Nämä tentit ovat vain sirkushuveja kansalle. Ihmiset antavat tälle "viihteelle" aivan liikaa painoarvoa nykyään johtajia valitessaan. Oikeasti jos tiukka paikka tulee, niin asioita punnitaan tarkkaan, harkitusti ja aikaa tehdä päätökset on enemmän kuin 5 sekuntia.
Sinänsä ihan totta ja nuo voisivat olla helposti vähemmän viihteellisiä. Tulee mieleen lähinnä joku kisailuohjelma.
En ole katsonut kaikkia (vielä), mutta niistä mitä katsoin, niin hesarin oli melkeinpä paras ja siinäkin mentiin koko ajan ihme kyllä vai ei ja/tai esitettiin joku ylikärjistetty esimerkki, jotta ehdokkaat voisivat olla eri mieltä. Saadaanpa samalla jotain klikkiotsikoita kun ei liiemmin vaivaannuta kertomaan ehdokkaan esitettyjä perusteluja. Totuudenmukainen otsikko olisi ennemminkin, että ehdokas x vastasi ei tai kyllä, mutta ei ollut oikeasti sitä mieltä. Huvittavaa katsoa noita miten joku Hjallis maanläheisenä/käytännöllisenä ihmisenä voi tilanteesta riippuen naureskella tai turhautua kun kysymykset on esitetty niin tarkoituksenhakuisesti.
Mutta onhan noista väittelyistä se apu, että voi katsoa miten osaa keskustella tuolla tasolla. Kolmen kärki ja mielestäni myös Li Andersson erottuu siinä mielessä edukseen. Kaikilla kansalaisilla on jonkinlainen mielikuva millainen presidentti on tai millainen on presidentillisesti esiintyvä ihminen ja helposti vertaa siihen lähtökohtaan, varsinkin kun vielä istuva presidentti oli melko lailla täydellinen kansakunnan isähahmo. Voisin melkein ennustaa, että väkisin tulevalla presidentillä tulee jonkinlaista kriisiä tulevalla/tulevilla kausilla, joka liittyy mitä hän itse on sanonut tai mitä on mennyt tekemään (en muista, että sale olisi mokannut kertaakaan).
Rehn melkein ainoa ehdokkaista (toki ei-kärkiehdokkaisiin kuuluva), joka olisi pomminvarma, mutta jotenkin ainakin itsellä alkaa ajatukset pyöriä päässä kun hän alkaa puhumaan.
Stub on vähän riski egonsa kanssa, Haaviston homous provosoisi tässä tilanteessa Venäjää, joka sanoo käyvänsä sotaa konservatiivisten arvojensa puolesta läntistä maailmaa vastaan (voi ajatella hyväksi tai pahaksi riippuen omasta näkemyksestä) ja Halla-Aho puolestaan on kunnon tuomionpäivän manaaja, joka lietsoo vastakkainasettelua kaikkialle.
En rehellisesti tiedä vieläkään ketä äänestän, mutta olen ollut viime vuosina muutenkin liikkuva äänestäjä. Kaikki ehdokkaat ovat varteenotettavia, mutta ei sellaista täydellistä valintaa. En Halla-ahoa haluaisi nähdä presidenttinä, mutta esim. hänen radiomainoksensa oli oikealla tavalla puhutteleva ja toki fiksu ihminen hänkin, ei voi samalla tavalla haukkua häntä äänestäviä toisin kuin Trumpin verrokkeja. Soini oli sentään avoimesti populisti, mutta Halla-Aho on "true believer". Ihmettelen miten ei ole yrittänyt näissä vaaleissa yhtään hakea kompromisseja, mutta osaan arvostaa sitä periaatteellisuutta ja tinkimättömyyttä.