut ovat faktaa eikä pelkkää hypeä ja Japanin turbiiniongelmista on opittu, voi luvassa olla nukleaarirenesanssi Euroopassa.