Paljastukseni Euroopan vasemmistoryhmän toiminnasta Ukraina-äänestyksessä sai edustaja Saramon narratiivi- ja whataboutismi -koneen kunnolla käyntiin. Hyvä, että hän kirjoitti, mitä kirjoitti. Se paljastaa, että Suomen vasemmistolle ei tuota minkäänlaisia ongelmia kuulua ryhmään, joka on täynnä Venäjän hyväksi toimivia meppejä. Puretaan Saramon kestämätön siilipuolustus läpi. Tuo repaleinen yhteenparsinta kaikista mahdollisista käytettävissä olevista oljenkorsista on suorastaan epätoivoinen. Huomionarvoisin seikka on se, että kun haastoni liittyy siihen, että miksi Suomen vasemmisto antaa tukensa Venäjän pussiin pelaavalle Euroopan vasemmistoryhmälle NYT, Saramon vastaus on: mutta entä teidän menneisyys. Meidän menneisyys kestää kyllä tarkastelun, mutta vaikka näinkään ei olisi, niin silti toisten menneisyys ei ole koskaan oikeutus toimia itse nyt väärin. Kyse on oman toiminnan oikeuttamisella whataboutismin kautta. Mennäänpä siihen menneisyyteen, mistä Saramo nostaa esimerkkejä tviittiketjussaan. Kyllä, Kokoomuksen veljespuolue on ollut Putinin Yhtenäinen Venäjäpuolue. Ei ole enää. Ja se, että näin on ollut, ei anna synninpäästöä siitä, että Suomen vasemmisto tänä päivänä aktiivisesti jatkaa yhteistyötä venäjämielisessä ryhmässä. Kyllä, Orbanin Fidesz-puolue on ollut EPP:ssä Kokoomuksen kanssa pitkään - myös silloin, kun ongelmat olivat jo nähtävillä. Ei ole enää. Ja tämäkään ei vastaa siihen kysymykseen, miksi vasemmisto itse on tällä hetkellä venäjämielisessä ryhmässä. Kyllä, me perussuomalaiset kävimme kääntymässä ID-ryhmässä. Syymme liittyivät tarpeeseen kiristää Euroopan tasoisesti maahanmuuttopolitiikkaa, jossa jaoimme muiden puolueiden kanssa yhteisen tavoitteen. Meidän syymme lähteä ID:stä pois oli sen kulkeminen venäjämielisempään suuntaan. Lähdimme pois tiukan Venäjälinjamme vuoksi. Jos emme olisi lähteneet pois, se kertoisi, että olisimme samassa tilanteessa, kuin Suomen vasemmistomepit nyt. Onneksi tiukan maahanmuuttolinjan edistäminen onnistuu myös ECR:n kautta ja olen positiivisesti yllättynyt, kuinka tiukka linja on, kun olen ryhmäkokouksiin osallistunut ja kollegoiden kanssa jutellut. Neuvottelimme tiukasti ja EPP:n entistä sisarpuoluetta, Oranin Fidesziä, ei hyväksytty mukaan ECR:ään. Se perusti yhdessä muiden puolueiden kanssa Euroopan Patriootit (PfE). Saramon on turha antaa ymmärtää, että vaikka vasemmistossa äänestettiin Ukrainaan liittyen miten äänestettiin, niin PfE:ssä äänestettiin sillä tavalla vielä enemmän. Suomesta yksikään puolue ei kuulu PfE:hen, joten suomalaisten äänestäjien katse luonnollisesti on heidän äänestämissään politiikoissa - toimivatko he oikein. Saramo nostaa esille myös viimeisen varapuhemiehen paikan, josta taisteltiin ”laitaoikeistolaisen” Kansallisen liittouman ehdokkaan, Euroopan raja- ja merivartiovirasto Frontexin entisen johtajan (jonka puoluetta melkein 40% ranskalaisista äänesti), ja laitavasemmistolaisen ehdokkaan välillä. Kun molemmissa ryhmissä on venäjäongelmaa, ei ole vaikea arvata kumpi ehdokkaista muuten on parempi. Mitä taas tulee Venäjällä Tverissä järjestettyyn arktiseen leiriin, niin kyllä, olin mukana. Kerron nyt tästä vähän laajemmin, koska on irvokasta, miten tätä käytetään korttina minua vastaan sen valossa, mitä oikeasti tapahtui.
Suostuin yhteistyöhön Supon kanssa. En mene liian tarkkoihin yksityiskohtiin. Tapasin Supon edustajaa, jolle päivitin tietoa henkilöstä, joka vastasi Tverin matkasta osaltani. Suostuin siihen, että yritän ansaita hänen luottamuksensa ja tutustua hänen kanssaan. Kävin syömässä hänen kanssaan ja tapasimme Supon edustajan kanssa, jolle välitin keskustelut sekä tiedot. Myös esimerkiksi geopolitiikkaan liittyvän venäläisen doktriinin, jonka tämä venäläinen suurlähetystön työntekijä halusi minun lukevan ja sisäistävän (toimin tuolloin hallituspuolueen nuorisojärjestön puheenjohtajana), mutta joka menikin suoraan Supon haltuun. Vaikka olin itse täysin vapaaehtoisesti suostunut toimimaan Supon hyväksi tällaisessa tiedonhankinnan roolissa, jossain kohtaa vain alkoi ahdistamaan tavata tätä suurlähetystön työntekijää, joka ehdotti jo, että voisimme viettää aikaa niin, että hänen vaimonsakin on mukana ja ehdotti golfaamaan lähtemistä ym ja en enää halunnut jatkaa hänen näkemistään, koska minusta ei tuossa kohtaa ollut menemään pidemmälle. Minulla ei ole mitään näyttelijän koulutusta tai tällaiseen tiedonhankintaan liittyvää vaativaa treeniä, vaikka Supon edustaja olikin koko ajan henkisenä tukena ja paineensietokyvynkin osalta olin vasta ihan alussa, sillä olin ollut vasta muutaman vuoden politiikassa. Onnistuneen tiedonhankinnan osalta on oleellista, että näyttää siltä, että on täysillä mukana ja ystävyys syvenee. Oli kunnia-asia palvella maatani tällä tavalla. Siksi on häpeällistä, että vasemmisto kääntää asian toisin päin - ikään kuin olisin ollut Venäjän asialla. Venäjä ei hyötynyt minusta mitenkään. Tilanne meni alunperin päin vastoin. Lopuksi palaan siihen alkuperäiseen kysymykseen, joka pitäisi päivästä toiseen esittää Suomen vasemmistolle: Miksi he kuuluvat ryhmään, joka sikiää Venäjälle hyödyllistä politiikkaa ja äänestyskäyttäytymistä? Minä uskon sen, että kenellekään suomalaiselle vasemmistomepille ei tuota minkäänlaista ongelmaa sanoa ääneen, että he ovat Ukrainan puolella. Mutta teot on ne, jotka ratkaisevat. Jos perussuomalaisten mennyt lyhyt jakso ID:ssä nähtiin ongelmaksi (jonka korjasimme), kuten myös PfE, johon PS ei kuulu, niin miksi vasemmisto tällä hetkellä on aktiivisesti mukana ryhmässä, jolla itsellään on venäjäongelma? Milloin koittaa se päivä, kun myös Suomen vasemmistoa vaaditaan vastuuseen ja eroamaan venäjämielisestä viiteryhmästään? — Tässä alkuperäinen paljastustviittini Euroopan vasemmistoryhmän äänestyksistä Ukrainan suhteen:
https://x.com/sebastiantyne//SebastianTyne/status/1813997427973873827