- Liittynyt
- 25.04.2017
- Viestejä
- 2 466
Tämäpä se. Pitänee pikkuhiljaa totutella ajatukseen, että se on pakko muuttaa täältä kaupungista kehyskuntaan omaan taloon, koska omallekaan kohdalle ei ole osunut kerrostaloa, jossa eläminen olisi myös muut edes perustasolla huomioon ottavaa.No, kuvitellaan että tuosta rivitalosta nuo naapurisi lähtisivät jo huomenna pois. Ei sitä iloa kauan kestä kun tilalle muuttaa uusi perhe ja tästä alkaa uudet, erilaiset äänet. Ainoa vaihtoehto oikeasti on muuttaa omaan rauhaan.
Olen muuttanut elämäni aikana 12 kertaa, ja nyt vaimon kanssa okt:ssa. Tuona aikana en yksin asuessa tai vaimon kanssa asunut kertaakaan talossa jossa olisi ollut hiljaista. Viimeisin oli kerrostalo (2013) joka silloin oli vasta valmistunut ja olimme siellä vuokralla ensimmäisenä. Kaikki asunnot olivat omistusasuntoja. Meni 6kk ja talo täyttyi. Seuraavina vuosina talossa sai kuunnella äitiä joka huusi 4-vuotiaalleen täyttä kurkkua joka päivä taukoamatta, yläkerran naapuria jota raiskattiin (asia todennettu) useaan otteeseen ja poliisia piti soitella. Koira haukkui taukoamatta toisella reunalla, ja musiikki pauhasi alakerrassa aamuun asti. Kun yläkerrasta muutti naapuri pois, muutti sinne lapsiperhe. Tenavat raahasivat muovista lelua parketilla aamukuudesta ilta yhteentoista. Seinänaapuri muutti pois. Tästä alkoi 2 vuoden remontti. Siis talossa joka oli aivan uusi. 5 vuotta siinä kärvisteltiin. Kun ostimme tämän okt:n metsän keskeltä, suhde parani, pinna ei ole niin kireällä ja masennus otti takapakkia. Oma rauha on yksi tärkeimmistä asioista meille.
Mahtui noihin vuokrakämppiin niitä peruskyyliä, valittavia mummoja, ilkeitä ihmisiä, väkivaltaisia sonneja, kulttuurieroja ja kaikkia muita vielä soppaan mukaan. Ei kyllä pääkoppa kestänyt, varsinkin kun itse olemme hiljaisia introverttejä.
Kyllä se vaan pitää olla tietynlainen ihminen joka tuollaista kestää 24/7. Pitää lähteä siitä, että jos on naapuri, tulee ääntä. Voisi tilanne olla pahempikin. Joten jos nyt jo ottaa kupoliin, ei tilanne ainakaan itsestään parane. Naapuria ei voi valita. Minun skaalalla tuo tilanteesi on vielä pientä, mutta toki ärsyttävää.
Rivitalo olisi ollut seuraava askel, jota ajattelin kokeilla, mutta juttuja lukien eipä niissäkään näytä rauhaa saavan edes yöksi, vaikkei olisi kuin yksi seinänaapuri.
Kustannuksethan tietysti nousevat perkeleellisesti, koska sen jälkeen pitää autokin hankkia. Mutta kai se on pienempi paha kuin masennusta pahempi mielisairaus. Saatana.