Jos vaikka ei kiinnosts osallistua kertauksiin.
Palvelee maata viranomaisten alaisuudessa puolustusvoimien sijaan.
Jos Suomea kohtaisi sotilaallinen uhka, tasavallan presidentin päätöksellä siviilipalveluksen suorittaneita (siviilivarantoa) voidaan määrätä ylimääräiseen palvelukseen harjoittamaan ja täydentämään siviilipalvelusvelvollisten siviililuonteisiin tehtäviin liittyviä kriisivalmiuksia.
Liikekannallepanon aikaisesta palveluksesta päättää tasavallan presidentti maan hallituksen esittelystä. Liikekannallepanon aikaisen palveluksen tehtävät olisivat siviilitehtäviä samantyyppisissä paikoissa kuin normaalioloissa, esim. kuntien ja valtion virastoissa, mutta yksittäisen velvollisen tehtävä määräytyisi tarpeen mukaan.
Siviilipalvelusvelvollisten poikkeusolojen tehtävistä | Siviilipalveluskeskus
www.siviilipalveluskeskus.fi
Voin puolustaa maatani kriisitilanteessa mutta en rauhan aikana.
Eikö sitä olisi hyvä harjoitella hyvän sään aikana, eikä vasta sitten kun ripuli on jo ropellissa?
En ole reservistä eronnut.
Toiset oppii kerrasta, ei ole syytä mennä leikkimään rauhan aikana.
Jos vielä tulee niin eroan reservistä ja jos tilanne pukkaa niin liityn takas.
Aha
Ei siihen enää liitytä takaisin sen jälkeen kun on siirrytty sivariin.
Jaa no ei sitte. Mutta tuskin pihallekkaan potkitaan jos ilmoittautuu palvelukseen.
Helppohan se on tässä puhua, mutta kun olis tosi kyseessä , olisi paska housussa itselläni. Mut silti lähtisin...kun muutkin.....
No kerroppa miten esimerkis miten joku autokuski tai muonitusjoukkojen tai muiden huoltopuolen ihmiset kostuu siitä että kutsutaan kertaamaan? Onko mahdollisesti hernekeiton tekeminen tai perunoiden keittäminen puhumattakaan punaisen marjamehun kuumentamisesta muuttunut näin sanotaanko vaikka viimeisen 50v ajalla? Tai vaikka pitääkö kuskin mennä vähän harjoittelemaan autolla ajamista ettei vallan pääse unohtumaan? Tai kirjurin mennä vähän kirjoittelemaan lomalitteroita tai raportteja koska kirjoituskoneet on nykyään tietokoneita?
No jos hommat on tosiaan jotain perunoiden keittelyä tms. niin voin kuvitella, että kertaus ei hirveästi kiinnosta.
No minä olen kyllä ainakin ihan rehdisti sitä mieltä, että jos on ollut edellisen kerran intin hommissa vaikkapa sen 20v sitten, niin kertaus olisi paikallaan ihan sille perunankeittäjällekin. Peruna nyt itsessään on se sama mitä silloinkin, mutta muuten on hommat muuttunut melkoisesti ympäriltä, eikä joukossa enää oikein saisi olla liiaksi nollatauluja, kuten silloin joskus ennen vanhaan.
Tuntuu ilmeisen vaikealta ymmärtää sen huoltopuolen merkitys. Todellisuudessa kukaan ei sodi ilman ruokaa eikä sekään edistä, jos ampumatarvikkeiden, polttoaineen jnejne kuljetuspuoli toimi.
Toki näinkin, mutta enemmän kannattaisi yrittää keskittyä relevantin ikäisiin ressuihin. Nelikymppiset ruutiukot eivät perunankeitto- tai kirjurihommissa ole sitä.
Toki kaikki on mahdollista, mutta jos kalusto on muuttunut niin merkittävästi sitten oman inttiajan, eikä ole siviilissä autoa ajanut niin varmasti löytyy hemmolle vähän parempikin paikka ja antaa niiden toimia kuskina ketkä haluaa. Samoja 70-luvun raatoja siellä ajellaan tänäkin päivänä. Tai no, voi olla uudempaakin mutta tekniikka on samaa.
Samalla logiikalla, eikös ampuminenkin rynnäkkökiväärillä ole ollut aika lailla samanlaista viimeiset vuosikymmenet. Hieman liipasinta kun painaa, niin alkaa paukkumaan.
Koska edelleen moni on valmis puolustamaan maataan mutta ei rauhan aikana. Se että sinä et usko sitä niin on kokonaan sun asias. Mä en halua järjestellä asioita ja alkaa säätämään jonkun pakollisen kertausharjoituksen kanssa kun tietää että esim terveys ei sitä kestä.Niiden soppatykkimiesten ja kuskien on hyvä harjoitella sitä oikeaa toimintaa maastossa puhumattakaan siitä, että heidän pitäisi osata käyttää jalkaväen keskeisimpiä aseita taistelutilanteessa.
Mitä tulee motivaatio-ongelmiin, niin miksi tälläinen ihminen roikottaa itseään reservissä, jos homma ei kiinnosta ollenkaan? Nämä päänsisäiset korkkari-fantasiat tyyliin "kertaukset ei kiinnosta, mutta sotaan lähdetään" kannattaa pitää siellä pääkopan sisällä, sillä todellisuuden kanssa niillä on hyvin vähän tekemistä
Olisi kertaaminen aika tuskaa jos viikkoon ei kukaan toisi ruokaa mettään. Ei sen sentään tarvisisi olla niin extremeä. Joten voisi siellä hieman soppatykkikomppaniaakin olla kertaamassa , eikö ?
Ei harjoitukset pelkkiä kertaajia sisällä, pl. perus vapaaehtoiset harjoitukset, jotka vetäistään viikonlopun aikana läpi.
Itse olen tietyissä perustamistehtävissä mukana reservissä ja olen kokenut kyllä ihan hyödyllisiksi nuo harjoitukset joita parin vuoden välein pidetään, vaikka aseet meidän porukalla otetaan lähinnä näön vuoksi harjoituksen ajaksi.
Tämän tyyppistä jonkinverran ketjussa esiintynyt, (Eli kaikille samaa edellä, vs optimoidaan)
On yksilöitä jotka eivät ole kymmeniinvuosiin ajaneet siviilissä, tai jopa muita isompia muutoksia. Puolustusvoimia kiinnistää yksilön muuttuneet tilanteet. ja ei se ihan tietämätön ole.
Poimin vähän irti, mutta jos joku on koulutettu moottorisahamieheksi, niin hän on moottorisaha mies, ei motokuski. Motokuskeiksi on koulutettu väki, koulutus aloitettu silloin kun päätöksiä tehty.
Kroppa kestää sen minkä kestää ja mieli kestää sen minkä kestää. Mutta kumpaakaan ei tarvitse vasiten hajoittaa rauhan aikana.
Mitä pitäis miettiä?
Itse kävin intin neljännes vuosisata sitten. Kertaakaan ei kertauksiin ole kutsua tullut. Siinä jokunen vuosi sitten tulleessa kirjeessä ei ollut edes sijoituspaikkaa mainittu. Mitään hyötyä reserviin kuulumisesta ei ole ollut. Eikä isänmaakaan selvästi palvelustani kaivannut. Joten päätin erota.
Aika mielenkiintoinen mielipide. Jokainen pitäköön omana tietonaan mutta nimet pitäisi julkaista
Minä olen ollut harjoituksessa, jossa aseita ei jaettu eikä käpistelty lainkaan mutta tekemistä ja funtsimista oli ihan hitosti.
