Käytän 8 kiloista paistoterästä kiven sijasta, uunin kuumin nuppiin merkattu lämpö on 250 astetta, josta kääntövara tosin menee vielä vähän yli. Alkaa tuntua, että oma prosessi, jonka nyt availin alle, alkaa olla aikalailla huipussaan tällä kyseisellä kotisähköuunilla sellaisen pizzan suhteen mitä haluan tehdä. Kuvan pizzassa serranon kinkku, grana padanoa raasteena hieman kastikkeen päällä ja sinihomejuustoa murusteltuna päällä sekä hieman basilikaa):
- Pohja on paistunut ja pinnoiltaan hieman rapea (mutta ei ns. voileipäkeksi kokonaisuutena, pienet "rakkulat" reunoilla on hyvä merkki onnistumisesta), kevyt, hyvän sitkon omaava, maukas ja keskeltä liki läpikuultavan ohut, mutta reunoilta kohonnut ja tilavuudeltaan lähinnä siis ilman täyttämää
- Kastike puhtaan ja simppelisti hyvän makuinen -> kokonaisia tölkkitomaatteja käsin murskattuna, suolaa, valkosipulia, basilikanlehtiä, mustapippuria, vähän oliiviöljyä, ei kypsytystä
- Yksi tai kaksi laadukasta pääroolin täytettä, jottei mene liian sekamelskaksi
Taikina (5-6 pizzaa) - 70% hydraatio, 1.5% suola:
1000 g jauhoja (manitoba cream on hyvä, itseasiassa rainbow puolikarkea vehnäjauhokaan ei ole lainkaan huono, jauhon proteiinipitoisuus lienee keskeinen)
600g + 100g vettä '
20g oliiviöljyä
15g suolaa (liuotetaan erillään laitettavaan desiin vettä)
1/2 pussia kuivahiivaa
Jauhot ja hiiva sekaisin ja ekat 6dl lämmintä vettä sekaan, samalla voi sivussa liuottaa suolan kuumaan veteen. Taikinaa vaivataan ensin perusteellisesti muutama minuutti ja sitten vielä lisätään suolavesi mukaan ja jatketaan vaivaamista reippaasti kymmenisen minuuttia. Homma tuntuu todennäköisesti aluksi epätoivoiselle liisterille ja mielessä pyörii, että tuleeko tästä edes lasta taikka paskaa, mutta lopulta se vaan kiinteytyy ja irtoaa sormista ja sekoitusastian laidoistakin. Kun taikina on hyvin vaivattu, niin vielä öljy sekaan kevyesti vaivaten. Nyt taikinan annetaan noin tunti kohota vielä huoneen lämmössä, jonka jälkeen se jaetaan esim. kolmeen osaan ja laitetaan palat kannellisiin kevyesti öljyttyihin muovikippoihin ja jääkaappiin kehkeytymään.
Jos valmistat pizzoja samana päivänä, niin niistä ei tule niin hyviä - esim. seuraavat ominaisuudet jäävät tavoitellusta:
- Käsiteltävyys, taikina repeää ehkä hieman helpommin
- Taikina vetäytyy venyttämisen jälkeen pienemmäksi eikä venyttäminen tunnu muutenkaan niin vaivattomalta (esimerkki: ensimmäisenä päivänä yhdestä annospallosta pizza jää ehkä hieman pienen oloiseksi helposti, kun taas kolmantena päivänä samasta pallosta saisi vaikka perhepizzan kokoisen käden käänteessä, jos reunoilla ei ole väliä)
- Taikinan ilmakuplat hajoavat venyttäessä ja valmis pizza ei ole niin ilmava
- Kuplat jäävät pienemmäksi ja esteettisesti kaunista paistopintaa ei synny reunoille niin hienosti kuin ohuenohuisiin kuplien ulkoseinämiin
- Maku ei ole kehittynyt, maistuu hyvin yksinkertaiselle
Mielestäni jo vuorokauden odottamisen jälkeen moni noista epäkohdista korjaantuu liki täysin ja kolmatta päivää pidemmälle en ole koskaan malttanut. Taikinapalat kannattaa jakaa vielä pizzakohtaisiin palloihin puristelematta massaa liikaa siinä vaiheessa kun taikinan ottaa lämpenemään huoneen lämpöön ennen paistoa.
Kastike:
2 tölkkiä Muttin kokonaisia tomaatteja
15g suolaa
2 kynttä valkosipulia karkeina paloina
20g oliiviöljyä
(karkeasti revittyjä basilikan lehtiä kourallinen)
Tomaattien hajoittaminen käsin ja kaikki aineet sekaisin, jääkaappiin odottamaan. Valmis.
Pizzan valmistus:
Paistoteräs on uunin ylätasolla ja esikuumennetaan maksimilämmöillä noin tunti. Pizzat venytetään käsin durum jauhoissa pyöritellyistä taikinapalloista muotoon. Aluksi painellaan "pullaa" sormenpäillä keskeltä ulospäin, jättäen ohut rima reunukseksi. Tämän jälkeen taikinan voi nostaa rystysille tai sormien ensimmäisille nivelille ja lähteä tästä käsiä toisistaan erottamalla ja pyörittävällä liikkeellä venyttämään pizzaa muotoonsa. Onnistuneella taikinalla tämä on todella helppoa ja melkein jo painovoima riittää venyttämään taikinaa tarpeeksi ohueksi kun sitä roikottelee laidasta. Käsillä ns. hellästi venyttäminen on tärkeää, jotta ilmaa jää taikinan sisään. Kaulimella kaikki ilmakuplat hajoavat ja saadaan kyllä myös rapea lopputulos, mutta siitä tulee sitten ns. "voileipäkeksi".
Muotoonsa ja oikeaan kokoon venytetty taikina asetetaan leivinpaperille, jolloin pizza on helppo sujauttaa lapiolla/lapion virkaa ajavalla pellinpalalla uuniin papereineen. Paperin voi nyppäistä myöhemmin pois teräksen ja pizzan välistä helposti, kunhan pohja on hieman kypsynyt. Pizza valmistuu omassa uunissa noin 5-7 minuutissa ja suurinpiirtein jälkimmäisen puoliskon ajasta pidän grillivastusta päällä. Grillivastus saa jäädä päälle toviksi pizzan pois ottamisen jälkeen, jotta on taas tulikuuma teräs vastassa seuraavaa lettua.
Kiinnostuksesta lajiin, voisi varmaan hapanjuuritaikinoihin joskus perehtyä jatkossa.
Juuston ja mahdollisesta lihasta sulavan rasvan kanssa kontaktissa ei pääse tuossa ajassa lehdet rapistumaan, lehdet pysyvät sulavasta juustosta kosteahkona ja makua leviää juustoon ja lihasta sulavaan rasvaan vaikka ulkonäöllisesti vähän vetäytyvät myttyyn. Pidemmässä paistossa varmasti kävisi kyllä huonosti. Tuoreet lehdet kyllä myös tosiaan oikein hyvin menee päällä 
):
