1. Seuraava koti on kyllä jossain keskellä metsää. Muutettiin omakotitaloon n. 10 vuotta sitten, aika syrjäisään paikkaan jossa harvaa asutusta. Naapuriin kadun toiselle puolelle on kuitenkin nyt muuttanut ensimmäinen lapsiperhe, muut naapurit kokolailla meidän ikäluokkaa, nelikymppisiä. Tähän asti siis ollut niin hiljaista, että on epäilty asuuko täällä kukaan. Asia muuttui noin 2 viikkoa sitten. Uuden naapurin kolme n. 3-5 vuotiaat lapset kirkuvat ja huutavat pihalla käytännössä aamu kahdeksasta ilta kymmeneen, tauotta. Välillä käyvät sisällä syömässä ja taas jatkuu. Oli mukavaa ennen pihalla rentoutua ja kuunnella lintujen laulua. En muista että olisin itse lapsena kirkunut pihalla koko päivän, joka päivä. Lapset myös kommunikoivat ainoastaan huutamalla koska ovat eri puolilla pihaa käytännössä kokoajan.
Tähän on helppoa vastata että lapset ovat lapsia, ne leikkivät. Mielestäni raja menee siinä jos pitää kirkua koko päivä. Normaalit leikkimisen äänet ovat aika kaukana tästä hulinasta. Nykypäivän vanhemmat ovat kyllä sellaisia mätisäkkejä että pahaa tekee, kun ei mitään rajoja uskalleta lapsille vetää. Ihmetellä täytyy miten he pystyvät itse kuuntelemaan tuota meteliä ilman minuuttiakaan taukoa, itsekin väsyn kadun toisella puolella. Onneksi ei jaeta seiniä. Talon sisälle ei sentään kuulu mitään kun etätöissä olen, vaan heti kun astuu pihalle niin kirkuminen saa korvat soimaan. Yksi päivä oletettu isä ajelutti näitä parivuotiaita mopon päällä pari tuntia keskellä katua ja kaikki huusivat kilpaa kun oli niin hauskaa. Tarina kuulostaa ylimitoitetulta, mutta en ole tainnut koskaan kuulla normaalia puhetta noilta lapsilta. Ihmisiä ei vaan pääse pakoon mihinkään muualle kun sinne yksinäiseen metsätonttiin. Pitää olla iloinen siitä ajasta joka täällä meni rauhallisissa merkeissä. Ei tässä oikein voi itse olla se, joka menee sanomaan että miksi annatte lastenne leikkiä.
2. Tässä tapauksessa ei ainakaan kyse ole mistään normaalista leikkimisestä ja pihapeleistä, sen kyllä erottaa ja se ei haittaa yhtään. Nämä lapset käytännössä kirkuvat korvia raastavasti puolet ajasta, jonka ovat ulkona. Ovat myös opetelleet ilmeisesti 'lauluja', mutta sen sijaan että ne lauletaan, ne täytyy kirkua. Tänään, siis nyt huhtikuussa on kuultu joulupukki valkoparta -laulu moneen kertaan kokonaisuudessaan kirkumalla. No, ei kai ne loputtomiin ole 3-vuotiaita. Täytyy varmaan laittaa peltorammarit päähän.
Jokainen joka väittää että naapurin, oli se lapsi tai aikuinen, kirkuminen suurimman osan päivästä on normaalia elämisen ja leikkimisen ääntä, ei ole tällaista itse kuullut koskaan. Sama kun itse menisin naapurin aidan viereen kirkumaan kurkku suorana 7 tunniksi per päivä. Eihän minun oikeuksia saa loukata ja minä saan kyllä niin tehdä ihan vapaasti jos haluan.
Tässä koko kirjoituksessa oli vähän pointtina sekin, että lasten kasvatus on ottanut ison kolauksen vuosien saatossa. Jos omat lapset kirkuisivat tuolla pihalla hetkeäkään, niin selittäisin heille että täällä asuu pari muutakin, että pääasiallinen kommunikointi voidaan suorittaa vähän pienemmällä volyymillä. Jos on hauskaa niin saa kyllä huudahtaa, mutta jos ei suoritettaisi jotain paholaisen manaamista suurimman osan päivästä niin muutkin viihtyy. Muistan itsekin että minulle opetettiin jo 4-vuotiaana, ettei esimerkiksi kerrostalossa saa metelöidä.
Olen itseasiassa nähnyt vanhempien osallistuvan myös kirkumiseen ja kovaääniseen kirkumislaulantaan, joten oletan että ihan kaikki ei ole kunnossa. Tietää ainakin mistä tuo on opittu.
3. Näitä ei voi käsikirjoittaa. Tänään oli yllättävän hiljaista pihalla. Lähdin käymään lähikaupassa ja pysähdyin heti kun pääsin kauppaan sisälle. Sisällä kuului hirveä kirkuminen ja kiljuminen. Kyllä, naapurit olivat siis kaupassa, siksi oli niin hiljaista kotona. Siellä kiljuttiin täyttä kurkkua, joka on normaali kommunikointitapa näille. Lapset kirjaimellisesti kiljuvat toisilleen vaikka ovat aivan vierekkäin. Asia mikä hyvänsä, se pitää kiljua. Oletettu äiti sitten oikein nosti omaakin ääntään ja vastaili lasten kiljumiseen toteamuksin "AIJAA! HAUSKA JUTTU!", "NO NIIN! KIVA!". Asiakkaat siellä pällistelivät että kylläpä lähtee lapsista ääntä, osa piti sormia korvissa. Mukavaa että saa tätä normaalia elämisen ääntä myös lähikauppaan.
ja tosiaan näitä on aina ollut ja tulee olemaan mutta kuvastaa kyllä asennetta joka tulee nimenomaan taloyhtiöissä ja varsinkin kerrostaloissa esille: ei mene suoraan omasta pussista niin ihan sama.
